sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Pieni kierros Visbyssä



Olin Visbyn satamassa retkibussiin noustessani pyytänyt, että saan jäädä kyydistä jollain vanhan kaupungin portilla, koska muuten olisi pitänyt kävellä eestaas terminaalista ja siihen olisi minulta tuhraantunut aikaa ja voimia. Muitakin halukkaita jäi pois tässä vanhaa kaupunkia kiertävän kehämuurin itäportilla, josta minulla oli tarkoitus suunnistaa Suurtorin kautta sataman suuntaan. Poikkesin välillä suunnitellulta reitiltä, kun silmiini osui joku ihastuttava vanha talo tai niitä kuuluisia Visbyn ruusuja. Minulla oli kuitenkin kartta päässäni ja tiesin koko ajan mihin suunnistaa, etten joudu liian kaus satamaan vievältä tieltä, koska aikaa ei ollut ylenmääräisesti. Vaikka ei se minua olisi haitannut, jos olisin myöhästynyt laivasta, koska olisin helposti voinut jäädä Gotlantiin vaikka asumaan ja mieskin lupasi lähettää tavarani, kunhan vain kerron osoitteen ;)



Sitä aloin vasta näitä kuvia katsellessa ihmettelemään, että nuo ruusuthan kasvavat ja upeasti kasvavatkin ihan tuollaisesta pienestä raosta katukivien välistä. 





Kaupungissa oli melko vähän kulkijoita ja ravintoloiden teraisseillakaan ei ollut tungossa, mutta vasta tässä vaiheessa, kun ensimmäinen kiinnostava putiikki tuli vastaan, tajusin harmikseni, että kaikki kaupat olivat jo kiinni. En ollut edes älynnyt selvittää asiaa ennen reissua, kun jotenkin sitä vain oletti niiden olevan auki. Toisaalta en ollut kyllä millekään shoppailureissulle tullut, enkä olisi jättänyt Fårön retkeä tekemättä, jotta olisin ehtinyt kaupoissa kierrellä. Unohdin aiemmin kertoa, että ostin sieltä Fårön ostospysähdykseltä aivan ihanan, silkkisen pehmeän, harmaan Gotlanninlampaan taljan. Vein sen juhannuksena mökille, joten siitä ei ole nyt kuvaa saatavilla. Minulla on edelliseltä reissulta hankittu talja täällä kotona, mutta se on sikäli erilainen, että karva on jätetty kiharaan.

Oli myös toisaalta hyvä, etten päässyt kauppoihin haahuilemaan, koska minulla kun on muutenkin ajanhallinta hukassa, niin olisin varmemmin saanut itseni myöhästymään laivalta, kun ketään ei ollut mukana hoputtamassa.



Täällä kun on kesäaikaan paljon ohikulkijoita ja näissä suloisissa pikkutaloissa ihan asutaan, niin ruusut eivät silti yletä ihan kaikkialla näkösuojiksi.


Visbyn vanhimmat rakennukset ovat peräti 1100-luvulta, joten niiden seinistä löytyy monia mielenkiintoisia ja kauniita yksityiskohtia. Yläkuvan pömpelistä en tiedä mikä on kyseessä, mutta epäilisin jonkinlaiseksi lyhdyksi. Alakuvassa vakoojanpeili, jollaisen olen joskus aiemmin kertonut meilläkin olevan keittiön yhdessä ikkunassa, jotta mieheni voi stalkata, jos joku sattuu ilmestymään pihallemme.




Laitan näitä kuvia suunnilleen siinä järjestyksessä, kun noita pikkukatuja kuljin. Yläkuvissa näkyvät tornit kuuluvat Pyhän Marian kirkkoon, joka on Visbyn kaupungin 17 keskiaikaisesta kirkosta ainoa ehjänä säilynyt ja yhä käytössä. Noiden kirkkojen raunioitahan kaupungissa sitten riittää.

Suurtorin laidalla sijaitsee Pyhän Katarinan kirkon rauniot. Kuten näkyy, tori on lähes autio. Torin laitamien terasseilla oli jonkin verran porukkaa ja yksi terasseista kuuluu monista Gotlantiin sijoittuvista ruotsalaisdekkareista tuttuun Munkällareniin.




