KUTSU - N'Avetan kevätmyyjäiset 4. toukokuuta

Laittakaapa kalentereihin ylös 4.5. klo 12 - 16 

Sipoon Västerskogissa järjestetään kevätmyyjäistapahtuma 

leipomo-kahvila N'Avetan ja sisustuspuoti Villa Nokkosen viehättävässä pihapiirissä.

Paikasta olen kertonut blogissa jo aiemmin, klik.

Myyjäisissä on erinomainen mahdollisuus tehdä lahjaostoksia kevään ja kesän juhlijoille; äideille, ylioppilaille, hääpareille, rippilapsille tai hankkia vaikka mökkituliaisia. Samalla voi nauttia N'Avetan leipomon herkuista.  Tapahtumassa saa nauttia myös elävästä musiikista, jota tarjoilee artisti Kai Jämsä.

Kevätmyyjäisten lisäksi lähistöllä on muitakin mielenkiintoisia, käymisen arvoisia kohteita. Esimerkiksi Gumbostrand Konst & Formissa on parhaillaan menossa hieno näyttely Kamera ja kvartsihiekka. Siksipä suosittelen päiväretkeä kauempaakin.

Alla lista nettiosoitteista, joissa voitte käydä tutustumassa tuotteisiin, joita paikalla on myynnissä/esillä. Näiden lisäksi mukana useita käsityöläisiä, joilla ei ole omia nettiosoitteita/blogeja; mm. artesaani Ritva Tuominen, jonka käyttökeramiikkaa olen tainnut esitellä useampaankin otteeseen.

Kannattaa siis saapua paikalle sankoin joukoin ihmettelemään, ihastumaan ja nautiskelemaan. Muistutukseksi vielä, että ostoksia varten kannattaa varata mukaan käteistä rahaa, vaikka moni käsityöläinen (mm. Etanaelli) voikin ottaa vastaan korttimaksuja :)

http://mersian-naperrykset.blogspot.fi/

http://pitsilaatikko.blogspot.com/

http://noorannurkka.blogspot.fi/

http://www.pienetsydamet.com/

http://etanaelli.blogspot.fi/

http://kertunkotoilu.blogspot.fi/

http://www.livingandroom.fi/

http://www.perfecthome.fi/

https://www.pompdelux.com/fi_FI/

http://polkkaponi.fi/

http://viaminnet.fi/

http://taavanainen.blogspot.fi/

http://www.meandi.se/fi/

http://blavilla.wordpress.com/

http://www.marykay.fi/

Olkaa kaikki tervetulleita viettämään mukavaa päivää!

Päiväkävelyllä Helsingissä

Huomisen sisustusreissulle lähdön innoittamana kerron tässä muutamien kuvien kera eilisestä  Helsinki-päivästäni. Tarkoitan siis piipahdustani ihan keskustassa asti. Joka päivähän minä täällä olen, mutta keskustaan en nykyisin mene ilman hyvää syytä. Johtuu ihan siitä, etten uskalla vielä ajaa sinne autolla ja karsastan inva-taxin käyttöä, vaikka se mahdollista ja halpaa onkin.

Eilenkin pelkäsin mennen tullen johtuen kuskien ajotyylistä. Hieman helpotusta toi matkakumppanit, joiden kanssa jutustellessa ei huomio kiinnity matkantekoon. Noita invakyytejä siis järjestellään usein kimppakyyteinä. Eilenkin kyytiin tuli mummeli, joka vietiin kotoaan Hakaniemen torille. Piti oikein vilkaista olan yli takapenkille, kun rouva sanoi täyttävänsä ensi sunnuntaina 89 vuotta, niin pirteänkuuloisesti hän kertoi suunnitelmistaan käydä torin lisäksi hallissa ostoksilla. Iän lisäksi hän oli heikkonäköinen, mutta niin vaan oli yksin liikkeellä. Kunnioitettavaa!

Ai niin, niitä kuvia :)

Syynä Hesan reissuun oli pikku, pikku taulut, jotka ostin Galleria Contempon näyttelystä Pikku-Pikku satuja. Kävin noutamassa "porsaat" kotiin ja katsastin samalla meneillään olevan Kaija Saarelman näyttelyn White on white, jossa on esillä hänen paperireliefejään.

Tykästyin eniten tähän työhön nimeltään Irti - Vapaa!

Hauska yhteensattuma, että siihen on kuulemma taiteilijaa inspiroinut hänen jäämisensä eläkkeelle, kun minä olin samana aamuna saanut vakuutusyhtiöstä puhelun, että itselleni on nyt myönnetty työkyvyttömyys/tapaturmaeläke.

