SUPERkoto-päivä

Tänään oli ihan mahtava päivä! Varsinkin, kun se tapahtui niin yllättäin. Ajelin puolenpäivän aikoihin kohti Itäkeskuksen Citymarketin parkkikirppistä, jonka siis järjestää BEWEssport ei CM. Puolessa välissä Itäväylällä silmiini osui kyltti SUPERkoto-päivä. Ajattelin heillä, siis KOTOLivingillä olevan joku yksityistilaisuus. No, jatkoin kirppikselle, jossa olikin aurinkoisesta säästä johtuen runsaasti myyjiä.

Tein muutaman pienen ostoksen ja vähän suuremman löydön, jotka käteisen puutteessa jäivät ostamatta, koska läheinen automaattikaan ei huolinut sirukortteja. Tämän amerikkalaisen rekisterikilven ostin pojan huonetta somistamaan. Ainakin myyjä sanoi sen olleen ihan oikeasti käytössä ja pesun jälkeen se on kuin uusi. Pääsi heti seinälle - sinitarralla :)

Kotiinpäin ajellessa näin taas saman kyltin ja hetken mielijohteesta päätin kääntyä kurkkaamaan, että mitä se SUPERkoto oikein tarkoittaa. Pihalla näkyi kirppispöytiä, joten rohkenin  kysyä portilla olevilta henkilöiltä onko tilaisuus kaikille avoin. Ja sehän oli! Sisäänpääsymaksu oli 10 euroa, mutta sillä sai jo portilla pussillisen luomu-rosmariini sipsejä ja sisältä luvattiin omenahilloa.

Selvisi, että tapahtuma oli kaksipäiväinen ja sitä oli kyllä mainostettu lehdissä, mutta jostain kumman syystä oli mennyt minulta ohi, vaikka kuulun selvästi kohderyhmään. Olenhan myös KOTOLiving-lehden tilaaja. Sisällä oli vastassa ensimmäisenä omppuhillo-paja.

Minä kun luulin, että sen saa valmiina, mutta pitikin itse ryhtyä hommiin ;) No ei sentään ihan kokonaan. Teresa Välimäki keitteli hilloa, mutta purkillisen sai itse maustaa mieleisekseen erilaisilla mausteilla. Minä valitsin kanelin ja inkiväärin. Vaikka makuaistini onkin lähes mennyttä, niin mausteet sentään erotan, ainakin kanelin. Seuraavaksi vuorossa oli sitten hillopurkin koristelu.

Tarjolla oli erilaisia nauhoja, teippejä ja lehtiä, joista sai valita mieleisiään koristeita. Pöydän ympärillä kävi kuhina ja siinä tapasin tosi kivoja tyyppejä, joiden kanssa syntyi mielenkiintoisia keskusteluja. Valkkasin omaan purkkiini kuvat uusimmasta KOtolivingin vintage-numerosta. Ihan älyhyvä teippikone heilllä oli, ryysään heti ostamaan. Kaksipuoleista teippiä tulee samanlaisesta kapineesta, jolla laitetaan sitä valkoista peitejuttua pieleen menneen tekstin päälle. You know?

Kuten näette, tekstaus ei ole mun vahvimpia puolia. Paikalla oli myös kahvila Kinuskilla ihanine herkkuineen. Heillä on Kellokoskella vanhassa ruukissa myös sisustuspuoti, jonne toivon pääseväni tutustumisretkelle pikapuoliin.

Herkkujen lisäksi oli tarjolla ostettavaksi Villa Verliinan, myös Kellokoskelta, koruja.

KasKummaa oli tuonut näytteille mm. hauskoja metallikylttejä, jollainen meille lähti kotiin. Vessan oveen nimittäin laitoin kyltin, jossa lukee johtaja :) Siellähän ne paperityöt hoidetaan. Ostin myös muutaman kookospähkinästä tehdyn ison napin, joilla aion koristaa neulomani pipot.

Mukana superpäivässä oli myös Rakennusapteekki Billnäsistä, johtoi ja Kauppahalli24, josta sai heti kättelyssä 10 euroa shoppailurahaa. Aion ehdottomasti kokeilla heidän palveluaan. Paikalla oli myös lankoja vapaasti neulottavissa.

Kotoa alettiin jo ihmettelemään mihin olen jäänyt, joten aloin tehdä lähtöä. Hillopurkin tuunauspöydän ympärille oli jo kerääntynyt iso porukka, kuka mitäkin tuunailemaan.

