torstai 25. joulukuuta 2014

Kaapelin joulua ja pikkuisen meidänkin


Melkein jätin Kaapelin joulun väliin, kun ajattelin siellä olevan paljon samoja käsityöläisiä kuin Naisten joulumessuilla.  Tahdoin sitten kumminkin mennä tapaamaan paria ystävääni, jotka osallistuivat tapahtumaan.  Olin liikkeellä viimeisenä päivänä vasta myöhään iltapäivällä, jolloin lumi oli jo muuttanut maan valkoiseksi.


Heppa-ajelun lisäksi Kaapelitehtaan edustalla oli lapsille tarjolla poniratsastastusta.
Seppäkin oli takomassa tuotteitaan ulkosalla. Miehet olivat varautuneet melko hyytävään säähän asianmukaisin päähinein.



Ilokseni sain huomata, että kannatti mennä tähän ensimmäistä kertaa Kaapelitehtaalla järjestettyyn joulu-tapahtumaan, joka osaltaan tuli korvaamaan edesmennyttä Vanhan ylioppilastalon joulua. Tila on avara, valoisa ja hyvin ilmastoitu ja silti ihan tunnelmallinen. Mukana oli paljon uusia myyjiä mielenkiintoisine tuotteineen,  mutta tapasin myös monta vanhaa tuttua.


Mielestäni suurin osa tuotteista oli varsinaista designia ja taidetta, eikä niinkään harrastelijoiden tekemiä käsitöitä. Sitä en tiedä, että pitääkö olla yrittäjä, jos haluaisi tulla tänne myymään tuotoksiaan. Mutta tapahtuman aikana järjestetään monipuolista ohjelmaa aina bingosta(!) erilaisiin työpajoihin. Ja joulupukki tuli käytävillä vastaan moneen kertaan :)



En tosiaankaan ollut ajatellut ostaa yhtään mitään, enkä ollut edes varmistanut, että minulla olisi yhtään käteistä mukana, mutta se ei ollutkaan tarpeen, koska kortti kävi hyvin maksuvälineenä. Melkein ensimmäisestä pöydästä löytyi nimittäin ostettavaa. Pysähdyin vain katsomaan kiinnostavia valokuvia. Ja koska en osannut tehdä päätöstä kahden kuvan välillä, ostin kaksi Anne Vairimaan talvista kuvaa.


Jonkun mielestä (kuten mieheni) ne ovat ihan samanlaiset, mutta minun mielestäni niiden tunnelmassa on selvä ero. Vaikka ovat siis kuvattu ihan samasta paikasta.

Ostin myös ihan toisenlaisia kuvia, nimittäin Virkkuukoukkusen kortteja. Olen ihan kortti-friikki ja ostelen niitä varastoon, vaikka nykyisin teenkin useimmat kortit itse. Mutta yleensä kun jostain kortista tulee tietty ystävä mieleen, tulee se hankittua. Tämän ostin ihan vain itselleni.


SodaShop designin Sammal-lasipainot olivat tosi hauskan näköisiä. Ihan kuin niiden sisällä kuplisi joku elävä organismi. Uskomatonta, mitä kaikkea lasista voi saada aikaan!


Kierrätys-ideologiaa toteuttaa lasitöissään Jukka Isotalo, joka Evolum yrityksessään tekee käytetyistä pulloista ja muusta ylijäämälasista ihan uutta ja kaunista käyttölasia. Ihastuin noihin kirkkaisiin limupulloista tehtyihin Puro-juomalaseihin, koska meille kotiin on tullut tarve hankkia uusia useiden rikkoutuneiden tilalle. Nykyisiä Aino Aalto -laseja kun ei enää saa samassa sammaleenvihreässä värissä, jotta voisin hankkia vain täydennystä.


Minua viehättää myös Isotalon ajatus siitä, ettei maailmaan tarvitse koko ajan tehdä uutta tavaraa, vaan hän hyödyntää juuri sellaiset pullot, joita ei Suomessa enää käytetä uudelleen. 


