lauantai 19. heinäkuuta 2014

Kaupunkikävelyllä Kruunuhaassa

Olemme vihdoin saaneet parin ystäväni kanssa aikataulumme sopimaan yksiin ja ensi viikolla suunnistamme Korppooseen ja muuallekin. Sitä ennakoiden tein pienen päiväretken Helsingin Kruunuhakaan.


Aamukahvia juodessa piti ensin tiedustella Sosiaaliviraston vammaispalveluista, onko kuljetuspalveluhakemukseni edennyt mihinkään. kun tiesin ainoan käsittelijän jääneen juuri lomalle ja puhelimeenkaan ei enää vastannut kukaan. Meni pitkä tovi selvittää puhelinnro edes jollekin asiasta mahdollisesti tietävälle, kun Helsingin kaupunki on uudistanut vammaispalvelujensa nettisivut, joista ei enää löydy mitään tarvittavia tietoja - toisin kuin ennen uudistusta.

Iloiseksi yllätykseksi puhelimeen vastasi iloinen ja ystävällinen (nuori) nainen, joka kertoi, että myönteinen päätös oli tehty (pikavauhtia). Olisi ollut mukavaa saada tieto ilman peräänsoittelu
No, pääsinpä tilaamaan invataxia, jota voi kivasti käyttää myös isohkojen esineiden kuljetukseen ;)
Koska tilasin paluukuljetuksen noutamaan minut osoitteesta, josta mukaani tulisi suurehko esine, niin pyysin kuskia jättämään minut kyydistä Pohjoisrannassa Liisanpuistikon kohdalla, josta kävelisin pienehkön matkan perille. Olisi tehnyt mieli mennä ihan merenrantaan kuvaamaan erikoisen utuista maisemaa, mutta arvelin kävelymatkan muutenkin rasittavan.


Liisanpuistikossa olevaa patsasta en tuntenut ennestään, mutta pienellä googlaillulla löytyi tieto, että kyseessä on Pellingin taistelun (1918) muistomerkki.


Suurten puiden varjoon tuli keinumaan ja kiipeilemään suloinen Alma-tyttönen mumminsa kanssa (kuva 88/100HappyDays). Mummi kertoi tytön äidin suosivan enemmän retro-tyyliä, mutta mummille tullessa Alma haluaa laittautua prinsessaksi. Tuli varmaan puhetta asuinpaikastani, koska juttu kääntyi suosikkipaikkoihini kahvila N'Avettaan ja Gumbostrandin Konst & Formiin, joihin juttukumppanini oli myös käynneillään ihastunut.

Jätin Alman keinumaan ja jatkoin hitaasti köpötellen matkaani kohti Liisankatua välillä pysähdellen kuvaamaan ympäröivien talojen yksityiskohtia ja pyörän päälle perustettua puutarhaa.



Alittaesaani erään talon ympärillä olevia rakennustelineitä jäi melkein huomaamatta Vanhaa ja kaunista, vaikka tiesinkin täälläpäin olevan useitakin antiikin ja designin myyjiä Tämän vanhaa käyttö- ja taidelasia myyvän liikkeen omistaja kertoi yrityksen saaneen alkunsa siten, että kun hän toimi kaupallisten aineiden opettajana, oli rehtori sanonut, että oma yritys pitää olla, jotta tietää mistä opettaa.

Vaikka vaihdoimme yhteystietoja, niin emme huomanneet esittäytyä "virallisesti". Oletan kuitenkin  keskustelleeni Marja Raikamon kanssa ja vasta kotona tajusin, että hänen täytyy olla sukua eräälle nuoruusaikojeni työtoverille edesmenneen Kansallis-Osake-Pankin ajoilta. Muistan sen nuoren herran silloin puhuneen perheensä liikkeestä Kruunuhaassa.


