maanantai 7. lokakuuta 2013

Happy hunting!

Näin toivotti naapurini minulle viime viikon lopulla. En sentään ollut hirvimetsälle lähdössä, eikä olisi välttämättä edes metsään asti tarvinnut mennä, kun sarvipää kulki ihan pokerina meidän pihan poikki jokunen viikko sitten.


Poika napsi kännykällä kuvia mieheni työhuoneesta käsin. En harmi kyllä ollut itse tuolloin kotosalla, mutta ei nuo hirvet kovin harvinainen näky meidän pihalla ole. Taisimme rakentaa talomme keskelle niiden kulkureittiä. Sori! Vähän hävettää nuo levällään olevat kalusteet, mutta sille on syynsä. Talo ja muut piharakennukset on juuri maalattu ja homman tieltä on raivattu kamoja eestaas. Nyt alkaa olla valmista.

Meillä on siis jahdattu myyriä. Ne ryökäleet on möyhinyt kasojaan pitkin pihanurmea.



Muistin, että naapurini oli tuskaillut myyrien kanssa, koska ne söivät lähes kaikki hänen istuttamansa kukkasipulit. Minä en ole istuttanut yhtään sipulia, enkä ymmärrä, mitä kiinnostavaa tuolla nurmikon alla voi olla. Naapuri toi lainaan ansan, jolla he saivat myyrät satimeen 15 minuutissa ja sen jälkeen ongelma oli poistunut - meidän pihalle.


Ansa oli viritettynä kolme yötä ja aamuin illoin kävin sen tarkistamassa, mutta laihoin tuloksin. Ystäväni ovat kyllä tyytyväisiä. Heidän mielestään minun olisi pitänyt ommella myyrälle housut :) 
Toivottavasti se on jatkanut matkaansa, ellei sitten ole joutunut ketun suuhun. Uusia kasoja ei ainakaan ole ilmaantunut.

Sitten viikonlopun mihin kuulumisiin. Sunnuntaina ajeltiin miehen kanssa päiväkaffelle Kellokoskelle. Tarkoituksemme oli tutustua Marieforsin ruukin maisemissa Kinuskilla -kahvilaan, josta sain vihiä SUPERkoto-päivillä. Ruukin ympäristö ja kahvilan herkut ei todellakaan tuottaneet pettymystä. 




Kahvilan ulko- ja sisäpuolella oli yllättäviä ja hauskoja yksityiskohtia siellä täällä. Keskityinkin enemmän niiden kuvaamiseen, koska sisällä oli koko ajan melko paljon asiakkaita. 



Tarjolla olisi ollut suolaistakin syötävää, mutta olin ennen lähtöä laittanut lihapadan uuniin muhimaan, joten söimme jälkiruuan etukäteen. Minä valitsin porkkanakakkua ja mies otti Charlie Brownin - molemmat suussasulavia. Mieleisensä kahvimukin saa valita monista vaihtoehdoista.

                       
Kalusteet on aika lailla eriparisia ja käsittääkseni myös myynnissä.







Pinnat on kivasti rouheita ja lattialla ja seinillä on siellä täällä pieniä lehtileikkeitä.





Kahvittelun jälkeen tehtiin kävellen pieni kierros ruukin ympäri. Ensin poikettiin Villa Verliinan käsityöpuodissa.





Villa Verliinan eteisestä voi hankkia myös paikallisen taiteilijan teoksen :)


Keravanjoen maisema näyttäytyi kauneimmillaan.


En ollut tiennyt, että Kellokoskella on näin kaunis kirkko.






Ruukin ja Kellokosken sairaalan historiasta voi lukea täältä. Olettehan nähnyt upean elokuvan Prinsessa, joka kertoo Kellokosken sairaalan tunnetuimmasta asukkaasta? Hänen maisemiinsa tutuistuimme ajelemalla kierroksen autolla. 


Tuli hieman pitkä juttu, jätin tarinat suosiolla lyhyeen. Muutenkin kesti tämän kanssa, kun katselin toisella silmällä telkkarista elokuvaa Sisko tahtoisin jäädä. Nyt nukkumaan!








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)