Antiikkia ja sisustusta Tampereella

No niin, vihdoinkin ehdin tänne blogin pariin kertomaan lauantaisesta Tampereen reissusta. Kahden ystäväni kanssa lähdettiin heti aamusta ajelemaan kohti Hämeenpuiston antiikki- ja sisustustapahtumaa ajatuksena, että olemme ajoissa perillä, ettei parhaat löydöt mene sivu suun. Luvatun sateen varalta pakkasimme mukaan kumisaappaat, sadetakit ja sontsat, mutta onneksi niitä ei juurikaan tarvittu.

 

Muutamat myyjät olivat kuulemma peruuttaneet tulonsa, ehkä pelästyneet sääennustetta, mutta telttoja ja tavaraa oli kyllä ihan kivasti paikalla. Ruokakojusta levisi hyvä tuoksu puistoon ja minä sain aamiaiseksi omppuja.

 



Puistossa oli vanhoja tuttuja edellisistä Greige-lifestylen järjestämistä tapahtumista sekä muutama uusi tuttavuus. Hauskaa oli myös törmätä joihinkin tuttuihin kasvoihin aiemmilta Friends Forever -sisustusmatkoilta ja vaihtaa kuulumisia. Kaikista kuvistani en ole ihan varma, kenen puoti on kyseessä, mutta seuraavat neljä kuvaa ovat järjestäjien, Virpin ja Miran eli My Country Homen  ja Mirantikin yhteisosastolta.

 

Antik Helen Kokkolasta on vanha tuttu Milavidan tapahtumista. Heillä on aina niin ihanaa tavaraa. Tällä kertaa mukana oli paljon vanhoja lasten juttuja, mutta jostain syystä en tullut nappaisseeksi kuin yhden kuvan.

Sitten voisinkin esitellä ystäväni ostoksen; aivan hurmaavat nukenrattaat. Katsokaa jousitustakin, joka on nahkaa. Nukke ja peitto lähtivät mukaan kaupantekijäisiksi. Myyjänä Ollinonni, jolta minäkin ostin erikoisen vekottimen, mutta en muistanut kuvata sitä. Esittelen siis myöhemmin. Voisin itse asiassa järjestää arvauskilpailun, koska kyseessä on harvinaisempi vempele, jota moni ei välttämättä tunnista. En minäkään, ennenkuin kysyin.

 

Nuo puiset astiat ja varsinkin nuo pikkuiset nahkaiset lapsen saapikkaat olivat aivan ihania.

 

Upea sininen pöytä, mutta kun ei olisi mahtunut autoon.

 

Vanhojen aarteiden lisäksi tarjolla oli myös uudempaa tuotantoa, mutta tietysti tyyliin sopivasti, mm. Jeanne d'Arc Livingiä

 

 

Eläimiä oli niin puisina kuin kuvinakin.

 

.

Moneen kertaan syynättiin kaikki tarjolla oleva, mutta osattiin pitää järki kukkarossa. Oltiin saatu auto parkkiin ihan puiston viereen ja sopivasti Boknäsin eteen. Pitihän sielläkin poiketa, kun lupasivat kyltissään vielä tarjouksia sisustustapahtuman kävijöille. Ihastuin tähän lintuhäkkiin, johon voi kiinnittää vaikka joulukortit.

 

 

Ostin kuitenkin 30% alennuksella kaksi vanhaa dou:ta eli riisimittaa. Minulla on yksi tällainen jo ennestään, mutta tässä viehätti nuo rautaiset somisteet. Pienemmästä ei tullut otettua kuvaa.

 

 

Koska parilla omenalla ei pitkälle pötki, niin oli aika lähteä syömään. Aiemman kokemukseni perusteella sain kamut suostumaan Kaksion antimiin eli 2h+k -ravintolaan, joka on tosi tunnelmallinen tiiliseinineen ja kynttilöineen.

 

Masut täynnä päätettiin suunnistaa jälkkärikahveille Antiikkikahvila Pehtooriin Pinsiöön. He olivat myös Hämeenpuistossa, mutta halusimme nähdä itse puodin, joka lopettaa lähiaikoina ja keskittyy Tampereen liikkeeseen.

