Pikapyrähdys Hyvinkäälle

Änkesin eilen mieheni kyytiin, kun hän oli taas lähdössä Hyvinkäälle moottoripyörien merkeissä. Itse asiassa minun vuokseni hän siirsi käyntiään yhdellä päivällä, vaikka oli kuin kissa pistoksissa saadakseen jonkun tärkeän osan :) Ihmettelin kyllä hänelle, miksei sitä voinut lähettää postitse, kun olisi tullut parissa päivässä. Että miksi lähteä ajelemaan yhden asian vuoksi 150 km?

Minä kun en liiku mihinkään yhden pysähdyksen taktiikalla, vaan mahdollisimman monen :)

No, hänen asiansa oli nopeasti hoidettu (kuten tavallista), mutta miestäkin pitää välillä ruokkia, joten ehdotin lounasta. Suuntasimme taas edelliseltä yhteiseltä reissultamme tuttuun ravintola Obelixiin, jossa lounas sujui varsin turvallisissa merkeissä. Paikalla taisi nimittäin olla koko Hyvinkään pelastuslaitoksen miesvahvuus ja heidän jälkeensä tuli poliisilaitos.

Jälkkärikahvin jälkeen jatkoimme sinne, minkä vuoksi minä tahdoin Hyvinkäälle

eli Piantikiin <3 Olin käynyt siellä viimeksi joskus syksyllä ja Pia olikin pyöräyttänyt koko tallipuodin uusiksi. Takkakin oli tullut lämmittämään talvisia puotipäiviä.

En ehtinyt hölöttämiseltäni ottaa montaa kuvaa, kun mieskin ehti jo autosta soitella, että joko mennään. Hän kuunteli siellä Jari Tervon äänikirjaa Esikoinen, josta ei kuulemma yhtään tykkää. Häntä myös poltteli se osa, jota piti päästä pikapuoliin autotalliin asentamaan.

Pitää seuraavalla käyntikerralla jättää mies matkasta, jotta ehtii oikein ajan kanssa tutkia Pian ihastuttavaa puotia ja mielenkiintoisia vanhoja esineitä. Piantikilta löytyy myös valikoima ihan uutta; mm. Greengaten astioita, Jeanne d'Arc Livingin vaatteita ja Joel Jyringin herkkiä runokortteja.

"Kesähuone" oli ilmestynyt tallipuodin kupeeseen sitten viime käynnin.

Lopuksi annan vielä leffavinkin:

Kaiken teoria, jonka kävin tiistaina katsomassa päivänäytöksessä. Liikuttava, koskettava, tunteita ja ajatuksia herättävä, positiivinen, hauska tositapahtumiin perustuva elokuva, joka sai janoamaan lisää tietoa kertomistaan henkilöistä. Vietinkin iltaa googlettamalla lisätietoja, kun halusin tietää sen, mikä elokuvassa jäi kertomatta ja miten paljon totuus erosi tarinasta.

Tennispalatsin salissa 12 ylimmän rivin reunapaikalla jalkani mahtui töröttämään ilman esteitä, mutta pitää kehitellä joku helposti ja kevyesti mukana kannettava jakkara sen tueksi. Penkki oli muuten ihan mukavn pehmeä ja tilava. Puikoillani oleva huivi toimi lisälämpönä, mutta Dropsin brushed Alpaca Silk on hieman hankala neulottava hämärässä ;)

Ihan siinä nurkan takana

Minulla oli toissapäivänä ilo piipahtaa niin viehättävässä pikku-putiikissa, että olisin halunnut kertoa siitä heti tuoreeltaan, mutten harmi kyllä ehtinyt. Tai eihän siinä nyt mitään harmillista ollut, että sain ystäväni Pohjois-Karjalasta vierailulle :)

