tiistai 7. lokakuuta 2014

Joulu alkoi Orimattilassa

Perjantaina pakkasin askarteluvälineeni ja yöpymistarvikkeeni telttamajoitusta varten. Oli taas aika viettää viikonloppu kaikenkirjavien papereiden, saksien, leimojen, liimojen, ynnä muiden korttien tekemisessä tarpeellisten tilpehöörien lumoissa.


Askartelutreffit  kokosi taas kahdeksi päiväksi Orimattilan Kehräämölle iloisen joukon idearikkaita ja käsistään käteviä naisia aloittamaan jouluun valmistautumisen tai ihan muuten vaan toteuttamaan itseään leikkaamalla, liimaamalla ja maalaamalla. Itse lähdin miehen kyydillä matkaan mukanani melko vaatimaton määrä tavaraa, koska aioin keskittyä vain joulukorttien tekemiseen. Pelkäsin (tiesin) muuten rönsyilevän muihin aiheisiin,


Kärryn lisäksi mukanani oli toki iso kassi, koska viime keväisestä tapahtumasta oppineena osasin varata mukaan lämmintä vaatetta ja pehmeän tyynyn takapuolen alle. Onneksi lähdin miehen kyytiin, koska lauantaina oli hirmuinen kaatosade. Hän jatkoi poikien kanssa mökille ja minä majoituin yhden hengen soputelttaani. Hotelli Teltasta voitte lukea lisää vaikka tuosta linkistä edellä.


Suurin osa askartelijoista oli minun saapuessani jo paikalla ja työntouhussa. Päivän mittaan porukkaa saapui lisää ja jotkut kävivät vain katselemassa ja keräämässä ideoita ja oppeja sekä ostelemassa tarvikkeita Taika-lehden Anun,  Klemmarikellarin Jonnan ja TaavaNaisen Taavan valikoimista. Leidit kuvassa alla omien askartelujensa parissa.



Ei Anu Turu suotta ole vastaava päätoimittaja Taika-lehdessä, häneltä kun tuo visiointi käy niin mallikkaasti :)



Minä otin oman paikkani ihan maisemaikkunan vierestä.


Olin varustautunut tunnelmaan virittävällä jouluisella pöytäliinalla (vahakangasta). Harmi etten älynnyt ottaa kuvaa, kun tavarat oli vielä järjestyksessä. Tässä vaiheessa on näköjään valmistunut jo neljä joulukorttia, kun tavoitteeni oli ylittää keväinen viiden kortin saavutus.


Meitä taisi lauantaina olla noin kolmisenkymmentä askartelijaa ja voitte uskoa, että iloisen puheen pulputuksen, naurunremahdusten ja ihastuneiden huudastusten värittämä tunnelma oli mahtava. Välillä huudeltiin vieraisiin pöytiin, että onks kellään mukana sitä taikka tätä tarviketta ja aina löytyi välineitä ja apua.

Tämä porukka on siitä ihanaa, että toisten aikaansaannoksia ihaillaan varauksetta ja positiivista palautetta saa välittömästi tuotoksensa valmistuttua. Jos luomisen tuska pääsee yllättämään, niin aina löytyy tsemppaaja, jonka vinkeillä pääsee taas vauhtiin.


Koska ensimmäinen päivä on melkoisen pitkä rupeama aamupäivästä ilta kymmeneen, niin välillä on hyä jaloitella ja käydä kurkkimassa toisten töiden edistymistä ja saada ideoita ja oppeja välineiden käytöstä. Itselleni se on juuri tarpeen, koska olen korttiaskarteluissa ihan aloittelija moneen muuhun mukanaolleeseen verrattuna. Heillä kun oli mukana vehkeitä jos jonkinlaisia ja jatkojohdot ovat silloin tarpeen. Varsinkin hiustenkuivain ja kuumaliimapistooli, mutta myös vedenkeitin, kuuluivat joidenkin varustukseen.



Toisilla oli välineet hyvässä järjestyksessä,



kun taas toisilla ne oli hyvässä epäjärjestyksessä.


Ja kaikille ei edes pöytä riittänyt.