 

Tämä aukeavalla kannella varustettu ranskatar lähti mukaani, koska se onneksi mahtui juuri ja juuri farmarin takakonttiin.

 

Upea paikka, jossa pelargonitkin kukkivat kauniisti.

 

Meillä oli ihan mahtava reissu ja uutta jo suunniteltiin. Syyskuun lopulla on taas Friends Forever-sisustusreissu Tukholmaan ja tällä kertaa se on sopivasti viikonloppuna eli töistä ei tarvitse ottaa vapaata. Tästä lisätietoja - lähde mukaan!

 

Pulpetti löysi paikkansa, johon se sopi millilleen :) Tuo maailmanpyörä on löytö Hämeenpuistosta. Se ei ole vanha, vaikka siltä näyttää. Siivooja-lintu on Omataito Handusta, muut toukokuiselta reissulta Ruotsista ja Tanskasta. Arkku pöydän alla on myös Ruotsista, putiikista Uthuset i Stan Gävlessä.

 

 

Nyt höyhensaarille! Aurinkoa viikon alkuun!

 

 

 

Päiväretki Porvooseen

Syksy on tullut, sen huomaa säästä ja koulun alkamisesta. Oli pakko vetäistä villasukat jalkaan.  On hyvä hetki palata viime viikon helteisiin ja Porvooseen, jonne teimme retken ystäväni kanssa. Hän tosin asuu Porvoossa, muttei kuulemma ole pitkään aikaan käynyt siellä vanhalla puolella. Suutarin lapsella jne ...

 

 Auto jätettiin Lundin kattoparkkiin, josta suunnattiin vanhaan kaupunkiin Välikadulle. Brunbergin tehtaanmyymälän herkut jätettiin suosiolla väliin. Kepin kanssa köpöttely oli hidasta mukulakivillä ja portaatkin oli monen paikkaan korkeat, mutta onneksi sai tukeutua ystävän käteen.

 

Ihan ekaksi poikettiin oikealla näkyvään keltaiseen taloon, johon oli kivan puodin tilalle tullut uusi sisustus- ja lahjaliike Kodin Kruunu, joka oli varsin täynnä erityisesti romanttisia valkoisia tavaroita.

 

 

 

Täältä lähti mukaani vain pitsinauhaa koruja varten ja magneetti jääkaapiin oveen.

 

 

Seuraavaan kohteeseen ei ollut pitkä matka. Riimikko on nimittäin ihan vastapäätä Kodin Kruunua. Jostain syystä Riimikon nettisivut eivät aukea, joten en saa linkkiä tähän, mutta eiköhän tuo mahtava lelukauppa ole tuttu kaikille Porvoon kävijöille. Tällä kertaa ihmettelimme varsinkin pikkiriikkisiä nukkekodin tavaroita.

 

 

Yritin saada kuvaa ihastuttavasta viirinauhasta, johon oli painettu perhosia, mutta kun kännykällä ei oikein saa valotusta säädetty, niin sori tämä tuhruinen kuva. koen vaan niin hankalaksi raahata mukana kunnon kameraa, kun kyynärsauva pitää saada kuvatessa tungettua johonkin ja aina se kuitenkin rämähtää lattialle ja saa pelätä sen vievän jotain arvokasta mennessään. En muuten älynnyt kysyä, olisiko viiri ollut myynnissä. Ajattelin sen ilman muuta olevan vain somiste :)

 

 

 Seuraavana kohdalle osui Welmans, koti- ja keittiötarvikkeliike, joka oli laajentunut sitten viime käyntini. Heillä on myös yläkerta, jossa on enemmän huonekaluja, mutta sinne en jaksanut kiivetä. En kyllä ottanut kuvia myöskään alakerrasta, kun siellä parveili koko ajan muita asiakkaita. Mutta kivoja tuotteita on, kannattaa poiketa :)

 

Matka jatkui, mutta kuumuudessa tuli jo jano ja nälkäkin alkoi hiukoa. Kohdalle sattui sopivasti Timbaali. Helteestä johtuen päätimme lounastaa sisällä ja tarjoilija suoritteli viileintä Papukaijasalia. Etanaelli jätti sukulaisensa syömättä ja tyytyi päivän pastaan, joka oli herkkusienillä höystetty.

