torstai 3. heinäkuuta 2014

Torstai-päivä Tuusulassa

En meinaa millään saada aikaan viimeistä osaa Saksan matkasta, mutta kyllä se vielä tulee, kunhan maltatte odotella. Reissun jälkeen on vaan tullut uutta kerrottavaa niin paljon. Toissapäivänä tuli treffattua Tuusulassa asuva ystävä, jonka kanssa piipahdimme monessa paikassa. Aamun Hesarissa esiteltiin sopivasti pääkaupunkiseudun mansikkapaikkoja, joten osasin matkan varrelta käydä ostamassa jo viikonloppuna parhaiksi todetut Koivistoisen mansikat.


Ehdin ensimmäisenä paikalle Koiramäen Pajutallille, jonka parkkipaikka oli jo täynnä autoja, vaikka sää oli todella sateinen. Toisaalta se ei ole ihmekään, koska sain todeta paikan olevan todella kiva vierailukohde niin pikkulapsi-perheille, sisustusintoisille kuin kahvia kaipaaville kulkijoillekin. Eikä uskoisi mikä keidas sijaitsee aivan vilkaan moottorien ja pienehkön teollisuusalueen välissä! Kävin vuosia sitten siellä vanhassa paikassa, mutta niistä ajoista Pajutallin toiminta on selvästi laajentunut ja monipuolistunut.


Ihan ensimmäiseksi tapasin Arvin ja Oton.



Possujen kavereita en Kanilassa käynyt katsomassa. Toisella kertaa sitten, kun niin paljon muutakin jäi tällä vierailulla näkemättä, kun sateessa ei huvittanut ulkoalueita enempää tutkia.


Seuraavaksi suuntasin päärakennukseen ja tämän valtavan puun nähdessäni ajattelin, että aurinkoisena päivänä olisi mahtavaa istua sen alla varjossa nauttimassa päiväkahvit. Eli uudelleen on ehdottomasti tultava.



Valkoisessa talossa sijaitsee kahvila ja sisustusmyymälä kahdessa kerroksessa. Heti sisään astuttuani jouduin toteamaan, etten ihan äkkiä pääse sieltä lähtemään. Niin paljon kaikkea kaunista ja viehättävää, että oli mahdoton päättää mistä olisi aloittanut. Oli vain kuljettava järjestyksessä huoneesta toiseen ja napsittava teille kuvia kaikista ihanuuksista.


Mielestäni on mahtavaa, että vanhan talon historia on jätetty näkyviin upeina hirsiseininä ja esim. vanhana Hägforsin puuhellana.





Täältä löytyy vaikka mitä kivaa oman kodin somistamiseksi tai tuliaisviemisiksi. Valikoimissa oli paljon sellaisia tuotteita, joita en ole tavannut missään muualla.


Yksi pieni nurkkaus oli varattu lapsille ja lapsenmielisille sopiville tavaroille.


Tavarat on ryhmitelty kivasti värien mukaan. Vaikka esineitä on runsaasti, niin kaikki pääsevät kivasti esille. Minäkin löysin monta kiinnostavaa juttua, jotka pääsivät mahdollisesti hankittavien listalle. Kunhan pääsen sisustamaan uutta mökkiä.






Kiinnitin huomioni ruutuikkunoihin, joissa on kaikissa kauniit valkoiset verhot ja jokaisen eteen tehty sievä asetelma myytävistä tuotteita. Mikä parasta, kaikista ikkunoista näkyy upea, vehreä pihapiiri!







Sisustuskirjaimista en ole omassa kodissani ollut erityisen innostunut, mitä nyt poikien huoneissa on heidän nimensä kirjaimina. Mutta kun nyt täällä näin noita isoja tekstejä ja etenkin nuo isot, harmaat kirjaimet, heräsi ajatus laittaa niistä joku sana uuden mökin seinälle. Se on se väri - harmaa :)
Sana on vieä mietinnässä.






Yhdessä huoneessa, vai pitäisikö sanoa salissa, oli värisävyinä vaaleanpunainen ja lila. Kumpikaan niistä ei kuulu lempiväreihini, mutta ovathan nuo asetelmat kyllä viehättäviä.




Sitten taitaakin olla aika käväistä ullakolla.


