Masu täynnä mansikoita ja lisää Gotlannin kuvia

Nyt on herkuteltu jätskillä ja mansikoilla (jättimäisillä), joten pitää lepäillä hetki tässä koneen ääressä ja laittaa näytille lisää kuvia Gotlannin reissulta. Olen muuten aina suhtautunut epäluuloisesti laatikoittain myytäviin mansikoihin, koska niissä tuntuu vain päällimmäiset täyttävän laatukriterit ja laatikon pohjalla onkin sitten sekundaa. Tänä kesänä en töiltäni ja viikonloppujen pitkään nukkumiselta ehtinyt itse mansikkapelloille (kypsät oli aina ehditty poimia), niin olen tässä mansikkamyyjien ohi kulkiessani katsellut sillä silmällä, josko löytyisi minun seulani läpäisevää tavaraa. Tänään sitten marsujen heinänhaussa bongasin Itäkeskuksen Anttilan edustalla laatikoissa hyvännäköisiä, isoja, muistaakseni Florence-lajikkeen yksilöitä, joten pitihän se yksi viiden kilon loota napata kainaloon. Saa nähdä, riittääkö siitä yhtään pakkaseen vai meneekö parempiin suihin.

Tuosta marsujen herkusta eli kuivasta heinästä vielä sen verran, että meillä on mökillä seipäillä kuivumassa oikein luomu-heinää, josko se kelpaisi sitten possuille. Tuo tänään ostamani syysheinä ei näytäkään maistuvan heille yhtä hyvin kuin kesäheinä eli se, jossa on enemmän timoteita. Opin heinien eron tänään eläinkaupan myyjältä :) Minulle tulee muuten joka kerta liikkeessä käydessäni mieleen Anja Snellmanin kirja Lemmikkikaupan tytöt, jota pitkään välttelin , kun ajattelin aiheen ahdistavan liikaa. Mutta se on kyllä ehdottomasti suosittelemisen arvoinen kirja.

No niin, palatakseni päivän aiheeseen, tässä niitä reissukuvia. Maatilojen ladot, navetat ja ulkorakennukset ovat pääsääntöisesti tällaisia punaisia ja valkoisia vihreillä tai sinisillä ovilla. Hirmu hyvin hoidettuja eikä mitään rähjiä. Muutenkin pihapiirit ovat, kuten muuallakin Ruotsissa, suurimmaksi osaksi tosi siistejä.

Vanhoja tuulimyllyjäkin on toinen toistaan kauniimpia

Aika lailla saaren keskipisteessä sijaitsee Romakloster sekä Roma, jossa asuvat mm. eräät Mari Jungstedtin Gotlantiin sijoittuvan dekkarisarjan päähenkilöt. Kun nyt kirjoista tuli puhe, niin sain reissulla luettua kaksi kirjaakin, joista toinen em. kirjailijan uusin eli Kevään kalpeudessa ja toinen oli Eppu Nuotion kuusiosaisen dekkarisarjan viimeinen osa eli Loppu, josta tykkäsin tosi paljon.

Luostarin raunioille ajetaan upeaa puukujaa pitkin

Olisikohan tämä vanha kastemalja?

Romassa toimi ennen muinoin sokeritehdas, jota varten sinne kulki myös rautatie. Nykyisin tehtaassa valmistetaan viskiä ja nuuskaa, mutta portinvartijan mökissä myydään onneksi terveellisempää(?) tuotetta eli paikallista Gute Glass - jäätelöä.

Sitten päästiinkin vihdoin Visbyhyn (vai pitäisikö sanoa Visbyyn vai Visbyyseen?), jossa kävimme itse asiassa kahteen otteeseen, koska ekalla kerralla ei sateen takia viihdytty kovin kauan.

Eteläportista sisään

Adelsgatania pitkin

kohti Stora Torgetia

ja St:a Katarinan raunioita

Pelkästään vanhassa kaupungissa muurien sisäpuolella on kahdeksan keskiaikaisen kirkon rauniot sekä toinen toistaan sympaattisempia talovanhuksia.

 Sekä tietysti ruusuja.

Kolmas osa ilmestyy tuota pikaa, nyt täytyy mennä ruokkimaan rannalta pölähtäneet nälkäiset pojat.

Helteistä päivän jatkoa!