sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Ihana lumi

Luvassa on tällä kertaa kunnon kuvapläjäys joulun jälkeisiltä päiviltä ja varsinainen oodi lumelle :)
Ei tämäkään juttu ihan yhdeltä istumalta syntynyt, vaan on kehittynyt pala palalta.


Jouluaaton aattona meidän vessan ikkunasta näkyi jo näin luminen maisema. Miten upeaa, että saatiin valkoinen joulu! Minä niin rakastan lunta, talvea ja pakkasta, että flunssasta ja kuumeesta huolimatta tahdoin joulupäivänä lähteä ulos, koska lunta oli aattona tullut paljon lisää ja päivästä oli tulossa kauniin aurinkoinen.


Ensin kuvasin ikkunan läpi pihamme pihlajissa syöpötteleviä lintuja. Ihmettelin ensin mikä on villiinnyttänyt linnut, kun niitä pyrähteli keittiön ikkunan ohitse ihan yhtenään. Kurkatessani ulos syykin selvisi ja luulin lintuja tilhiksi, mutta hieman tarkempi kuva osoitti ne räkättirastaiksi. 


Harmi kyllä kamerani teho ei ihan riitä kovin tarkkoihin kuviin, varsinkaan ikkunan läpi. Linnut olisivat vain pelästyneet avautuvan ikkunan ääntä, kun niillä muutenkin on aina vahdit läheisissä puissa ja vaihtelevat sitten vuoroja välillä. 


Olinkin ehtinyt ihmetellä, miksei runsas pihlajanmarjasato ollut aiemmin kelvannut linnuille.


Kun sitten lähdimme liikkeelle erittäin lämpimästi varustautuneena (miehellä pilkkihaalari ja minulla paksuin Syrjälän lampaantalja allani), niin välillä miehen piti kiskoa pyörätuolia perä edellä, kun aura-auto oli jättänyt lunta kasoihin risteyskohdissa. Vaikka minun potkukelkkani on jo kaivettu naftaiinista, niin lunta ei vielä ollut tarpeeksi, jotta se olisi luistanut riittävästi. Nyt vain odottelen, että meri jäätyy kunnolla, jotta sinne pääsee kelkkailemaan.


Meidän kylällä ei joka paikkaan niin vain mennäkään, esim. urheilukentälle. Yritin kuitenkin tarkkailla ympäristöä kamera valmiina ja huomasin, että käpysato on kuusien latvoissa melko runsas. Kuvien ottaminen ei minulta vauhdissa kovin hyvin onistu, joten paljon otoksia jää saamatta, jos ei ajoissa huuda seis. Mies kun ei hahmota ympäristöään yhtä intensiivisesti kuin minä, vaan painelee vauhdilla menemään.


Joissain kohdissa auringon valo siivilöityi kauniisti puiden oksien välistä.


Joissain paikoissa taas lunta on puiden ja pensaiden oksilla enemmän kuin toisaalla.



Tässä kuvassa pilkottaa auringossa kylpevä meri tuolta puiden välistä.


Tässä taas pilkottaa osaksi rannoiltaan jäätynyt meri.





Alla vielä kuva omalta pihalta, jonka lumipeite oikein kimalteli auringossa. Tiedän, eihän se oikein kuvassa erotu, mutta ne on nuo pienet valkoiset pisteet ihan kuvan alalaidassa :)
Tässä vaiheessa jo varpaita hieman paleli, vaikka kuinka oli lampaankarvakengät jalassa. Sitä kun istuu toisen kärrättävänä, niin ei pääse veri kiertämään omissa jaloissa.


Tapaninpäivän aamuna taivas oli auringon noustessa todella kaunis. Mutta tässä kuvassa näyttää kyllä siltä kuin aurinko olisi laskemassa, koska argh... mun kamera!!


Pihan pihlajat oli vallanneet tänä aamuna kokonaan toinen laji - mustarastaat. Ikkunan läpi ehdin ottaa pari kuvaa, mutta kun käynnistin hirmuisen operaation ikkunan avaamiseksi (seurauksena meillä ei ole enää verhoa toisessa keittiön ikkunassa), niin ryökäleet pyrähtivät naapurin puolelle, eivätkä enää palanneet.


Koska meitä on täällä kotona kaksi flunssa-potilasta, niin emme poistuneet talosta perinteisille Tapaninpäivän ajeluille. En silti malttanut ihan toimettomana lepäillä, vaan tietenkin neuloin ja jopa siivoilin hieman joulun jälkiä pois.

Joulupäivän aamuna olin jopa saanut inspiraation askarrella joulukortteja. Tuleehan se joulu ensi vuonnakin :)  Olin nimittäin ostanut joululukemiseksi - tai ennemminkin katseltavaksi - Jeanne d'Arc Livingin joulunumeron ja lehden kauniit kuvat päätyivät taas kortteihin. Ennen säästelin eri lehtiä myöhempää selailua varten, mutta kuka niitä ehtii uudelleen kaivaa esiin, kun uusia tulee loputtomana tulvana. Joten nykyisin minulle ei tuota vaikeuksia silputa lehdistä irti kivat, kauniit ja inspiroivat kuvat ja heittää loput paperinkeräykseen. Toki kierrätämme monia lehtiä perhe- ja ystäväpiirissämme, mutta myöhempään tarpeeseen säilön käsityö- sekä askartelulehdet , joita olen saanut jopa postin kautta blogi-ystävältäni Eijalta. Suuret kiitokset :)

Meidän parvekkeelta ei ole ihan paras kulma kuvata laskevaa aurinkoa, mutta kyllä se kivasti loimotti tuolta kuusten välistä ennen painumistaan unten maille.