Olin saanut vihiä  Espoon perukoille (minun näkövinkkelistäni) avatusta puodista Hanniksen blogin from Hannis to You blogisuosikeista, jossa huomioni kiinnittyi kauniiseen kuvaan. Koska olin muutenkin lähdössä taxilla neuoropsykologiseen kuntoutukseen, niin keksin, että voisin jatkaa sen jälkeen Töölöstä Espooon suuntaan. Minulle ei ole ihan itsestäänselvää hoksata noita mahdollisuuksiani matkustaa taxilla johonkin kauemmas, mutta kun en jaksa itse ajaa pitkiä matkoja ja varsinkaan pimeällä, niin tulee enemmän mietittyä vaihtoehtoja. Ja kulkuoikeuteni taxilla käsittää siis pääkaupunkiseudun.

Määränpää oli sen verran erikoisessa osoitteessa, että taxikuskikin kysyi minulta, että tästäkö käännytään. Enhän minä olisi tiennyt, mutta muistin sentään osoitteen ja niin löytyi 

monday TO sunday SHOP :)

Pikkuruiseen puotiin käydään sisään Päivin kotitalon nurkan takaa ja minua oli ensimmäisenä vastassa suloinen nappisilmä Bea.

Minä kun olen jo pitkään haaveillut omasta koirasta, mutta mietin tarkkaan sopivaa rotua ja mahdollista pärjäämistäni koiran kanssa, niin jutustelimme aluksi pitkän tovin shih tzu -rodusta. Onneksi olin varmuuden vuoksi tilannut paluukyydin myöhemmäksi, kun muitakin jutun aiheita olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään. Sikäli hyvä, että puoti on pikkuinen, muuten en olisi varmaan ehtinyt tutustua siihen ollenkaan :)

Minun kännykkäkuvani eivät nyt tee oikeutta puodille, joten käykää kurkkaamassa kauniimmat kuvat Päivin blogista monday TO sunday HOME. Sieltä saa muutenkin paremman kuvan tuotteista, joita on pieni, mutta tarkkaan harkittu valikoima.

Päivi on itse suunnitellut kauniit valkoiset keramiikkatuotteet. Hänen kotinsa pääväritys on myös valkoinen, minkä sain huomata kurkistaessani puodin oviaukosta olohuoneen suuntaan. Sattumalta valitsin eilen kaupan lehtihyllystä tarjoushintaisen Avotakka-lehden ja siellähän oli esittelyssä putiikittaren perheen koko kaunis koti :)

Olen muuten luopunut lähes kaikista lehtitilauksistani ja silloin tällöin ostan irtonumeroita, kunhan olen ensin päällisin puolin selannut sen kaupassa varmistaakseni, etten osta sikaa säkissä. Lehtikauppiaat kyllä tyrkyttävät aviisejaan ahkerasti, mutta olen pysynyt tiukkana.

Näistä puuastioista ja noista tikkaista en muistanut kysyä tarkemmin, mutta ne näyttävät ihan käsin veistetyiltä. Vaaleasävyisenä nuo tikkaat näyttävät virkistävän raikkailta verrattuna pitkään näkyneisiin heinäseipäistä tehtyihin vastaaviin. Vaikka tykkään kyllä niidenkin harmaista sävyistä :)

Putiikin somisteena on käytetty puunoksia ja sulkia suloisissa asetelmissa.

 

Valikoimiin kuuluu myös pellavaiset vuodevaatteet maanläheisissä väreissä, mutta en huomannut ottaaa niistä(kään) tämän parempaa kuvaa. Tuolta korista pöydän alla pilkistää myös vähän :)

Onnekseni olen nykyisin rohkeampi astumaan sisään uusista ovista, niin siten saa tilaisuuden tutustua uusiin, mielenkiintoisiin ihmisiin niiden paikkojen lisäksi.

Ihanaa Ystävänpäivää!

To my friend

Minulla olisi tänään ollut muutakin tekemistä, mutta olen nykyisin huono priorisoimaan, joten hetken mielijohteesta kaivoin askarteluvälineet esille. Vierashuoneen tyhjennys saa odottaa, mutta lauantaihin mennessä se on tehtävä, koska silloin tulee maalari sutimaan uudet värit seinille.