Luulen myös, että tämän opettajan oppilaat ovat saaneet todella asiantuntevaa opetusta, koska liikkeessä käydään ostoksilla Japania myöden ja jopa New Yorkin MoMA on kartuttanut täältä kokoelmiaan. Kun en muista kaikkien kuulemieni suunnittelijoiden nimiä ja etsin niitä googlen avulla, niin eksyin japanilaisille sivuistoille, joissa oli kuvia tästä samaisesta Vanhaa ja kaunista -liikkeestä. Liike kuulemma lopetetaan kohtapuoliin, joten kipin kapin ostoksille, jos etsit täydennyksiä lasi-kokoelmiisi.



Kuvat eivät taas ole parhaita mahdollisia ja siksi esittelen vain muutaman. Parempia kuvia löytyy yrityksen oman nettisivuston galleriasta.
Tutuistuin taas moneen ennennäkemättömään malliin, kuten nuo yllä olevat Oiva Toikan pikarit ja Aino Aallon pikkuruiset snapsilasit, jotka kyllä kutkuttelevat keräilyn aloittamista. Kuten myös nuo allaolevat Kaj Franckin snapsilasit.


Olen ehkä joskus maininnut, etten ole erityisemmin innostunut lasiesineiden keräilystä, emmehän omista edes viinilaseja ja kuohuviinilasitkin hommattiin mieheni yrityksen 20-vuotisjuhliin vuosi sitten. Mutta se ei tarkoita, etteivät ne kiinnostaisi ja ihastuttaisi minua. Jos minulla olisi joku upea valoisa tila isoilla ikkunoilla ja siellä ilmavat lasihyllyt, niin paljon mahdollista, että keräilisin talonpoikaisantiikin lisäksi myös lasia.


Nämä Sarpanevan huurrepohjaiset lasit olisivat todella kauniit, mutten varmaan raaskisi käyttää niitä jokapäiväisinä juomalaseina. Ainakin pitäisi taas opetella tiskaamaan käsin ;)


Seuraavassa kadunkulmassa (tai sitten se oli juuri edellisessä) häämötti mielenkiintoisen näköinen näyteikkuna. Koska kepilleni löytyi sopiva teline, pysähdyin lähempää tarkastelua varten.




Putiikki osoittautui vauvojen tarvikkeita ja leluja myyväksi ja melkein jatkoin matkaani, kunnes huomasin ikkunassa kiinnostavat pienet siivet. En muistanut ottaa niistä kuvaa, mutta ne olivatkin vain somisteena, enkä saanut ostaa omakseni. Näin kuitenkin toisen suloisen jutun, jonka ostin taannoiselle picnic-kaverilleni. Oli täällä tarjolla myös vaatteita, erityisesti raskaus- ja imetysajaksi ja osa niistä sopisi myös ihan normaaleille naisille ;)

(En haluaisi selitellä lausahduksiani, mutta edellinen lause saattaa olla jollekin sen verran rankempaa huumoria ja käyttämästini fontista johtuen tuo silmäiskua tarkoittava loppumerkki jää ehkä huomaamatta, joten kerrottakoon, että pidän myös imettäviä ja raskaana olevia ihan normaaleina ihmisinä. Olenhan itsekin ollut sellainen.)
Nykyisestä tilastani en ole enää ihan varma :)

Seuraavassa kulmauksessa ylitin tien Liisankadun toiselle puolelle, koska siellä näytti olevan jotain mielenkiintoista. Näyteikkuna olikin todella kauniisti somistettu ja sen perusteella päättelin sisältäkin löytyvän vaikka mitä kiinnostavaa.



Tänne, kuten muihinkin vanhojen kerrostalojen kivijalkamyymälöihin, pitää muuten joko laskeutua tai kiivetä vähintään muutama porras kapeista ovista, joten pyörätuolilla ei näihin aarreaittoihin ole mitään asiaa. Sisätilatkin ovat todella ahtaita. Tuonne avonainen-liikkeeseen oli kyllä luiska lastenvaunuja varten, mutta pyörätuolia pitäisi jonkun olla työntämässä.

