Hillon ja teen tekijä

Alkaa olla sadonkorjuun aika pihoilla ja puutarhoissa. Tai on marjojen osalta ollut jo jonkin aikaa, kerroinhan jo itsekin mökillä poimituista marjoista. Niiden lisäksi olen tyhjentänyt niin appivanhempieni pensaita kuin naapurustomme sinkkumiehen puskia. Mieheni värväsi minut hänelle marjanpoimijaksi, kun eihän miehen nyt sovi kykkiä marjapensaassa ;-)

Saan tietenkin pitää osan sadosta ja innostuin jopa ensimmäistä kertaa elämässäni keittelemään hilloa, kun punaisia karviaisia tuli puolitoista ämpärillistä. En ole koskaan kuullut, että karviaisia pakastettaisiin sellaisenaan, eihän niitä edes myydä kauppojen pakastealtaista eli vaihtoehdoiksi säilömiseen jää kai hilloksi tai mehuksi keittäminen. Mehustaminen tuntuu jo liian työläältä, mutta ei se hilloaminenkaan ensimmäille kertaa mennyt ihan niinkuin Strömsössä.

Ongelmani hillonkeitossa johtuivat lähinnä siitä, etten omista tarpeeksi suurta kattilaa ohjeen mukaisen marjamäärän keittelyyn. Ainoa jotenkuten sopiva kattila taas ei sopinut yhteen induktiolieden kanssa, kun kaasuliedestä loppui kaasu kesken hillon keittelyn. Sain kuitenkin aikaiseksi tällaisen määrän hillopurkkeja, joihin hätäisesti väkersin rumia Felix-kansia peittämään nuo suojapaperit.

Keittelin eilen toisen erän hilloa, mutta puolta pienemmällä määrällä marjoja eli kahdesta litrasta. Minulta muuten löytyy hirveä määrä noita lasitölkkejä, kun mieheni tykkää tehdä itselleen iltapalaksi voileipiä, joissa on tonnikalatöhnän (= tonnikalapasteija tuubista) lisäksi makukurkkuja. Pesen aina purkit ja kannet astianpesukoneessa, mutta kuumensin purkit vielä uunissa (100 asteessa 15 min.) ja keitin kannet kiehuvassa vedessä.

Vein äidilleni purkillisen hilloa ja askartelin siihen vähän nätimmän kannen. Mutta voin tunnustaa, että tämäkin valmistui vähän kiireessä. Saisihan noista paljon nätimpiä, jos vähän panostaisi etukäteissuunnitteluun, mutta minun rikkinäisillä aivoillani sellainen ei luonnistu, joten monet tekemiseni tapahtuvat viime hetkillä juuri ennen tarvetta. 

Samalla kun väkersin tuon karviaishillopurkin, niin koristelin myös itsetehtyjä teepusseja varten purkin, jonka vien ystävälle.

Kuten tuossa purkin kannessa lukee, niin teepussien täytteenä on suklaaminttua ja mansikkaminttua, jotka olen itse kasvattanut ostetuista luomutaimista. Yrttien oksia kuivattelin ensin ulkona auringossa ja hetken sisällä, ennenkuin rutistelin ne leivinpaperin välissä silpuksi ja teepussien täytteeksi.

Tuossa kuvassa on kyllä suklaamintun kanssa kuivumassa ranskalainen rakuuna, mutta mansikkaminttua kuivattelin samaan tapaan myöhemmin.

Teepusseihin sujahti myös hippunen oreganoa, jota kukkii tuossa taustalla. Osa sen varsista on sopivasti valmiiksi kuivia ;-) Huomaattehan tuon Etanaellin, joka on Minttumaan käsialaa :) Nuo valmiit teepussit olen ostanut irtoteetä varten, mutta mietin, että vastaavia voisi varmaan tehdä kahvinsuodatinpusseista. Ja nuo narujen päässä olevat pienet tagit älysin askarrella itse vasta toiseen tekemääni tee-erään. 

Ensimmäisen erän itsetehtyä teetä annoin ystävälle, koska en itse juo sitä kuin kovassa flunssassa. Hänen mukaansa suklaaminttutee oli oikein hyvää, mansikkaminttuteestä en ole vielä kuullut kokemuksia. Ystäväni keitteli teetä myös tuoreista suklaamintun lehdistä ja siitäkin tuli oikein maukasta.