Välillä piti syödäkin ja siihen Kehräämöltä ja sen läheisyydestä löytyy useampi vaihtoehto.  Ravintola Tehtaan maksapihviä on kehuttu paljon (mm. oma mieheni). Osa porukasta lähti happihyppelylle ja syömään läheiseen pizzeriaan, mutta osa meistä tilasi sieltä "kotiinkuljetuksen".



Taavalla taisi jo ollakin nälkä ;)


Itse en malttanut odottaa ruokailuvälineitä, kun mattoveitsi hoiti saman asian.

Seuraavaksi esittelen joitain treffien aikana valmistuneita töitä. En osaa niiden tekniikoista juuri mitään muiden osalta kertoa, koska niiden kirjo tuntui olevan aikamoinen. Osa väritteli leimattuja kuvia, osa käytti stanssattuja, eikä kaikki edes tehneet joulukortteja, vaan jotain ihan muuta.

Kuvieni laatu on taas vaihteleva, koska käytin uutta kameraa, jonka ohjekirjaan en ole ehtinyt perehtyä, enkä siksi voi ihan kaikkien hienoja tuotoksia esitellä.






Rouva Näppärä valmisti upeita pahvirasioita, joihin sujautetaan vielä suklaalevy ja herkullinen lahja on valmis. Ostin jo näitä itselleni pari, mutta nyt jo harmittaa, etten ostanut useampia.

Kyllähän nuokin jo taidetta lähentelevät, mutta selkäni takana syntyi ihan oikeita tauluja. Jenni oli myös osannut organisoida työjärjestyksen mallikkaasti, koska maalien kuivumista odotellassa valmistui upea villasukka - sekin varsinainen taideteos.




Oman tavoitteeni ylitin roimasti ja sain kahden päivän aikana valmiiksi peräti 14 joulukorttia! Yksi korteista lähti Anun matkaan Ole ystävä, ilahduta joulukortilla -kampanjaan, jonka Koukussa kortteihin ry järjestää yhdessä SPR:n ja Taika-lehden kanssa. Kuka vaan voi lähteä mukaan ilahduttamaan yksinäisiä kanssaihmisiä korteillaan, jotka SPR:n ystäväpalvelu toimittaa eteenpäin. Itse huomasin juuri, etten kirjoittanut omaan korttiini mitään tervehdystä, kun viime sekunneilla juoksutin sen Anun matkaan, mutta toivottavasti joku huomaa kirjoittaa ne puolestani.



Yllä osa ensimmäisen päivän tuotoksistani ja alla toisen päivän saavutus. Käytin aika lailla simppeliä leikkaa-liimaa tekniikkaa.


Korttien ja villasukkien lisäksi valmistui siis muutakin. Siiri ja Suvi kokosivat kukkia, joista tekivät hiuspantoja. En älynnyt kuvata valmista, mutta samankaltainen oli Jenni Vartiaisella hiuksissaan Vain elämään -sarjan toisessa jaksossa.



Piti vielä mainita yksi askartelutreffien tarpeellisimmista kapineista eli vauvojen peppupyyhkeet, joilla saa kätevästi putsattua leimasimet ja välineet. Omani unohdin, mutta hädässähän ystävä tunnetaan. 


Ilta- ja aamupalaa nautimme Hotelli Teltan viihtyisässä keittiössä. Hieman ennen puoltayötä taisin käydä makuulle, koska pitkän päivän istumisesta oli jalat ja selkä todella kipeät. Aamusella tarvitsin jo kipulääkkeen, jotta selvisin uudesta päivästä.



Toisen päivän alussa rupesin jo harmittelemaan ajan loppumista, kun oli niin kivaa saada intensiivisesti keskittyä yhteen asiaan ilman häiritseviä ajatuksia kotona odottavista pyykeistä tai ruuanlaitosta. Vaikka keskittymiseni onkin nykyään aivovamman vuoksi huono, niin tällaiseen näpertämiseen  (kuten neulomiseen ja korujen tekoonkin) pystyn helposti uppotumaan ja silloin unohdan kaiken muun ympäriltä. Jopa sen, että perhe pitäisi ruokkia. Tai kuten nyt tätä juttua kirjoittaessa, että pitäisi lähteä fysioterapiaan.


