maanantai 14. heinäkuuta 2014

Antiikkipäivillä Billnäsissä

Olin jo ehtinyt harmitella, että taitaa tämänvuotiset antiikkimarkkinat jäädä väliin, kun tuli sairaalareissu juuri samaan aikaan. Sain kuitenkin miehen pysymään poissa mökinrakennuspuuhista ja lähtemään lauantaina kuskikseni ruukkikyliin Billnäsiin ja Fiskarsiin.
Todella epätoivoisesti siis antiikkipäiville halusin, kun suostuin hänen kyytiinsä :) Pelkään nimittäin aikalailla, kun istun apukuskin paikalla. Olen itse vielä toistaiseksi vailla autoa, kun vaihdon vuoksi käsihallintalaitteet pitää siirtää toiseen autoon, eikä se tietenkään onnistu ilman mutkia.


Tällä reissulla emme juuri maisemia ihailleet kuin auton ikkunoista ja ensimmäisenä kurvasimme Billnäsiin, josta saimme autolle paikan ihan tapahtuma-alueen portin pielestä. Osa myyjistä oli levittänyt aarteensa ulkoalueelle aurinkoon ja osa löytyi varjosta ratsastusmaneesista. Kova tuuli pöllytti tuota hienoa hiekkaa, mutta parempi se, kuin että olisi pitänyt tarpoa kuravellissä. Aurinkolasit suojasivat silmiä :)


Paikalla olivat arvioimassa yleisön esineitä myös telkkarista tutut Pauliina Laitinen-Laiho ja Jouko Rekola, mutten heitä kuvatakseni malttanut viritellä kameraa, kun istuimme kahvipaussilla puun alla varjossa.



Tarjolla oli tavaraa laidasta laitaan - lähes rojusta aina todellisiin aarteisiin ja jopa harvinaisuuksiin ja jonkin verran myös modernimpaa designia. En ole taaskaan kuvia erityisemmin stailannut ja rajannut, joten niistäkin näkyy tarjonnan kirjo. Toki olen kuvannut enemmän itseäni kiinnostavia juttuja, kuten vanhoja talonpoikaisia tarve-esineitä, mutta myös värikästä retroa, kun siitä vaan tulee oma lapsuus mieleen.


Ihan ensimmäiseksi kiinnitin huomioni tuohon vetokärryyn, koska sellainen tulisi ihan oikeaan käyttöön, kun tarvitsee kuskata ostoksia autokatokseltamme kotiovelle. Tuo oli hyväkuntoinen,, mutta makuuni liian uusi, joten jäi hankkimatta.


Hieman pelkäsin, että mieheni kiinnostuu tästä Moto Guzzista, mutta hänellä taitaa olla jo liikaa kaksipyöräisiä projekteja.






Kulhoja, kannuja ja kattiloita oli lähes kaikissa sateenkaaren väreissä. Muista astioista puhumattakaan. Erityisesti vanhaa Arabiaa oli tarjolla runsaasti, niin tuttuja kuin minulle ennestään tuntemattomiakin esineitä. Nämä antiikkipäivät ovat kyllä kaikenlaisille keräilijöille oikea Pandoran lipas. Vaikka ei olisi mitään ostamassa, niin katseltavaa ja ajatuksia herättäviä muistutuksia historiasta löytyi varmasti jokaiselle.


Vähän harmitti, etten kurkannut eräälläkin pöydällä olleita todella vanhoja Ystäväni-kirjasia, josko sinne olisi kirjattu mielenkiintoisia asioita menneiden vuosikymmenten ystävyyssuhteista.


Nuo peltipurkit tuli kuvaan siksi, että enemmänkin hämmästelin pöydällä olleita valtavia puisia hökötyksiä, olisivatko lukkoja, jotka eivät sitten näköjään edes mahtuneet mukaan kokonaisina.



