sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Ennen joulua

Nyt tuleekin melko sekalainen kuvapläjäys menneeltä viikolta. Kuvien myötä kerron viikon puuhista, joita onkin riittänyt jos jonkinlaisia; joulun valmisteluja, ystävien tapaamista, balettia muun muassa. Ja töissäkin tuli käytyä parina päivänä. Joulukortteja kirjoittelin useampana aamuna ja iltana ja sainkin ne ajoissa valmiiksi postitettavaksi.


Mutta eihän ne ajoissa ehtineekään, koska mieheni sanoi viimeisen postituspäivän halvimmalla merkillä olevan 15.pv, mutta oikea päivä olisikin ollut perjantai 13.pv ja minä jätin kortit laatikkoon vasta tänään. Ei kiva, kun kerrankin uskoin miestä :)

Lahjaostoksilla vietin useamman tunnin tiistaina ja liikkumisen hankaluuden vuoksi keskitin hankinnat Itikseen, josta löysinkin oikeastaan kaiken tarvitsemani. Välillä piipahdin fysioterapiassa ja taas jatkui shoppailu.


Yleensä rakastan paketointia ja haaveilinkin pikkutyttönä, että pääsisin töihin Stockmannin lahjapakkaamoon, mutta ajan säästämiseksi annoin heidän hoitaa paketoinnit. Ainakin tuo punainen paperi on ihan jouluista, jos ei muuten makuuni. Lahjoja hankimme lähinnä lapsille, eikä heillekkään enää kovin montaa. Itselleni kiellän ostamasta mitään, koska haluan ostaa lahjani itse :) Tällä reissulla ostin muutaman lahjakirjan lisäksi pari uutuus-kirjaa myös itselleni, mutten paljasta niitä, koska toisen saatan vielä antaa siskolleni. Hän ei kyllä taida lukea blogiani, mutta äitini voisi vahingossa paljastaa salaisuuden ;)

Ostin itselleni myös tämän NOOM neuletakin harmaana. Se taitaa olla Stockmannin verkkokaupasta loppu, koska sain lainattua sieltä kuvan vain beigestä takista. Tuo hupun tekoturkisreunus tuntuu mukavalta kaulalla ja tykkään pitudesta, koska en halua ruman jalkani näkyvän niin selvästi.


Miehellekin tuli pari pehmeää pakettia hankittua ja yllätyslöytönä vähän musiikkia. Tarkoitukseni on jossain vaiheessa kertoa täällä muutamasta lukukokemuksestani ja yhdestä mielettömästä musiikkielämyksestä. Mutta ensin vähän joulukoristeita.

Stockmannin kukkaosastolta löytyi eteisen lipaston päälle simppeli hyasintti-asetelma. Huomaatteko tuon lampusta tulevan hieman kylmän valon? En tykkää, kun mieheni vaihtelee led-polttimoita kotimme valaisimiin. Vaikka ne kuinka ovat kestävämpiä ja säästävät sähköä, niin en pidä niiden valosta. Jouluvaloiksi en missään nimessä hyväksy ledejä.



Keskiviikkona vietin puoli päivää Töölön sairaalassa. Ihan vaan olin röntgenissä ja ortopedin kontrollissa, mutta siellä odotusajat aina venähtää. Onneksi olen tottunut ja osaan varautua eväillä ja neulomuksella, mutta kyllä siellä käytävällä istui myös kiukkuisia odotajia. Mukaviakin oli, kuten nuori teollista muotoilua opiskeleva nainen, joanka kanssa aloin juttusille hänen käyttämästään piirustusohjelmasta, jollaisen saa ilmaiseksi ladattua tebletille.

Sairaalan muovikuusessa oli kivat koristeet, jotka oli askarreltu kirjan sivuista ja helmistä.
Vastaavanlaiset koristeet löytyi Kulttuurikeskus-STOAn aulan aidosta kuusesta. Ne vaan oli tehty lehtien sivuista ja höyhenistä. 


Sain myös kaivettua kotona esille osan Nisseistä, joita levittelen ympäri taloa. Minulla on myös pellavaisia enkeleitä siellä täällä, mutta ne saavat liihotella talossa vuoden ympäri, vaikka ovatkin alunperin tarkoitettu joulukoristeiksi. Näihin kuviin en saanut mitään tunnelmavalaistusta, kun kuvasin pikapikaa eteisessä juuri ennen töihin lähtöä.



Mies sai vihdoin kiinnitettyä seinälle tuon Memories Marin putiikista ostamani renginkaapin. Minä taas en ole oikein ehtinyt sisustaa sitä. Kello otettiin hyllyn tieltä pois.


Vaikka olen viikko sitten päättyneiden Naisten joulumessujen jälkeen hiljentänyt totaalisesti neulomistahtia ja ollut hieman ihmeissäni tekemisen vähyydestä, niin olen kuitenkin neulonut lähes päivittäin. Sain jopa tehtyä itselleni tupsullisen lippapipon, sama lanka kuin tässä, mutta hieman erilaiset palmikot.


Lauantai-aamusella varhain oli poikieni joulujuhla, jota tänä vuonna vietettiin kauneimpien joululaujen merkeissä Östersundomin kappelissa, joka on Helsingin vanhin kirkko. Kuva on vähän vino, mutta niin on kyllä kirkon seinätkin. Täällä käymme aina jouluaattona .


Kyllä siinä silmäkulmat kostuivat, kun pienet enkelikuorolaiset aloittivat laulun ja viimeistään Tulkoon joulu sai jo padot auki ja kyllä siinä piti nieleskellä, ettei poikien tarvinnut hävetä äitiä.. Kuulin ensimmäistä kertaa yhden todella kauniisti sanoitetun laulun, mutta en tiedä sen nimeä enkä oikein muista sanoja, jotta voisin etsiä sitä. Itse en osaa laulaa, enkä koskaan laula muiden kuullen paitsi silloin, kun pojat olivat pieniä.