 

 

Hyvin syöneenä oli hyvä taas jatkaa matkaa nurkan taakse Jokikadulle, jossa poikkesimme Vanille Homeen, joka oli tullut Liinas:in tilalle. Outoa kyllä, heidän nettisivuillaan ei kerrota mitään Porvoon liikkeestä, ei siis mainita edes osoitetta. Eivät ehkä kiireessä ole ehtineet päivittää :)

 

 

 Tämän jälkeen vuorossa taisi olla Destiny, jonka Helsingin liikkeeseen yritin silloin viikko sitten, ilman menestystä. Täällä olen käynyt ennenkin, pari vuotta sitten, jolloin puodin nimi oli Våga. Parempia kuvia liikkeestä löydätte ystäväni blogista Casa Mimi. Siellä on hyviä kuvia myös viime sunnuntain kotitorista ja minun koruistani. 

 

 

 Tulipa taas osoitettua maailman pienuus! Osoittautui, että minulla ja Destinyn myyjällä on yhteinen tuttava :) Täältä ostin erilaisia pitsinauhoja koruja varten ja vintage-kuvia tulevia korttiaskarteluja varten. Yritän kuvata koruja joku päivä myös tänne omaan blogiini.

 

Viimeinen pysähdyspaikkamme oli Skafferi, ihanien herkkujen taivas ja teepuoti.

 



 Sieltä ostin tuliaisiksi miehelleni, perheemme grillimestarille, grillauskastiketta ja pojille ja itselleni suklaata

 



Käväistiin myös Tuulan antiikkipuodissa, jossa oli pääasiassa astioita, muttei juuri nyt mitään minua kiinnostavaa. Samalla sisäpihalla oli myös nukkemuseo ja joku käsityöputiikki. Ja joki siinsi punaisten aittojen välistä.

Sitten olikin aika lähteä kotiinpäin. Autossa huomasin, kuinka raskasta lyhytkin kävelymatka ja jaloillaan oleminen on. Olin ihan kuolemanväsynyt. Sen huomaa muutkin siitä, että menen ihan hiljaiseksi. Normaalisti olen hirveä pälättäjä - mieheni mielestä :) Mutta sekin käy pidemmän päälle väsyttämään, puhuminen.

Käytiin vielä matkalla moikkaamassa ystäväni tyttöjä ja sain mukaani Barcelonan tuliaiset.

Eikä tässä vielä kaikki! Samalla reissulla haimme myös sen edellisessä postauksessa esittelemäni renginkaapin. Odotan niin, että pääsen itse auton rattiin, ettei tarvii koko ajan ystävien kyytiin kärkkyä. Ensi lauantaina tosin on mentävä kamujen kyytiin, koska haluan ehdottomasti päästä Hämeenpuiston antiikki-, sisustus- ja lifestyle tapahtumaan. Siellä on taas kerran mukana valtava määrä ihania antiikkiliikkeitä eli vastustamattomia houkutuksia on odotettavissa.

Viikon päästä viemme jo autoni Respectaan, jossa siihen asennetaan käsihallintalaitteet ja toivon mukaan pääsen sitten samantien totuttelemaan niiden käyttöön. Aika lailla jännittää ajaminen, kun tauko on ollut niin pitkä ja muidenkin kyydissä pelottaa. Mutta se liikkumisen vapaus! Sitä en malta odottaa.

Nyt on lähdettävä kenkäostoksille. Häpesin kuollakseni tänään kuopuksen maalin sotkemia jo muutenkin räjähtäneitä kenkiä, kun olimme Lastenklinikalla poistattamassa nauloja ja kipsiä hänen kädestään.

Kivaa viikon jatkoa!

 





Kädentaitoja kotitorilla ja valmis jakkara-projekti

Kuten otsikostakin huomaa, on taas tulossa sekalaista asiaa. Olisi niin paljon kerrottavaa ja monta uutta paikkaa esiteltävänä, että pitää taas lyödä kaksi kärpästä samalla iskulla. Vaikka kyllähän nämä molemmat liittyy käsillä tekemiseen.