Tarkoitukseni on tehdä vierashuoneesta oma tilani, jonne voin tarvittaessa jättää nyt keittiönpöydälle levittämäni tarvikkeet esille.  Napsautin vielä aamulla radion päälle, mikä on melko harvinaista, koska normaalisti kuuntelen radiota vain autossa. Taajuus on yleensä Groove FM ja niin nytkin. Ilokseni he soittivat niin monia lemppari kappaleitani, että ajattelin olevani onnekas, kun saan keskellä päiväää tehdä mitä haluan. Illan sapuskankin olin tehdyt jo edellisenä päivänä valmiiksi, joten kauppaan ei tarvinnut lähteä.

Olen vuosia sitten ostanut Ikeasta korttipaketin, jossa on Carl Larssonin aiheita. Tuunasin kuvaa hieman pitsillä, punaisilla "kristallikukilla" ja lankakerän päälle rullasin pätkän alpakkaa. Koko komeuden liimasin valmiin korttipohjan päälle.  Meillä on erään neulovan ystäväni kanssa tapana lähetellä toisillemme neulomis- ja käsityöaiheisia kortteja. 

Seuraavat kortit tein mahdollisimman simppelisti samalla kaavalla. Lähtökohtana oli tuo Sinellistä ostamani viirinauha. Pohjalla olevat kuviopaperit on ihan alkuaikojen hankintoja. Siis silloin kun ylipäätään innostuin korttiaskarteluista. Nyt päätin, että niitä pitää käyttää pois.

Tuon m-kirjaimen edessä ei pitäisi olla mitään tuhrua, se on varmaan joku kuvaustilanteessa paikalle lennähtänyt pölypallero. Vaikka ei yksittäisten kirjainten leimailu erityisen helppoa olekaan ja siksi kirjaimet on näiissäkin korteissa vähän vinksin vonksin.

Tähänkin korttiin tuli vahingossa pienen kirjaimen sijaan iso U tuonne loppuun, kun mies tuli juuri jotain vouhkaamaan viereeni ;) Minulla on sellaiset puiset kirjainleimasimet, joiden toisessa päässä on pieni ja toisessa iso kirjain. Muutenkin kortissa näyttää olevan vähän liikaa tavaraa.

En minä välttämättä tulevaksi ystävänpäiväksi lähettele hirveästi kortteja, kun tapanani on muutenkin lähetellä etanapostia milloin sattuu. Nyt vähän harmittaa, etten eilen työntänyt nenääni ulos, kun tarkoitukseni oli ostaa postimerkkejä varastoon vanhalla hinnalla. Tänään Posti nimittäin nosti jo ennestään korkeita hintojaan :(

Tämän kortin tein aiemmin, mutten muista, olenko jo esitellyt sen. Käytän usein Jeanne d'Arc Living -lehdestä leikkaamiani kuvia ja niin tässäkin. Sen alla on jouluaiheinen tekstipaperi, mutta ei tämä mielestäni ole erityisen jouluinen, vaikka kanerviakin siinä on.

Näytän tässä samalla ne valmistuneet vinoraita-villasukat, jotka ehdin kerran keskeneräisinä esitellä. 

Linkki ohjeeseenkin toimii eli hieman mukaillen käytin tuota Dropsin ohjetta:

http://www.garnstudio.com/lang/fi/visoppskrift.php?d_nr=156&d_id=52&lang=fi

Lankana minulla oli JANNE konepestävä sukkalanka.

Sukkakuvat otin makuuasennossa jalat kattoa kohden, eikä se juuri poikkea normaalista neulomisasennostani, jolloin yleensä vain oikea, tönkkö jalkani sojottaa kattoa kohden nojaten koukistettuun vasempaan jalkaan :)

Seuraavaksi voin toivottavasti esitellä villatakin, josta puuttuu enää noin puolitoista hihaa :)

Tumput vai lapaset

Monen purkamisen jälkeen sain tänään aamukahvia juodessani pääteltyä valmiiksi kahdet käden lämmikkeet. Vai mikä niille nyt oikeampi nimitys onkaan - tumput vai lapaset?

