keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Viikonloppuna tapahtunutta

Ja viikonloppuhan alkaa siis perjantaina puolilta päivin!
Silloin suuntasimme miehen ja peräkärryn kanssa Hyvinkäälle, jossa Piantikilla odotti noutoa aiemmat ostokseni. Olivat odottaneet jo pidemmän tovin. Mutta nyt miehellä oli itsellään asiaa samaan suuntaan, joten yhdistimme voimamme.


Ihan ensimmäiseksi peräkärryyn lastattiin tärkeimmät eli varmaan jo joskus keväällä ostamani tikapuut ja sitten muutama viikko takaperin ostamani pikkuinen pöytä. Mies onnistui pudottamaan tuon laatikon maahan ja ihmetteli sitten miksi se on laitettu "väärään" paikkaan, kun normaalistihan se on pidemmällä sivulla :) No sehän juuri tekee tästä pöydästä niin spesiaalin.


Harmi kyllä Pialla oli muista velvoitteita, mutta hän oli siis ystävällisesti jättänyt tavarat meidän noudettaviksi. Mies huuteli nurkan takaa, että täällähän olisi meidän porsaille uusi ruokapöytä! Porsailla hän siis viittaa jälkikasvuumme ;)

Koska Piantikin pihapiiri on niin viehättävä ja sieltä löytyy kivoja yllätyksiä sieltä täältä, niin käytin tilaisuuden ja esittelin niitä miehelleni. Pia on upeiden kranssien lisäksi tehnyt sammalesta hienoja siipiä. Yritin saada selfien itsestäni ja käskin mieheni jopa kantaa oven eteen tallipuodin nurkan takaa löytyneen kuormalavan ylettääkseni saamaan siivet selkääni, mutta ne olivat liian korkealla.
Laitoimme kaikki siirtelemämme kamat kyllä takaisin paikoilleen, mutta nauroimme, että toivottavasti Pia ei miehensä kanssa katsele touhujamme jostain piilokamerasta.

Seuraavaksi vuorossa oli miehelle tärkeät tavarat eli moottoripyörän osat.


Minä käytin odotusajan tehokkaasti. Istun muuten aina mieheni autossa takapenkillä, koska apukuskin penkissä ei ole tarpeeksi säätövaraa ja jalkani tulee siinä tuskallisen kipeäksi vähänkään pidemmillä matkoilla.

Osat eivät olleetkaan vielä saapuneet liikkeeseen, mutta lupasivat ne myöhemmäksi, joten lähdimme lounastamaan. Olivat suositelleet miehelleni Obelixia, joka löytyikin keskustasta Wanhan Villatehtaan alueelta.





Yritimme ensin sisään väärästä ovesta, joka on käytössä vain kesäaikaan, kun tuo Garden-terassi on avoinna. Kauempaa sisäpihalta löytyi oikea ovi,josta pääsee myös Rulla-juhlatilaan.Wanhan Villatehtaan ympäristö vaikutti muutenkin kiinnostavalta, mutta kuten kuvistakin varmaan voi aistia, ilma oli kostea ja kolea, joten emme sen enempää tutkineet aluetta.


Ravintola Obelix oli sisältä todella tunelmallinen ja sekin sopisi hyvin juhlapaikaksi.



 Ravintolassa on melkoisen suuri ja siellä on monta tasoa ja tuollaiset korkeaselkäiset sohvat tarjoavat myös kivaa yksityisyyttä vähän romanttisemmallekin ruokailuhetkelle. Me nautimme lounasta ihan seisovasta pöydästä, joka oli minun makuaistini mukaan ihan maukasta.

Olin jo etukäteen päättänyt kurkata myös Saviahon osto- ja myyntiliikkeeseen, josta olin saanut vihiä Sateenkaaria ja Serpentiiniä -blogista.


Tällä kertaa mies jäi autoon hoitamaan töitään. Tuli kyllä jonkin ajan kuluttua perässäni, kun ilmeisesti viivyin liian pitkään. Onneksi tuli, lompakon kanssa :)


Tämä paikka on ensinnäkin Arabian astioiden aarreaitta, johon kannattaa suunnata, jos keräilee tiettyä sarjaa. Minulle se toimi ennemminkin historian oppituntina, koska näin monia Arabian malleja ja kuvioita, joita en ole ennen tavannut. 


Mitään super-edullisia löytöjä ei astioista välttämättä tee, sillä täällä kyllä tunnetaan Arabian arvo ja hinnat ovat samaa luokkaa kuin missä tahansa niitä myyvässä liikkeessä.



Yläkuvan Jupiter-sarjan kuvio on hauska uusi tuttavuus. Alakuvan Polaris-sarja taas sopisi vihreällä kuvioinnillaan hyvin meidän oliivinvihreisiin Teema-astioihin. Molempien kuvio on Raija Uosikkisen käsialaa,


Ihastuin myös tähän Tuulikki-sarjan herkkään kuvioon.


Jokaista kiinnostavaa esinettä en tietenkään voi erikseen esitellä. Tavaraa oli nimittäin PALJON. Osa oli siististi lajiteltu hyllyihin,mutta osa oli pengottavissa pahvilaatikoista. 


