sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

100 HappyDays -haasteen kuvat 62 - 87

Nyt on vuorossa aikamoinen kuvapläjäys näitä haastekuvia. Vaikka nykyisin unohdan tosi paljon asioita, niin myös muistan tosi paljon asioita ja tämä haaste on yksi niistä. Siinä tosin auttaa tämän blogin kirjoittaminen ja se, että päivien mittaan otan kännykällä kuvia vähintään kotipihan kukista, jos en muuten missään liiku.

Muutaman päivän onnenaiheet jäävät taas välistä, kun se huono puoli kännykkäkuvissa on, ettei niissä näy päivämäärä, jos en siirrä kuvia tietokoneen muistiin. Ja sitä en tosiaan läheskään aina tee.

Kuva 62 / 100 HappyDays


Perjantai 13. päivä teimme ystäväni kanssa kierroksen Sipoon nähtävyyksissä ja sain häneltä tuliaisina ensiapusetin puutarhurin käsille; puhdistava kuorinta- ja kosteusvoide. Todella tarpeen minulle, joka tykkään tonkia multaa paljain käsin ilman hanskoja. Kiitos Hanna!

Kuva 63 / 100 HappyDays


KIP (Knit in public) tapahtuma Snurressa eli neulojat koolla.

64 / 100 HappyDays


Kuopsuttelin pihalla ja vaikka kuvassa ei sinänsä ole iloinen asia, kun menin rikkomaan toisen kodin luullessani sitä multakökkäreeksi, niin olin tyytyväinen saatuani vihdoin aloitettua kukkapenkin pienen pihakallion ympärille. Pitää jossain vaiheessa muistaa laittaa kuva sen nykytilasta.

Kuva 65


PopUp ILOn KIP-tapahtuman jälkeen suunnistin ystäväni kanssa HuonoÄiti Sari Helinin terassi-bileisiin ravintola Emoon. Tapasin kemuissa myös veljensä Mikko Helinin, jonka Kampaamo Pesulassa  minut muutettiin kulahtaneesta muijasta hehkeäksi leidiksi :)
Sisarukset ovat niin hyviä tyyppejä!

Kuva 66


Koska olin lähes koko edellisen päivän ollut menossa, niin piti lepytellä perhettä kuningatar-piirakalla. Prisman pakastealtaasta löytyi vielä viimeiset kotimaiset vadelmat, jotka olivat jättikokoisia. Verratkaa noihin mustikoihin (ulkomaisia), jotka eivät nekään ole pieniä.

Kuva 67


Ystäväni lähetti kuvan Ilposta, taannoisesta villapusero-mallistani. Tuo pikku ryökäle oli omin luvin kiivennyt pöydälle ihailemaan maisemia :)

Kuva 68


Kyllähän se ilahduttaa, että nämä luontokappaleet vielä kulkevat vapaasti pihallamme, vaikka tuokin ahmatti on käynyt syömässä kukkani, vaikka voikukan lehtiä olisi hänelle tarjolla vaikka millaisiin syöminkeihin (kuten kuvastakin näkyy). Tuon edessään olevan ruusupuskan, jonka viime kesänä sain mieheni serkulta, kävi ilmeisesti tämän rusakonpojan vanhemmat popsimassa talvella, mutta nyt se kukkii entistä runsaampana.


Kuva 69


Vei nahasta tekemiäni rannekoruja vihdoin myyntiin Villa Nokkoseen, kun omistaja Tarja oli niitä useamman kerran kysellyt. Tosin ryntäätte sinne nyt turhaan, koska viikko sitten niitä oli enää pari jäljellä :)

Kuva 70


Ystävän kanssa käytiin ensimmäistä kertaa viehättävässä Kahvitupa Laurentiuksessa Helsingin pitäjän kirkon kupeessa.

Kuva 71


Ostin uuden autoni avaimille uuden avaimenvartijan Mereijasta, koska mielestäni värit sointuvat hyvin yhteen ja lisäksi DaigaDaigaDuun pupun koko on juuri sopiva (niin luki tuoteselosteessa), enkä kelpuuta mieheni ostamaa Viiviä, vaikka meissä paljon samaa onkin :)

Kuva 72



Kuva 73


Tämän kuvan olettekin jo nähneet. Sen jälkeen selvisi, miksi nuo ovet ovat eri väriset. Maalari oli ensin sutinut ne valkoisiksi, mikä ei ollut tarkoitus. Valkoisen päälle vedettynä tuo harmaa kallion sävy näyttää sitten siniseltä.