Etukäteen olin suunnitellut millaisen reitin jaksaisin ehkä kävellä niin, että reitin varrelle sattuisi mahdollisimman monta kiinnostavaa putiikkia. Gallerian viereiseen kortteliin on Espalta muuttanut Destiny, jossa kävin viime kesänä.

Täältä jatkoin pitkin Fredrikinkatu, jonka varrella sijaitsee useita pikkuruisia ja mielenkiintoisia puoteja. Ensimmäiseksi kurkistin askarteluliikkeeseen, olinhan juuri ilmoittautunut ensi syksyn Askartelutreffeille Orimattilaan. Tämä ei kyllä ihan pieni puoti ollut, mutta siellä oli paljon muutakin kuin paperiaskarteluun sopivia juttuja. En ostanut mitään - oikeasti !

Muissa Fredan liikkeissä en käynyt, kurkistelin vain ikkunoista. Bulevardin kulmassa sijaitsee Day, joka on niin täynnä tavaraa kaikissa väreissä maan ja taivaan väliltä, että jätin suosiolla väliin. Käväisin sen sijaan Nougat:ssa, jossa on aikalailla samantyylinen valikoima kuin Cafe Latte Spiritissä.

 Jatkoin matkaani kahvihammasta kolottaen (jäi aamulla väliin, kun mies oli keittänyt niin pahaa vahvaa), että päätin lepuuttaa jalkoja Ekbergin kahvilassa kuin parempikin eläkeläisrouva.

Ihan siinä kadunvarren pöydässä (sisällä ihan täyttä) nautin latten ja tomaatti-mozzarellasämpylän ja nautin auringon lisäksi ohikulkevien raitiovaunujen ja ihmisten vilinästä.

Virkistäytymisen jälkeen matkani jatkui Bulevardia pitkin ohi lukuisten gallerioiden, joiden annista nautin vain näyteikkunoiden kautta. Paljon mielenkiintoista olikin esillä. Kukkakauppaan oikein poikkesin sisälle, kun bongasin sen ulkopuolelta entuudestaan minulle tuntemattoman sipulikukan.

Lumipisaran tahdon omaan kukkapenkkiini! Todella kauniit valkoiset kukat, jotka ei nyt pääse edukseen tuossa kuvassa. En olisi jaksanut kantaa isoja ruukkuja mukanani, joten pitää pyytää hovihankkijaani, Seasons Gardensin Tuijaa, josko hän löytäisi tätä tukusta. En ole nimittäin ikinä missään törmännyt.

Vanhan kirkon kohdalla tilasin jo taxin noutamaan minut noin tunnin päästä (taxi pitää aina tilata reilusti etukäteen, joten yllätyksille ei jää aikaa). Puistoa vastapäätä olisin käynyt WSOY:n kirjakaupassa kirjan- ja ruusunpäivän kunniaksi, mutta eipä sitä enää ollut. Siispä jatkoin kohti Bulevardin ja Mannerheimintien kulmaa, jossa tiesin olevan Ruotsista rantautuneen Granitin.

Tuollainen vetokärry olisi minulle niin kätevä! Saisin vedettyä ostokset autokatoksesta ovelle, kun aina ei kaikki sovi yhteen käteen tai ne painaa liikaa. Talvella käytän pulkkaa apuna tai sitten vaan hälytän pojat apuun. Asiaa ajateltuani muistin, että minullahan on se Tanskasta  ostettu rottinkinen ostoskärry, joka pitää ottaa uuteen käyttöön ja kerätä lehtiä jonnekin muualle.

Granitista kadun toiselle puolelle vaihdettuani löytyi White on white, jossa myydään mm. Riviera Maisonin rottinkituotteita, joista niin kovasti tykkään. Miehenihän on yrittänyt tiukasti kieltää tuomasta meille enää yhtään koria :)  Mutta minä niin ihastuin tähän amerikkalaistyyliseen postilaatikkoon :)

Ei tuosta luukusta kyllä mahtuisi edes Hesari ja Suomen Posti ei varmaan tykkäisi, jos jakajalta menisi aikaa nyhrätä auki tuo "takaluukku". Postihan on tosi tarkka missä ja millainen postilaatikon pitää olla.

Sitten odottelinkin jo taxia saapuvaksi Bulevardin kahvisalongin kulmalla. Nyt jätin väliin, mutta jos Hesassa liikutte, niin suosittelen tuota viehättävää kahvilaa.

