keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Aarteenetsintää Aavan kanssa

Teimme viime viikolla ystäväni Johannan kanssa jo perinteeksi muodostuneen matkailuauto-reissun Lounais-Suomeen ja Turun saaristoon. Mukana oli muutama vakiokohde ystävien luokse ja muutama uusi ja yllättäväkin löytö. Uutta oli myös karvainen matkakumppanimme, Johannan vajaa nelikuinen belgianpaimenkoiran pentu Aava. Eli lapsen ehdoilla reissua tehtiin :)

Itseni ehdolla päätin heti alkuunsa, että jaan tämän reissukertomuksen suosiolla kahteen osaan, koska kuvia on taas runsaasti ja itseni tuntien haluan esitellä niistä mahdollisimman monta :)


Lähdimme matkaan maanantaina ja ensimmäinen pysähdys oli tarkoitus tehdä Josefiinan aitalla, mutta vasta Lohjan kohdilla muistimme tarkistaa aukioloajan ja harmiksemme siellä sattui juuri olemaan lepopäivä. Koska kaikki tienvarren kyltit, joissa esiintyy sana antiikki, kirppis, vintage tai osto-ja myyntiliike saavat huomiomme, niin melko pian bongasimme kyltin, joka ohjasi kääntymään Mustion keskustaan (joka ei totisesti ole suuri eikä vilkas).


Kun Aava kävi pusikossa, minä soitin Mustiossa asuvalle tädilleni, joka sattuikin olemaan juuri muualla ja yllätysvierailu jäi tekemättä. Sen sijaan tämä yllätyksenä vastaan tullut antiikkiliike piti tutkia. Näin jo autosta mielenkiintoisen esineen tuolla liikkeen ikkunalla ja se lähtikin mukaani ensimmäisenä ostoksena tältä aarteidenetsintämatkalta.




Täällä oli paljon mielenkiintoista tavaraa aina astioista huonekaluihin ja kohtuulliset hinnat. Alla ostamani vanha pilkkijän korijakkara, josta tulee mökille lankakori. Tajusin äskettäin, että täytyyhän sielläkin olla varalta lankoja, jos (lue=kun) unohdan ottaa neulomuksen mukaan kotoa lähtiessä. (Viime perjantaina unohtui koko matkakassi hammasharjoineen ja lääkkeineen.) Huomaa taustalla Aavan uni- ja leikkikaveri :)


Jotta Aava saisi hieman jaloitella. päätimme pitää kahvipaussin lähistöllä näkyneessä kahvilassa. Vaikka matkailuautossa onkin vessa, niin tilaisuuden tullen tulee käytettyä ravintoloidenen ym. hotelli helpotuksia. Mustion muonituksessa ehkä helpotus on siinä, että osaamme jatkossa välttää sitä - hieman liian extremeä meille. Asiakkaat olivat kyllä tosi ystävällisiä, minullekin rynnättiin avaamaan ovi ulkoa terassilta ennenkuin ehdin kissaa sanoa.




Seuraava pysähdyspaikka olikin sitten Tammisaaren vierasvenesatamassa, jonne jätimme auton parkkiin ja lähdimme tekemään kierrosta kaupungille. Käytän tässä jutussani pikkukaupungin vanhaa nimeä, koska Raasepori kuulostaa ihan eri paikalta. Tuo idyllinen pikkukaupunki on onneksi niin pieni, että joka paikkaan on melko lyhyt matka. Vaikka kyllähän minulla jo illalla alkoi jalat ja selkä olla aika väsyneet.




Aava on innokas uimari ja olisi jo mielellään pulahtanut mereen, mutta emme vielä päästäneet. Hän myös tapasi matkan aikana monia uusia karvakavereita, joista tämä veneellä tullut pentu tavattiin useamman kerran Tammisaaren kaduilla.



Ensimmäinen puotivierailu tehtiin sisäpihan kautta Saagadesignin Wilda Valoon, joka toimii Noora Steenvoorden upeiden käsinmaalattujen, luonnonmateriaaleista ommeltujen vaatteiden ompelimona ja showroomina, mutta jossa näin heinäkuussa ja ilmeisesti myös joulun aikaan on myynnissä myös muiden käsityöläisten tuotteita.