Etanaellin korut ja Ritva Tuomisen keramiikkaa

Tänään oli Kotitoripäivä, jonne oli kokoontunut monen monta käsillä tekijää yhteen myymään aikaansaannoksiaan. Sää onneksi suosi meitä, joten levittäydyimme isäntäperheen pihamaalle. Kahvipöytä notkui taas myyjien tuomista herkuista, jotka olivat vapaasti kävijöiden nautittavissa. Itse olin tehnyt vadelmapiirakan.

Mukana oli tuttuun tapaan käsitöiden lisäksi myös tuote-esittelijöitä: Living & Room -sisustustuotteet, Mary Kay -kosmetiikka ja Leikkien -lastentuotteet.


Pitsilaatikko -blogi ja Nooran nurkka -blogi

Tässä vielä pari lähikuvaa ahkerien naisten tuotoksista. Kuten näette, melko laajalla skaalalla syntyy valmista :)

 

 

 

Inx lasikorut

 

Tällaiset ihanuudet sain vaihtareiksi kassillisesta Marimekon tasaraita-trikoista, joita oli 16 eri väriyhdistelmää. Nuo härkäpavut päätyivät heti wokkiin, johon käytin myös naapurilta saadut kesäkurpitsat. Ihan vaan jotta pääsen maistamaan tuota raparperihilloa, pitää varmaan laittaa pannari uuniin. Otin kuvia myös wokista, johon tuli lisäksi paprikaa, sipulia ja fetaa, mutta jostain syystä jotkut kännykällä otetut kuvat kääntyvät täällä bloggerissa nurinniskoin. En ymmärrä.

Sitten toista asiaa eli se valmistunut jakkara, jonka maalaus vähän venähti, kun meillä ramppasi vieraita. Ensin harkitsin tyytyväni yhteen maalikerrokseen, koska jakkara saa kyllä näyttää vanhalta, mutta jäihän noita elämän jälkiä näkyviin toisestakin maalauksesta huolimatta. Tuo alempi palli on ollut meillä tooosi kauan ja mietin sen sutimista samalla, mutta mies käyttää sitä autotallissa, joten jäi sikseen.

 

 

 

Nuo lyhdyt sain Living & Roomin emännänlahjana silloin kesäkuussa, kun järjestin meillä kotitorin. Niitä piti kyllä tulla vain yksi, tuo isompi, mutta yllätykseksi lähettivät myös pienemmän ilmaiseksi, koska kuvaston lyhdyssä oli eri teksti. Ihankuin olisin huomannut eroa :)

 

 

Paikan palli saa meidän lasiteltu parvekkeelta. Olen aika ylpeä itsestäni, että oikeasti sain aikaiseksi tämän kunnostustyön, vaikkei se iso homma ollutkaan. Maalaaminen vain on aina tuntunut jotenkin vaivalloiselta, kun ensin pitää puhdistaa ja hinkata  ja vaikka mitä. Olen tehnyt myös toisen vanhan hankinnan, jolle en kyllä aio tehdä mitään ainakaan vähään aikaan. Vaikka toisaalta haluaisin vain poistaa tuon maalin. Ostin tämän renginkaappina Retro & Romu:sta, mutta en katsonut mittoja tarpeeksi tarkkaan, joten sen isompi koko yllätti. Mutta on kyllä ihan mieleinen.

 

 

 

Sitten vielä iloinen perhe-uutinen :) Meille on muuttanut Hämeenkyrön takametsistä Minttukarhu (Ursa Menta). Se tykkää kovasti mustikkamaidosta ja suorittaa mielellään erilaisia jumppaliikkeitä meidän sohvalla. Minttukarhun sukulaisia saattaa lymyillä joitakin yksilöitä Minttumaalla.

 

 

Tähän jumppatuokioon päätän tällä erää ja koitan seuraavaksi saada aikaan raporttia Porvoon reissusta. Hyvää alkua uuteen viikkoon!

 











Neuleita kiville

Hih... kyllä, luitte oikein :) Olen neulonut kiville takkeja, makuupusseja tai miksi niitä nyt kutsuisikaan. Idea lähti Pitsilaatikko -blogin  virkatuilla kukilla päällystetyistä kivistä, joita on tarkoitus käyttää pöytäliinapainoina. Itse olen juuri ehtinyt ostaa sellaisia mökille, koska tuuli välillä riepottaa pöytäliinaa miten sattuu. Parvekkeellakin käytän painoja, vaikka aurinkovarjo estää liinaa lentämästä taivaan tuuliin.