Taxin ikkunasta vielä kuvailin ohikiitäviä maisemia, vaikka olisin niin mielelläni aistinut niistä ulkoilmassa. Mutta ei jaksanut enää. Oli ihana päästä istumaan pehmeälle penkille ja nostaa jalat ylös.

Kolme laivaa yhdellä laukaisulla :)

Siellä jäänmurtajamme viettävät kesälomaa.

Sisältyköön näihin kuviin myös 100 HappyDays -haasteen kuvat 12, 13 ja 14, koska minä niiiiiin nautin hitaasta kävelystäni aurinkoisilla kaduilla, kun edellisestä kerrasta oli kulunut piiiiiiitkä aika.

Eipä sitten muuta kuin aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

Lankalauantai ja muita käsitöitä

Pyhät meni ja nyt onkin aika esitellä kätteni tuotoksia. Ihan kaikkea en saanut aikaan pääsiäisenä, vaan osa koruista on valmistunet viimeisen viikon aikana. Vaikka suunnittelin pysyväni visusti käsitöiden parissa, niin pakkohan sitä oli työntää nenänsä ulos aurinkoon ja puuhastella pihatöiden parissa. Lankojakaan en hirveästi käsitellyt, paitsi ompelukoneessa.

Kiirastorstaina valmistuneet verhot esittelin jo edellisessä postauksessa liittyen tuohon 100 HappyDays -haasteeseen, jonka puitteissa voi muutenkin seurata päivieni kulkua, koska esittelen sadan päivän aikana yhden onnea/iloa/hyvää mieltä päivän aikana tuottaneen asian.

Koska ompulukone oli kaivettu esiin (tai ainahan se on esillä), niin päätin toteuttaa ideani noista Marimekon tehtaanmyymälästä kilohintaan ostamistani Lappuliisa -paloista. Jokaisessa palassa oli kaksi kokonaista, valmiiksi pannulapun näköistä raidallista pyörylää, kaikki eri väriä.

Ajattelin, että niistä saisi vetoketjun kanssa hauskoja pussukoita. Kuten minulla usein, niin nytkin idea oli parempi kuin itse lopputulos. Ainakin näillä ompelutaidoilla.

Vetskarin kiinnitys pyörylään ja varsinkin vuorin kanssa oli niin hankalaa, että pussukka lensi mappi Ö:hön samantien ja hieman keskeneräisenä. Puuttumaan jäi ripustuslenkki. Siirryin toiseen ideaan eli pannulappuihin / pannunalustoihin.

Ihan niitä varten ostin Eurokankaasta lämpöä eristävää huopaa. Sen lisäksi leikkasin kaksi pyörylää tukevasta ekopuuvillasta. Kangaspalojen reunassa oli tuo suunnittelijan (Maija Louekari) ja kuosin (Lappuliisa) nimi ja siitä tein ripustuslenkit.

Yhdistin osat tikkaamalla kolme kierrosta pannulapun keskiosaan. Sitten vetäisin reunat yhteen saumurilla. Olen aika noviisi saumurin käytössä, joten nuo ripustuslenkit kiinnitin jälkikäteen sauman päälle. Siksikin, kun unohdin sen ensimmäisestä.

Tämmöiset pirteät pannunaluset mummi saa ensi lauantaina 84-vuotislahjaksi :) Voin sen täällä paljastaa, koska anoppi ei tosiaankaan lue blogiani. Saati, että osaisi käyttää tietokonetta poikansa sinnikkäästä opetuksesta huolimatta.

Seuraavaksi ompelin muovikassin. Kyllä - luitte oikein. Askartelutreffeillä Orimattilassa Noora esitteli hauskaa pussukkaa, jonka hän oli ommellut kurssilla, jossa opeteltiin hyödyntämään muovikasseja. Vaikka inhoan kaikenlaisia muovikasseja yli kaiken, enkä yleensä koskaan ota kaupasta tarjottua kassia, niin en pane pahakseni, jos niille keksitään uusiokäyttöä, kun ne kerran ovat olemassa. Kun Eurokankaan muovikassi on niin pirteän kaunis, niin otin sen vastaan aikomuksena antaa se Nooralle.

Mutta sori Noora! Koska ehdit jakaa ohjeen muovikassin käsittelystä, niin päätinkin kokeilla itse. Eli muovi silitetään leivinpaperin läpi kuumalla silitysraudalla, jolloin se kutistuu ja rypistyy. Ja tulee kestävämmäksi - oletan.