Mutta onnekseni perheeni ruokki itse itsensä mökillä ja tuli sitten hakemaan minut, kun treffit ikävä kyllä iltapäivällä päättyivät. Noutopaikaksi sovimme läheisen Megamyynti Areenan, jonne moni askartelijoista kotimatkalla suunnisti hyvien löytöjen toivossa ja jonne minäkin sain kyydin. Sitä ennen moni kävi myös pyörähtämässä Kehräämön alakerrassa sijaitsevassa Maria Drockilan kynttiläpajassa, joka on tosi viehättävästi sisutettu vanhaan värjäämöön.


Useampi meistä ihastui tuon pöllöraasun hellyyttävään ilmeeseen ja sellainen lähti  minunkin mukaani. Kotiinpäästyäni sytytinkin ensimmäisen kerran tänä syksynä kynttilät palamaan parvekkeen lyhtyihin. Se on kyllä sikäli vaarallista, että pelkään unohtavani sammuttaa kynttilät. Mies kyllä katsoo perääni ja oli nämäkin sammuttanut, kun minä jo nukuin.


Maria Drockilalle oli uutuutena tullut kynttilätuotteiden lisäksi pieni valikoima suomalaisia käsitöitä, joita oli mm. tässäkin blogissa aiemmin esittelemältäni Minttumaalta, jonka ihastuttavia tuotteita on meillä kotonakin ilahduttamassa. Tykästyin myös Ateljee Keltaisen talon  keittiöpyyhkeisiin ja kortteihin, erityisesti yrtti-aiheisiin.



Se mainitsemani Megamyynti Outlet on valtavan kokoinen, mutta ehdin silti hiljakseen kiertää sen kutakuinkin läpi ja yllätyksekseni siellä oli myynnissä myös ihan laadukkaina pidettyjä merkkituotteita, jotka ilmeisesti ovat muiden liikkeiden alennusmyynneistä ylijääneitä, koska koot vaatteissa olivat juuri ne pienimmät tai suurimmat. Eikä hinnat silti olleet mitään super-halpoja. Toki siellä oli runsaasti tarpeellista ja tarpeetontakin kamaa eurolla. Itse löysin pojilleni hupparin ja t-paidan ja itselleni yhden näistä käsityökirjoista, joilla oli hintaa vain 5 euroa kipale.


Kotiin emme suinkaan ajaneet suoraan megamarketista, vaan mökille, jonne piti mennä vielä pesemään kuraisia moottoripyöriä. Olipa aikaa katsastaa, mitä mökillä on saatu aikaiseksi sitten viime käyntini. Siitä myöhemmin.

Matkalla ihailin kauniita maalaismaisemia syysväreissään, mistä tuli mieleen nämä Carun treffeillä stanssaamat puut.


Kiitokset vielä omasta puolestani tapahtuman järjestäjille ja ihanille kanssasisarille, niin uusille kuin vanhoille ystäville. Toivottavasti nähdään taas samoissa merkeissä!

4 kommenttia:

  1. Varmasti oli kivaa, mutta telttamajoitus?...hrrr... kylmä. Joulu lähestyy, ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hi hii Katju, noissa teltoissa oli kyllä lämmitys, jota sai säädelläkin mieleisekseen :)

      Poista
  2. Hei noi teltat- mä oon joskus lukenut tuosta paikasta ja se kuulostaa kaikessa hulluudessaan tosi mielenkiintoiselle. Etenkin tuollaisen viikonlopun yhteydessä kätevä.

    Hauska tuolleen porukalla ois askarrella joulukortteja. Kivalle kuulosti sun retki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuo hotelli on tosiaan mielenkiintoinen. Vaatii hieman erähenkisyyttä/yhteisöllisyyttä, koska omia kylppäreitä ei teltoissa tietty ole :) Keväällä kun olin vastaavilla askartelutreffeillä, meinasin ensin yöpyä mökillämme, joka on lähistöllä, mutta käytyäni Teltan kotisivuilla, halusin ehdottomasti kokea sen :)

      Ja tosiaan oli kiva porukalla tehdä :) Kotona en oikein uskalla levittää askartelutarvikkeita, kun helposti jäisivät levälleen ja siksi teen vain kortin kerrallaan tarpeeseen.

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)