Kuva 74


Kävimme pojan kanssa paikallisessa pizzeriassa, jossa saimme seuraa tästä pikkulinnusta (varpunen?).

Kuva 75


Sain toisen makuuhuoneen uusista verhoista ommeltua ja ripustettua paikoilleen 30.6. Meillä on edelleen eripariset verhot ja tänään on siis 20.7.

Kuva 76


Käytiin ystävän kanssa mm. Koiramäen Pajutallilla, josta olette myös nähneet aiemmin kuvia.

Kuva 77


Oman pojan tekemä spagetti bolognese. Mikä voisi maistua paremmalta (jos olisi makuaisti tallella)?

Kuva 78


Varjoliljani oli tehnyt tänä vuonna ensimmäistä kertaa kaksi vartta.

Kuva 79


Toimitin tilauskorun ystävälle.

Kuva 80


Ystävieni kanssa picnicillä seurassamme oli näin suloiset pikkuvarpaat omaava poikavauva.

Kuva 81


Äitini parvekkeella on noita "vanhoja" verkon merkkeinä käytettyjä lasipalloja. Kiinnitin huomioni tuohon muista hieman poikkeavaan, että mikäs se tämä on. Luin korkista "cognac", johon äitini äkkiä tokaisi "ei se minun ole". Kyllä meitä nauratti :) En tosiaan tiedä, ovatko nuo pallerot oikeasti vanhoja, mutta äitini on niitä aikoinaan kirpputoreilta haalinut.

Kuva 82


Kävin ensimmäistä kertaa tänä kesänä ajelemassa Erkkolalla. Sillä on helpompi pysähdellä ottamaan valokuvia kuin autolla, josta ulos könyäminen vaatii aina oman aikansa, saati että autoa ei voi ihan joka päikkaan yhtä helposti pysäyttää. Erkkolalla ajelen yleensä pyörätietä pitkin, kun pyörät suhahtavat helposti ohi.

Kuva 82


Olisi pitänyt ostaa tämä ihanuus, kun siihen oli tilaisuus käydessämme ystävän kanssa Katin sisustusnavetalla. Tämä oli myöhemmin huutokaupan kohteena ja sekin reissu tyssäsi "auto-ongelmiin". Myöhemmin kuulin vielä hinnankin, jolla meni, niin kyllä harmitti.

Kuva 83



Yllätyin todella positiivisesti, että Meilahden valtavan labyrintin uumenista löytyi sairaalalle lahjoitettua taidetta. Mikä mukavinta, että ne ovat käytävällä ilahduttamassa potilaita.

Kuva 84


Välissä oli pari vähemmän kivaa päivää, mutta sitten pääsinkin antiikkimarkkinoille. Tätä hienoa lokerikkoa ette nähneet Bilnäsistä kertovassa jutussani.

Kuva 85



Sain hankittua ja pakastettua mansikat, jotka ovat siis Mansikkamiehen kasvattamat. Veimme laatikollisen marjoja myös ystävällämme, jolla on kertakaikkisen ihana siirtolapuutarhamökki. Hän asuu siellä läpi kesän ja yöpyy usein myös talvella. Beko oli ilahtunut pallon heittäjistä.

Kuva 86


Erkkola on juuri hyvä menopeli aurinkoisilla säillä, kun ihan lyhyttä matkaa ei viitsi ajaa autolla. Kävimme pojan kanssa iltajädeillä rantakahvilassamme.

Kuva 87


Sanoin tähän kuvahaasteeseen ryhdyttyäni, että jätän perheeni tämän ulkopuolelle itsestään selvänä onnenlähteenä, mutta tämä kuva sai minut ihan pakahtumaan onnesta. Mies lähetti kuvan nuoremmesta pojastamme veneilemässä ukkinsa kanssa ja kun vaan ajattelenkin tätä tilannetta, sydämessäni läikehtii ilo. Niin harvinaislaatuinen tilanne nykyään, kun pojat ovat jo teini-iässä.

Tähän on hyvä lopettaa tällä kertaa ja kohtahan tämä lysti onkin loppu.


2 kommenttia:

  1. Kyllä tuo viimeinen kuva sykähdytti (sunnuntaina meillä oli mummon esikoisen ripillepääsyjuhla). Ihanaa kun on isovanhemmat, ihanaa olla isovanhempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tosiaan voi kiistää isovanhempien tärkeää osaa lastemme elämässä, vaikka se anoppi onkin hieman erikoinen tapaus ;) Onnea rippilapselle!

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)