Tämä Esteri Tomulan Pastoraali on minusta todella kaunis ja niitä oli muistaakseni parillakin eri myyjällä, vaikka hieman selvitystyötä tehtyäni sain todeta, että kyseessä on melkoisen harvinainen esine. Myös alakuvassa olevat Raija Uosikkisen musta-valko-kuvioiset Emilia-tarjoiluastiat herättivät kiinnostukseni, vaikka en olekaan pitänyt itseäni erityisesti graafisten, saati musta-valkoisten kuvioiden ystävänä. Nämä ovat jotenkin tosi moderneja, vaikka ovatkin vuosikymmenten takaa 1960-luvulta.



Tämä oli mahdollisesti kunein kattaus koko tapahtumassa. Olisi ekhä kaivannut vielä sitä keltaista pientä Pehtoori-kannua, jonka näin jollain toisella myynnissä. Nuo turkoosit kahvikupposet ja täydellisessä kunnossa ollut Pehtoori jotenkin houkuttelivat minua. Olisiko aurinkoinen kesäpäivä, joka saa minut aina viehättymään turkoosista väristä? Tältä myyjältä ostin kolmannen osan kannu-sarjaani ja vasta näin kotona tajusin, että taisi olla sama myyjä, jolta viime syksyn Habitare-messuilla ostin keskimmäisen osan.


Nuo kolme samanmuotoista ovat siis Kaj Franckin muotoilua ja yksinäisen 0,1 ltr. mittakannun suunnittelija on Kurt Ekholm. Tuota litran kannua katselin jo erään toisen myyjän pöydällä, mutta hänen hintapyyntönsä oli parikymppiä enemmän. Sitä vaan ihmettelen, että hän oli ihan yksityishenkilönä mukana ja eikö tarkoitus olisi kuitenkin saada mahdollisimman paljon tavaraa myytyä, niin miksi pitää hinnat (liian) korkeina. Yrittäjä, jolta kannuni ostin, oli alunperinkin hinnoitellut kannun halvemmaksi ja ilman suurempia neuvotteluja jopa tinki hinnasta pois viisi euroa. (Olen kyllä hirmu kova tinkimään ja varsinkin kirpputoreilla jää kaupat helposti tekemättä, jos myyjä ei tule yhtään vastaan. Se on ihan periaatekysymys.)

Takaisin Billnäsiin, jossa oli myös paljon leluja eri aikakausilta, varsinkin suloisia nukenvaunuja oli monenlaisia.


Nämä vaaleansiniset on niin ihanat ja samanmallisissa olen itsekin vauvana kulkenut. 



Tarvitseehan nukkejenkin vaatteet pesua ja lakanat mankelointia. Tästä ompelukoneesta en ole varma, onko tarkoitettu leluksi, mutta näytti siltä, että ompeleminen on onnistunut myös ihan oikeasti. Autenttisia lankarulliakin olisi ollut tarjolla.



Vanhoista pehmoleluista söpöimmät taisi olla nämä monessa leikissä mukana olleet Mikki Hiiri ja pikkuinen pingviini.


Pikkutavaraa oli moneen lähtöön ja noita emalisia numerokylttejä ostin muutaman tulevia korttiaskarteluja varten. Vanhat virkkuukoukut rasiassa olivat minun sormiini liian ohuita.


Sitten niitä talonpoikaisesineitä, joiden esillepanoa oli mietitty joko enemmän, tai sitten vähemmän.




Niin, ja koska tavaroita oli melkoisen paljon, niin ei kaikki siis ole talonpoikaisia puuesineitä, kuten tarkkasilmäisimmät varmaan huomaa :)




Upeat pienet renginkaapit!



Tässä kohdassa yritin kovasti selittää miehelleni, että juuri tuollainen ajatus minullakin on aiemmin ostamilleni luomapuille. Siis tuo oikeanpuoleinen hökötys, jonka päällä on kukkaruukku. Minun puuni vaan ovat pyörivällä telineellä ja odottavat sopivaa alustaa, jolla kukan saisi siinä tukevasti pysymään. En ole tainnut ottaa omistani kuvaa, mutta ne ovat peräisin Pieni Juhlapuoti Vaniljan sisustuskirppikseltä Veikkolasta.

