Piparitehdas

Hei vaan! Meillä on tänään urakoitu pipareita oikein koko perheen voimin. Tehtailu alkoi jo viime viikonloppuna, kun nuoremman pojan kanssa teimme kilon taikinasta piparit, jotka menivät parempiin suihin jo seuraavana päivänä. Itse ehdin maistaa peräti yhden minikokoisen piparin.

Tälle päivälle olin varannut tuplamäärän taikinaa, siis ihan valmista Sunnuntai-taikinaa, joka olikin miellyttävämpää työstää kuin Myllyn parhaan uudistettu versio. Mausta en osaa sanoa eroa. Kuvat on viime viikonlopulta, jolloin piipahdimme myös ihanaisessa Country White sisustusliikkeessä Tuomarinkylän kartanolla. Olisihan siellä ollut talon täydeltä ostettavaa, mutta säästelen itseäni viikon päässä odottavaan Milavidan antiikki- ja sisustustapahtumaan. Mies jo pohti, että pitäisiköhän hänen hankkia rauhoittavia sitä reissua varten, jotta kestää koko päivän mun ostohuumaa:)

Mailegin pyyhe viime joululta

Etanaellin piparit

Country Whiten sisäänkäynti

Tuon yllä olevan Mailegin joulukalenterin ostin ihan sen kauneuden vuoksi. En ole saanut hankittua siihen mitään sopivia lahjuksia pojille löydettäväksi. Yritin kyllä vihjata, että he voisivat piilottaa sinne yllätyksiä minulle. Mutta meillä on kyllä jokaisella ihan omatkin kalenterit, isännälläkin partiolaisten perinteinen. Alakuvassa istuva Magda-tonttukin on uusi hankinta ja istuu vielä toistaiseksi yssikseen, kun mies ei ole saanut nostettua sille kavereita vaatehuoneen ylähyllyltä. Olen kerännyt noita Nissejä jo monen vuoden ajan, ihan ensimmäiset ostin Ruotsinlaivalta joskus 90-luvulla, kun lapsiakaan ei vielä ollut. Nyt niitä on kerääntynyt eri kokoisia sekalainen tonttujoukko.

Nyt pitää lähteä syömään, mies jo huutelee keittiöstä. Heippa!

Pipoa pukkaa

Ja huiveja. Ja koruja. Naisten Joulumessut lähestyy. On vaikea päättää, mihin keskittyisin, kun kaikkea haluaisin tehdä, mutta aikaa on rajatusti. Pipot on ehkä kaikkein nopeimpia tehdä. Tässä tulee kuvia viimeksi valmistuneista. Kuvat ei taaskaan ole maailman parhaita, kun vaan kännykällä otin, koska siitä on helpoin siirtää ne koneelle. Värit ei ikävä kyllä näy ihan oikeina.

Tämä rengashuivi menee kaksi kertaa kaulan ympäri. Nuo puunapit ovat muistaakseni katajaa ja olen ostanut ne Tallinnan Loomekombinaatista, joka on vähän sama kuin osuuskunta, joss myydään monen käsityöläisen tuotteita. Mahtava paikka!

Onkohan tästä jo pari viikkoa aikaa, kun Helsingissä oli Elma-, kädentaito-, metsä-, ym.messut samaan aikaan. Nuoremman pojan kanssa käytiin siellä, kun sain postissa yllätyksenä kutsun yhdeltä helmien myyjältä. Katsottiin maatilan eläimet ja kädentaito-puolelta tuli hankittua vähän korutarvikkeita - ihan vähän. Yksi kuva vain tuli otettua koko messuilta; näistä hauskannäköisistä ylämaankarjan edustajista.