Yritänkin juuri saada vammaispalveluilta päätöstä henkilökohtaisen avustajan käytöstä tällaisille kaupunkikierroksille, jotta pystyisin kerralla pidempään retkeen ilman kauheita kipuja, särkyjä ja kipulääkkeitä. Arviointikäynti, jolla tarpeeni kartoitetaan, järjestyi vasta syyskuulle, joten sitä ja päätöstä odotellessa teen näitä tarkkaan suunniteltuja lyhyitä "pyrähdyksiä" kyynärsauvan kanssa köpötellen.

Niin, ja nuo yo. kuvat ovat siis erään vintage-liikkeen näyteikkunasta, mutta en vaivaudu edes laittamaan ko. liikkeen nimeä, koska eivät ilmeisesti kaipaa ilmaista mainosta. Sisällä ei saanut ottaa valokuvia, vaikka myynnissä oli vaikka miten paljon mielenkiintoista tavaraa menneiltä vuosikymmeniltä. Sain käsityksen, että vanhat asusteet, vaatteet ja korut ovat myyntitili-periaatteella useilta eri myyjiltä, jotka ovat kieltäneet kuvaamisen. Koska kyse käsittääkseni todellakin vanhoista ja melko erikoislaatuisista eikä varmastikaan kovin helposti löydettävissä olevista tuotteista, niin luulisi kaiken mainoksen olevan tervetullutta. Eivät mielestäni olleet tämän päivän käsityötä, että pitäisi pelätä esim. "teollisuusvakoilua".
No, ehkä erehdyin ja kyseessä olikin museo.


Mariankadulla olisi jo tehnyt mieli pitää lepotauko tässä houkuttelevan näköisessä Herkkutalossa, mutta minulla ei ollut aikaa hukattavaksi syömiseen. Taxi pitää aina tilata ajoissa etukäteen tietylle kellonlyömälle, vaikkei yhtään tiedä, kuinka kauan haluaa/jaksaa liikkeellä olla.


Seuraavaan pikkupuotiin poikkesin jo sisälle. Sirinä-designiin minut houkutteli kaunis luonnonläheinen värimaailma ja silmiini osuneet sanat pellava ja bambu. Sisälle astuttuani tiesin nähneeni näitä vaatteita ennenkin mm. Naisten joulumessuilla.


Tekstiilisuunnittelija Ritu Kokkonen myy puodissaan ekokankaita ja lankoja, kuten pellavaa, nokkosta, bambua ja banaania sekä ompelee niistä suunnittelemiaan vaatteita, joihin painaa luontoaiheisia kuvioita kuten perhosia ja sudenkorentoja.  Nokkoskangas tulee Katmandusta Nepalista, jossa paikallisten naisten osuuskunta jatkokäsittelee kolmimetrisiksi kasvaneet nokkoset ja kutoo niistä kankaat.

Tämä toi mieleeni niin ihanan, kauniin elokuvan, jota vain pari iltaa sitten ihan sattumalta aloin tv:stä katsoa.
Katmandu - taivaan peili on tosipohjainen elokuva nuoresta barcelonalaisesta naisesta, joka lähtee opettajaksi Katmanduun. Suosittelen lämpimästi!




Nokkoslanka oli juuri loppunut, mutta pakkohan minun oli banaanilankaa päästä kokeilemaan. Tästä silkkisen tuntuisesta langasta tulee varmaan ihanat kämmekkäät. Tulisi varmasti myös ihana kesätoppi, jos malttaisin niin suuritöiseen urakkaan lähteä :) Itselle ostin luonnonvaaleaa (tietty) ja tuota poltetun oranssia, onhan uusi autoni samaa sävyä.



Kuvassa oleva suurehko kahvimylly taas löytyi lähes vastakkaiselta puolelta katua Olkkari & Kruunukirpusta, jossa myydään niin uutta kuin vanhaa sisustustavaraa sekä lastenvaatteita, leluja ja muita kivoja juttuja. Kahvimyllyssä on sellainen erikoisuus, johon en ole ennen törmännyt, että siinä ei ole ulos vedettävää lokeroa vaan tuo koko kansi aukeaa. Vähän epäkäytännöllistä, mutta onneksi kaupassa myydään suodatinkahvia nykyisin.