Toisen lankoihin ja neulomiseen liittyvän, kauan kaipaamani kapineen löysin nyt täälltä. Vähän huono kuva, mutta ovat siis nuo vasemmassa reunassa olevat vyyhdinpuut, jollaisten hankkimiseen olen saanut kehotuksia pojiltani jo moneen kertaan. Aina, kun joutuvat levittämään käsivartensa pitelemään lankavyyhtejäni :) Oli kyllä huippuhyvä löytö - tosi hyväkuntoinen vehje kympillä! Myyjä pyysi kahta, mutta mitä juuri aiemmin sanoin :)


Nuo puiset pyörät ovat myös tuoreita hankintoja. Luulen niiden olleen rukin pyöriä, vaikka ovatkin melko pienikokoisia siihen tarkoitukseen. En usko kuitenkaan käytetyn kärrynpyörinä, koska ovat niin hyväkuntoiset. Ja voitteko uskoa, että se oli oikeastaan mies, joka sai aikaan näiden ostamisen. Hän aikoo tehdä niistä valaisimet meidän takkahuoneeseen, mutta joudun kyllä tarkkaan vahtimaan, ettei hän innostu laittamaan niihin jotain disco-valoja.

Pyörät ovat peräisin täällä blogissakin tutuksi tulleelta Pialta, joka oli kuskannut valikoidut aarteet puodistaan Hyvinkäältä tänne Billnäsiin.


Koska tarvitsemme uudelle mökille ruokapöydän, pidin täällä silmät avoinna myös sen suhteen. Pialla olisi upea pirtin pöytä, joka on tosin tarkoitukseemme liian pitkä, mutta tähän ao. pöytään iskin silmäni. Varmana olisin sen ostanut, jos meillä olisi ollut peräkärry mukana. Mies oli tietenkin taktikoinut, kun minulle ei edes ollut tullut mieleen varustautua isommalla kuljetuskalustolla.

Ja juuri kun tätä kirjoitan, tajusin, että olisin ehkä. saanut Pialta kuljetusapua, onhan hänellä muutenkin pari juttua odottamassa meitä Piantikilla. Hankintojani on muutenkin ympäri Suomea odottamassa kuljetusta, sekin Vapriikista ostamani jättisuuri rottinkiarkku odottaa minua Korppoossa Amalias hem:ssä. Tullaan, tullaan Terhi - ihan pian :)
Ja taas kerran rakas mieheni kannusti minua liittymään johonkin anonyymiin ryhmään :)


Näitä vanerisia matkalaukkuja olisi ollut monen kokoisia ja kuntoisia. 


Valaisimiakin oli eri aikakausilta. Tuosta öljylampusta en ole varma, onko oikeasti vanha vai voisiko olla uustuotantoa, koska näyttää tosi hyväkuntoiselta. Kaunis se on.


Tästä jutusta tuli taas valtavan pitkä, niin jaan suosiolla kahteen erään. Jatkoimme Billnäsistä vielä Fiskarsiin, josta ehdinkin jo muutaman kuvan laittaa tuonne Kotilo-gallerian puolelle.

Viimeisenä vielä kuva suloisesta Sylvistä, jonka mielestä sormeni taisivat maistua erityisen hyvälle. Sylvi on nelikuinen borderterrierin pentu.


5 kommenttia:

  1. Kiitos taas kerran mahtavasta kuvakoosteesta! Voi mitä ihanuuksia. Tuonne taitaa olla kyllä ihan pakko päästä ensi vuonna käymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä muutenkin upea, historiallinen paikka. Fiskars on myös kaunis ja tunnetumpi, mutta jos sinne menee, kannattaa piipahtaa myös Billnäsissä.

      Poista
  2. Jösses pösses mitä tavaraa, oi mitä peltipurkkeja ja mummin mökkiastiat eli ihanat Emilia astiat siellä. Minä jos joku en pidä mustavalkoisista jutuista, mutta nuo on ihanat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ihan tosissani ihastuin Emilia-astioihin, mutta onneksi kaapeissa ei ole tilaa enää yhdellekään kupille :)

      Poista
  3. Kiitos tästä. Ne lasten nukenvaunut vei sydämeni!

    VastaaPoista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)