Olen myös ehtinyt puuhastella pikkuisen joulun eteen. Pari tonttua ostin Pentikiltä, jokunen lahja on jo paketissa suurin osa jo hankittu ja joulukortit odottavat kirjoittamista ja postimerkkejä.. Tai suurin osa korteista jäi viime vuodelta, kun niitä ei tullut sairaalareissun vuoksi lähetettyä ollenkaan.i

Naisten Joulumessujen lisäksi odotan innolla toista tapahtumaa, joka harmi kyllä on samaan aikaan, mutta onneksi vain yhden päivän. Ihana ystäväni tuuraa messuilla, jotta minä pääsen Tampereelle Milavidan Jouluiseen antiikki- ja sisustustapahtumaan. Tässä heidän mainoksensa facebookista kopioituna (luvan kanssa).

Tapahtuman puuhanaiset Virpi ja Mira järjestivät jo elokuussa Tampereen Hämeenpuistossa samanhenkisen antiikki- ja sisustustapahtuman, jonne en ikävä kyllä päässyt. Nyt otan vahingon takaisin! Mieheni lähtee kuskiksi ja otamme oikein peräkärrin mukaan. Käymme nimittäin samalla reissulla Ylöjärvellä hakemassa yhden senkin, jotta saan kirjoilleni lisää tilaa.

 

Ai niin, joulujutuista vielä, että piparitaikinakin on jo ostettu ja tarkoitus olisi tulevana viikonloppuna ahkeroida piparit valmiiksi. Voi olla, että niitä pitää vielä ennen joulua tehdä toinen satsi. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, nam :)

 

Terveisiä kirjamessuilta

Olen vihdoin kotiutunut sairaalasta ja päässyt maistamaan hiukan normaaliakin elämää. Olen koko syksyn odottanut kirjamessuille pääsyä ja sunnuntaina se viimein toteutui, kun ensin käytiin äänestämässä. Mies lähti messuille mukaan, mutta heti perillä erkanimme toisistamme - ihan suunnitellusti. Minä kiertelin vain kirjapuolella, mies musiikki- ja viinimessujen puolella. Välillä nautittiin messu-kaffet yhdessä.

Tykkäsin kovasti messuista, vaikka mielestäni ne oli jotenkin pienimuotoisemmat kuin aiempina vuosina. Mutta hyvä niin, koska pyörätuolin kanssa ei ollut niin helppoa päästä lähelle kirjapöytiä, kun ihmisiä oli paljon. Löysin monta kivaa joululahjaa; miehelle, pojille ja appiukolle. Niitä en tässä esittele, vaikka kukaan mainituista tuskin blogiini eksyy vahingossakaan. Itselle ostin neljä kirjaa ja joitain joulu-juttuja. Kaikkein mukavin kokemus messuilla sattui kohdalleni pikkuisella osastolla, jossa myytiin monen eri taiteilijan töitä. Kyllä, ihan grafiikkaa ja kortteja ym. kirjojen lisäksi. Kirjailija Arja-Liisa Landén nimittäin yllätti minut kysymällä, että haluanko hänen lukevan minulle runonsa. Niin hän sitten luki pari runoa, jotka oli jotenkin niin liikutavia ja sopivat tämänhetkiseen, vaikeahkoon elämäntilanteeseeni antamalla positiivista valoa.

Muut ostamani kirjat oli ihan suunniteltuja ostoksia. Riikka Pulkkisen uusin kirja Vieras on ilman muuta luettava, koska kaksi edellistä olivat niin kaunista tekstiä. Tapetinvärinen taas on Virpi Hämeen-Anttilan uusin ja sen tarina vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kirjassa oli jopa kirjailijan signeeraus. Kolmas kirja on jättimäinen tiiliskivi - Lars Keplerin Tulitodistaja. En kyllä tykännyt tuon ruotsalaisen avioparin ekasta kirjasta Hypnotisoija, mutta sairaalassa lukemani Paganini ja paholainen taas oli ihan koukuttava.

Kirjoihin tarvitaan tietenkin omistajan merkki eli Ex libris:) Ei minulla aiemmin sellaisia ole ollut, mutta nyt löytyi valmiina kivat tarrat. Jotkuthan teettää ihan itselleen personoidut kuvat.

Ja joulu saa tulla:) Messuilta löytyi myös ihastuttavan nostalginen Rudof Koivun joulukalenteri.

