Habitaressa

Piipahdettiin eilen miehen kanssa Habitaren messuilla. Nimenomaan oli kyseessä lyhyempi visiitti kuin olisin halunnut, koska mies työnteli minua pyörätuolilla niin vauhdikkaasti kohteesta toiseen, että hyvä kun ehdin mitään katsoa - ainakaan rauhassa keskittyen. Saati että olisin kovin hääppöisiä kuvia ehtinyt napsia.

Ensimmäiseksi mies kärräsi minut takkaosastolle, josta löytyikin yksi vaihtoehto meidän tulevalla kesämökille. Tämä pyörii alustallaan 180 astetta.

Kylppäriosastojen läpi porhaltaessa näin kiinnostavan vaihtoehdon pesuhuoneen allaskaapille. Tämä on Svedbergin malli. Sieltä meillä on altaat ja kaapit myös kodin kylppäreissä.

Eniten minua kiinnosti messuilla Salonki, jossa oli esillä antiikkia, vintagea ja taidetta. Tai niin luulin, mutta suunnistaessamme sinne ArtHelsinki salin läpi, halusin ehdottomasti tutkia esillä ollutta nykytaidetta tarkemmin. Upeita teoksia! Kerron siitä tarkemmin tuolla Kotilo-galleriassa.

Salongissa erkanimme hetkeksi, kun mies lähti tutustumaan valaisin-osastoille. En ehtinyt ensimmäistä kauppiasta eli Götan maailmaa pidemmälle, kun mies jo pölähti takaisin. Mielestäni kaunein osasato koko messuilla, vaikka viereinen Roomage oli valittu parhaaksi messuosastoksi. Laitan kuvat kummastakin tähäm peräjälkeen ja sanon heippa, pitää rientää töihin :)

Sen verran vielä, että saatan mennä uudelleen, ilman miestä :) Nyt on kiire!

Blogigalleria avattu - tervetuloa!

Sain tässä yksi ilta kuningasidean ja toteutin sen lähes samantien. Pari päivää siinä meni, muttei ihan ensisuunnitelman mukaan. Tarkoitus oli avata blogigalleria tähän samaan osoitteeseen, mutta en osannutkaan. Joten Kotilo-galleria löytyy omana bloginaan ja sinne pääset, kun klikkaat kuvaa.

Tervemenoa tutustumaan :)

Yritän kyllä jatkossa kirjoitella tännekin, mutta viime päivinä olen taas joutunut taistelemaan tähän vammaisuuten liittyvien vastoinkäymisten kanssa ja tuntuu, että minusta on tullut kärttyinen ja tiukkapipoinen akka ja haluan säästää teidät lukijat siltä.

Kultahippuja kuohuviinissä

Meillä oli lauantaina naispuolisen ystäväpoppoon kanssa perinteeksi muodostunut Tallinna-päivä ja kaiken lisäksi tänä vuonna se oli järjestyksessään kymmenes. Lähtö oli todella aikainen, joten piti herätä jo 5.30! En viitsinyt edes kahvia keitellä aamusella, koska olimme varanneet aamiasbuffetin. Nälkä siinä todellakin ehti tulla, kun Länsisataman terminaalista könkkäsin kepin kanssa Tallink Superstar laivaan pitkin sitä putkea, joka on pitkä kuin nälkävuosi!

Ei ole laivan buffet ihan loppuun asti organisoitu, niin valtava ryysis siellä oli. Tai sitten se on tarkoituksellista, ettei ihmiset ehdi hakea toista kierrosta:) Onneksi meitä ei sentään hätistelty pois, vaan saimme koko parin tunnin matkan istua rauhassa ja vaihtaa kuulumisia. Niitähän riitti, kun jakajia oli 13 naista. 

Olimme etukäteen varanneet erilaisia hoitoja ilusalongista, johon suunnistimme heti satamasta, josta meille tarjosi pikkubussilla taxikyydin Ivo. Ihana herrasmies, jonka palvelusta saimme nauttia koko päivän. Soitto vain ja hän ilmestyi paikalle.

Ilusalong Mariness sijaitsee Reval hotelli Parkin yhteydessä ja se on kyllä lähes täyden palvelun kauneushoitola. Suurin osa meistä pääsi hoitoihin yhtäaikaa; hierontaan, hiusten pesuun, manikyyriin, pedikyyriin, kasvohoitoon ym.

Itse nautin puhdistavasta kasvohoidosta, jonka aikana vaivuin lähes transsiin. Niin rentouttavalta se tuntui. Taas kerran ajattelin, että pitäisi ottaa tavaksi käydä useammin vastaavissa hoidoissa, mutta aina se vain jää.

