lauantai 4. tammikuuta 2014

Vuoden ensimmäinen päivä

Tarkoitukseni oli todellakin julkaista tämä vielä vuoden ekana päivänä, Mutta koska en usein ennen puolta yötä ehdi saada valmista aikaan ja meidän nettipoliisi on tiukkana, niin homma jäi kesken. Ajattelin saattaa asian päätökseen junamatkalla Kolariin, mutta sehän olisi liikaa vaadittu. Vuoden ensimmäisen päivän kirjoittamista hidasti hieman pohdiskelu tämän blogin suhteen. Mietin, että kiinnostaako touhuni oikeasti ketään. No, tuleepahan pidettyä jonkinlaista päiväkirjaa tekemisistä.


Joulutulppaanit ehti kuihtua, mutta jotenkin ne ovat kauniita tuollaisina. Uusi vuosi otettiin vastaan ihan oman perheen kesken, ilman mitään traditioita. Naapurin lapset vähän paukutteli raketteja, mutta minä pelkään niitä, joten pysyttelin piilossa.

Tänään (siis ekana päivänä) nukuin tooosi pitkään ja heräsin vasta puolilta päivin. Mies valitteli tylsyyttä, joten keksittiin lähteä pitkästä aikaa etsimään pari geokätköä. Olen kyllä useasti kaivannut metsään, mutta siellä liikkuminen on niin hankalaa, että päätettiin valita melko helposti saavutettavat kätköt. 


Ensimmäinen kätkö oli lähellä Vuosaaren golfkenttää ja satamaa Oli kyllä harvinainen näky tähän aikaan vuodesta, että golfia pelattiin ihan vihreällä kentällä. No, eipä tullut siitä kuvaa, vaan vastapäisen lammen kuolleesta kaislikosta. Säästän teidät ikävämmiltä kuvilla siitä, mitä kaikkea rojua tuohon lampeen oli kipattu, patjasta lähtien. Ärsyttävää, että ihmiset näkee vaivan kuskata roskansa syrjäisempään paikkaan, kun samalla vaivalla veisivät ne Sortti-asemalle.


Toinen kätkö oli Uutelassa Skatanniemessä, jossa ennen laidunsivat Miina Äkkijyrkän kyytöt ja nykyisin Suomen Setlementtisäätiön hevoset nuorisotyön merkeissä. Niemen kärjessä sijaitsee Skatanniemen tykkipatteri, jonka luokse jätimme auton ja jatkoimme kapeaa polkua pitkälle mereen työntyvälle kalliolle etsimään kätköä.


Täällä meren äärellä oli tosi hyytävä tuuli ja siksi meillä ei ollutkaan eväitä mukana. Haaveilin lohikeitosta läheisessä kahvila Kampelassa, mutta mies oli ehtinyt lahjoa pojat mukaan kätköille lupauksella hampurilaisista. No, tässä sitä etsitään koko rahan edestä :)


Käkkyräisen männyn rungolta löytyi hyvä paikka levätä.


Nautin todella paljon, kun koko perhe olimme taas yhdessä retkeilemässä. Täytyy yrittää ylläpitää tätä hauskaa harrastusta, koska geokätköjä voi tosiaan piilottaa ihan mihin vaan eikä kätköjen tarvitse aina ollla hankalissa paikoissa. Niitä on mm. kauppakeskuksissa tai kävelytien varrella, eikä tarvitse metsään rämpiä. Hyvähän minun olisi harjoitellakin liikkumista epätasaisessa maastossa, mutta aika paljon vielä arastelen sitä.

Saatoin tämän julkaisukelpoiseksi tälläisissa maisemissa, mistä lisää kotiuduttuamme.


Hyvää viikonloppua ja koko alkanutta vuotta 2014!







6 kommenttia:

  1. Ulkona liikkuminen (ja varsinkin metsässä) on kivaa! Vävypoika harrasti yhteen aikaan tota geokätkeilyä, ite en oo koskaan kätköjä hakenut. Olihan lumiset maisemat tossa viimeisessä kuvassa, vähän toista ku täällä... Vaikka en valita, tykkään että ei oo lunta eikä pakkasta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Mervi! Ja kätköjä etsiessä löytää myös tosi mielenkiintoisia luontokohteita. Olemme sillä tavalla tutustuneet paikkoihin, joita emme ehkä muuten olisi älynneet etsiä. Minä taas tykkään lumesta ja sitä täältä Lapista tultiin etsimään :)

      Poista
  2. Jatka vaan blogisi pitämistä, minä ainakin luen jokaisen juttusi! Tuo viimeinen kuva näyttää pikkasen tutulta. Tosi kauniilta kun lunta ei ole tänä talvena saanut nähdä lainkaan..

    VastaaPoista
  3. Ehdottomasti jatkat blogin pitämistä. Hyvää alkanutta vuotta ja kuulumisiin :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos kannustuksesta Marita ja Marjo! Kohtapuoliin tulee tarinaa Lapin reissusta. Kunhan saan valtavan kuvamäärän käsiteltyä.

    VastaaPoista
  5. Tottakai jatkat blogiasi.On kiva lukea sitä.

    VastaaPoista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)