sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Vanhaa ja uutta designia

Minun piti käydä viime viikolla tutkimuksissa Kirurgisessa sairaalassa, joten koska olin nurkilla, niin käytin tilaisuuden hyväksi ja poikkesin pitkästä aikaa Designmuseoon. Hieman kyllä mietin, että raaskinko viettää aurinkoisena päivänä aikaa sisätiloissa, mutta olen tyytyväinen, että päätin mennä. Olenhan museokortin onnellinen omistaja :)

 Jätin kumminkin viereisen Arkkitehtuurimuseon väliin, mutta en voinut olla vilkaisematta sisälle tuohon erikoisen näköiseen pömpeliin museorakennusten välisellä aukiolla.



En viitsi kopioida kaikkea tuota tekstiä, mutta varmaan suurentamalla kuvaa voit lukea, että KOKOOn on Aalto-yliopiston opiskelijoiden suunnittelema ja rakentama vastaus alati kasvavaan kysyntään varsinkin pienasunnoista. Kyllähän tuonne pieni perhekin mahtusi hyvin, jos oman tilan tarve ei ole ylenpalttinen. Kyllä minäkin voisin helposti asua tuolla, jos nuo moduulit asettaisi vierekkäin, ettei tarvitsisi kulkea kapeassa portaiskossa, vaikka se kaunis onkin.


Sisääntulijoille on pyyntö ottaa kengät pois. Ovesta astuessa on vasemmalla keittiö ja oikealla wc/suihkutila, jotka on molemmat suuremmat kuin minun nuoruuteni sinkkuyksiössä.



Portaikko on hyvin valoisa, kuten koko rakennuskin, kun ainoana valaisimena toimi aurinko. Sadesäällä tarvitaan todennäköisesti lisävalaistusta :)



Portaiden yläpäähän oli tässä mallissa sijoitettu makuutila, työskentelypiste ja oleskutila, jossa oli samanlaiset suuret ikkunat kuin alakerran keittiötilassa.



Ylimmäinen, kolmas moduuli ei ollut käytössä, mutta tällaisenaankin rakennus oli tosi tilavan tuntuinen ja uskon, että moni viihtyisi tämmöisessä kodissa. Sitä jäin miettimään, että miksi tämä kokonaisuus ei ole esillä Seinäjoen asuntomessuilla, kun tarkoitus on kuitenkin siirtää se myöhemmin muualle Suomeen. En jaksa lukea kaikkea projektista kirjoitettua, mutta todennäköisesti vaatii vielä paljon työtä, ennenkuin KOKOON olisi laajemmassa tuotannossa (jos ikinä).

Miksi halusin esitellä tämän, johtuu ihan siitä, että arvostan ihan älyttömästi sitä määrää tietoa ja taitoa, mitä Suomesta löytyy ja mitä pitäisi isommin ja rohkeammin markkinoida maailmalle jo nyt, eikä vasta sitten, kun nämä eri puolilta maailmaa tulleet opiskelijat mahdollisesti palaavat kotimaihinsa jakamaan ja hyödyntämään Suomesta saadut opit. Ja tottakai tämmöistä rakentamista pitäisi hyödyntää täällä kotimaassa, jossa on taas huutava pula asunnoista, kun uudet opiskelijat taas lukukauden alussa etsivät majapaikkoja. Laitetaan vaikka ne uudet rakennusalan opiskelijat pykäämään ensimmäisenä itselleen yksi KOKOON-moduuli ;)



Ihana yrttien tuoksu levisi nenään näistä viljelylaatikoista, kun kävelin Designmuseon sisäänkäyntiä kohti. Meneillään oleva Eero Aarnio -näyttely on levinnyt myös Korkeavuorenkadulle.



Ajattelin kulkevani pikaisesti läpi vain Eero Aarnion näyttelyn, mutta kiersin kuitenkin ensin sisääntulokerroksen suomalaisen designin vuosikymmenet.


Rut Brykin Kalat on vuodelta 1953.


Eero Aarnion elämäntyö kattaa museorakennuksen koko toisen kerroksen. Ihan ensimmäiseksi huomion kiinnitti pyöreillä alustoilla liikkuvat ponyt. Tällainen esittely sopii hienosti juuri tällaisille teoksille, jotka eivät ole pelkästään taidetta, vaan myös käyttöesineitä, joissa on mukana leikkisyys.


