sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Kesäpäivät picnicillä ja kirppiksillä

Tämä aurinkoinen viikonloppu on mennyt tosi kesäisissä ja pääosin mukavissa tunnelmissa. Ainoat vastoinkäymiset tuli esiin viranomaisten taholta ja taas kerran tuli todistetuksi se, että vammaiset ovat tässä maassa toisenlaisessa (lue huonommassa) asemassa kuin terveet ja tuntuu, että meitä pitää säännöllisesti kyykyttää, jotta saadaan pidettyä byrokratian rattaat pyörimässä.

Meinasin ensin jäädä kotiin itkemään kohtaloani, mutta sain kuitenkin lähdettyä liikkeelle tapaamaan ystäviäni Hietalahden perinteiselle kirpputorille.


Tässä vaiheessa lauantai-iltapäivää osa myyjistä oli jo ehtinyt lähteä pois, mutta jäljelle jääneillä oli yllättävän paljon mielenkiintoista tavaraa. Kaikenlaisia koruja oli tosi paljon tarjolla ja hintataso oli laaja törkeistä kiskurihinnoista aina kohtuullisiin kirppishintoihin. Ainoana ostoksena tingin itselleni tämän hopeisen ranneketjun neljällä eurolla. Vähän epätarkka kuva, mutta korussa on useampi tuollainen tähti, jossa sydän keskellä. 


Olimme sopineet ystävieni kanssa menevämme picnicille viereiseen Sinebrychoffin puistoon, jotta minun ei tarvitsisi kävellä pitkää matkaa.


Olin todella posiitivisesti ylättynyt puiston tunnelmasta, koska olin kuvitellut nuorison vallanneen sen kokonaan. Puiston rinteiden nurmikolla loikoilikin enemmän aikuisempaa väkeä omissa seurueissaan ja paikalla oli myös lava, jolla kävi useampikin nuori lupaus laulamassa kitaran säestyksellä. Ihan oli äänentoistolaitteet mukana eli ei ihan mitä tahansa katusoittajia olleet :)


Onnekseni ystävät olivat varautuneet hyvillä eväillä, eikä tässä edes kaikki :) Tuo mustavalkoinen on popcorn-tötterö, jollaisia kaksi nuorta naista kävi jakamassa ilmaiseksi puistossa lojuville. Mainostivat lähellä rannassa olevaa ravintolalaiva Nikolaita.


Koska sunnuntaikin alkoi aurinkoisena ja lämpimänä, intouduin ensimmäistä kertaa tänä kesänä nauttimaan aamukahvini parvekkeella. Saimme muutama viikko sitten keittiöparvekkeelle, joka kylpee koko päivän auringossa, markiisiin tuomaan hieman varjoa. Nyt pitäisi vielä saada itse parveke sisustettua jotenkin viihtyisämmäksi. Hätäisesti peitin vahakankaalla todella kulahtaneen pöydän, jota en millään jaksa öljytä. Olen jo löytänyt melko kivan polyrottinkipöydän, jonka kelpuutan noiden tuolien kaveriksi, mutta pitäisi vaan saada mieskin innostumaan asiasta ja vetämään peräkärry kauppaan ja takaisin.


Arvelin auringon saaneen myös kirpputori-myjät liikkeelle Citymarketin parkkipaikalle, jossa Bewe Sport on järjestänyt kirppiksiään jo vuosien ajan. Paikalla olikin todella paljon myyjiä ja ainakin minua kiinnostavaa vanhaa tavaraa oli runsaasti tarjolla. Ja mikä parasta, kohtuullisen edullisilla hinnoilla. Kaiken lisäksi kaikki myyjät, joiden kanssa kauppoihin ryhdyin, suostuivat tinkimään reilusti pyytämistään hinnoista.


Heti ensimmäisen pöydän luona, jossa pysähdyin, oli vaikka miten paljon kiinnostavia esineitä, eikä minun auttanut kuin suunnata pankkiautomaatille. Olin etukäteen ajatellut, etten kuitenkaan löydä mitään, mutta käynpä nyt huvikseni katselemassa.


Myynnissä oli mm. tuollainen vanha sokerileikkuri, joka oli kyllä aikas hieno. Emali- ja kuparipannuja oli useita erilaisia ja mielestäni 20 euroa Finelin Kehrä-kuvioisesta  kannusta oli vähän ja siitäkin myyjä olisi varmasti tinkinyt. Meillä vaan on jo kyseinen kannu mökillä, niin jäi ostamatta. Myyjällä oli myös paljon puisia lelu-klassikoita ja pieniä kahvimyllyjä. Ovat kuulemma huomenna maanantaina menossa Hietsun kirppikselle, jos jotakuta kiinnostaa :)