Olette varmaan jo huomanneet, että kuvissa valoisuus heittelee, mikä johtuu tietysti epäpätevästä kuvaajasta, mutta myös siitä, että kaupungin kapeilla kujilla on rakennusten korkeuseroista johtuen välillä varjoista ja välillä hyvinkin valoisaa, kun tullaan kadun kulmaukseen tai jollekin pienelle aukiolle. Tuo kerroksellisuus onkin Visbyssä juuri hienoa, kun mihin tahansa katseensa kohdistaa, niin sieltä löytyy aina joku yllättävä ja kaunis yksityiskohta.




Tiedän, se kauneushan on katsojan silmässä, mutta minua nämä ikivanhat rakennukset jaksavat aina vaan kiehtoa kauneudellaan ja yksityiskohdillaan.




Tässä kohtaa ehkä vähän harmitti, että kaupat eivät olleet auki ;)




Taideteoksia sain ihmetellä Gotlannin taidemuseon pihamaalla. Aikaa ei toki olisi enemmälle ollutkaan ja pahoittelen, etten nytkään etsi teille tässä näkyvien tekijöitä, kun muutoinkin tähän juttuun on kulunut tavattoman paljon aikaa. Onneksi taas tuli sadepäivä :)








Tänne Akantus sisustusliikkeeseen olisin varmasti astunut sisään ja itse asiassa haluaisin tehdä sen nyt samantien, kun katsoin heidän nettisivujaan. Siellä myydään uusien, mielenkiintoisten tuotteiden (näkee jo noista näyteikkunoista) lisäksi kaikenlaista Gotlannista hankittua antiikkia. Ehkä parempi, että liike oli kiinni, millä ihmeellä olisin raahannut kaiken laivaan ;) No, kyllähän Visbyssäkin taxit kulkevat. Olisin voinut odottaa taxia tässä jo ikkunan perusteella viehättävältä näyttävässä kahvilassa.


Onneksi levähdyshetkeä varten löytyi pikkuinen puutarha penkkeinen ja huumaavalta tuoksuvine ruusuineen. Minä kirjaimellisesti työnsin nenäni noihin ruusuihin ja mietin jopa, että uskaltaisiko puskasta taittaa pienen oksan mukaan.






Kuten näkyy, niin ruusuja kasvaa ihan kaikkialla ja ne kukkivat lajista riippuen hieman eri aikoina läpi kesän.


Tässä Donnersplatsin laidalla sijaitsevassa saksalaisen kauppiaan Hans Burmeisterin 1652-54 rakennetussa talossa, Burmeisterska huset:ssa en tälläkään reissulla päässyt käymään, mutta ensi kerralla sitten.




Tämä portti, johon ei vie edes portaita, on ollut 1600-luvun puolivälissä pääsisäänkäynti maaherran residenssiin, joka rakennettiin, kun vasta nimitetty ruotsalainen maaherra Åke Hansson Ulfsparre piti silloista Visbyn linnaa liian vanhanaikaisena. Tuon ympäröivän muurin rakentamisessa on jo silloin muinoin osattu kierrättää eli siihen on käytetty aiempien rakennusten materiaalia.





Tässä vaiheessa kameran akku oli loppunut aikoja sitten ja olin jo ihan laivalle vievän tien päässä. Näillä kohdin olisi ollut taxiasema ja ehdin kyllä moneen kertaan harmitella, etten sittenkään ottanut kyytiä terminaaliin, joka tuntui koko ajan siirtyvän kauemmas ja kauemmas ja lampaantaljakin muuttui koko ajan painavammaksi. Kuvia en jaksanut enää pysähtyä ottamaan, mutta rantakadulla oli sentään auki pikkuinen kauppa, josta ostin jätskin ja jonkun sisustuslehden.

Ohitin satamakadulla tämän nykyisin majatalona toimivan vanhan vankilan, josta olin ottanut kuvan jo aamulla laivan kannelta. Viimeinen vanki pääsi vapauteen vuonna 1998 tästä vuonna 1857 rakennetusta vankilasta, jonka erikokoisissa selleissä tai makuusaleissa voi nykyään kokea eksoottisen yöpymisen.


Ajattelin, että pyydän jonkun viemään minut pyörätuolilla sitä kilometrin pituista putkea pitkin laivaan, kuten olin tehnyt lähtiessäni Helsingistä, mutta täällä terminaali oli ihan tyhjä lukuunottamatta yhtä vartijaa, joka halusi nähdä maihinnousukortin. Aah - sitä autuutta, kun pääsin hyttiin ja oikaisemaan jalkani hetkeksi ennen ruokailua. 

