Juuri mitään muuta en aikonut tehdä, vaikka normistihan mökillä odottaa varsinainen työleiri. Olin varannut mukaan monta lehteä, yhden kirjan ja korutarvikkeita, mutta en pahemmin ehtinyt tarttua kuin korujen näpräämiseen. Pari kaulakorua sain valmiiksi ja toinen niistä meni samantien kaupaksi naapurimökin vieraille mutamien rannekorujen kanssa. Koska olin ottanut valmiitakin koruja mukaan, yksi mökkinaapureistamme keksi värvätä minut myymään niitä heinäkuun puolivälissä pidetäville Kanteleen kyläpäiville.
Juhannusaattona kylän "keskustan" pellolla poltetaan perinteisesti kokko. Kyyti sinne järjestyi Erkin hienolla Mersulla.
Paikanpäällä kyytiä sai myös hevosilla. Tarjolla oli myös kahvia, munkkeja ja grillimakkaraa, jos joku ei ollut saanut niitä vielä tarpeeksi omalla mökillään. Musiikkitarjonta oli hanurista ja kokko paloi iloisesti.
Lauantaiaamu alkoi tuulisena ja sateisena, mutta saatiinpa laitettua linnuille pari pönttöä. Olen saanut kaksi tuollaista kaappia joskus kauan sitten Ikean Smålandista, niihin piti vain porata sisäänkäyntiä varten reiät. Toinen kaappi laitettiin autotallin oven yläpuolelle. Saa nähdä uskaltautuuko niihin kukaan asumaan.
Illemmalla ajeltiin metsäteitä pitkin laavulle rillaamaan. Mies otti minullekin oman kulkupelin mukaan, kun mökillä on hänelle ja pojille omat kaksipyöräiset menopelit. Nuotion ympärillä olimme jatkuvan tarkkailun alla.
Illalla piti kuvata superkuuta, mutten jaksanut valvoa ihan pimeään asti.
Sunnuntaina olikin taas lämmintä ja aurinkoista heti aamusta. Päätettiin lähteä sunnuntai ajelulle oikein maisemareittiä pitkin. No, eipä tullut niitä maisemia niin kauheasti kuvattua, mutta kaikenlaista muuta. Jäin ihmettelemään, miksi lehmillä on ketjut kaulassa laitumella.
Mies olisi halunnut näyttää minulle aution talon kummituksen, mutta nyt sen pihalle oli tuotu pari lammasta, joten jäi kummitus katsastamatta. Juu, kyllä siellä oli lampaita, ne vaan piiloutuivat meidän päristäessä paikalle.
Tälle vanhalle sillalle pysähdyimme ihailemaan alhaalla joessa kelluvia lumpeita ja sudenkorentoja.
Koska ajelumme venyi eikä eväitä ollut mukana, matka jatkui Mallusjoen kahvilaan. Matkan varrella ohitimme viehättävät navetan rauniot.
Helpotus löytyi täältä. Ja todellinen seikkailu se olikin. Yksityiskohtia unohtamatta.
Kahvilassa on kaikkialla paljon katseltavaa.
Takaisin mökille ajettiin hieman suorempaa reittiä, mutta polttoaine pääsi silti loppumaan. Onneksi ei ollut enää pitkä matka miehen hakea menovettä. Sainpahan kerättyä pellon laidalta lisää kukkia kotiin viemisiksi.
Kotimatkalla ohitamme Askolan hiidenkirnualueen ja menin ehdottamaan pistäytymistä sinne. Mies kyllä tivasi, että olenko ihan varma, kun parkkialueen opastaulullakin varoitetaan, ettei alue sovi liikuntavammaisille. Viime käynnistäni on niin kauan, etten muistanut kulkureitin vaativuutta. Pojat juoksivat kaukana edellä ja minä jo mietin, pääsisikö autolla jotain kautta kirnuille hakemaan minut sieltä pois. No ei pääse, joten jätin itse kirnut katsomatta ja lepäsin ennen paluumatkaa. Mieheni otti teille kuvat hiidenkirnuista.
Suosittelen kyllä vierailua tuolla. Hyväjalkaisen on helppo kulkea alueella, vaikka siellä onkin kivikkoista, juuria ja portaita. Jokaisella kirnulla on nimi ja muutenkin alueella on hyvät opastaulut, jotka on juuri uusittu. Metsä on todella upea! Vaikka olihan siellä hirveästi itikoita, mutta minut ne onneksi jättävät jostain syystä rauhaan. Mieheni sanoi, että minut on sairaalassa imetty niin kuiviin, ettei itikoille jäänyt mitään :)
Silti oli ihanaa päästä autoon lepäämään kotimatkan ajaksi. Otin kukat mukaan muistuttamaan mökki-juhannuksesta.
Kiva, jos jaksoit lukea loppuun asti :)
.JPG)