Valikoimasta löytyi ihan tuttujakin kädentaitoja, nimittäin Rautaharakat Eevan taivuttelemia käyttö- ja koriste-esineitä. Kivoja, vanhoista ikkunanpokista tehtyjä peilejä oli monia erikokoisia ja muitakin kierrätysmateriaaleista valmistettuja käyttöesineitä, kuten nuo kerrostarjottimet.



Tämän ihastuttavan pikkutaulun olisin mielelläni halunnut ostaa, mutta se ei harmi kyllä ollut myynnissä. Minä olen aina niin hidas kaupoissa, että Aavakin jo ihmetteli, mihin oikein unohduin.


Eri kaupunkien vanhojen osien puiset portit ovat aina kiehtoneet minua ja tälläkin reissulla niitä tuli kuvattua useampia, varsinkin myöhemmin Naantalissa.


Tammisaaren kirkon tornin saattoi nähdä lähes kaikialla, missäpäin kaupunkia sitten kulkikin. Alakuvassa siitä näkyy vain ihan ylin osa, kun tarkoitukseni oli kuvata erityisesti keltaisen talon seinää peittävä köynnöshortensia. En kuitenkaan halunnut kuvaan mukaan maisemaa rumentavia autoja, siksi hortensioista näkyy vain pieni osa :)





Kustaa Vaasan kadulla sijaitsee vierekkäisissä kortteleissa kahdessa eri rakennuksessa sisustusliike Popana, josta löysin aivan ihanan, jo vuosia himoitsemani kelim-maton. En ostanut mattoa heti, vaan otin siitä kuvan ja jäin miettimään ja perustelemaan ostopäätöstä itselleni yön yli. Ostin samoissa sävyissä olevan pienen kelim-maton yhteen vessaamme ihka ensimmäisellä Friends forever - matkallani toukokuussa 2011 Tukholman Zandvoortilta. Harmittelin jo silloin, etten ollut ostanut myös isompaa kokoa.



Ystäväni esille tuomat vertailukohdat tälle sijoitukselle olivat ihan varteenotettavat eli ne, etten polta tupakkaa, käytä alkoholia, enkä siten vietä kosteita terassi- tai ravintolailtoja taximatkoineen, joista ei jää kuin päänsärky, kun taas kaunis matto tuottaa keittiön pöydän alla iloa joka päivä ja on ikuinen. Eli seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen käytiin matto-ostoksilla :)

Jottei ihan hamstraamiseksi menisi, niin tätä kirjoittaessani olen reissuni jälkeen myynyt jo sen entisen maton lisäksi kaksi nojatuolia ja kaksi vaatekappaletta.

Ennen aamua käytiin vielä syömässä, katseltiin vähän lisää kaupunkia, juotiin jälkkärikahvit ja ehdittiin vielä ihailla Tammisaaren rantamaisemia auringonlaskun aikaan.





Ihan siinä keskustan kävelykadun tuntumassa on pienten punaisten talojen ja aittojen reunustama alue, joissa kaikissa myydään erilaista kirppistavaraa lajiteltuna niin, että yhdessä myydään kirjoja, yhdessä vaatteita jne. En muista tarkemmin, mutta kyseessä on kai jonkinlainen lähetystyön hyväksi oleva kirppis. Ovia oli niin monia, ettemme tutustuneet tarkemmin.


Minä niin tykkään, kun kukkakaupat tuovat myyntiartikkelinsa ulos kaunistamaan katukuvaa. Tässä kukkakaupassa oli myynnissä muutakin lahjaksi tai sisustukseen sopivaa.


Suunnilleen vastapäätä oli ravintola Santa Fe, jonka tarassille istuimme ruokailemaan ja jossa Aavakin huomioitiin tuomalla vesiastia pöydän viereen. Ruoka oli hyvää ja sitä oli runsaasti. Johanna kehui moneen kertaan syömäänsä pihviä. Minun makunystyröihini ei ole luottamista, mutta ainakin itse tykkäsin kana-kasvistäytteisistä quesadilloista. 