Vaikka viime jouluna jäi joulukorttien lähettäminen väliin ja olin jo ehtinyt joitain kortteja hankkia,niin nämä lempparikaupunkini Pariisin kuvilla varustetut kortit peltirasiassa oli pakko saada. Raaskiikohan näitä edes lähettää kellekään:)

Viimeisin vaan ei vähäisin ostos, ei tosin kirjamessuilta vaan My Country Home:sta. Tietääkseni tämä upea kirja on loppuunmyyty.

Kuvissa näkyy myös pikkuruinen osa viimeisintä sisustushankintaani, joka on uusi pellavainen päiväpeitto, jossa on kauttaaltaan tuollaisia pieniä tupsuja.

Korujen väkertäminen senkuin jatkuu, mutta niitä on mennyt niin, että pelkään meneväni Naisten joulumessuille tyhjin käsin. En ole vieläkään saanut kuvattua valmiita neulomuksia, kun ensin pitäisi haalia ne kaikki yhteen kasaan.  Nyt yritän haalia lapslle jotain ruokaa.

Piiiiiiitkästä aikaa

Hei taas! Suurin osa taitaakin tietää syyn Etanaellin pitkään hiljaiseloon, mutta ihmetteleville kerrottakoon, että syynä on viime joulukuussa sattunut ikävä onnettomuus, jossa jäin bussin yliajamaksi töistä lähdettyäni. Vaikka menin aika lailla palasiksi, niin onneksi sentään kädet säilyivät ehjinä. Reilun kahdeksan kuukauden sairaalassa makoilun on kestänyt hieman paremmin käsitöitä tekemällä. Ja onneksi lääkärit osaavat tehdä ihmeitä! Tällä hetkellä oikeassa jalassani on kuvanmukainen kipsi, mutta huomenna vihdoin, melkein viiden viikon sairaalassa odottelun jälkeen (olin välilä reilun kuukauden kotona), jalkaan asennetaan ydinnaula, jolla polvi jäykistetään liikkumattomaksi ja autetaan reisiluuta luutumaan. Naula on koko jalan pituinen! Sitten vaan toivon pikaista kotiinpääsyä. Edessä on taas totuttelu arkeen ja ennenkaikkea totuttelu elämään liikuntarajoitteisena. Olen jo kävellyt kyynärsauvoilla, mutta aika paljon joudun vielä liikkumaan pyörätuolilla. Pienin askelin eteenpäin.

Kuten mainitsin, käsillä on tullut värkättyä niin myssyjä, huiveja kuin korujakin. Keväällä jo maksoin Naisten joulumessujen varausmaksun ja vieläkin olen sinne 5.12 menossa, jos kunto vaan sallii. Saan toivottavasti Tarja-ystäväni mukaan avuksi, hän on taitava käsityöläinen. Neuleista ei ole vielä kuvia, koska kaikista on langat päättelemättä:) En osannut sairaalasta käsin neuvoa miehelleni, mistä hän mahdollisesti löytäisi päättelyneulani. Kotiuduttuani heinäkuun puolivälissä neulominen jäi ja aloin näpertää koruja. Yritin käyttää mahdollisimman paljon varastoissani olleita materiaaleja ennenkuin tilaisin uusia. Aika hyvin onnistuinkin, mutta nyt toisella sairaalajaksolla olen jo kaksi kertaa tilannut netin kautta helmiä. Ja valmista syntyy. Seuraavissa kuvissa olen kirjannut ne korut myydyiksi, joiden varmuudella tiedän menneen. Niiden lisäksi on mennyt muitakin, mutta en ihan varmasti tiedä mitkä, koska korut ovat olleet myynnissä ihanilla ystävilläni. Kiitos Tiia, Kikka ja Tuula!

Pahoittelen kuvien huonoa laatua. Ne on pikaisesti napsittu sairaalan yöpöydällä sen kummemmin kameraa säätelemättä. Klikkaamalla kuvat suuremmiksi näette mistä materiaalista ne on tehty.