Leikkasin kassin puoliksi, koska aikomukseni oli ommella siitä jonkinlainen pussukka vetoketjulla tai tarrakiinnityksellä. Nuo kädensijan kohdat ei kuitenkaan rypistyneet, niin ajattelin hyödyntää ne valmiissa, puolet pienenemmässä kassissa. Työpöydän laatikosta löytyi sopivasti läpinäkyvä pussi, jonka myös silitin ja laitoin vuoriksi, koska ilman sitä kassi vaikutti tosi ohuelta.

Ta Daa - kiva uimahallipussi on valmis :)

Juu, älkää katsoko tarkemmin, mun ompelukone tekee muutenkin huonoa jälkeä ja muovikassi ei ole ihan helpoin ommeltava, vaikka parempi onkin kuin moni ohut kangas.

Sitten ompeluhommista toisenlaiseen näpertämiseen eli koruihin. Olen nyt pääasiassa tehnyt toivomuksesta niitä avain/henkilökorttikoruja entiselle työpaikalleni. Kuten huomaatte, niin käytän koruissa runsaammin värejä kuin neuleissani, mutta sekin johtuu paljolti "yleisön pyynnöstä".

Ensin sinistä ja valkoista; vasemmalla erikokoisia sinisiä sodaliittejä ja oikealla valkoista jadea ja lasihelmiä. Tuo tähtinaulakko on muuten Pienet Sydämet -tuotantoa, mutta siitä tulee ihan oma postaus arvonnan kera.

Minun oli tarkoitus kuvata korut ulkoilmassa parvekkeella, mutta kamera jäi autoon enkä jaksanut vielä könytä pihalle sitä hakemaan, joten taas näitä kännykkäkuvia, huoh...

Jos ihmettelette, miten meidän seinän väri muuttuu välillä, niin olen käsitellyt joitain kuvia niin, että saisin helmien sävyt paremmin esiin.

Yllä kaksi hieman erilaista versiota liilan/ametistin sävyisestä korusta. Vasemman puoleisessa on lasihelmien kanssa metallisia ja helmiäispäällysteisiä lasihelmiä.

Alla vasemmalla hopeoidun ketjun kanssa ruskean sävyisiä agaatteja ja lasihelmiä. Oikealla mustia, harmaita ja valkoisia makeanvedenhelmiä myöskin ketjun kanssa.

Tässä vielä samoja musta/harmaa/valkoisia helmiä yhdistetty hopeoiduilla renkuloilla.

Lähestyvät kevätmyyjäiset mielessä tein muutaman nilkkaketjun. Turkoosi on mielestäni juuri kesään sopiva väri, mistä tulikin mieleen, että olisi aika päivittää kyynärsauvani kesäisempään kuosiin. Itse tykkään tosi paljon tuosta vasemmanpuoleisesta ketjusta, jossa sydämen lisäksi  on muutama valkoinen makeanvedenhelmi.

Rannekoruja syntyy yleensä jostain isommasta työstä ylijääneistä helmistä. Alla vasemmalla pyöreitä ja neliön muotoisia ruusukvartseja ja oikealla vihreän sävyisiä agaatteja.

Tein myös muutaman kaulanauhan puuvillapitsistä kiinnittämällä lukot. Niihin voi helposti vaihdella riipuksen maun ja mielen mukaan. Isot, kirkkaat lasihelmet näyttävät näissä kauniilta, mutta hopeoitu sydän ja agaattiperhonen sattuivat kuvaushetkellä olemaan lähempänä.

Niin, ja pari nahkaista rannekoruakin valmistui, toinen pyynnöstä kullatulla lukolla. Olen nyt itse pitänyt tälläistä yötä päivää, myöskin suihkussa ja mielestäni nahka on vain muuttunut kauniimmaksi. Tuo osa lukosta, joka on kiinni nahassa, hieman tummuttaa nahkaa siltä kohdalta, joten vettä kannattaisi välttää.

Siinäpä se minun pääsiäiseni aika lailla oli. Aina välillä kävin kyykkimässä kukkapenkissä, mutta kipujen yltyessä sietämättömiksi palasin sisälle näpertämään. Haravoida ei meidän pihalla hirveästi tarvitse, koska puut on pääasiassa kuusia. Käpyjä lojuukin siksi joka paikassa. Koivut taitaa melkein kaikki olla naapurien puolella ja kovien tuulien vuoksi niistä on lentänyt ihmeen paljon risuja meidän puolelle.

Saa nähdä, miten reheväksi tuo muuttuu, kun aika kovalla kädellä karsin sitä viime kesän lopulla.

