Meillä tuoksuu pulla

Ja se onkin harvinainen tuoksu tässä talossa. Viimeksi olen leiponut pullaa - ööh, en muista koska! Siitä täytyy olla yli 20 vuotta! Mies koki siis elämänsä yllätyksen tullessaan kotiin :) Poika on koko viikon kärttänyt pullan leipomista, mutta olen ollut ihan sairaan väsynyt eikä taikinan pyöritys ole innostanut. Poikakin kehotti aamulla ottamaan vitamiineja, että jaksaisin illalla leipoa. Tarvikkeet hankin kyllä eilen, tosin raesokeri unohtui. Ei kai siitä ole mitään terveydellistä haittaa, että hiivapala kävi tänään mukanani töissä käsilaukkuni pohjalla?? En millään viitsinyt ajella ostamaan uutta enkä halunnut tuottaa pojalle pettymystä.

Hieman oli ruosteessa tuo taikinan tekeminen. Jauhopussin kyljestä lunttasin ohjeen, mutta maito ei ollutkaan kädenlämpöistä, vaikka niin luulin. Ihan hyvin se litistynyt hiivapala liukeni kylmään maitoon, kuten muutkin aineet. Ja mikrossa taikina kohosikin joten kuten. Ei, en laittanut mikroa käyntiin, vaikka poika sitä ehdottikin, kun manailin kylmää maitoa. Itse asiassa taikinan rakenne oli oikein hyvä, mutta omien korvapuustieni maku ei ollut oikein mistään kotoisin. Liian vähän sokeria ja kanelia välissä! Eikä ulkonäössäkään ole kehumista. Se puuttuva raesokeri... Pojan pikkuruiset pullat sen sijaan olivat oikein maukkaita.

Taustalla odottelee uuniin pääsyä joku kummallinen mittarimato, joka paistuttuaan näytti tältä:

Uunista tuli ulos myös pullapoika.

Tällaisen syyskimpun ostin eilen iloksi itselleni:

Huomenna taidan piipahtaa kirjamessuille, vaikka en olekaan ehtinyt lukea pitkään aikaan. Tein kyllä divarista hyviä löytöjä joku aika sitten ja ajattelin oikein esitellä niitä täällä joku päivä.

Nautinnollista viikonloppua!