Design lasin lisäksi oli valtava määrä kupuja vanhoihin valaisimiin, joten ei kannata menettävää toivoaan, jos perintökalleudesta menee joku osa rikki.


Noista värikkäistä muoviastioista vaan tulee niin lapsuus mieleen.

Sitten vielä nämä Arabian munakupit, joihin tunnun törmäävän mihin vaan menen. Ne oikein yrittävät väkisin päästä meille asumaan. Vieläkään en sortunut.


Sen sijaan bongasin ylimmältä hyllyltä jotain kaunista vanhaa puuta, joka näytti leivinlaudalta. Kysyin onko se edes myynnissä, kun on sinne ulottumattomiin laitettu. Olihan se ja vielä edulliseen hintaan 15 euroa. Siis edullinen minun mielestäni, kun on melko suurikokoinen ja hyväkuntoinen.  Ihmettelin miten se saadaan alas, mutta omistaja-rouva sanoi hakevansa tikkaat, joille sitten ketterästi kiipesi ja nosteli ensin isompia esineitä tieltä pois sieltä piippuhyllyltä.

En tapani mukaan tullut ottaneeksi kuvaa paikanpäällä, enkä muistanut ottaa sitää kotiin tultuamme, mutta äsken lähdin varta vasten ulos ja autolle, koska muistelin mieheni nostaneen leivinlaudan minun autooni.  No eihän se siellä ollut, vaan kulkee mieheni mukana, joten näette sen joskus myöhemmin. 

Toisen ostokseni ohi ehdin jo kulkea autolle mennessämme, koska se oli ikkunan nurkassa isompien puulatikoiden sisällä. Hyväntuulinen uorempi mies, jota oletan omistajan pojaksi, purki juuri peräkärrystä tavaralastia myymälään, mutta tuli kaivamaan tämän laatikon nähtäväkseni. Hinnoista voi täälläkin neuvotella ja niin tämä jonkun itselleen askartelema naulalaatikko lähti mukaani.



Eihän tämä varsinaisesti mikään kaunotar ole, mutta siinä viehätti tuo nahkainen kantohihna ja päädyn lauta, jossa on leima Suomen Sokeriosakeyhtiö Töölön tehdas 5 kg.

Vaikka tästä tulee taas maratonpostaus, niin kerron samaan sysyyn sunnuntaisista kahvila N'Avetan ja Villa Nokkosen syysmyyjäisistä.


Upea, aurinkoinen sää houkutteli paikalle sankoin joukoin kävijoitä, joille oli kahvilan herkkujen lisäksi tarjolla runsaasti käsitöitä.
Käsin tehdään Suomessa myös makea Fudge Loven englantilainen fudge.



Kuvittaja Suvi Kari oli tuonut mukanaan käsitöitään, korttejaan ja kuvittamiaan kirjoja. Minulla on ollut ilo tutustua Suviin noin vuosi sitten Snurren Neulojien yö -tapahtumassa.

Paikalla oli monta tuttua ja ystävää, joten viihdyin myyjäisissä pidempään. Enkä siis ollut itse myymässä mitään. Hetkeksi jäin ihan.in -myyntipöydän taakse, jotta Piia sai tilaisuuden pyörähtää tapahtuman muilla kojuilla. Ja pakolliset munkkikahvit tuli tietty nautittua savusaunan aurinkoisella seinustalla. Varsinkin, kun minulla kävi munkki ja voitin arpajaisissa 20 euron lahjakortin kahvilaan.


Tämän kivan kettu-magneetin ostin Royal b*tch craft shopista.


Kivaa loppuviikkoa!

6 kommenttia:

  1. Mitä löytöjä! Ja kiitos Arabia oppitunnista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä! Kyllä näiden vanhojen tavaroiden arvo on paljolti juuri niiden historiassa.

      Poista
  2. Ooooooo ihania juttuja taas. Suomen sokeri oli meidän vaarin isoin asiakas ja tärkeä. Kävivät aina pitkillä kosteilla illallisilla. Meillä oli kotona tosi jänniä sokeripyramideja, niitä aina lapsena ihmettelin. Eli tosi hieno ja nostalginen puulaatikko minunkin näkökulmasta. :)

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En edes ollut aiemmin tajunnut, että Suomen sokerilla oli tehdaskin Töölössä. Tiesin kyllä, että siinä nykyisen Oopperan vieressä oleva punatiilirakennus on ollut heidän pääkonttorinsa. Hauska kuulla, että vaarillasi on yhteistyötä sokeritehtaan kanssa.

      Poista
  3. Oi ihana Saviaho :)) Siellä on aina ilo asioida, kun palvelukin on mukavan leppoisaa.

    Hauska toi Töölö laatikko !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saviaholla oli todellakin kivan ystävällinen meininki. Siellä kaiken tavaran keskellä oli sohva, jossa pitivät kaffepaussia ja oikein tuoreet kukatkin oli pöydällä. Mutta ehkä ymmärrät, miksi epäröin osotkseni saamista alas sieltä ylähyllyltä ;)

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)