Ihan hulluahan tuolla reissulla on se, että jos haluaa ottaa kaiken irti maissaolosta, niin tulee syötyä vasta kymmenen jälkeen illalla, siis Suomen aikaa. Koska olin tulomatkalle saanut varattua paikan vain a la cartesta, varasin paluumatkalle sen buffetista, mikä oli kyllä virhe. Aivan järkyttävät jonot, ruokaa kylmää, lattiat liukkaat kaatuneista juomista ja ruuista :(

Yritin kyllä ensin mennä siihen italialaistyyppiseen ravintolaan, mutta se suljettiin jo tunnin päästä, kun laiva oli lähtenyt satamasta. Ihan hullua, kun toisaalla oli liikaa ihmisiä. Toki Silja Europan ravintoloissa oli kattauksia jo tunteja aiemmin, mutta minulle oli tällä reissulla tärkeämpää itse kohde kuin laivalla vietetty aika. Onneksi auringonlasku oli taas kaunis ja sen jälkeen vetäydyin hyvillä mielin hyttiin kutomaan hetkeksi sukkaa ja katselemaan televisiota ennen unten maille käymistä.


Onnekseni tällä risteilyllä ei ollut kiire aamiaiselle, jota tarjoillaan aina puoleen päivään asti. Sain siis nukkua rauhassa hieman pidempään ja sitten nauttia kannullisen kahvia ihan omaan tahtiini ennenkuin siirryin kannelle auringonpaisteeseen jatkamaan sukan kutomista ja valokuvien ottamista.






Paluumatkalla ei tullut maisemia juurikaan kuvattua, kun kameran laturi ei ollut mukana. istuskelin pääasiassa kannella, jossa oli tuulista, mutta ihan lämmin, kun istui suojaisassa paikassa. Tax free -myymälästä kävin ostamassa vain muutaman suklaalevyn tuliaisiksi ja vaatekauppaan oli ilokseni ilmestynyt jostain juuri minun kokoani olevani Esprit-paita, jota edellisenä iltana oli ollut vain kaksi tosi pientä kokoa. Tuosta sinivalkoisesta puserosta on tullut ihan lempparini.


Se reissu on sitten tehty ja seuraavalla kerralla lähden kyllä niin, että saan vältettyä tuon laivamatkan ja  pääsen kiertelemään saarta autolla. 

Hyvää alkanutta heinäkuuta ja uutta viikkoa!

Tuula



8 kommenttia:

  1. Oijoi, ihana Visby! Oli kiva lukea jatkokertomus reissustasi, tuttuja maisemia!
    Tuonne Farön saarelle haluaisin ehdottomasti.Viime kesänä olimme Gotlannissa mutta aika ei riittänyt Faröhön (taipuuko se noin ;)? ) asti.
    Tosi hienoja kuvia sulla taas!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna :) Visby on todella paljon ihanampi ja mielenkiintoisempi kuin näissä kuvissa, mutta onneksi tämä oli jo toinen kerta. Vaikka saari ei ole suuri ja periaatteessa joka kolkkaan on lyhyt matka, niin eihän se ole kiva tukka putkella ajella vaan oikeasti myös nauttia maisemista ja kokemuksista. Siksi on aina hyvä aika palata uudelleen :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. No niin on Outi :) Olishan siellä se upea puutarhakin, jossa kukkii muutkin kuin ruusut, mutta tällä kertaa oli pakko jättää väliin.

      Poista
  3. Kiitos. Alkoi Vosby kiinnostaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vaan Eija :) Suosittelen lämpimästi reissua Visbyyn, en usko, että katuisit.

      Poista
  4. Oi, miten kauniita kuvia! Visby on aina ollut paikka, josta olen unelmoinut mutta ainakaan vielä ei Marjon matka ole sinne vienyt. Niin suloisia taloja ja nuo ruusut <3 Jännä juttu, että myös Amsterdamissa kasvaa noita ruusuja ihan samalla tavalla pienenpienestä kolosta katukivetyksen alta ja ruusu itsessään nousee korkealle taloa vasten. Mietin siellä mistä mahtavat saada ravinteet ja riittääkö vesi kun eihän se asfaltin läpi imeydy...?
    Sinulla on ollut upea reissu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Marjo :) Kyllähän sinä vielä ehdit matkata vaikka maailman ääriin :) Minulla ei olekaan mitään mielikuvaa Amsterdamin ruusuista, koska kävin siellä talviaikaan. Pitäisi sekin kaupunki päästä kokemaan kesällä. Aurinkoista päivää Marjo!

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)