Muutamat ensin valmistuneet lähtivät shoppailemaan ja osa odotti muita hotellin aulabaarissa. Koska päivä oli jo edennyt lounasaikaan, saattoi hyvällä omalla tunnolla nauttia lasillisen uusien kynsien kunniaksi:) Minä, joka en ikinä lakkaa kynsiäni, räväytin sinisillä ja punaiset niin sormissa kuin varpaissa on ystävieni.

Olin jo ennen reissua päättänyt, etten aio käydä yhdessäkään kaupassa, koska tiesin jo muutenkin väsyväni pitkästä päivästä. Enkä myöskään aikonut rampata kaupungilla, enhän olisi edes jaksanut. Muutenkin seurueemme herätti muutamia ihmettelemään, että mistä vaivaistalosta olemme lähteneet retkelle, kun kaksi meistä könkkäsi kynärsauvojen kanssa. Yhtä kauniina ja hehkeinä kuin aurinkoinen hellepäiväkin, suunnistimme hoitojen jälkeen eräälle terassille odottelemaan ruokailua.

Pöytävarauksenkin olimme tehneet etukäteen Must Lammas ravintolaan. Laitoin tuon linkin, jos joku vaikka saisi menun näkyviin, vaikka minä en saakaan. Vanhassa kaupungissa ei autot pääse joka paikkaan, mutta Sauna kadulle oli ihan lyhyt kävelymatka. Muutenkin oli mukava katsella kadun varren kauniita yksityiskohtia.

Kadulle kääntyessä ei olisi uskonut siellä mitään ravintolaa olevankaan, jos ei olisi nähnyt tuota ympäristöön jotensakin sopimatonta mainosvarjoa. Muuten oli yksityiskohdat kyllä kohdillaan. Huomatkaa nuo mattoa pitelevät lusikat.

Olimme kai sen verran ajoissa liikkeellä, että seurueemme oli lähes ainoa vieras ravintolassa. Silti kaksi tarjoilijaa vaikuttivat kiireisiltä ja yllättävän hymyttömiltä, vaikka palvelu oli kyllä ihan asiallista ja nopeaa. Eikä ruokiakaan tarvinnut kauan odotella.  Kolme ruokalajia tuli nautittua, mutta koska en edelleenkään syö sukulaisiani, laitan kuvan vieruskaverini alkupaloista;) Oma vihersalaattini kun ei muutenkaan ollut erityisen kuvauksellinen. Nuo pippuri-vodka snapsit talo tarjosi, mutta jätin suosiolla juomatta.

Ruokalistalla oli melko runsaasti vaihtoehtoja, mutta ravintolan nimestä huolimatta lammasta ei muistaakseni ollut tarjolla. Vaikka kuvia en nyt esittele, niin ravintola oli oikein mukava ja viihtyisä ja voin suositella sitä lämpimästi. 

Osa livisti taas kaupoille ja me loput siirryimme nauttimaan helteestä ulkotiloihin aiemmilta reissuiltamme tutulle terassille, jota kutsumme vesipiippu-ravintolaksi. Ihan siksi, koska siellä on mahdollista myös poltella, vaikka mehän emme sitä harrasta. Emme vain tiedä nimeä ravintolalle, jossa on sitten viime käynnin tehty remonttia. Toiletissa käydessäni kuvasin sisätiloja, jotka vaikuttivat melko viehättäviltä.

Täältä Ivo kävi taas meidät nappaamassa kyytiin kohti satamaa ja kotimatkaa. Onneksi meille oli hytti varattu paluumatkalle, niin pääsin oikaisemaan jalkani ja lepäämään kunnolla. Tax free-myymälään en jaksanut mennä, mutta ystävien apuun voi aina luottaa, eikä pojat jääneet ilman tuliaisnamuja. Tallink Starin neljän hengen hytit on muuten tosi tilavat, joten sinne mahtui mainiosti 13 naista:)

Nämä suklaalastut on niin kauniissa rasioissa! Ja jos olette ehtineet ihmetellä tämän postauksen otsikkoa, niin tässä se tulee.  Kun mies kotiutui tänään mökiltä valmistuneen kattoremontin jälkeen, nautimme lasilliset Blue Nun Golden Edition kuohujuomaa, joka sisältää 22 karaatin kultahippuja.

Meillä oli niin mahtavan upea reissu ihanien leidien kanssa, että siitä jaksaa taas ammentaa voimia pitkään, vaikka olikin fyysisesti raskas matka.

Skål vaan uudelle alkavalle viikolle!