Koska virkkaus ei ihan ole mun juttu, niin sain yksi ilta päähänpiston kokeilla miten kiven voisi päällystää neulomalla. Piti tietty heti tarttua toimeen, vaikka odottamassa on muitakin keskeneräisiä hommia, kuten se jakkara-projekti. Se on kyllä saanut jo yhden maalikerroksen ylleen ja odottaa toista autotallissa. Tuli mieleeni Puro Batik -langat, jotka sain muutama vuosi sitten vaihtareina Anu Harkin järkkäämästä KIP Neulotaan julkisesti - tapahtumasta Koto livingin toimitiloissa. Tulipa niillekin langoille vihdoin käyttöä :)

 

 

Oli pieni paussi  kirjoittelussa, koska piti tässä välissä käydä fysioterapiassa ja työterveyslääkärillä juttelemassa syyskuussa koittavasta työkokeilusta. No, enpä päässyt lääkärin luokse, kun minä lahopää olin väärässä paikassa! Kävin sitten moikkaamassa työkamuja. Ensi viikolla uusi yritys.

 

Noita kiviä löytyi ensihätään kotoa vain muutama sopivan kokoinen, vaikka olen raahannut niitä mm. Gotlannista ja laavakiviä Islannista. Kuten kuvista näkyy, niin ihan suljettuna neuleena teen. Vähän kiven muodon mukaan yritän lisäillä sopivasti silmukoita ja välillä sovitan kiveä pussiin ja sitten lopulta kivi pitää jättää pussin sisälle ja kaventaa sopivasti. Liukuvärjätystä langasta raidat tulee ihan itsestään.

 

Kiviä piti tietty kohta saada lisää ja piti mennä pihalta etsimään. Sileähköt on parempia ja niitä meillä on vain isohkoja mukulakiviä. Jokunen sentään löytyi ja ne pesin tiskiaineella ja juuriharjalla. Työkaverilta sain paremman idean, kun hän sanoi, ettet sentään laittanut astianpesukoneeseen :) Mies ei oikein tykkää, että meidän sänky on täynnä kiviä. Häntä myös ärsyttää suunnattomasti herätä ja huomata nukkuneensa mun sukkapuikon päällä. Minulla kun on tapana tehdä käsitöitä useimmiten sängyllä pötkötellen.

 

 

En ole vielä keksinyt, päättelenkö nuo langatpäät vain sisäpuolelle vai virkkaanko niistä renkulan, johon kiinnitän tuon verhonipsun. Koska tuo Puro Batikin värisävy ei ole ihan mun lemppari, vaikka kiva onkin, niin piti sitten kokeilla palmikoita. Langaksi löytyi kätköistä Novitan Luxus eco & organic puuvillaa. Ihan simppeliä palmikkoa kokeilin ensialkuun.

 

 

Jos näitä palmikollisia saisi vielä pari valmiiksi, niin sitten olisi pari neljän satsia valmiina ja voisi taas näpertää muutamia koruja. Ostin nimittäin eilisellä Porvoon reissulla ihania pitsinauhoja, mutta niistä lisää, kunhan jokunen valmistuu. Toivottavasti ehdin edes muutaman saada valmiiksi ensi sunnuntain Kotitoria varten.

 

Nyt mies toi minulle grillimakkaran käteen, joten eipä muuta kuin ensi kertaan, heippa :)



Happy:nä Hesassa

Tajusin vasta äsken, että minähän olin jopa onnellinen viime sunnuntaina :) Vaikka muuten on ollut mieli niin maassa, ettei oo tehnyt mieli kirjoitella tänne puuhistani. Harmittaa niin vietävästi moni tähän vammautumiseeni liittyvä asia, kun tuntuu, että kaikesta pitää taistella.

