sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Kädentaitoja Tampereella

Suomen Kädentaidot järjesti viime viikonloppuna Tampereella perinteisen jättitapahtuman, joka kokoaa yhteen niin käsityöharrastajat kuin ammattilaisetkin tarjoten mielettömän upean kattauksen valmiita taidonnäytteitä sekä materiaaleja.

Itseltä meinasi jäädä messut väliin huonon kunnon vuoksi, mutta koska olin junaliputkin ehtinyt ostaa, enkä ihan helposti jätä kivaa tapahtumaa väliin, niin lähdin kuitenkin reissuun avustaja-ystäväni  kanssa. Saisinhan levätä pyörätuolissa istuen koko päivän ;-)

Matka meinasi tyssätä heti alkuunsa Tikkurilan asemalle, jossa ei ole tällä hetkellä hissiä, jolla pääsisi raiteille. Puutteesta ei kerrota missään VR:n nettisivuilla, saati itse asemalla, josta myös täysin puuttuu opasteet vaihtoehtoiselle reitille, jota ei myöskään kaikki henkilökunnan edustajat tiedä. Onneksi sivulliset bussinodottelijat  osasivat neuvoa pitkän reitin ja ehdimme nipin napin junaan. Vaikka olimme siis tosi ajoissa paikalla. Tapaus harmitti niin vietävästi, vaikka olin jo ehtinyt intoilla erityisen  edullisista eläkeläisen ja ilmaisesta avustajan lipusta. Olen jo lähettänyt tulikivenkatkuisen palautteen VR:lle ja nyt vain mielenkiinnolla odotan vastausta. 

Ai niin, pitikö joistain messuista kertoa :)

Ennenkuin sinne päästiin, niin piti ottaa taxi Tampereen rautatieasemalta. Jono olikin hirmuinen, mutta onneksi ehdittiin siihen melkein ensimmäisinä. Meille sattui osumaan iso, kahdeksan hengen auto, joten huutelin sitten jonoon, että onko messuille menijöitä. Ja olihan niitä, koko autolastillinen, joten tuli edullinen kyyti.

Päätimme kiertää hallit järjestelmällisesti käytävä kerrallaan, mutta surutta ohittaa sellaiset osastot, jotka jo ensisilmäyksellä olivat omien intressien kannalta epäkiinnostavia, kuten esim. lasten/nukenvaatteet, ompelukoneet, Sinellin ja Novitan osastot. Sinellissä voin käydä muulloinkin ja vaikka olenkin neuloja, niin mieluummin vaan hankin lankani pieniltä lankakauppiailta, jotka tarjoavat yksilöllisemmän palvelun, valikoiman ja runsaasti luonnonmateriaaleja. Vaikka juhlapuvut upeita ovatkin, niin Jukka Rintalan ja Mert Otsamon osastotkin ohitettiin, koska se kutsu linnanjuhliin taisi hukkua postissa :)



Melkein ensimmäisenä porhalsimme tälle ihanalle osastolle.  Valkoista pellavaa on joka vuosi samalla paikalla ja lähes ainoa tilaisuus vuodessa ostaa näiden luovien, taitavien ja huumorintajuisten naisten kierrätysmateriaaleista aikaansaamia maailman ihastuttavampia tauluja. Ihan lemppariosastoni, jossa vietimme tooooodella pitkän tovin muiden osastojen kustannuksella ja josta olisin halunnut ostaa lähes jokaikisen tuotteen.


Jos vain olisin rikas ja olisin voinut lentää ostoksieni kanssa takaisin kotiin.


Monta matkalaukullista oli täynnä toinen toistaan hauskempia ja/tai kauniimpia tauluja, joissa on mitä mielikuvituksellisimmin (mikä sanahirviö) käytetty vanhoja materiaaleja.
Olen jo vuosia sitten nähnyt näitä ekan kerran Naisten joulumessuilla, mutten vielä ymmärtänyt niiden päälle ja ensimmäisen hankintani teinkin kolme vuotta sitten Tampereen messuilla, joilla ehdin käydä juuri ennen onnettomuuttani.


 




Sisältää uskoa, toivoa ja rakkautta


look further than you can see


Take these broken wings
and learn to fly ...

Naapuripöytää piti saippuakauppias Onnenpussi, jonka tuotteet oli kivasti esillä emalivadeissa.


Pakko oli tietenkin jatkaa matkaa, koska kiinnostavaa nähtävää oli todella paljon  ja halusin myös piipahtaa tervehtimässä jokaista ystävääni ja tuttuani omilla osastoillaan. Silti tajusin jälkeenpäin,että muutama oli kumminkin jäänyt väliin. Suuntavaisto oli pettänyt hallista toiseen siirryttäessä.


Lankaosastoilla en kovin pitkää aikaa viettänyt, koska varastoni kerta kaikkiaan pursuavat yli äyräiden, mutta Snurren Annea piti tietty käydä moikkaamassa. Siellähän oli sitten messutarjouksena lanka, jota piti ostaa yhtä tilaustyötä varten. Onneksi voin hakea säkin myöhemmin täältä Helsingistä, niin ei tarvinnut raahata sitä koko päivää mukana.