Tammisaaressa on niin pieneksi kaupungiksi monta pientä ja suurta puistoa. Sitäkin mietimme, että asukkaat on varmasti tottuneet siihen, että aina on joku turisti tähtäilemässä kamerallaan heidän asuinympäristöään, varsinkin vanhan kaupunginosan kaduilla. 


Monta korttelia on nimetty kalojen mukaan ja ohitimme myös ainakin villisian korttelin.



Yläkuvassa näkyy jo tummempia pilviä ja olinkin useampaan kertaan ehtinyt ihmetellä, ettei vielä ollut satanut.



Vasta kun istuimme Café Gamla Stanin puutarhassa katoksen alla, alkoi sadekuuro, joka sitten sopivasti hellitti, kun olimme ehtineet nauttia jälkkärikahvimme ja kakkupalamme ja omppumehun. Todella viehättävä kahvila toimii keltaisen puutalon puutarhassa valtavan suurien omenapuiden suojissa, pienessä punaisessa mökissä. Keltaisessa talossa toimi myös pieni kirppis. Suosittelen!


Taidettiin tässä vaiheessa käpötellä satamaan hakemaan autoa, joka sitten parkkeerattiin hetkeksi pienempään venerantaan, josta auringon alkaessa laskemaan teimme vielä Aavan kanssa pienen kierroksen rantapuistossa. Tammisaaren puistot ovat hyvin koiraystävällisiä, sillä niistä kaikista, jotka me ohitimme, löytyy teline ja pusseja, joilla koirankakat voi siivota pois nurmikolta.




Kaikki vanhat talot on joko todella hyväkuntoisia ja lähiaikoina maalattuja tai sitten niitä parhaillaan kunnostetaan ja pohdimmekin sitä, että kunta varmaan avustaa talojen huoltotöissä, jotta kaikki näyttäisi turistien silmiin mahdollisimman hyvältä. Koska hyvältä ja siistiltä täällä tosiaan näyttää. Alakuvassa on mielestäni tuohon naapurin seinään maalattu yläkuvan maisema.



Lapsiperheille tiedoksi, että ihan tuossa uimarannan ja vierasvenesataman ravintoloiden kupeessa on älyttömän hieno leikkipuisto monipuolisine leikki- ja kiipeilytelineineen. Mielestäni Helsingissä ei missään ole yhtä hienoa tai ainakaan en ole sattunut huomaamaan, kun ei ole enää ajankohtaista meidän perheelle. Löydätkö muuten yläkuvasta koiran kuonon?




Yllä näkyvä puinen rakennelma "Tides" on osa islantilaistaiteilijoiden Veden varassa -näyttelyä, joka on tänä kesänä levittäytynyt  Tammisaaren alueen lisäksi Amos Anderronin taidemuseoon ja kolmeen muuhun tilaan. Näyttelyn teemana on veden ja ihmisen suhde.


Huomasin, että olen tästä kohtaa kadottanut muutaman kuvan, mutta niiden pitäisi olla nähtävillä instagramissa.



Tämän jälkeen oli aika hankkiutua yöpuulle, jotta olisimme ajoissa aamiaisella ja sen jälkeen mattokaupoilla. Meillähän ei ole ollut tapana yöpyä leirintäalueilla, ne kun yleensä sijaitsevat vähän syrjässä tapahtumien keskiöstä ja nytkin löysimme sattumalta sopivan syrjäisen paikan metsän- ja niityn laidalta. Nuorisoa kyllä kävi siinä yöllä kääntymässä mopoillaan ja autoillaan, mutta suurempaa häiriötä ei meistä toisillemme ollut. Aavakin sai aamulla ihan rauhassa viihdyttää itseään, kun teimme lähtöä aamupalalle satamaan.


Postaus lipsahti tässä vaiheessa vahingossa julkisuuteen, mutta jatkan sitä vielä hieman siihen asti, kunnes jätimme Tammisaaren taaksemme.


Ei yhtään hassumpi maisema katsella aamukahvia nauttiessa. Vierasvenesatamassa sijaitsevassa Baywatch-ravintolassa oli hyvä valikoima täytettyjä sämpylöitä ja kahviakin sai santsata. Aamipalan jälkeen käytiin matto-ostoksilla keskustassa, jossa on muuten kukkaistutuksissa mukana tällä hetkellä kovin muodikasta suklaakosmosta.