Pohdin hetken aikaa olisinko vienyt mukanani tämän valtavan kokoisen puusaavin, mutta oli sen verran irralliset nuo pystypuut eikä kiinnitysraudatkaan kovin tukevat, joten tyydyin kahvimyllyyn, jonka ihan viime hetkillä bongasin yhdestä nurkasta. Sitten tulikin kiire taxille.

Ennen Olkkariin tuloa olin käynyt turhaan kokeilemassa ovea, josta piti hakea ystävän ostama kärry, mutta kiinni oli ja pysyi. Olin kyllä luullut tarkistaneeni aukioloajat niin nettisivuilta kuin facebookista. Omistaja oli onneksi puhelinyhteyden päässä ja sovimme ensi tiistaiksi uuden yrityksen. Sikäli hyvä, että jää sitten aikaa tutustua siihen ja pariin muuhunkin liikkeeseen, jotka jäivät tällä kertaa ajan puutteen vuoksi väliin.

Mukavan päivän päätteeksi sain tosi mukavan kuskin kotimatkalle. Välillä oli hankala ymmärtää marokkolaistaustaisen, Jyväskylässä kymmenisen vuotta asuneen miehen puhetta, mutta kyllä meillä juttua riitti. Hän sanoikin, että puhetyylini ei kuulosta hesalaiselta vaan samalta kuin olisin Joensuusta. Puhun kuulemma niin nopeasti (jätti sanomatta, että paljon). Mies on kuulemma kiertänyt paljon Savoa ja Pohjois-Karjalaa erilaisilla markkinoilla. Kaiken lisäksi hän piti minua nuorena!  Sanoin olevani kohta viisikymppinen, niin hän sanoi luulleensa kolmikymppiseksi :)
Lupasi myös lähteä poimimaan minulle mansikoita, kun puhe kääntyi meneillään tai pian päättyvään mansikka-aikaan. No, ei kyllä vaihdettu puhelinnumeroita :)


Härmesalvia kukkii upeimmillaan pihalla, mutta kohta taitaa kaikki kuihtua kukkapenkissä, kun on tämä helle. Nauttikaa te auringosta!

6 kommenttia:

  1. Voi mikä nostalginen fiilis tuli Liisankadusta, joka oli ensimmäinen kotikatuni muutettuani Helsinkiin nuorena opiskelijatyttönä. Siellä asuin Liisankatu 5:ssa ja usein kävin Tervasaaressa koirani kanssa, jonka hankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Kruunuhaka ollut ihan paras asuinpaikka opiskelijalle :) Itse olin kerran parikymppisenä Tervasaaren juhannusjuhlissa lipunmyyjänä. Muistan, että silloin esiintyi Reijo Taipale.

      Poista
  2. Hienoa, että kuljetusasia on nyt kunnossa. Sen ansaitset, samoin kuin olisi tuo avustaja paikallaan. Liisankatu meni must see -listalle, samalle kuin tämän kesän listalla oleva Temppeliaukion kirkko! Ihanat vinkit ja kuvat taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuljetuspäätös tosiaan ilahdutti, etenkin, kun sain sen jopa kahdeksi vuodeksi. Kun en tälläkään kerralla muistanut luvan umpeutumista.
      Jos/kun tulette tänne pääkaupunkiin, niin ota ihmeessä yhteyttä!

      Poista
  3. Näitä sun postauksia on kyllä ilo lukea, niin kivoja vinkkejä tulee <3 Täytyis sopia treffit Helsinkiin ja saisit toimia oppaana ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos näistä on iloa ja hyötyäkin, koska juuri siksi kerron kaikista kivoista paikoista, jotta muutkin niihin löytäisivät. Mielestäni kaikki mukavat asiat on tarkoitettu jaettaviksi :)
      Ilman muuta toimin oppaana eli reissua vaan buukkaamaan tänne pääkaupunkiin. Etkö ollut kuulolla, kun viime Ruotsin reissulla suunnittelimme, että alan järjestää "kilpailevia" reissuja kotimaassa, suuntana esim. SIpoo ;)

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)