Vihreä Vyyhti oli somistanut osastonsa kivasti väreittäin lokeroiduilla lankakerillä.


Rintalan tilan osastolla (toivottavasti muistan oikein, kun hukkasin heidän yhteystietolappunsa) huomiomme tälläisina vanhan roinan hamstraajina kiinnittyi ensimmäisenä kauniiseen ikkunanpokaan. Heillä on myös upeita lampaantaljoja ja lankoja. 


Taljoja oli jokunen muukin tuonut myyntiin, mutta tässä on niistä tehty upea matto. Tuollainen kikkara, silkkinen villa on Gotlannin lampaalla. Mutta eihän noin kaunista taustaa raaskisi piilottaa lattiaa vasten.


Villaa vähän pienemmässä muodossa löyti nukkekodin neulekerhosta. Katsokaa nyt noita minikokoisia lankakoreja! Sormi antaa vihiä niiden koosta.



Nukkekodin tarpeellisista tavaroista kiinnitti huomioni myös nämä nokialaiset, jotka ovat Nukkekoti Väinölän mallistoa. Tehty kuulemma jumppa-asujen kiiltävistä kankaista.


Vanhoista farkuista, nahkavöistä ja villavaatteista valmistaa tuotteensa Ellis. Aion kyllä lainata idean hänen kivasta liivimekostaan ja hyödyntää pesussa kulahtaneen neulepuseron, jota ei olisi saanut pestä koneessa. Kuka jaksaa käsin pyykätä? En minä ainakaan.





Romusta syntyy riemua Annan pajassa Jämsässä. Itse tykästyin noihin lenteleviin lusikoihin, joiden siivet ovat emalia. Erottuvat kuvasta vähän huonosti, mutta tuolta linkistä voi kurkata tarkemmin. Siellä on myös hauskoja valaisimia, jotka on tehty emalisista potista.

Herkkujakin oli tarjolla monenlaisia, mm. Tallipihan suklaapuodista. Itse en suklaasta nykyisin juuri välitä, kun makuaistin häviäminen on saanut erityisesti monet makeat herkut maistumaan ällöltä. 


Keramiikasta kun tykkään tosi paljon, niin sitä tuli myös messuilla jonkun verran kuvattua. Se vaan harmittaa, että monet hienot esineet eivät pääse kuvissani oikeuksiinsa, kun messuhallin loistevalot ja kännykkäkamera eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä.









Taidepaja Pegasoksen hellyttävistä hahmoista meidän kotiin lennähti pikkuinen saparopäinen enkeli, joka alakuvassa tapittaa myös messuilta ostamieni nahkanauhojen kanssa.


Täällä blogissa jo moneen kertaan kehuttu ystäväni Ritva Tuominen oli myös paikalla. Hänet ehdinkin tavata jo ennen messuja, kun kävin noutamassa pajaltaan jo vuosia kaipaamani säilytys/tarjoiluastian Oltermanni-juustolle. Yksi päivä mieleeni pälkähti sitä muovikelmua kuoriessani, että hitsi! - Ritvahan voisi tehdä sopivan astian. No, hän oli keksinyt saman asian jo muutama vuosi sitten ja onneksi yksi oli vielä odottamassa minua :) 


Nyt vasta hoksasin, että tuollainen sormuspidike olisi minullekin erittäin hyödyllinen kapine, kun sormukseni tuppaavat lojua yöpöydällä kaiken muun tarpeellisen (koru- ja neulomistarvikkeet) keskellä ja ovat vaarassa tippua lattialle ja sieltä sitten imuriin. 


Aikas ihana liitutaulu, vai mitä!
Ritva muuten on lupautunut tekemään uuden mökkimme vessaan pesualtaan, joka kiinnitetään yhteen vanhaan pöytään, jonka pitkän harkinnan jälkeen päädyin ottamaan pesupöydäksi. Siihen kun pitää tehdä reikä viemärille ja hanalle - iiks!

Toinen blogista aiemmin tuttu on Pienet Sydämet. Kiitokset Tuija-ystävälleni messulipusta <3


Ennestään tuttuja olivat myös Minttumaan ja Sirisanin taitavat tekijät.


Minttukarhu siinä yksinään kököttää jakkaralla, kun sen kaveri oli päässyt vahtimaan Käsityökorttelin lastenhuonetta.



Taito Keski-Pohjanmaa ry oli koonnut kivasti yhteen valaisimia, joiden materiaaleina on paperi- ja metallilanka sekä pellavamassa ja joita voi hankkia sellaisina tee se itse -paketteina.



Taitojärjestö on mukana myös Roosa nauha -kampanjassa. Kuva hieman kaukaa otettu, kun sukkien alla kävi niin kova kuhina.


Joulukortteja oli tarjolla niin tarvikkeina kuin valmiina ja itse hankin vain muutamia.