Sen lisäksi, että kävin tervehtimässä omaa luotto-keraamikkoani Ritva Tuomista, kiinnitin huomioni muidenkin keramiikkatöihin. Näiden hauskojen lintusten tekijä vain oli hetkeksi pyrähtänyt muualle, joten henkilöllisyytensä jäi arvoitukseksi.


Tein myös ihan hassun ostoksen jo ELMA-messuilta tutulta rouva Rusakko:lta Marjatta Lahtiselta, joka tehtailee  pehmoeläimiä luonnonmateriaaleista.


Meidän keittiönpöydälle on muodostunut tuollainen omalaatuinen jouluseimi, kun lisäsin Mailegin hiirulaisen, keramiikka-enkelin, -pöllön ja-perhosen seuraan uutena tulokkaana froteisen hirven  - vai olisiko tuo poro.

Minuun vetoaa ihmeellisesti aina mahdollisimman oudon näköiset tyypit. Tässä alla on Tuire Flemmingin kankaisia hahmoja, joita minä kutsuin neulapäiksi, vaikka oli hän tehnyt myös ihan "virallisia" neulatyynyjä.


Jos poikani olisivat vielä leikki-ikäisiä, niin he olisivat todennäköisesti löytäneet pukinkontista tuollaiset Palikoi Designin kettu- ja karhupuserot. Ihan syötävän söpöt!


Vaikka Kaapelin joulussa oli esillä runsaasti kuvaamisen arvoisia tuotteita, niin en kuitenkaan saanut otettua hirveästi kuvia, kun minulle jäi Naisten joulumessuilta päälle joku ihmeellinen esto, kun siellä yksi myyjistä suhtautui niin nihkeästi tuotteidensa kuvaamiseen.


Nämä EHTA Collectiven Helsinki-bokserit kuvasinkin ihan kotisohvalla, kun mies oli ne eilen käärinyt ulos lahjapaketistaan. Yrityksen perustaneet opiskelijanuorukaiset olivat näiden bokserien lisäksi myymässä  sellaisia onepiece-haalareita. Kysäisin pojilta, että onko mahdollisesti tulossa kalsareita eri lähiöiden kartoilla, niin laittavat mietintämyssyyn, että mitkä aueet olisivat beksereiden arvoisia :) Nyt huomasin, että sain kalsongit hyvällä alennuksella, kun tein kaupat ihan viime minuuteilla. Niin hoppu oli jo poistua, etten ehtinyt nauttia Cafe Citikan antimista.


Laitan tähän perään muutamia kuvia meidän omasta joulusta, joka on sujunut melkoisen rauhallisesti, vaikka monessa ollaankin oltu mukana.


Pipareita tuli tehtyä kolmena iltana, kun ovat meillä niin nopeasti hupeneva herkku.


Koulun joulujuhla liikutti ihan perinteisesti, vaikka joulukuvaelmassa esiintyi omia poikia paljon nuoremmmat paimenet. Todistuksissa ilahdutti erityisesti, että esikoiseni on suoriutunut ensimmäisestä ammattikoulun lukukaudesta kiitettävästi kaikkien arvosanojen osalta. Äiti on niin ylpeä pojastaan <3 Kuopuksella on hieman vielä parannettavaa muutamissa numeroissa, mutta omien sanojen mukaan on vielä puoli vuotta aikaa. Äidin mielestä olisi kannattanut aloittaa ajoissa.


Olen ilahduttanut itseäni punaisilla tulppaaneilla jo pariin otteeseen, koska ne ovat harmikseni kestäneet epätavallisen lyhyen aikaa.


Ystäviltä saapuneet joulukortit sen sijaan ilahduttavat pidemmän aikaa, koska ripustan ne roikkumaan esille. Koska niitä tulee melkoinen määrä, niin sijoituspaikka aiheuttaa rajoitteita. Täksi jouluksi sain lisäapua Pienten Sydänten Tuijalta, joka on ripustanut  rautalangasta vääntelemiään erimuotoisia "klemmareita" roikkumaan naruun, joka meillä pääsi estämään pääsyn ullakon portaisiin.