SUPERkoto-päivä

Tänään oli ihan mahtava päivä! Varsinkin, kun se tapahtui niin yllättäin. Ajelin puolenpäivän aikoihin kohti Itäkeskuksen Citymarketin parkkikirppistä, jonka siis järjestää BEWEssport ei CM. Puolessa välissä Itäväylällä silmiini osui kyltti SUPERkoto-päivä. Ajattelin heillä, siis KOTOLivingillä olevan joku yksityistilaisuus. No, jatkoin kirppikselle, jossa olikin aurinkoisesta säästä johtuen runsaasti myyjiä.

Tein muutaman pienen ostoksen ja vähän suuremman löydön, jotka käteisen puutteessa jäivät ostamatta, koska läheinen automaattikaan ei huolinut sirukortteja. Tämän amerikkalaisen rekisterikilven ostin pojan huonetta somistamaan. Ainakin myyjä sanoi sen olleen ihan oikeasti käytössä ja pesun jälkeen se on kuin uusi. Pääsi heti seinälle - sinitarralla :)

Kotiinpäin ajellessa näin taas saman kyltin ja hetken mielijohteesta päätin kääntyä kurkkaamaan, että mitä se SUPERkoto oikein tarkoittaa. Pihalla näkyi kirppispöytiä, joten rohkenin  kysyä portilla olevilta henkilöiltä onko tilaisuus kaikille avoin. Ja sehän oli! Sisäänpääsymaksu oli 10 euroa, mutta sillä sai jo portilla pussillisen luomu-rosmariini sipsejä ja sisältä luvattiin omenahilloa.

Selvisi, että tapahtuma oli kaksipäiväinen ja sitä oli kyllä mainostettu lehdissä, mutta jostain kumman syystä oli mennyt minulta ohi, vaikka kuulun selvästi kohderyhmään. Olenhan myös KOTOLiving-lehden tilaaja. Sisällä oli vastassa ensimmäisenä omppuhillo-paja.

Minä kun luulin, että sen saa valmiina, mutta pitikin itse ryhtyä hommiin ;) No ei sentään ihan kokonaan. Teresa Välimäki keitteli hilloa, mutta purkillisen sai itse maustaa mieleisekseen erilaisilla mausteilla. Minä valitsin kanelin ja inkiväärin. Vaikka makuaistini onkin lähes mennyttä, niin mausteet sentään erotan, ainakin kanelin. Seuraavaksi vuorossa oli sitten hillopurkin koristelu.

Tarjolla oli erilaisia nauhoja, teippejä ja lehtiä, joista sai valita mieleisiään koristeita. Pöydän ympärillä kävi kuhina ja siinä tapasin tosi kivoja tyyppejä, joiden kanssa syntyi mielenkiintoisia keskusteluja. Valkkasin omaan purkkiini kuvat uusimmasta KOtolivingin vintage-numerosta. Ihan älyhyvä teippikone heilllä oli, ryysään heti ostamaan. Kaksipuoleista teippiä tulee samanlaisesta kapineesta, jolla laitetaan sitä valkoista peitejuttua pieleen menneen tekstin päälle. You know?

Kuten näette, tekstaus ei ole mun vahvimpia puolia. Paikalla oli myös kahvila Kinuskilla ihanine herkkuineen. Heillä on Kellokoskella vanhassa ruukissa myös sisustuspuoti, jonne toivon pääseväni tutustumisretkelle pikapuoliin.

Herkkujen lisäksi oli tarjolla ostettavaksi Villa Verliinan, myös Kellokoskelta, koruja.

KasKummaa oli tuonut näytteille mm. hauskoja metallikylttejä, jollainen meille lähti kotiin. Vessan oveen nimittäin laitoin kyltin, jossa lukee johtaja :) Siellähän ne paperityöt hoidetaan. Ostin myös muutaman kookospähkinästä tehdyn ison napin, joilla aion koristaa neulomani pipot.

Mukana superpäivässä oli myös Rakennusapteekki Billnäsistä, johtoi ja Kauppahalli24, josta sai heti kättelyssä 10 euroa shoppailurahaa. Aion ehdottomasti kokeilla heidän palveluaan. Paikalla oli myös lankoja vapaasti neulottavissa.

Kotoa alettiin jo ihmettelemään mihin olen jäänyt, joten aloin tehdä lähtöä. Hillopurkin tuunauspöydän ympärille oli jo kerääntynyt iso porukka, kuka mitäkin tuunailemaan.

Koska en heti tullessa älynnyt kuvata Teresa Välimäkeä hillon keitossa, sain hänet Anun kanssa kuvaan lähtiessäni. Sori vaan asettelu :)

Olipa ihan älyttömän mukava kotoilu-päivä. Onneksi näitä on tiedossa jatkossakin!