 

 

 

Seuraavan kuvat korut olen kaikki väkertänyt täällä sairaalassa. Osa on hieman kesken, koska minulla ei ole kaikkia tarvikkeita saatavilla, vaikka mies onkin kiitettävästi rahdannut minulle kotoa kaikenlaista. Tuon sudenkorentoriipuksella varustetun sinisävyisistä makeanvedenhelmistä tehdyn korun annoin synttärilahjaksi yhdelle kivalle sairaanhoitajalle. Hän olisi kyllä ostanut sen, mutta hellyin, kun kuulin synttäreistä. Näiden lisäksi olen tehnyt myös niitä avain/henkilökortti-käätyjä, joissa käytän helmien lisäksi hopeoituja renkuloita.

 

Kahdessa vasemmanpuoleisessa on lasihelmiä, kolmas vasemmalta siis makeanvedenhelmiä, keskimmäisessä vaaleanpunaista jadea ja lasihelmi, joka menee kyllä vaihtoon (tuo nyk. on liian pieni), viides vasemmalta säröistä vuorikidettä ja lasihelmi, kuudes ruusukvartsia ja viimeinen sodaliittia (sinistä) ja lasihelmi.

Jatkossa yritän päivitellä blogia hieman tiheämmin, jos vaan aiheita riittää. Reissukuvauksia tuskin vähään aikaan tulee, mutta olen jo varannut paikan ensi toukokuun Friends Forever -sisustusmatkalle Tanskaan. Harmitti niin vietävästi, kun tämänvuotinen reissu jäi väliin. Kuten monta muutakin kivaa tapahtumaa ja matkaa.

Nyt jännittämään huomista, heippa ystävät!

Messuilua

No nyt ne Naisten Joulumessut vihdoin alkoivat! Kyllä niiden eteen on uurastettukin ja toivottavasti se on myös kannattanut eli myssyt ja muut neulomukset korujen kera tekevät kauppansa. Tänään piti käydä hoitamassa päivätyö alta pois, joten Wanhaan Satamaan ehdin vasta iltapäivällä, mutta onneksi Ulla ystäväni oli ansiokkaasti hoitanut myös minun asiakkaitani. Olisi varmaan kannattanut pysyä kokonaan poissa, koska myssyjen myynti tyrehtyi, kun tekijä saapui paikalle ;) Onneksi jokunen koru sai uuden omistajan.

Nyt vaan odotellaan kävijöiden ryntäystä messuille viikonlopun myötä. Ja sinne kannattaa todella suunnata, niin paljon upeita tuotteita on myynnissä.

Napsin muutaman kuvan pöydästäni, kun olin laittanut tuotteet esille. Kuvissa ei näy Tarja-ystäväni ompelemat pellavaiset tyynynpäälliset, mutta otan niistä kuvaa myöh. Tässä vielä lähikuvia joistain koruista, koska ne ei oikein pääse edukseen ryhmäpotretissa. Eikä ne kyllä edukseen pääse näissä kuvissakaan, kun en ole vieläkään ehtinyt sinne valokuvauskurssille - huokaus...

Purppuraisia picassojaspiksia ja iso lasihelmi

Sodaliitteja ja iso lasihelmi

Valtamerijaspiksia, yksi lumihiutaleobsidaani *myyty*

Lasihelmiä

Kahvijaspiksia ja lasihelmiä

Picassojaspiksia ja akaatti

Ompelin tällaisia korupusseja valkoisesta pellavasta. Kuvassa on mallikappale, lopullisiin laitoin leiman mustalla. Nauhoja laitoin erilaisia/erivärisiä, koska niitä nyt sattui varastoista löytymään kaikenlaisia pätkiä. Pitää vielä jatkaa tuotekehittelyä...

