Hindsbyn helmi - Sisustus Ometta

Lupasin esitellä tarkemmin viime sunnuntain vierailukohteen, Eilen iski päälle niin hirveä flunssa, ettei tässä paljon muuta jaksa, kuin sängyssä pötköttää - läppäri masun päällä. Illaksi on varattuna konserttilippu, toivottavasti kaikki ottamani dropit ja vitamiinit tehoaa, jotta jaksan lähteä.

Sisustus Omettaan ei välttämättä vahingossa eksy, ellei satu ajelemaan Sipoon sivuteillä. Vanhaan puunavettaan perustettu puoti sijaitsee omistajansa kodin pihapiirissä ja on avoinna vain viikonloppuisin. Kesäaikaan siellä on myös kahvila. Jos olet liikkeellä muina aikoina, kannattaa kysäistä etukäteen mahdollisuutta puodissa pistäytymiseen.

Niin puodin edustalle ulos kuin sisällekin on tehty asetelmia vanhoista esineistä. Itse kiinnitin niihin huomioni tietty ensimmäisenä, mutta ihan kaikki vanhat aarteet eivät ole myytävänä.

Omettassa on tarjolla enimmäkseen pienempiä esineitä sisustukseen, mutta sieltä saa myös suosittuja vanhoja ikkunoita.

 Keskityin taas enemmän yksityiskohtiin enkä huomannut ottaa varsinaisia yleiskuvia puodista, mutta Sisustus Ometta käsittää kaksi huonetta, joita yhdistää pikkuinen "käytävä". Valikoima on siihen nähden melkoisen hyvä.

Käsitöitä on myös jonkin verran tarjolla, kuten villasukkia ja huopahiiriä.

Puodissa somisteina olevat vanhat aarteet on todella hyvin säilyneitä ja kauniisti vanhentuneita.

Mutta on siellä siis uusiakin aarteita :)

Meille kotiin ostin tuollaisen pienen krakeloituneen kannun, kun se sopii niin hyvin yhteen keräilemäni raku-keramiikan kanssa. Samankaltaisella tekniikalla kai tuokin on tehty, mutta on enempi sarjatuotantoa.

Tässä vielä muutama tunnelmakuva sisältä puodista ennenkuin siirrytään takaisin ulos. Mies oli siirtynyt sinne jo aikoja sitten :)

Omettan vieressä on pikkuinen saunamökki ja kylpypalju, mutten kehdannut kuvata, kun ajattelin niiden olevan yksityiskäytössä. Luin vasta jälkeenpäin nettisivuilta, että ne ovat ihan vuokrattavissa pienen porukan käyttöön.

Saatanpa käydä tuolla uudelleen :)

Viikon varrelta

Mennyt viikko on kohdallani ollut melkoisen täynnä tapahtumia. Viikko sitten perjantaina oli vihoviimeinen työkokeilupäivä ja lääkärini (on ihan neurologian alan professorismiehiä) lausunnon perusteella uskalsin jopa laittaa facebook-statukseksi "jäi eläkkeelle", vaikka asiasta ei vielä olekaan mustaa valkoisella. Mutta luottamukseni asian pikaisen ratkeamisen suhteen on suuri.

Ensimmäinen viikko "eläkeläisenä" onkin vierähtänyt melko kiireiseinä. Päivisin olen kyllä ehtinyt hyvin neuloa ja lepäillä, mutta illoiksi on kasautunut menoja, parhaille jopa kaksi.

Tiistai-iltasella käväisin taas vaihteeksi Tuomarinkylän kartanolla, kun Country White piti kevään kunniaksi kantisillan. Omistajapari Ulla ja Jyrki olivat tavalliseen tapaansa järkänneet illaksi hyvät tarjoilut, paljon tarjouksia ja eri merkkien edustajia paikalle. Usein siellä tapaa myös jonkun tutun, tällä kertaa kuulumiset vaihdettiin Marjon matkassa -bloggarin kanssa. Häneltä saa usein hyviä vinkkejä käymisen arvoisista sisustusputiikeista.

Osa kuvista on edelliseltä visiitiltäni parin viikon takaa, kun kävin ostamassa nupit uuteen yöpöytä-lipastooni. Aika lailla samaa tavaraa on edelleen, mutta enemmän kevättä on saatu esille. Country White on muuten avaamassa toisen myymälän Kirkkonummelle.