Minä tietenkin neuloin matkalla ja välillä piti keriä lisää lankaa. Ihastelimme useamman kerran noita vaaleanpunaisen talon upeanmuotoisia ikkunoita, että piti oikein käydä aidan vieressä nappaamassa lähempi kuva.


Jätimme reissullamme museot muutoin väliin, mutta täällä tahdoin ehdottomasti nähdä Helene Schjerfbeckin näyttelyn, joka on esillä Tammisaaren museokeskus EKTAssa, jossa olisi kyllä ollut paljon nähtävää.  Itse museoalue on vehreä ja sielläkin on kahvila, jossa on hyvällä säällä kiva istuskella ulkona. Museossa on tietysti esillä myös Raaseporin alueen historiaa ja suuressa keltaisessa Porvaristalossa pääsee näkemään entisajan paremman väen asumista. Pitää tutustua paremmin sitten toisella kertaa.




Harmi kyllä näyttelyssä ei saa valokuvata. Tykkäsin kovasti, koska esillä oli monia taiteilijan töitä, joita en ole ennen nähnyt edes kuvissa ja jollaisia en tiennyt hänen edes maalanneen. Teoksia vaihdellaan välillä, joten näyttelyssä kannattaa käydä useamminkin. Varsinkin, jos omistaa museokortin niin kuin minä :) Mukana on myös joitain Schjerfbeckille kuuluneita esineitä. Todella mielenkiintoinen on ihan näyttelyn alussa oleva sarja taiteilijan omakuvia, jotka ova kronologisessa järjestyksessä.



Johanna meni Aavan kanssa edeltä autolle ja kun minä könkkäsin perässä, näin erään taloyhtiön pihalle osoittavan kirppis-kyltin. Pitihän se kurkkaamassa, vaikka siellä eräs rouva vasta levitteli kamppeita pöydälle. Silmiini osui heti vanha, erikoinen emaliastia, jonka hän kertoi olleen käytössä apteekissa ja siitähän me teimme kaupat kahden euron hintaan. Ei nyt ole kuvaa astiasta, kun se on jo mökillä. Sen sijaan piti ottaa kuva tuosta postilaatikkorivistä, kun se on niin kivannäköinen.


Reissumme jatkuu toisessa postauksessa. Tästäkin tuli jo älyttömän pitkä ja vasta on yksi vuorokausi oltu matkalla :)

Aurinkoista loppuviikkoa,

Tuula

4 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat, kiva katsella mihin silmäsi ovat osunneet. Kävimme taannoin samassa paikassa ja olit ottanut kuvia mm niistä hienoista katujen nimikyteistä, vain yhden saman silmiin osuuneen kohteen nimetäkseni. Näyttelyn myös kävimme kokemassa. Kiitos - tuli monta muistoa omasta käynnistämme mieleen, myös Santa Fen kokeilimme!

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos Mummo :) Onpa hauskaa, että löysit tuttuja juttuja kuvistani. Niin kaunis kaupunki, että harkitsin jo muuttoa sinne ;) Tosin talvella varmaan sielläkin on vähän ankeampaa.

    VastaaPoista
  3. Voi miten ihania kuvia, varsinkin kukkakuvat. Muutama vuosi sitten tuolla päin retkeiltiin miehen kanssa, tosin ilman puotikäyntejä. Miehet kun ei jostain syystä puodeista innostu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi :) Olisin tuetty voinut enemmänkin laittaa kukista kuvia, sillä noissa pikkukaupungeissa on todella panostettu hienoihin kukka-asetelmiin. Toki Helsingissäkin on monessa julkisessa paikassa kauniita kukkia, mutta pienessä paikassa ne ovat helpommin nähtävillä.

      Juu, sama täällä, ei minunkaan mieheni viihdy muissa putiikeissa kuin motonetissä ja puuilossa tai niissä, mitkä liittyvät moottoripyöriin :D Siksi pitääkin tehdä tämmöiset reissut ystävän kanssa :) Me kyllä mietimme vastaavan reissun tekemistä isommalla porukalla, kun noita petipaikkoja olisi isossa autossa ollut vielä vapaana :)

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)