Huomasitteko muuten, että olen tullut ulos kaapista eli paljastan profiilissa oikean nimeni ja kasvoni :) Ajattelin, etten voi enää esiintyä anonyyminä, kun messuillakin jaan Etanaellin yhteystietoja. Joku saattaa myös huomata, etten ole enää marsuveljesten  mamma. Possumme Laku ja Jyvä nimittäin muuttivat jokunen viikko sitten uuteen kotiin, jossa uskon heidän viihtyvän erinomaisesti. Toivon, että tukkoisuuteni pikku hiljaa helpottaa, kunhan marsupöpöt haihtuu siivousten myötä.

Nyt laitan puikot viuhumaan, oikein ihanaa viikonloppua kaikille!

Arkku täynnä aarteita

Terveiset Tampereelta, jonne pääsimme kuin pääsimmekin viime perjantai-iltana. Matka meinasi tyssätä jo kotipihalle, kun onnistuin kolhimaan mieheni silmäterällä ystäväni miehen autoa. Pakko tunnustaa asia näin julkisesti, niin häpeä ei ole silloin tunnu niin suurelta. Onneksi selvittiin naarmuilla ilman pahempia kolhuja - ainakin näin naisnäkökulmasta.

Reissun päätarkoitus oli Kädentaito-messut, mutta samalla tuli tavattua hyviä ystäviä, vaikka onnistuimmekin väenpaljoudessa välillä kadottamaan toisemme. Porukkaa oli jopa ahdistavan paljon eikä tehnyt mieli ottaa kuvia eikä edes jokaista myyntikojua ihmetellä. Silti sain tehtyä kivoja ostoksia, joista tässä esittelen vain osan. En millään ole maltanut kaikkea kuvata, koska olen viime päivät ahkeroinut koruja - lähes sormet verillä kieputtanut "rukousnauhoja".

Reissun toinen tarkoitus oli noutaa kotiin Ruotsista ostamani puuarkku, joka bussiin unohtuneena pääsi Virpin huomaan ihanaan My Country Home - putiikkiin. Ja mikäs hällä oli siellä ollessa muiden ihanuuksien joukossa :)

Dropsin Alpaca-lankaa tuli ostettua useampi kerä monessa eri sävyssä; harmaata, luonnonvaaleaa, beigeä, ruskeaa. Poskenpehmeää lankaa! Muutama kerä tuli ostettua islantilaista villaa, joka taas on karheaa. Saa nähdä, mitä siitä teen. Ostin myös kokeeksi mohairlankaa, joka on ihan kuin jotain kosteusvoidetta EAJ-käsittelyn ansiosta. Lanka nimittäin sisältää E-vitamiinia, AloeVeraa ja Jojobaa :)

Taidekokoelmani karttui tällä Jaana Tuomiston monotypialla Onnen manifesti. Kunhan ehdin, niin se tulee saamaan arvoisensa kehykset. Perhoset on jostain syystä aina kiinnostaneet minua ja tässä työssä myös väri ihastuttaa. Mukaani tarttui toinenkin taulu, ihan eri tyylinen kollaasi, mutta en ikävä kyllä muista tekijöiden nimeä. Toivottavasti he tulevat  tänäkin vuonna Naisten joulumessuille, olivat siellä viime vuonnakin. myymässä kierrätysmateriaaleista tehtyjä kollaasi-tyyppisiä sisustauluja ym.

Jonkin verran ostin myös kivihelmiä, vaikken juuri etsimiäni löytänytkään. Niitä nyt täällä näprään hopeidun kuparilangan kanssa kokoon - siis ihan tässä samalla kun odottelen esim. kuvien latautumista. Yritän saada jossain vaiheessa tekeleet kuvattua ja tänne näytille. Viikonloppuna olisi tarkoitus saada pääteltyä neulomuksista kaikki langanpäät, hinnoiteltua kaikki tuotteet ja ommeltua vielä kasa pellavaisia korupusseja. HUOH! Mitenköhän ehdin kaiken? Ei ehkä olisi kannattanut jättää kaikkea viime tippaan ;-)

Tässä vielä herkullinen ravintola-suositus Tampereen kävijöille: 2h+k Aleksanterinkadulla. Viehättävä miljöö, mukava ja ystävällinen henkilökunta ja ennen kaikkea suussasulava sapuska. Itse nautin alkupalaksi jättikatkarapuja chili-valkosipuliöljyssä ja pääpalaksi kaksion kuulut parilaleivät kanatäytteellä, kamuni söi valkosipulileipiä ja härkäruukkua, joka oli herkullista. Jälkkäriksi otimme vielä puoliksi omena-kaurapaistosta, jossa olisi kyllä saanut olla reilummin sitä kaura jutskaa.