Luulin jo jättiläisenkin käyneen jättämässä jalanjälkensä, mutta sehän olinkin minä.





Poistuimme pihamaalle kahvilan tiskin kautta, mutta sieltä ottamistani kuvista onnistui vain tämä tikkari-valikoima.


Sisustusmyymälä jatkuu punaisessa talossa, jossa onkin tarjolla isompia tuotteita; peilejä, valaisimia ja huonekaluja.




Tätä taloa vastapäätä sijaitsee viehättävä Museo-aitta.






Tallipuodissa on laaja valikoima pajusta valmistettuja tuotteita. Tästä meidän olikin aika jatkaa matkaa Ainolaan, jossa tosin pysähdyimme vain kahvipaussin ajaksi Cafe Aulikseen, jossa toimii myös museon lipunmyyntipiste ja museokauppa.



Kuvittelin tämän modernilta näyttävän rakennuksen olevan melko uusi, mutta se onkin vain viitisen vuotta sitten tehdyn remontin ansiota. Entinen talonmiehen asunto on alunperin rakennettu jo 1970-luvulla. Olisihan se pitänyt arkkitehtuurista tajuta :) Paremmalla säällä täälläkin voi nauttia virvokkeensa puutarhassa koivujen katveessa.


Viimeinen kohteemme oli Memories Marin putiikki Rantatiellä, jossa olen ihme kyyllä käynyt viimeksi joulun alla. Johtuu kyllä pitkästä matkasta. Jouluisesta värimaailmasta oli puodin ilme vaihtunut kesäisen raikkaaseen turkoosiin, punaista kuitenkaan unohtamatta.


Sadepäivän koleutta vastaan Mari oli sytyttänyt kynttilöitä luomaan lämmintä tunnelmaa.



Itse himoitsen putiikin ihastuttavia vanhoja huonekaluja, mutta nytkin hieman nikotellen Mari suostui myymään minulle juuri hankkimansa pienen puulaatikon, jossa on oikein lohenpyrstöliitokset kulmissa :) Ostin myös vanhan, ruosteisen intialaisen silitysraudan, joka jo viime joulusta jäi kaivelemaan mieleeni.
Ihan on testattu tuote :)



Niin, ja meinasi unohtua. Koiramäen Pajutallilta tein tällä kertaa melko pienet ostokset. Tämä pienistä kulkusista tehty kranssi (helisee vienosti) löytyi ullakolta puoleen hintaan ja nämä pikkuruiset pajusydämet ostin korttiaskarteluja varten. Pari magneettia tuli myös ostettua, mutta toinen lähti ystävälle etanapostissa, joten en pilaa yllätystä :)


Eipä sitten muuta, kuin oikein mukavaa loppuviikkoa ystävät!


Edit: Toissapäivänä oli siis tiistai, vaikka otsikossa kerron olleeni Tuusulassa torstaina :)

6 kommenttia:

  1. Ihania kuvia, voi vitsi haluan tuollaisen tikkarihyllyn. ;)

    VastaaPoista
  2. Voi mitä ihanuuksia. Kiitos taas aivan mahtavasta kuvakoosteesta. Ihan kuin olis itse paikalla käynyt. Niistä sementistä tehdyistä jaloista sais kivan polun pihalle,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun jaksatte kahlata kuvatulvassa :) En vaan malta olla näyttämättä mahdollisimman paljon. Osa jää silti julkaisematta, kun välillä tulee tärähtäneitä kuvia. Niin kuin kuvaajansa :) Ette tainneet Tiia K ja Jonsu huomata, että kerroin jutun alussa olleeni liikkeellä toissapäivänä ja otsikon mukaan torstaina, vaikka päivä siis oli tiistai. No, tuskin jäi ainoaksi virheeksi.

      Tosiaan Jonsu, sanoin samaa ystävälleni noista jalanjäljistä. Medän pihalle pitäisi laittaa polku puuvajalle ja noista jalanjäljistä saisi hauskan.

      Poista
    2. Huokaus! Anteeksi vaan JonsKu, että oikein kahteen kertaan kutsuin sinua edellä Jonsuksi. Pääsinpä juuri sanomasta :)

      Poista
  3. Kiitos jälleen! Loman alkua odotellessa että pääsis sinun jalanjäljissä seikkailemaan näihin paikkoihin.

    VastaaPoista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)