Tykkäsin kovasti siitä, että näyttelyssä on paljon valokuvia, sekä videomateriaalia Aarnion työskentelystä, työtiloista, -välineistä ja kodista. Oli hauska nähdä suunniteltuja esineitä, jotka eivät koskaan päässeet tuotantoon ja myös vanhoja, mutta ennennäkemättömiä esineitä. Yllätyin, miten vähän olin tiennyt taiteilijan ja muotoilijan tekemisistä ja miten laaja-alainen hän on ollut. Mielenkiintoinen näyttely!


Koska oli upea, joskin hieman tuulinen sää, käytin tämänkin tilaisuuden hyväksi ja menin kahville Merisataman rantaan. Olisin varmaan mennyt käymään Uunisaaressa, mutta yhteysvene ehti lähteä nenän edestä, joten istuin hetken siinä pienen kahvilan edustalla. Autolle palatessani päätin kurkata Kaivarin kanuuna kirpputorille, mutta se oli kyllä virhe. Harmitti, että tuli tuhlattua aikaa niihin ylihinnoiteltuihin rätteihin ja lumppuihin.

Kävin purkamassa harmistustani nauttimalla vielä hetken kauniista merimaisemasta ja Helsingin Jäätelötehtaan rommikrokantti-jäätelöstä, joka oli ehdoton lempparini noin 30 vuotta sitten, kun koirani kanssa ulkoilin näillä rannoilla.


Tällä reissullani bongasin myös Tehtaankadulta  Winkel shopin, jonne oli ihan pakko pistäytyä, kun parkkiaikkakin löytyi ihan läheltä. Valikoimiin kuuluu joitain samoja tuotteita kuin Cilla's myy ja myös Cilla's pesuaineperheen tuotteita, mutta myös valikoiman vintage-tuotteita. Minäkin löysin mökkimme vessaan vanhan säiliön roskikseksi, jonka sain kannettuna autolleni.


Kaupunkipäiväni lopuksi ajoin vielä ystäväni Eijan liikkeeseen Mereijaan, jonne vein hänen korjattavakseen ison pinon hankalasti korjattavia vaatteita. Siis minulle, joka inhoaa kaikenlaista korjausompelua, niin hankalia, että ovat odottaneet iät ja ajat ompelukoneen vieressä. Eijalla vierähti päivä ylitöiksi, kun intouduimme pariksi tunniksi rupattelemaan ja parantamaan maailmaa. Hän nimittäin suvereenisti pidensi, lyhensi ja ties mitä teki asiakkaiden vaatteille siinä samalla.

En enää muista, mitä sitten tapahtui, koska kirjoittelin tämän jo viikko sitten, mutta unohdin julkaista. Tässä välissähän tein pienen reissun Suomen lounaiseen kolkkaan ja siitä yritän saada seuraavan jutun aikaiseksi.

Oikein mukavaa ja toivottavasti aurinkoista uutta viikkoa,

Tuula

5 kommenttia:

  1. Voi miten ihana kaupunki- ja taidepäivä sinulla on ollut! Olen itse siirtänyt tuota Designmuseoon menoa koko ajan eteenpäin mutta nyt on kyllä pakko piipahtaa. Tuota Kokoon moduulitalo kurkin viime viikolla vain ulkopäiin kun ajoin siitä ohi. Aika mielenkiintoinen ja kiitos sinun postauksen nyt on pakko piipahtaa myös sinne sisälle :)

    Odotan jo mielenkiinnolla sinun Lounais-Suomi postausta .... :D

    VastaaPoista
  2. Joo, tuossakin päivässä toteutui "ideologiani" useamman pysähdyksen taktiikasta :) On kyllä ihme, ettet ole vielä Designmueoon ehtinyt, mutta toisaalta ei, olethan käynyt niin monessa muussa mielenkiintoisessa paikassa. Uskon meneillään olevien näyttelyiden ja tuon Kokoon-talon olevan juuri sinulle mielenkiintoisia:)

    Aloittelen tässä parvekkeella aamukahvia nauttiessani sitä seuraavaa postausta, malta vielä hetki :) Aurinkoista päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä postauspäivää sinulle ja aurinkoa - muista rasvata :)

      Poista
  3. Olipa mielenkiintoinen postaus. Design-museoon pitää mennä seuraavalla Helsingin reissulla. Eero Aarniokin kiinnostaa.
    Terveisiä Turun saaristosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula :) Designmuseon alakerrassa on vielä yksi, uuden muotoilun näyttely, josta ei tähän tullut laitettua kuvia eli kannattaa käydä. Siellähän minäkin saaristossa piipahdin, terkkuja sinne. En vain tunnu ehtivän kirjoitella reissuraporttia, kun on kaikenlaista muuta puuhaa.

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)