Keskiviikkona tapasin vanhan ystäväni tosi pitkästä aikaa kahvittelun merkeissä. Ystävyytemme siis on vanha, ei hän :) Olemme tutustuneet noin 25 vuotta sitten silloisessa työpaikassani, jo edesmenneessä Kansallis-Osake-Pankissa. Muistaako kukaan enää tuota oravapankkia?

Torstaille osuikin sitten kaksi illanviettoa päällekkäin. Ihan pakko oli päästä Netta Tiitisen näyttelyn Pikku-Pikku Satuja ennakkoiltaan. Minä todella rakastan hänen maalauksiaan ja voisin ottaa kotiini ne kaikki. Näyttelystä voit käydä lukemassa Kotilo-galleriassa.

Muutenkin oli ihana käydä Helsingin keskustassa, vaikken päässytkään kuljeskelemaan pitkin katuja ja piipahtamaan kivoissa putiikeissa, vaikka sitä niin kovasti kaipaankin. Kotiinpäin ajellessamme mies pudotti minut kyydistä Ekhomen kohdalla, koska siellä juhlistettiin Naistenpäivää hieman etuajassa. Nina oli loihtinut meille maukkaat ja runsaat tarjoilut, joista en itse ottanut kuvaa, koska tulin paikalle muiden jo aloitettua. Ninaa ei varmaankaan haittaa, että lainaan hänen kuvaansa.

Uusimmat kuvat liikkeestä voit käydä kurkkaamassa Casa Mimi -blogista.

Perjantaina vietin lepopäivää flunssaa potevien poikien kanssa ja silloin valmistui kämmekkäät Metsänkylän alpakkalangasta, joka on väriltään harmahtavan valkoista. Mallineule löytyi siitä alesta ostamastani Mary Webbin kirjasta Pieni suuri neulekirja.

Lauantaina oli vuorossa balettia Kansallisoopperassa eli Kaunotar ja hirviö, josta nautin taas pienten ystävieni Kristan ja Sofian kanssa. Tytöillä oli mukanaan asiaankuuluvat varusteet eli pikkuiset teatterikiikarit.

Kokoperheen baletissa oli upeat puvut ja lavastus, mutta varsinkin toisen näytöksen rauhalliset tanssikohtaukset saivat nuoremman neidin selvästi pitkästymään. Esityksen jälkeen totesimme myös, että tarinaa olisi ollut paikoin vaikea ymmärtää, jos emme olisi lukeneet sitä etukäteen ohjelmasta. Uhmasin kuvauskieltoa vaivihkaa loppukiitosten aikana, mutten sentään kehdannut pahemmin tarkennella.

Kotimatkalla luulimme olevamme karaoke-taxissa, koska siellä oli telkkariruutu. Ei se ollut, mutta tytöt lauloivat silti - eri versioita siitä kettu-biisistä :)

Tämä sunnuntai valkeni aurinkoisena ja tosi keväisenä. Ihan hirvittää, että kohta pitää jo aloittaa pihatyöt. Vielä on kyllä liian märkää. Mies lupasi flunssahoureissaan lähteä minne haluan ja joutui sitten kuskiksi Sipoon Hindsbyyn. Bongasin jokunen viikko sitten jostain, en muista mistä, että siellä on pikkuinen navettapuoti nimeltään Sisustus Ometta. Sinnehän piti päästä tutustumiskäynnille.

Tässä vain esimakua paikasta, kerron tuota pikaa lisää useampien kuvien kera.

Viikon menoista osan olisin toki voinut jättää väliin, mutta kun olivat niin houkuttelevia (lukuunottamatta maanantain hammaslääkäriä). Tämä sunnuntaipäivä kuluukin pääosin ihan sisätiloissa lämpimässä, koska ulkona on niin jäätävä tuuli, joka menee luihin ja ytimiin asti.

Kivaa alkua uuteen viikkoon!

Metsänkylän Navetalla

Viime sunnuntaina suuntasimme koko perhe Hämeenlinnan Aulangolle, johon Metsänkylän kartano on aikoinaan kuulunut. Metsänkylän Navetta on nykyään varsinainen perinnerakentajan mekka tai vähintään aarreaitta. Itse eksyin heidän nettisivuilleen etsiessäni vanhoja ikkunaluukkuja.

Paikka on avoinna kävijöille vain sunnuntaisin, koska alueella asuu useampi perhe. Laajahkolla alueella on useita rakennuksia, mutta saatavilla on hyvä kartta, jos ei netissä ole ehtinyt tutustua tarjontaan.