Seuraavia teenyssyköitä varten askartelin vähän nätimmät lappuset narujen päihin, mutta menin kyllä helpoimman kautta eli leikkelin valmiita, vähän imeliäkin tekstejä aiemmin hankituista askartelupapereista. Taustalle laitoin teen laatua kuvaavat paperit eli mansikkaminttuun punasävyistä ja suklaaminttuun vihreä-ruskeasävyistä paperia.

Toki kehittelin näitä tehdessäni ideoita vähän pidemmälle, mutta saa nähdä syntyykö niistä mitään. Kun puolikas ämpärillinen karviaisia odottaa vielä hilloamista ja neuloakin pitäisi. Sain eilen valmiiksi yhden pienen torkkupeiton, mutta sen ja kesän aikana valmistuneet  neljät kämmekkäät esittelen myöhemmin. Paljon muuta en olekaan neulomisen saralla saanut aikaiseksi.

Käytän paljon aikaa pihallamme ja kukkapenkissäni vieraileviin eläimiin, joista myös otan paljon kuvia. Niitä voi käydä kurkkimassa instagramissa, jonne on nopeampi ja helpompi lisätä kuvia. Eilen kökin pitkän tovin laventelipuskieni äärellä, jotta saisin edes yhden hyvän kuvan neitoperhosesta. Minulla oli oikein kamera käsissäni ja tästä kuvasta tuli mielestäni ihan hieno. Ei minulla mitään macro-objektiivia ole, enkä edes osaa käyttää kamerastani löytyviä hienouksia, joten näillä mennään.

Nauttikaa ihanasta auringosta ja lämmöstä!

Salainen puutarha Pernajassa

No ei nyt oikeasti salainen, mutta tätä paikkaa ei erikoisemmin mainosteta missään, vaan sana viehättävästä kesäkahvilasta kiirii puskaradion avulla eteenpäin. Olen kertonut Bric-à-Bracista jo viime kesäisen vierailun jälkeen täällä blogissa, mutta muistutanpa paikasta uudelleen, kun nyt vasta itsekin pääsin uusintakierrokselle. Kahvila ja puoti on auki vielä elokuun loppuun asti.

Aiemmin kesällä, kun nämä syreenit ovat kukassa, tuntuu varmasti kuin astuisi salaiseen puutarhaan. Erilaisia kukkia, joiden joukossa myös joitakin erikoisuuksia, on joka puolella. Alla kukkii punaisin kukkasin tupakka vanhassa vauvan rautasängyssä.

Sitten viime kesän on piharakennukseen kunnostettu myymälätila, jossa on tarjolla vanhoja aarteita ja uutta sisustustavaraa Cilla's putiikista.

Me ehdimme ystäväni kanssa katsastaa valikoiman sillä välin, kun kahvilan emäntä haki tuoreet piirakat uunista. Sunnuntaina oli korvapuustien lisäksi tarjolla raparperipiirasta sekä kookos-toscapiirasta, joita otimme kumpaakin palat puoliksi. Aah, niin herkullisia! Olimme sopineet tulomme jo aikoja sitten, joten onneksi päivälle sattui hieno ilma ja nautimme kaffet ulkona. 

Puutarhassa on ihana, kiireetön tunnelma ja aikaa käynnille kannattaakin varata siitä nauttiakseen, koska harvassa on ne kahvilat, joissa tarjoillaan pöytiin. Saimme kuulla, että paikalle porhaltavat joskus kahvinsa nopeasti tahtovat motoristit, joiden kiire kummasti loppuu lyhyeen ja asettuvatkin ruohikolle makoilemaan.

Itse kahvilamökissä on ihana mummolamainen tunnelma pitsiverhoineen ja pelargonit akkunan alla. Ja takan edessä riippuu isännän itsensä rakentama komea laiva. 

Kahvittelun jälkeen tutkimme vielä pihan kukkijoita, joista löytyi mm. tämä erikoisen kaunis kerrottu unikko, jollaista en ole ennen tavannut.

Kahvilasta saa ostaa myös paikkakunnalla asuvan taiteilija Inge Löökin ihastuttavia mummo-kortteja.

Teimme pienen kierroksen Pernajassa, jossa olen viettänyt monta lapsuuteni kesää, mutta jatkoimme sitten Malmgårdin kartanolle jauho-ostoksille.  Kartanolle johtava tie kulkee läpi todellisen perinnemaiseman, jossa lehmät makoilevat laitumella, jota reunustavat valtavat puut. 