Lauantaina lähdinkin jo liikkeelle aamupäivällä. Eihän sitä nyt alennusmyyntiä voi väliin jättää edes kipeänä ;) Olimme sopineet ystävän kanssa treffit Tuomarinkylän kartanolle Country Whiteen, jossa voisimme samalla hörpätä kaffet. Vähän pelkäsin, että ruuhka olisi hirmuinen muidenkin rynniessä alennusmyynteihin, mutta onneksi sain ajella melko rauhassa. Ruuhkat olivat kuulemma toiseen suuntaan Jumbon kauppakeskukseen.

Joulujuttuja oli paljon 50% alessa, mutta myös sisustusesineitä ja vaatteita oli alennettu 30-50%. Itselleni ostin tämän ihanan Odd Mollyn jättineuleen puoleen hintaan. Minulla on se nytkin pyjamani päällä, kun loikoilen sängyssä tätä juttua naputtamassa. Kuvan varastin googlen avulla.


Olin jo kotoa lähtiessäni ihaillut pakkasen huurruttamaa maisemaa ja takaisin tullessani pysäköin autoni sillan kupeeseen, jotta voisin ottaa kuukausittaiset vuodenaikakuvani. Olen kyllä ottanut niitä kuvia menneenä syksynäkin, mutten vain saanut julkaistuksi täällä blogissa.  Ehdin jo ottaa muutaman kuvan aatonaattonakin, mutta maisema oli runsaan lumentulon ja pakkasen vuoksi muuttunut jo muutamassa päivässä.


Maisema etelän suuntaan 23.12.2014


Sama maisema 27.12.2014


Maisema pohjoiseen 23.12.2014


Sama maisema 27.12.2014

Joku oli jo ehtinyt eilen käydä kokeilemassa jään kantavuutta luistimilla ja eväitäkin oli nautittu, Hullua! Itse en kyllä uskaltaudu jäälle ennenkuin näen siellä huristeltavan moottorikelkkojen kanssa. Olen tainnut ennenkin mainita pilkkijöiden olevan meilläpäin niin uhkarohkeita, että heidän perässään en jäälle menisi, mutta kun se kantaa painavammat menopelit ja varsinkin autot, niin sitten vasta minäkin rohkenen potkukelkkani kanssa.



Kaislikko ei enää iltapäivällä auringon laskiessa mailleen näyttänyt samalta kuin aamupäivällä, joilloin maisema oli todellakin ihan jäätyneen valkoinen. Paljon kyllä riippuu myös siitä, onko kaislikko etelän vai pohjoisen puolella.




Yksinäinen hämähäkin seitti oli jäänyt sinnittelemään sillankaiteeseen.


Nyt taitaa riittää lumesta :) Rentoa sunnuntaita!


5 kommenttia:

  1. Aivan ihana kuvia! Onnellista vuodenvaihdetta!

    VastaaPoista
  2. Upeita, upeita kuvia ja kenties bongasin erään tassutkin yhdestä kuvasta. <3 Halauksia!

    VastaaPoista
  3. Olipa upeat sunnuntain kuvat! Lumi on vaikea kuvattava. Sinä olet onnistunut.

    VastaaPoista
  4. Upeita lumikuvia - erityisesti nuo auringon punaamat <3

    Ja ihana tuo neule !! Aivan ihana !!

    VastaaPoista
  5. Yhteiset kiitokset teille kaikille, Outi-M, Tiia, Mummo ja Laura kommenteistanne. Olen näemmä unohtanut vastailla - taas. Pahoittelut!
    Onnen täyteistä tätä vuotta teille kaikille <3

    Ja tuosta lumen- ja kuvaamisesta ylipäätään. Se on hankalaa, kun ei pääse kyykistelemään ja hakemaan parempia kuvakulmia. Sitten on kamerani, joka on korjattu ensimmäisen lattialle tippumisen jälkeen, mutta toinen kerta taisi olla liikaa. Toimii nimittäin vain joka kolmas kerta eli moni kaunis auringonnousu/lasku jää kuvaamatta. Kännykamerani taas ottaa suttuisia kuvia zoomatessa. Olenkin nyt palannut ikivanhan digikameran käyttäjäksi :)
    Sellaista otsalampun kaltaista kameraa kaipaan edelleen. Että se napsisi kuvia sitä mukaa, kun silmäni havaitsevat jotain kaunista tai muuten vain kuvaamisen arvoista, mihin vain katsonkin :)

    Ja Laura, tuo neule on luonnossa vielä ihanampi - ihan lempparini! Olisin laittanut viimeisimpään postaukseen kuvan itsestäni se päällä, uusissa OTZeissni, mutta mieheni on ihan surkea kuvaaja ja otos oli ihan tärähtänyt :) Hän vain pikaisesti painaa nappia ja rientää autotalliin, ei siinä paljon ehdi tarkentaa :)

    VastaaPoista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)