Ai niin, piti vielä kertoa, että aina sopivassa välissä myös neulon. Luulenpa tämän kämmekkään edistyvän paremmin ensi viikonlopun Friends Forever-reissun bussi osuuksilla. Ja automatkalla Hesasta Turkuun, kun Kati-ystävä on ratissa :)

Loppuun vielä ihania kuvia suloisesta Lilosta, joka poseeraa Etanaellin palmikkovilliksessä. Lilon kuvasi ystäväni Johanna, koska emme saaneet järkätyksi yhteistä aikaa.

Nyt menen nauttimaan auringosta, heippa!

Pääsiäisen puuhastelut

En oikein tiedä, olisiko 100 HappyDays -kuvahaasteessa tarkoitus julkaista yksi kuva peräkkäisinä päivinä vai kuva silloin, kun siltä tuntuu eli onnelliselta/iloiselta. Kun nyt en virallisesti siihen ryhtynyt, niin teen tämän omalla tavallani eli julkaisen kuvia silloin tällöin yhtenä ryppäänä. Joka päivä kyllä mietin, mikä asia erityisesti sai aikaan hyvän mielen.

Kuva 8 / 100

Kiirastorstaina sain vihdoin ommeltua uudet verhot vanhemman pojan huoneeseen. Eikä ajatuksesta mennyt kuin vuosi toteutukseen. Halusin nimittäin laittaa verhot vaihtoon heti, kun noin vuosi sitten tuli julkisuuteen tieto, että Marimekon Metsänväki-kuosi on plagioitu ukrainalaisen taiteilijan työstä. Kauankohan vielä kuluu aikaa, että saan poistettua tuon verhon takaa pilkistävän pituusmitan? Se kun on jäänyt liian lyhyeksi jo parikymmentä senttiä sitten.

Niin, ja uusi kuosi on Sanna Annukan Vanhakaupunki.

Kuva 9 / 100

Pitkäperjantaina aloittelin kukkapenkin siivousta ja iloitsin, että vihreää puskee monesta kohtaa. Tuo isoin pöheikkö on kevätvuohenjuurta, jota pitää vielä karsia, koska se levittäytyy joka paikkaan liiankin helposti. Harmikseni sain huomata, että viime kesän lopulla istuttamani monet taimet eivät tainneet selvitä talvesta, kun lumipeite oli niin olematon.

Kuva 10 / 100

Kuva vohkittu täältä

Koska puolet perheestä viettää pääsiäistä mökillä ajellen moottoripyörillä pitkin metsiä, päätimme me kaksi kotiinjäänyttä nauttia olostamme syömällä ravintolassa. Lauantaina ajelimme Sipoon Kalkkirantaan, jossa nautin paistettua kuhaa lämpimän varhaisperuna-parsasalaatin ja kevätsipulikastikkeen kanssa. En nälissäni älynnyt ottaa kuvaa, mutta annos näytti melko samalta kuin yllä, paitsi että se oli kauniimpi. Ja varmasti se oli maukaskin, ainakin rakenne oli kaikilta osin täydellinen.

Kuva 11 / 100

Tänään sunnuntaina vietin suuren osan päivästä pihalla jatkaen kukkapenkin siivoamista. Istuessani siinä reunakiveyksellä herkesin oikein miettimään, miten hyvä fiilis tuli, kun linnut pitivät konserttiaan ympärilläni.  Oli sellainen samanlainen raukea olo kuin aurinkoisena päivänä laiturilla istuskellessa, laineiden liplatusta kuunnellessa.

Kuvassa taitaa olla talitiainen, ainoa lintu, jonka sain kameran tähtäimeen. Siitä tulikin mieleeni, että pitäisi hankkia uusi objektiivi, jolla saisi tarkempia lähiotoksia kaukaa kuvatessa.

Että näin kivoja päiviä on minun pääsiäiseeni kuulunut. Toivottavasti teilläkin on ollut mukavaa.

Eläimellistä menoa - kuvat 6 ja 7 / 100 HappyDays

Minua jaksaa aina vaan ilahduttaa nämä villin luonnon vierailut kotipihallamme.

Eilen meillä kävi fasaani, jollaista ei olekaan näillä nurkilla näkynyt.

Kuva 6 / 100 HappyDays

Tänään kylässä kävi kummipoikani kanssa hänen 5 kuukauden ikäinen koiransa Hugo, joka on vielä varsin villi eläin.