Kumpiakaan en ole neulonut vuosikymmeniin, joten oli kai aika kokeilla, mutta harjoituksen puutetta oli se, että piti purkaa ja tehdä uudelleen moneen kertaan. Lähinnä kärkikavennukset ja peukalot.

Nämä ensin aloittamani lapaset neuloin Dropsin NEPALista, jossa on 65% villaa ja 35% alpakkaa ja se sopi mielestäni täydellisesti tähän tarkoitukseen.  Aika tarkkaan 100g meni lankaa.

Ranneosuuden jälkeen neuloin yhtä aikaa kummallakin värillä siten, että joka toinen silmukka on vaalea ja joka ruskea ja päinvastoin aina seuraavalla kerroksella. Näin jälkikäteen silmääni häiritsee hieman, että lopetin varren valkoiseen raitaan, kun nyt tuntuu, että ruskea olisi sopinut paremmin.

Sain miehen kuvaamaan pienen pätkän neulomistani, jotta olisitte nähneet, miten sujuvasti se käy kahdellakin langalla, mutta piti poistaa video, kun se näkyi julkaistuna jotenkin nopeutettuna.

Olenkin tainnut jo aiemmin kertoa, että teen nykyisin melko paljon virheitä neuloessani ja vielä sellaisia, joita ei voi olla purkamatta. Näistäkin ensimmäisen lapasen ehdin päätellä ja katkaista langat ennenkuin älysin kokeilla käteen. Liian pienethän ne tietty oli :) Ei kun purkamaan. 

Varmaan neljä kertaa purin, ennen kuin kärki oli tyydyttävä. Toisen peukalonkin tein ensin ruskealla, mutta kun se ei olisi riittänyt toiseen, niin uusiksi meni.

Googlaillessani jotain toista neuleasiaa, päädyin Novita knits - sivuille, joka on ulkoasultaan aika kiva. Sieltä tuli vastaan hauskannäköiset, kahdella puikolla neulotut lapaset. Tai näitä minä sanoisin tumpuiksi, kun niissä on niin sympaattinen pyöreäpäinen muoto. Kurkatkaa tuosta edellä olevasta linkistä alkueräistä kuvaa, kun noissa minun itselaukaisimella ottamissani kuvissa harotan sormia jotenkin hassusti, niin kärjet näyttävät kaikkea muuta kuin pyöreiltä. Eikä päänikään ole mahtunut joka kuvaan ;)

Lankan käytin Ruukin kehräämön ja puodin 100% baby alpakkaa ja puikkojen nro oli 3 1/2. Kuvittelin yhden 50g kerän riittävän, kun lanka on ollut kämmekkäiden teossa niin riiittoisaa. Mutta niistähän puuttuu tuo kärki :) Tarkkanäköisimmät saattavat huomata, että toisen tumpun kärki on eri lankaa. Laatukin on ihan eri, nimittäin extra fine merinovilla. Mutta kun itselle tekee, niin ei se ole niin tarkkaa. Tuleepahan langanloput käytettyä.

Seuraavaksi aion kokeilla samaa mallia, mutta paaaljon suurempana, koska huovutan ne sitten koneessa.  Sain Snurren ihanalta Annelta heidän muuttonsa alta hieman vajaat vyyhdit Gepardin pehmoista hahtuvalankaa, joista tulee varmaan lämpimät tumput. Koska en ole konehuovutusta koskaan kokeillut, pitää ensin vähän googlailla vinkkejä sopivasta silmukkamäärästä. 

Ensi keskiviikkona 4. helmikuuta kokoontuu neulojia taas Peroba Cafessa klo 16.30 - 19.30.

Minut löytää sieltä, tervetuloa!