Koska en heti tullessa älynnyt kuvata Teresa Välimäkeä hillon keitossa, sain hänet Anun kanssa kuvaan lähtiessäni. Sori vaan asettelu :)

Olipa ihan älyttömän mukava kotoilu-päivä. Onneksi näitä on tiedossa jatkossakin!

Ylpeä äiti

Tämä teksti oli tarkoitus julkaista jo perjantai-iltana, jolloin sen kännykällä naputtelin, mutta.... ei onnistu sitten millään. Älkää ihmetelkö, jos kuvat on moneen kertaan, en saa niitä enää pois. Mutta tässä se nyt on ja heti perään tulee toinen juttu; koto livingin Superkoto-päivästä.

Nuorempi poikani on aloittanut yläasteen, joten hänelle on tullut uutena oppiaineena kotitalous. Sitä on aina perjantaisin. Kuten myös teknistä työtä ja niitä varten koulupäivä on aina toisessa koulussa, koska omaan kouluun on tarvittavat tilat vasta rakenteilla. No, tänään hän koulun jälkeen kaiveli kirjan esiin ja sanoi haluavansa tehdä mokkapaloja. Luulin hänen tarkoittavan, että minun pitäisi alkaa hommiin ja sanouduin irti koko projektista heti alkumetreillä. Minulla on nimittäin huonoja kokemuksia edellisestä kerrasta mokkapalojen teosta noin 15 vuotta sitten.

Sen verran osallistuin, että kerroin mitä tarpeita meiltä löytyy, kun poika luetteli niitä reseptistä. Ja lupasin tuoda puuttuvan tomusokerin ja kaakaojauheen, kun olin kuitenkin kauppaan menossa. Asetin myös ehdoksi, että keittiön on oltava siisti homman jälkeen.  Vanhempi veli liittyi myös seuraan, kun pikkuveli alkoi haalia tarvikkeita esiin. Välillä huutelivat, että missä on leivinjauhe, mutta minä pysyin telkkarin ääressä makkarissa. Kunnes keksin, että tämä harvinaislaatuinen tapahtuma pitää ikuistaa.

Tuntui niin mukavalta kuunnella, kun veljekset yhdessä touhusivat keittiössä ilman mitään kähinöitä. Heillä oli ihan selkeä työnjako ja selvästi isoveli tunsi olevansa kokeneempi kahden vuoden kotitalousopintojen perusteella. Mies kävi välillä vesi kielellä tiedustelemassa maistiaisia ennen mökille lähtöään. Eipä tuossa hommassa kovin kauan tuntunut menevän, kohta jo piti mennä kuvaamaan valmis lopputulos. Meillä kukaan ei tykkää niistä sörsseleistä, joita usein laitetaan mokkapalojen päälle.

Vähän jäi vajaaksi täyte, mutta onhan tämä nyt sata kertaa parempi, kuin oma muinainen yritykseni. Ihan onnesta soikeana ja ylpeänä kehuin poikiani tästä huippusuorituksesta. Seuraavana päivänä tästä ei ollut jäljellä kuin murut. Ja hyvää oli!

Käsityökorttelissa

Viime lauantaina vihdoin koitti Suomen käsityöyrittäjien ensimmäiset kokoontumisajot eli Käsityökortteli Kampin Narinkkatorilla Helsingissä. Tuosta linkistä voi käydä kurkkimassa enemmän kuvia ja linkkejä mukana olleiden yrittäjien omille sivuille, minä esittelen tässä vain joitakin, vaikka useampikin toki olisi esittelemisen arvoinen.

Itse lähdin liikkeelle tuunatun kyynärsauvan kanssa ja ihmettelin, miksen ole aiemmin älynnyt piristää sauvaa rusetilla. Jatkossa somiste saattaa vaihtua mielialan mukaan, kun olen nyt vauhtiin päässyt. Tällä kertaa olin pukeutunutkin sävy sävyyn sauvan kanssa :)

Myyntikojut olivat juuri sopivasti kauppakeskuksen pääoven edustalla. Tummista pilvistä huolimatta minun aikanani ei onneksi satanut, vaikka olin varustautunut sadetakilla. Ihmisvilinä telttojen välissä oli aikamoinen eli paikka oli mitä parhain. Toivottavasti tapahtuma saa jatkoa.

Melko nopeasti bongasin Minttumaan teltan, jonne suunnistin esittäytymään. Olenhan adoptoinut sieltä Minttukarhun kotiimme. Aivan ihastuttavia tuotteita oli tarjolla ja pitihän Etanaellin sukulaisensa kuva hankkia korttina. Koira on vaan rekvisiittaa jääkaapin ovessa.