Jouluruokien hankintakaan ei aiheuttanut ylivoimaista vaivaa, koska klikkailin ne Kauppahalli24:stä ostoskoriin ihan sängyllä maaten. Sen verran piti miestä vaivata, että hän sai tulla kertomaan, minkälaisen kinkun aikoo paistaa. Sekin tuli Reinin lihasta samalla kotiinkuljetuksella Toki ruokakaupassa piti käydä myös ihan henkilökohtaisesti, kun aina jotain unohtuu tilata.

Mudcaken tein itse ja sitä nautittiin 3 Kaverin Jäätelön Vaalea & Tumma kahvijäätelön kera. Joulutorttuja en tee, koska niitä ei meillä kukaan syö. Pienen maustekakun sain siskoltani vasta aattona, kun ystävältäni saatu suurempi versio oli kadonnut parempiin suihin jo aikoja sitten :)  


Tontut saivat pähkinänsä valmiiksi kuorittuina, vaikka lapsuuteni jouluihin kuului aina pähkinät kuorineen. Nykyisin yritän selviytyä vähimmällä vaivalla ja sotkulla. Muutenkin perinteet ovat muokkautuneet niin ruokien kuin tapojen osalta omalle perheelleni sopiviksi.


Joulukuusikin meille tuotiin sisään jo aaton aattona, vaikka aluksi yritin pitää kiinni siitä, että se koristeltaisiin vasta aattoaamuna. Koristeiden määrä on vähentynyt vuosi vuodelta. Kynttilöiden ja latvatähden lisäksi koristeiksi riittävät ystäväni tekemät, kristallein koristellut valkoiset huopapallot.
No, kuvan ottamisen jälkeen  kuusi sai oksilleen vielä neljä punaista lasipalloa.


Jouluaattona minä heräilen ensimmäisenä keittämään riisipuuron aamiaiseksi. Pojat löytävät takan reunalla riippuvista joulusukista jonkun pienen yllätyksen edelleen, vaikka ovat jo teini-iässä. Ne sukatkin ovat niin kitchiä (kirkkaanpunaiset, poronsarvipäiset Nalle Puh -hahmot), että poistan ne paikaltaan heti joulupäivänä :)

Iltapäivällä kävimme joulukirkossa, jonne saimme ajella lumipyryssä. Kuopus jäi kotiin lepäilemään, koska hän oli ikävä kyllä jo kolmatta päivää kovassa kuumeessa. Tänä vuonna kuulimme aattohartaudessa erityisen kauniin ja koskettavan kappaleen Tuhat kynttilää säveltäjänsä Kai Jämsän tulkitsemana.

Myöhemmin poikien siirryttyä omiin puuhinsa katsoimme mieheni kanssa elokuvan Sinä päivänä (Anne Hathaway), jonka ostin itselleni jo viime jouluksi, mutta jäi jostain syystä katsomatta silloin. Minä tykkäsin kovasti, mies ei yhtään, vaikka nautimme elokuvan aikana lasilliset kuohuvaa.


Valitsin kyseisen pullon ihan sen vuoksi, että on luomua. Ja minun makuaistini mukaan ihan hyvää, makeahkoa. Voisin ottaa toisenkin lasillisen.

Lopuksi vielä kuva lahjasta, jonka sain ystävältä. Kuka arvaa, mikä härveli on kyseessä? Meillä tälle keksittiin monenlaisia käyttötarkoituksia, jotka herättivät pääasiassa hilpeyttä. Itsekään en arvannut oikein, joten piti häiritä kamua vielä aattoiltana.