Unohdin melkein esitellä mitä tästä paketista löytyi:



No tietenkin pellavainen Friends Forever - mekko, josta tulee työasuni Joulumessuille Wanhaan Satamaan. (Anteeksi Virpi ja Terhi kehnot kuvat - kiireessä otetut.)

Sitten vielä pieni näyte palmikoista, joita on myös tullut jonkin verran letitettyä:

Poncho perulaista ylämaan villaa, vaalean harmaat myssy ja huivi australialaista merinovillaa ja vaalean ruskea myssy Sublimen luomu merinovillaa, jota ei ikävä kyllä saa enää mistään Suomesta. Tai jos saa, niin otan vinkit ilolla vastaan.

Eipä muuta kun moro ja kivaa viikonloppua !

Keinutuolin muodonmuutos

Tällaisena vein Fiskarsista ostamani kiikkustuolin kunnostettavaksi. Ajatuksena oli, että se jäisi puun väriseksi ja saisi pintaansa vain lakan.

Vietettyään aikansa Sipoon Söderkullassa sijaitsevassa Verhoomo Taikaneulassa ihanan ammattilaisen Mirva Kanko-Ingmanin käsittelyssä palasi keinuvanhus kotiin hieman erinäköisenä.

Nähtyäni tuolin ensimmäisen kerran mieleeni tuli heti mummola. Se ei pääse meillä ihan oikeuksiinsa, koska oikeanlainen mummolafiilis puuttuu, mutta kunhan saan kiikun alle sopivan maton, niin ehkä ilme kohentuu. Olin ajatellut laittaa Gotlannista ostamani lampaantaljan maton virkaa toimittamaan, mutta tummahkon harmaana se ei sopinut yhtään. Kiikun istuimen kankaassa on kyllä tummanharmaita raitoja ja sitten tuollaisia tumman tiilenpunaisia/ruskeita raitoja valkoisen lisäksi. Väri toistuu juuri ostamissani uusissa verhoissa, jotka tosin on ruudulliset, mutta niiden kaverina on ihan yksiväriset tummanruskeat verhot. Verhoprojekti on kyllä vielä kesken, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Ostin vain kaksi pituutta kumpaakin lajia siltä varalta, ettei ne sovikaan. Mutta hyvältä näyttää. Jopa 11-vuotias poikani sanoi, että noi verhot muuten näyttää hyviltä :) Se on paljon sanottu se - mies ei olisi huomannut koko verhoja, jos en olisi erikseen huomauttanut.

Takaisin itse asiaan eli keinutuoliin, joka sai kumminkin pintaansa tuollaisen pähkinänruskean petsin. Syystä että koelakkaus oli tehnyt pinnasta mustapilkullisen, koska se nosti ammoisen mustan maalin jäänteet pintaan. Eihän tuo väri tasainen ole, mutta ei haittaa yhtään. Sopii hyvin tuon lipaston kaveriksi. Kiikku oli myös aika huterasti koossa, joten Mirva oli purkanut sen osiinsa ja koonnut uudelleen. Kyllä siinä nyt kelpaa puikkoja heilutella - olen oikein tyytyväinen.

Toistaiseksi puuttuvaa joulufiilistä herättelemään pääsi tämä Mailegin suloinen tyttö-tonttu, joka magneeteilla tarttui jääkaapin oveen ja harjan varteen. Jospa se tekisi meille joulusiivouksen ;-)

Hei sitten seuraavaan kertaan!