Viimeisimpänä invapysäköintitunnuksen hankkiminen autoon. Minulle on sellainen jo myönnetty kerran, mutta vain määräajaksi ja nyt kun oli tarkoitus uusia se, niin en olekaan tarpeeksi vammainen! Vaikken edes pääse autosta ulos tai sisään, jos en saa auton ovea kokonaan auki eli tarvitaan leveämpi parkkiruutu. Plus että käveleminen kepin kanssa on tosi hankalaa, hidasta ja ajoittain kivuliastakin. Ja lentokoneeseen mahtuminen taipumattoman jalan kanssa vaikuttaa olevan todella haasteellista. Mutta ei siitä sen enempää. Joudun vielä selvittämään (ja murehtimaan asiaa vielä moneen kertaan).

Vähän iloisempaan aiheeseen ja paikkaan eli Helsingin keskustaan ja Esplanadin puistoon. Mies lähti viikonlopuksi Jyväskylän ralliin ja vaikken mielelläni matkusta taxilla (pelottaa), kun se korttikin meni umpeen ja uusi on vasta tilauksessa, nyt tein vihdoin päätöksen tilata invataxi ja mennä Hesan keskustaan, jossa en ole käynyt yli puoleentoista vuoteen. Ja olen sentään hesalainen, paljasjalkainen :) Sain idean viedä pojat brunssille ja tavata samalla ystäväni. Paikaksi valikoitui Kluuvikadun Fazer, koska ajattelin tarjoilujen kelpaavan pojille. Huom: pöytävaraus kannattaa!

Tultiin taxilla Etelä-Esplanadille, koska tarkoitus oli lyödä kaksi kärpästä samalla reissulla eli käydä tutustumassa perinteikkään Papagenan tiloihin avattuun Destinyyn. Sain vinkin Destinyn sisaresta Porvoossa (entinen Våga) Casa Mimi blogista ja heidän nettisivuillaan vierailtuani oli ihan pakko päästä paikan päälle. Mutta! Minä höperö olin tsekannut aukiolon väärin eikä Hesan liike ole sunnuntaisin auki, Porvoo on. NYYH! Ei auttanut kuin istuskella Espan puistossa odottamassa. Ei haitannut, koska olin niin happy, kun vihdoin olin täällä :) Nautin auringosta ja tunnelmasta; tuntui kuin olisin ollut ulkomailla.

Pitkää matkaa ei onneksi tarvinnut kävellä, koska molemmat paikat on vastakkaisilla puolilla puistoa. Muita kuvia en brunssin tarjoiluista saanut otettua, koska oli niin paljon juteltavaa ystävän kanssa. Lettuannoksen haki poika ja mätti siihen hirveän kasan kermavaahtoa, kun hillo loppui kesken. Fazerin brunssia kehuttiin kovasti, kun googlasin eri vaihtoehtoja ja se olikin pojille sopivasti tosi tavanomainen. He kun eivät kovin helposti maistele uusia makuja. Mutta mielestäni valikoima oli liiankin tavanomainen ja jopa tylsä hintaansa nähden.

Kyse oli ennemminkn perus hotelliaamiaisesta kuin monipuolisesta brunssista. Mitään lämmintä tarjottavaa ei kahvin ja teen lisäksi ollut. Ellei siksi lasketa nakkeja. Leipää oli kolmea erilaista ja lisäksi minikokoisia croissanteja ja ihan perus kurkut, tomaatit, paprikat, salaatinlehdet ja meloniviipaleet. Jälkkäriksi juustoja ja muutamaa laatua kakkua. En pala halusta mennä uudelleen. Suunnittelimme kokeilevamme seuraavaksi Helsingin Kalliossa sijaitsevaa Sandroa, jonka etnistä makumaailmaa on kehuttu ylitse muiden.

Ystäväni halusi ostaa minulle väen väkisin tämän söpön pöllöpurkin, joka on täytetty Fazerin sinisillä konvehdeilla. Myös Kis Kis -karamellit olivat saaneet uudet hienot peltirasiat. Voitte kuvitella mielessänne miltä ne näyttävät :)

Vaikka oli ihana reissu, niin se oli myös todella väsyttävä. Iltaa piristi, kun sain meille muutamaksi päiväksi ystäväni Pohjois-Karjalasta. Innolla odotan keskiviikkoa, jolloin kamuni kyyditsee minut Porvooseen, koska oma autoiluni on vielä vaiheessa.

Kivaa viikon jatkoa!