Kirkolta pyyhälsin suoraan hiusten leikkuuseen ja matkalla ostin täytetyn sämpylän, koska tiesin saavani kahvia kampaajalla. Eli aamiainen hoitui samalla, kun hiuksia hemmoteltiin. Laitettiin niihin vähän kiharoitakin, koska illalla olin menossa Kansallisoopperaan katsomaan Lumikuningatarta. Sain seurakseni Kristan ja Sofian, rakkaan ystäväni tyttäret.


Oli kyllä upea baletti hienoine lavasteineen, pukuineen ja tansseineen. Juuri koko perheelle sopiva, vaikkakin mukana on myös pelottavia kohtia. Lopussa lapsikatsojat otetaan mukaan osallistumaan esitykseen taikasauvoineen. Tytöt tulivat meille yökylään ja aamulla leivottiin pipareita.


Olin ostanut Myllyn paras -taikinaa, jossa oli uudistettu koostumus. Taikina repeili kaulittaessa, kun se oli ollut jo kauemmin lämpimässä. Pitäisi varmaan tosi nopeasti sulatuksen jälkeen leipoa. Etanaelli teki tietysti muutamat etana-piparit. Ekan pellillisen onnistuin käräyttämään, vaikka käytän aina uunin ajastinta. Mutta kun ei sieltä mitään itsestään tule ulos. Piti tehdä Sofialle uudet  piparit.



Tytöt halusivat koristella pipareitaan, mutta minulla oli vain sellaista kuorrutetta, joka ei millään meinaa tulla tuubista ulos, vaikka lämmitin niitä kuumassa vedessä. Krista halusi myös strösseleitä koristeeksi ja kaiken lisäksi söi koko komeuden!


Tytöt pyysivät jo etukäteen, että pääsevätkö poreammeeseen, joten leipomisen jälkeen seurasi aamupesu. Porekylpyyn ei tarvitse kovin paljon laittaa suihkugeeliä, kun saa aikaan mahtavan määrän vaahtoa. Sitä riitti lattiallekin niin paljon, että tytöt tekivät vaahtoenkeleitä. Ne kuvat ovat sensuroituja :)


Puhtaita tyttöjä lähti kotiinsa, kun oli ensin vähän leikitty ullakolta kaivetuilla eläimillä ja junaradalla.

Vielä vähän tonttuja:


Tuon valkoisen joulutähden ostin pari viikkoa sitten lähi-siwastamme ja se oli jotenkin uudennäköinen pienine kukkineen. Nyt siitä on lehdet tippuneet, kun olkkarin pöytä on suoraan ilmalämpöpumpun alapuolella ja sieltä puhaltaa lämmintä.



Pipareita säilytän perinteisesti tässä vuosia vanhassa peltisessä Nalle Puh -rasiassa. Täytyy varmaan leipoa muutama lisää.




Kiva jos jaksoit seurata viikkoani loppuun asti. Tämä on varmaan monelle ihan normiviikko, mutta työn ja kuntoutusten  ja arkiaskareiden lisäksi minulle melko väsyttävää. Onnekseni viikottainen neuropsykologinen kuntoutus tuli päätökseensä (ainakin toistaiseksi), joten on yksi velvollisuus vähemmän hoidettavana. Tai voiko sitä nyt velvollisuudeksi kutsua, kun saa hoitoa vaivoihinsa. Fysioterapiakin loppuu kohtapuoliin ja sitten on vain opittava hyväksymään kivut osana elämää.

Mukavaa joulunalus-viikkoa!

Unohdin vielä kertoa, että Silja-myrsky kaatoi pihaltamme ison kuusen naapurin aidan läpi heidän autotallinsa eteen, ja miehen piti aamuhämärissä mennä auttamaan raivaustöissä. Appiukko tuli myöhemmin pilkkomaan puun ja nappasin kuvan oksista, joista ajattelin, josko askartelisi havupallon, kranssin tms.




4 kommenttia:

  1. Moikka! Harmitti hirveästi, kun en mä sitten päässyt sinne Naisten joulumessuille mitenkään. Olin lasten kans yksin kotona, kun mies oli meille etsimässä kotia maailmalta. Joten näin nyt kävi. Mut kiva viikko sulla ollut ja mäkin olen poltellut pipareita oikein urakalla. Vähän liikaa kai muuta hommaa koko ajan sitten edessä, ettei ehdi uunia vahtia. Vielä pitäis paketoida loput lahjat ja sepä taitaa olla sit siinä. Jouluruokia en laita, kun me syödään koko joulu jossain kylässä. Toisaalta ihan jees, ettei tartte huhkia tai stressata :)

    VastaaPoista
  2. P.S: Jättäisin useammin kommenttia, mut hitsi kun kännykällä on hankala laittaa tota sanavahvistusta: että vinks vinks, sen kun poistat, niin saattaisi tulla useammin näitä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, en oke edes tajunnut, että mulla on sellainen käytössä. Luulin jo poistaneeni kaikki esitarkastukset :) Itsekin pääasiassa kännykkää käytän ja se harmittaa, ettei bloggaus onnistu tällä. Muuten tulisi useammin päivityksiä :)

      Yritän varmaan taas tänään poltella pipareita, kun pojat jo tyhjensi yhden rasian. Muuten en jouluruokia paljon stressaa, tilasin jo Kauppahalli24:stä valmiita luomulaatikoita, joita saatan hieman tuunata.

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)