Tällaisen vanhasta kirjankannesta tehdyn taulun hankin eteisen seinälle muistuttamaan, että paistaa se päivä risukasaankin. Monessa Mintumaan tuotteessa on jujuna kivat tekstit.

Etukäteen minulla oli mielessä yksi hankinta ja se oli avaimenperä autonavaimiin. Se löytyikin Teelikamenttenin värikylläisestä kojusta ja on Delfia designin käsialaa.

 Vasta kotona hoksasin, että tulikohan valittua kala siksi, että olen myös horoskoopiltani kala.

Ihan mahtavaa oli tavata tosi taitavia ja idearikkaita käsityöläisiä. Mukana oli useampi vanhatuttavuus, mm. meidän kesäkuisella kotitorilla mukana ollut viaMinnet nahkakorut sekä elokuun kotitorille osallistuneet INX Design lasikorut ja TaavaNainen. Muutama uusi tuttavuus löytyi ja mukavan rupattelutuokion jälkeen päätin, että ainakin Kirkkonummelle on tehtävä tutustumisreissu. Siellä pitää Huone ett Rum lifestylepuodissa majaa mm. Rautaharakat, jonka rautalangasta muokattuihin tarve-esineisiin ihastuin niin, että kotiimme lähti sipulien säilytys-sipuli. Niitä kun ei kuulemma olisi hyvä säilyttää jääkaapissa kuten minä teen.

Tekstit tulee välillä oudosti, kun laitoin kuvia vierekkäin tilaa säästääkseni. En viitsi ladata tähän miehen koneelle Photoscapea, jolla joskus käsittelen kuvia. Tässä sipuli vielä meidän keittiössä. Mukaan tuli pidempi ripustuskoukku ja kätevää olisikin, jos olisi paikka, johon sipulin voisi ripustaa, varsinkin, kun siihen voisi laittaa vaikka lyhdyn tai jonkun kasvin. Esim. lankaköynnös sopisi hyvin.

Korumetsän riipuksiin, korvakoruihin ym. on painettu kuvioita mm. pitseillä.

Koska minulla sormet syyhyää korttien tekemiseen, mutta olen vähän huono teippien ja liimojen kanssa, sain vahvistusta ajatukselleni käyttää ompelukonetta hyväkseni ja ostin muistin virkistykseksi ja varmuuden vuoksi pari kaunista korttia, joihin on ommeltu kangastilkkuja. Nämä löytyivät Maheka Designin kojulta, jossa oli myös koruja, joissa on käytetty vintage tapetteja.

Tutuistuin Galleria Ajatuksenpoikasen kojulla Pirjo Lindgrenin keramiikka-astioihin, joilla hiirulaiset vahtivat tarjoiluja. Maisteltavana oli Balderin Cafén monenlaisia hilloja, joista suurin osa, juuri ne kiinnostavimmat maut, olivat tehneet kauppansa. Yksi niistä oli karamellisoidulla chilillä mausettu omenahillo.

Paljon tuli kerättyä mielenkiintoisten puotien käyntikortteja, mutta nyt esittelen viimeisen ostokseni, muuten ette jaksa lukea pidemmälle. Tämän Sinisen Sopukan valmistaman suomenlampaanvilla-sormuksen aion ottaa osaksi työasuani, kun taas menen Naisten Joulumessuille myymään neulomuksiani.

Käsityökorttelista jatkoin ystäväni työpaikalle, jossa hän hätisteli emännöimänsä tilaisuuden vieraita Helsinki Fashion Weekendin muotinäytökseen. Nautimme rääppiäisiksi hieman coctailpaloja ja kuohuvaa. Muotinäytökseenkin olisi ollut mahdollisuus mennä, mutten oikein tuntenut kuuluvani tylikkääseen joukkoon farkuissani.

Suuri tapaus omassa elämässäni olisi ehkä ansainnut oman postauksensa, mutta tulkoon se nyt samaan syssyyn. Aloitin nimittäin eilen työt! Lähes vuosi ja yhdeksän kuukautta on tullut oltua poissa työelämästä enkä toki aloita heti täysillä vaan teen lyhyttä päivää harvakseltaan eli joka toinen päivä. Parasta on tietenkin päästä taas mukaan työyhteisöön.

Mukavaa jatkoa viikolle, josta on näemmä tulossa melko aurinkoinen  ja lämmin.