Kuva 7 / 100HappyDays

Iloisten ihmisten puoti - Cilla's

Tämän ihastuttavan puodin esittely on muiden kiireiden vuoksi jäänyt odottamaan vuoroaan, mutta niinhän se on, että hyvää kannattaa odottaa. Tarkoitukseni oli myös piipahtaa siellä uudelleen menneellä viikolla samalla reissulla, kun olisin käynyt katsomassa Helsingin työväenopistolla teatteriesityksen, johon sain kutsun Sannalta, jonka myös tapasin Cillan puodissa. Mutta kun lähimuisti ei toimi, niin tahattomasti tulee tehtyä tuplabuukkauksia, vaikka kuinka yritän menoni kirjata kännykän kalenteriin.

Kuulin Cilla's -sisustusliikkeestä Casa Mimi -blogista, ja ihmettelin, miksen ole sitä ennen löytänyt, sijaitseehan se Helsingin Alppilassa ihan vanhan työmatkani reitillä. Eipä ihme, koska se avasi ovensa vasta helmikuussa ja avajaisviikon hulinoita vietettiin viime viikolla.

Cilla on valinnut putiikkiinsa lähes yksinomaan ekologisia, kestävän kehityksen periaatteiden mukaan valmistettuja tuotteita ja runsaasti löytyy jopa ihan luomua. Arvostan tätä suuresti! Kuten Cilla nettisivuillaan kertoo intohimostaan iloisempaa, herkullisempaa ja kauniimpaa arkea kohtaan, niin sen todellakin näkee ja kokee puodissa. Niin mahtava fiilis jäi siellä käynnistä, kun olin tavannut Cillan ja Sannan, joka samalla hääräsi ikkunateippausten kanssa.

Valikoimissa on tuotteita sopiviksi monentyylisiin sisustuksiin, tässä esimerkiksi vaihtoehtoja mustavalkoiseen kotiin.

Minun makuuni ja kotiini sopivat erityisesti luonnonmukaiset värit ruskean, beigen ja luonnonvaalean sävyisssä. Tällainen sudenkorento-tyyny lennähtikin meidän kotiin muiden sudenkorentojen seuraksi. Niistä ajattelin tehdä oman postauksen jossain välissä.

Näkövammaisten valmistamissa Iris Hantverkin puuvartisissa harjoissa käytetään ainoastaan luonnonmateriaaleja, joita Etanaellikin neuleissaan suosii. Itse ostin sarjaan kuuluvan telineen, joka on tarkoitettu erilaisille harjoille, mutta minä aion käyttää sitä korutelineenä. Kuvaa ei nyt tullut, mutta se löytyy esim. täältä.

Samaan värimaailmaan ja suuhun sopivat nämä Tohin luomusuklaajauheet ja -hiutaleet, joita aion käyttää kovasti tykätyn mudcaken valmistukseen. Ohje esitelty blogissa aiemmin.

Kyllä Cilla's värejäkin tarjoaa, vaikka pinkkiä ja turkoosia. Ja huiveista löytyy monia värejä.

Puhdistusainepulloja löytyy monessa raikkaassa värissä, kuten myös Mateuksen käsinvalmistettuja astioita.

Herkkua on siellä monenlaista, mm. raakasuklaata, teetä ja kahvia.

Ihastuin The Organic Companyn luomupuuvillasta valmistettuun pyyhe-sarjaan, johon on keksitty melko simppeli, mutta kätevä idea. 

Sarjaan kuuluu tämä kätevä hiuspyyhe, jollaista olen jo pitkään kaivannut valtavan pyyheturbaanin tilalle, jollaisen yleensä hiustenpesun jälkeen kiedon päähäni. Tiedän, että myynnissä on vastaavia froteisia, mutta niiden kirkkaat värit ei ole ihan mun juttu :)

Yhdelle pitkälle sivulle on ommeltu leveähkö nauha aukoilla, joihin pyyhkeen kulman voi kätevästi sujauttaa. Ei ehkä ihan aukea, kun oli vaikea kuvata itseään takaapäin.

Cilla myös paketoi ostokset kauniisti.

Koska olin käyntini jälkeen lähdössä Askartelutreffeille, ajattelin käyttää näitä materiaaleina. Mutta kuten olen jo kertonut, en saanut kovin paljon aikaan Orimattilassa.

Lisää tietoa tuotteista ja niiden taustoista löytyy Cilla's - nettisivustolta ja blogista.

Nyt minä riennän tapaamaan Tuijaa Pienet Sydämet -pajalle.

Aurinkoista päivää!