Olen niin ihastunut Malmgårdin luomujauhoihin, joita pidän syypäänä onnistuneisiin leipomuksiini, etten käytä muita jauhoja kuin äärimmäisen pakon edessä. Kartanopuodin valikoima oli kasvanut entisestään myös muilla tuotteilla niin kartanolta kuin lähialueeltakin, mm. kananmunilla, makusiirapeilla ja makeisilla. Malmgårdin omat emmer-lakritsit maistuivat minunkin suussani juuri sopivasti salmiakilta, niin että ostamani pussi tyhjeni ennenkuin ehdin ottaa kuvan :) Emmer on alkuvehnää eli vielä spelttiäkin vanhempaa. Anteeksi, en nyt muista tarkempaa, miten kartanon isäntä, kreivi Johan Creutz sen selitti. Hän myös antoi luvan kiertää linnan kautta autolla. Opastetut kierrokset linnaan pitää varata etukäteen ja tälle vuodella niitä olisi vielä muutama tarjolla. 

Kaikki kartanon alueen rakennukset ovat upeita ja hiekkatietkin niin tarkkaan haravoituja, ettemme kehdanneet pidemmälle ajella. Mutta tahdon kyllä ehdottomasti mennä tutustumaan lähemmin.

Paluumatkalla pysähdyimme vielä Porvoossa ja kävimme turhaan kolkuttelemassa Sisustus Omettan ovea, joka oli harmillisesti sulkeutunut odotettua aiemmin. Menimme sen sijaan jätskille joen toiselle puolelle, jossa oli laiturilta kivat näkymät. 

Toivottavasti kesäsäät jatkuvat vielä suosiollisina, niin tekin voitte mahdollisesti tehdä kivoja retkiä lähialueille. Meidän retken pituus olisi ollut itseni ajettavaksi liian raskas, mutta ystävän kyydissä se sujui mukavasti samalla neuloen :)

Kiitos Taru kivasta sunnuntaista!

Tässä vielä Bric-à-Bracin aukioloajat, osoite on Pernajantie 275, Varatkaa käteistä mukaan :)

Taas marjoja :)

Kävin eilen ystäväni kanssä mökillämme tyhjentämässä mustaviinimarjapensaat marjoista. Menomatkalla pysähdyimme ostamaan evästä Pukkilan Siwalta, joka sijaitsee lähellä Naarkosken voimalaa, joka on valjastanut käyttöönsä Porvoonjoessa sijaitsevan kosken.

En ole pitkään aikaan malttanut mökkimatkalla könkätä lähemmäs kosken ylittäviä siltoja, vaikka Siwassa on tullut usein käytyä täydentämässä muonavarastoja. Nyt päätimme  pitää aamiashetken joen rannalla. Hetkestä tuli niin nautinnollinen siinä auringon lämmössä, veden viilentäessä kesävarpaita, että melkein unohtui marjat pensaisiin.

Koskeen on rakennettu kalaportaat, jotta lohet nousisivat merestä jokeen. Se ei vaan tahdo onnistua, koska kaikissa joen koskissa ei vielä ole kalaportaita. Pikkukaloja sentään näimme paljon, kun laiturilla nautimme eväitämme. Ja kauniita sudenkorentoja.

Mökillä ei juuri muuta tehty kuin otettiin tuolit puskien viereen ja alettiin poimia. Se näytti varmaan tosi laiskalta puuhalta, kun siinä samalla jutustellen verkkaisesti napsittiin marjoja kulhoon. Minä kun välillä intouduin kuvaamaan kaikenmaailman ötököitä, joita puskissa paljon liikkuu.

Marjat oli isoja ja mehukkaita ja melkein täysi ämpärillinen niitä tuli kolmesta isommasta ja yhdestä pienestä pensaasta. 

Jos joku tunnistaa tuosta epätarkasta kuvasta, mikä otus on kyseessä, otan tiedon kiitollisena vastaan. Näyttää leppäkertulta, mutta on paljon pienempi, kuori vihreä, jossa kaksi mustaa viivaa ja mennä vipeltää niin kovaa vauhtia, etten saanut kännykän kameraa tarkennettua siihen. Leppäkertusta sain napattua vahingossa kuvan juuri, kun se lehahti lentoon.

Tänään pitäisi sitten pussittaa ja pakastaa kerätyt marjat ja viedä äidille pieni määrä karviaisia, joita ystävä tuossa ahkerana poimii :)

Aurinkoista viikonloppua!