Koska pojat oli mukana, suuntasimme tietty ensimmäisenä syömään retkieväät Kahvila Leivintupaan. jonka hämärässä tunnelmassa maistuivat pannarit hillon ja kermavaahdon kera.

Kuvat ovat tosiaan aika hämäriä, koska valaistus tuli vain parista ikkunasta ja pöytien yllä roikkuvista pienistä lampuista. En osaa käyttää salamaa niin, että tunnelma säilyisi kuvissa. Kaikki kalusteet on suloisen eriparisia ja aikaa nähneitä. Seinillä on runsaasti vanhaa esineistöä, joista en oikein saanut hyviä kuvia. Kannattaa mennä paikan päälle katsomaan :) 

Me ei oltu ihan varmoja, onko tämä kaksikerroksinen, näköalatasanteella varustettu huussi vai leikkimökki.

Kahvila Leivintuvan vieressä on Domus vaja, jossa säilytetään myynnissä olevaa uutta puutavaraa.

Seuraavaksi menimme tutustumaan Domus Classicaan, jossa on esillä uusia, vanhojen mallien mukaan tehtyjä varaosia vanhoihin rakennuksiin. Täällä pääsin myös käsiksi Metsänkylän alpakoiden villoista kehrättyihin lankoihin. Kuvia tulee taas paljon ja osa on epätarkkoja, kun hätäilin niiden ottamisessa perheen hoputtaessa kiirehtimään. Pitäisi saada ladattua joku kunnollinen ohjelma kuvien yhdistelyä varten, mutta tämä Windows8 on niin kökkö, etten ole vielä onnistunut.

                   Lankoja päädyin ostamaan vasta Navetalta, jossa niitä on suurempi valikoima.

Navetan ylisillä en edes käynyt, koska alakerrassa pelkästään oli mielettömästi katseltavaa.

Sinne on kerätty valtava määrä vanhojen rakennusten osia ovista, ikkunoista ja lattialaudoista aina pienempiin osiin, kuten uuninluukkuihin, valaisimiin, katkaisijoihin ja kahvoihin. Metsänkylän Navettaan kerätyssä esineistössä on nähtävillä Suomen maanviljelyksen ja talonpoikaisajan historia.

Olisin halunnut viedä kotiin vaikka mitä ja mies ja pojat löivätkin vetoja siitä, mihin aion sortua. Heidän kiusaksi en muihin kuin lankoihin. Onpahan hyvä syy mennä uudelleen :) Kaikki ihanuudet ei harmi kyllä olleet myynnissä.

Ensimmäiseksi keskityin lankoihin, joita varten tänne oikeastaan halusin, itse alpakoiden lisäksi.

Yhdet kämmekkäät sain jo neulottua Metsänkylän alpakkalangasta ja harmittelin, etten ostanut toistakin väriä, jota oli tarjolla ohuemmasta langasta. Onneksi heillä on nettikauppa, jonne juuri lähti tilaus vetämään. Siellä olikin useampia värejä.

Lankojen jälkeen olikin aika tutustua lähemmin vanhojen tavaroiden valikoimiin. Ja niitähän riitti! Ensin pienemmät tavarat

Nykyisen tuuletusikkunan edeltäjä - terveysikkuna.

Sitten itse aarrekammioon, jonne olimme vähällä unohtua sulkemisajan jälkeen. Valot jo alkoivat sammua, mutta onneksi työntekijä tuli huhuilemaan ovelle. Tämä oli ensimmäinen näkymä.

SItten alkoi yksityiskohdat hahmottumaan.

Ikkunoita oli vaikka minkä kokoisia ja muotoisia. Niistä tehdään myös suloisia kasvihuoneita

.

Yritin ehdottaa miehelleni, että tehdään tuollainen suihkukoppi uuteen mökkiin. Arvatkaa menikö ehdotus läpi.

Vasta viimeiseksi ehdittiin alpakoita katsomaan. Ne olivat juuri saaneet heinää, joten osa keskittyi syömiseen ja muutkin heiluivat kuin heinämiehet. Alpakoilla on ulkona isot aitaukset ja hieno maisema. 

Kun olimme jättäneet Metsänkylän alpakat pupeltamaan heinäänsä, halusivat mies ja pojat vielä kiivetä Aulangon näkötorniin. Siellä oli niin liukasta, että katsoin parhaaksi jättää väliin. Mutta Aulangolla on kyllä kauniit maisemat.

Huh, sainpahan tämänkin kuvapläjäyksen valmiiksi :)