Itse ostin pariskunnalta nuo kaksi peltistä litran mittaa leimoilla ja tuon puisen kirnun, joka on kaunis kuin mikä. En muistanut kuvata kaupanpäällisiä, jotka ovat paperisia perunapusseja (vanhoja) ja kaksi Saastamoinen & Pojat yrityksen rahtikirjaa Joensuusta. Todella repaleisia paperilappusia, joista myyjä ihmetteli, mitä oikein teen niillä, kun pyysin saada ne mukaan :)

Nuo kirnun taustalla näkyvät viiden litran lasitölkit ovat myös tämän päivän löytöjä. Ilvestölkin ja keittiötölkin hyvään hintaan minulle tinkineellä miehellä oli paljon muutakin kiinnostavaa tavaraa. Näiden puisten palikoiden hintaa kysyin ja jätin kuitenkin ostamatta, kun ullakollamme on jo tallessa omat vanhat, samanlaiset palikkani.


Tämä vanha paloruisku toi mieleeni vuosia sitten tekemäni tyhmyyden, kun menin lahjoittamaan paljon hienomman vastaavanlaisen paloruiskun yhden tutulle. Silloin en vielä ollut aloittanut vanhojen tavaroiden keräilyä, vaan päinvastoin halusin päästä kaikesta "roinasta" eroon.


Tässä vielä lähikuvat Riihimäen lasitölkeista, joissa on siis ihan karhun ja ilveksen kuvat ja asianomaiset teksit. Ilvestölkissä on jännä virhe, sellainen kiehkura jäänyt lasimassasta, joka tekee siitä vain kiinnostavamman.


Yksi myyjä oli jo tyhjentämässä pöytäänsä, mutta hänellä oli vielä mielenkiintoisia tulitikkuaskeja pöydällään.
En tosiaankaan ole koskaan moisia kerännyt, mutta hiomioni kiinnittyi kuviin, jotka näyttivät liittyvän jotenkin käsitöihin, ehkä ompeluun.


Kyseessä on virolaiset tuletikud, jotka on tehty vaateyritys Baltikalle, nykyisin Baltika Group. Näissä ei ole vuosilukua, mutta näkeehän sen, että vanhat ovat. Yritys saavutti viime vuonna 85 vuoden kunnioitettavan iän. Jokaisessa (tyhjässä) rasiassa on eri kuva, joissa esitellään naisten, miesten ja lasten muotia. OStin nämä aikomuksena säilyttää niissä esim. korutarvikkeita. Kaupan päälle sain valita runsaasta valikoimasta ruotsalaisen tulitikkutehtaan vanhoja rasioita, nekin todella hyväkuntoisia. Nämä kuusi hamstrasin.


Tässä vielä kaikki löytöni vanhalla koulun penkillä (Piantikista), joka ei taida kovin hyvin näkyä, kun nostin tuon istuintyynyn nojaamaan selkänojaa vasten. (Tohvelit tahatonta kuvausrekvisiittaa.)


Kirpputorilta menin äitini luo ja kävimme yhdessä kaupassa, jonka jälkeen nautimme päiväkahvit hänen viihtyisällä ja vehreällä parvekkeellaan. Minun piti myös viritellä rautalankaa parvekkeen läpi kulkevaan pylvääseen, jotta äitini rehottava villiviini pääsee kapuamaan ylöspäin. 


Minun piti myös perehtyä tämmöiseen masiinaan, jolla äitini pystyisi kuuntelemaan hänelle lähetettyjä äänikirjoja. Äitini sairastaa MS-tautia, eikä hän oikein enää pysty itse lukemaan kirjoja ja ollessaan juuri kuntoutuksessa, hän sai tietää, että on oikeutettu saamaan ihan ilmaiseksi laitteen ja kerran kuukaudessa lähetettävän Celia-äänikirjapaketin.


Laitteen toimitti Näkövammaisten keskusliitto ja sillä voi kuunnella myös tavallisia cd-levyjä, mutta Celia-levyjä ei voi kuunnella tavallisilla soittimilla. Harmi, sillä levy, jolla harjoittelimme laitteen toimintaa oli ihan uusi Mari Jungstedtin dekkari, jotka olen kaikki aiemmat lukenut. Aivan loistava palvelu, mutta kehitettävää vielä löytyy. Äidilleni oli nimittäin sanottu, että kuuntelun jälkeen hän voi taittaa levyt kahtia ja heittää roskikseen.
What?!?! Mitä tuhlausta! En usko olevan niin hirveää määrää ihmisiä, joille näitä levyjä lähetetään, että olisi mahdoton tehtävä järjestää kirjaston kaltainen systeemi. Sitä odotellessa.


Rusakon ryökäle ei ehtinyt syödä kaikkia campanulan kukkavarsia.

Hyvää uuden viikon alkua!


2 kommenttia:

  1. Ihania löytöjä oot taas tehnyt. Sulla on niin kauniit kuvat aina!!

    Siivu

    VastaaPoista
  2. Mahtavat löydöt - olisin ostanut ihan samat + sen paloruiskun!

    VastaaPoista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)