Nauttikaa talvesta, kun se vihdoin tuli!
Minä jatkan flunssan potemista ja odotan, että mies saa joululaatikot lämmitettyä :)

16 kommenttia:

  1. Kivoja jouluisia kuvia! Minua huvitti tuo sinun ja miehesi leffailta, aillä se kuullostaa NIIN tutulta. Mun mies ei edes suostuisi kastsomaan mitään Anne Hathaway - elokuvaa :) Oikein mukvaa joulunpyhien jatkoa teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii Marita, meillä ei tosiaan aina mene leffamaut yksiin :) Usein mies sanoo jo alkutekstien aikaan, että tää on ihan surkea (silloin kun minä olen tehnyt valinnan). Teillekin kivoja välipäiviä ja valmistautumista vuoden vaihtumiseen!

      Poista
  2. Ihania kuvia <3 Ihanaa joulua. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti Tiia teidänkin joulu oli ihana ja tuleva vuodenvaihde oikein taianomainen!

      Poista
  3. Miehet on kultia. Hienot kuvat joulustanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinaisia! Mies on taas tätä kirjoittaessa kinkun kimpussa, kun lupasin tehdä pojille siitä pizzaa :)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiva jos tunnelma välittyi Minttu, kun olen yrittänyt vähentää kuvaamista, jotta ehtisin paremmin nauttia tunnelmasta :)

      Poista
  5. Multa jäi Kaapeli käymättä, kiva oli nähdä kuvia sieltä. Niissä kahdess kortissa on todellakin aivan eri tunnelma. Mun mielestä toinen sanoo "tervetuloa sisään/mene ulos nauttimaan" ja toinen on sulkeutuneempi "älä tule tänne/ täällä on sun pysyminen" ei toisin ehkä noin jyrkällä sanomalla mutt tunnelmien kirjoittamienn on aikas vaikeeta.
    Tuo on varmaankin joku karstauslaite.
    Lokoisia joulunajanpäiviä ja hyvää uutta vuotta Sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdit sitten Kristiina ensi jouluna Kaapelille :) Hienosti osasit kiteyttää kuvien tunnelman. Se on juurikin hankalaa saada tietty tunnelma välittymään kuvan avulla. Varsinkaan, jos ei ole kovin taitava kuvaaja.
      Sitä minäkin epäilin tuosta kapineesta, että liityy langan tekemiseen. Mutta ei, sitä onkin käytetty leivän teossa ja tehty reikiä niihin, kuten näkkileivässä,
      Kivoja välipäiviä ja vuodenvaihdetta sinullekin!

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Olihan se Etanaellin välttämätön hankinta tuo muotti, kun tuli vastaan :)

      Poista
  7. En huomannut itse ollenkaan tällaista Kaapelin joulua. Tuosta pyörä-kuusi kuvasta tuli mieleen tänään kävelylenkillä näkemäni vanha polkupyörä ja joulukuusi tarakalla yhden talon pihassa. Kaunis oli kuusi niinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi jouluna sitten Outi Kaapelille :) Uskoisin, että tapahtuma järjestetään uudelleen.
      Polkupyöriä tosiaan osataan käyttää kivasti, erityisesti kaupungissa, jossa pihoja ei ole. Viime kesänä kuvasin Kruunuhaassa pyörän, jonka takatarakalla kasvoi yrttejä ja etutarakalla murattia :)

      Poista
  8. Onpas hauska miten eri ihmiset kiinnittää huomiota erijuttuihin :) Minun Kappelin joulu näytti toiselta (en kuvannut blogiin), koska silmä eksyi toisiin tuotteisiin. Tässä tuli paljon ihan uutta :)

    Harmillista, että olit tuolla viimeisenä päivänä.
    Mä nimittäin olin siellä Huilin pisteellä keskiviikkona ja lauantaina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, olen itsekin huomioinut saman. Esim. Tampereen Kädentaitomessuilla olin katsellut ja kuvannut ihan eri juttuja kuin mitä näin muissa blogeissa.
      Harmi tosiaan, että jaksoin vasta viime minuuteilla lähteä Kaapelille eikä treffattu siellä! Minä kun asun toisella laidalla kaupunkia, eikä ollut enää vammaispalvelun taxioikeuksia jäljellä, niin piti vähän järjestellä. En uskalla julkisesti kertoa, miten pääsin paikalle, ettei kukaan sossutäti saa tietää ;)

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)