Miila Westinin graafiset kuvat kiinnittivät huomioni persoonallisella tyylillään ja erityisesti tuo palleroinen murmeli on söpö hahmo. Se tosin osoittautui pulleaksi poroksi :)


Sitten haluan jakaa ihastukseni Min Decon pitsikuvioisiin keittiötekstiileihin. Niin kauniit värit, että oli todellisia vaikeuksia tehdä päätös, mutta minun mukaani lähti pellavahuopainen pannunalunen ja tiskirätti ruskealla pitsillä sekä noita  tuoksuvia laventelikortteja, jotka oli valittu 10 parhaan joukkoon Vuoden uutuustuote 2014 -kilpailussa. Kortin taakse voi suoraan kirjoittaa osoitteen ja liimata postimerkin ja tiputtaa laatikkoon. Viestiäkään ei välttämättä tarvitse itse runoilla, kun kuvissa on valmiina kivat tekstit.


Samaan hienoon seuraan oli päässyt myös rakkaan ystäväni Tarjan monikäyttöinen, Suomenlampaan värjäämättömästä villasta eli upeista maanläheisistä sävyistä neulottu huivi.


Tarjan tyttäret kävivät vuoropäivinä äitinsä apuna esittelemässä tuon kevyen huivin monia eri käyttötapoja, joita ovat mm. bolero ja tunika. Jos kusti polkee reipasta tahtia, niin näitä huiveja voit sinäkin tulla ostamaan Etanaellin kojulta ensi sunnuntaina 30.11.  Kahvila Leivintuvan joulumarkkinoilta Metsänkylän Navetalta Hämeenlinnasta, Ole sinäkin nopea, jos haluat saada omasi, tarjolla vain rajoitettu erä :) 


Tarja kertoi, että hänen somisteina olleet kasvitaulutkin olisi tahdottu ostaa moneen kertaan :)


Tämän Risakon takin olisin varmaan ostanut heti, jos olisi ollut minun kokoani. Heiltä voi kyllä tilata mittojen mukaan, mutta kun jää aikaa harkita ostostaan, niin se jää helpommin tekemättä.


Koska succaplokki sen sanoo, niin minä jatkan nyt neulomista ja valmiiden töiden viimeistelyä myyjäisiä varten. Eilen levittelin kaikki neulomukseni sängylle ja pahalta näyttää. Valmista ei ole muutenkaan paljon ja nyt vasta huoman tehneeni megavirheitä, esim. eriparia olevia kämmekkäitä.  Muutenkaan en ole nyt tyytyväinen kaikkiin tekemesiini ja tämä ei ole vain vaatimattomuutta, vaan uskon että useat epäonnistumiset johtuu aivovamman tuomasta tarkkuuden ja keskittymisen puutteesta.

Kun lisäksi minulta on koko ajan tavarat hukassa, niin olen myös kadottanut juuri valmistuneen kämmekkään. Muistan kyllä, missä viimeksi pidin sitä kädessäni. Esittelin rautalankakurssilaisille, koska olin juuri saanut sen taxissa valmiiksi. No, kotiin se ei koskaan päätynyt, eikä Tuija löytänyt sitä kellaripajastaan, eikä taxikuski ole toimittanut löytötavaroihin, jos se olisi paluumatkalla tipahtanut kassistani. Arvatkaa ottaako päähän?!

Minulla olisi paljon kerrottavaa, mutta tämänkin jutun tekemiseen meni viikko, joten hieman harvakseltaan blogi tulee toistaiseksi päivittymään.

Kaunista sunnuntaita!


          PS. Ihan erilaisia, mutta tosi hyviä kuvia messuilta kannattaa käydä kurkkaamassa Biggen pilttuussa.

4 kommenttia:

  1. Kiitos taas hienosta "messuelämyksestä". Voit kuvitella, että sydämeni sykähti nuo saappaat nähtyäni (tunnen tekijän).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi uskoa, että oli Mummo mielessä muutaman pöydän äärellä :)

      Poista
  2. No mutta, no mutta... Lähdin oikein blogikierrokselle, kun niin harvoin tulee sitä enää tehtyä ja mitäs täältä löytyi. :) Melkoisen kierroksen ehdit messuilla tehdä.

    Oli kiva, kun piipahdit kojullamme. Meistä ei taida itse asiassa olla yhtään yhteiskuvaa Mintun kanssa. Siksipä kysynkin, saako tuota Mintusta ja minusta ottamaasi kuvaa käyttää, tietysti Etanaellin nimellä varustettuna? Olisi kiva laittaa omaan blogiin ja linkata samalla tänne sinunkin blogiisi.

    Hyvää joulun jatkoa ja onnen täyttämää uutta vuotta!

    Terveisin,

    SiriSanin Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sari, paljon tosiaan messuilla ehdittiin, mutta silti jäi osa näkemättä. Valtavat messut! Oli kiva treffata ja saat ilman muuta käyttää kuvaa. Oikein mainiota uutta vuotta sinullekin, ehkä taas törmäilläään. Terkuin Prinsessa :)

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)