Kesäpäivä Skanssenilla

Ei tarvinnut mennä Lastenklinikalle vielä aamu kahdeksalta, mutta lähtö saattaa tulla minä hetkenä hyvänsä. Todennäköisesti pojan pitää viettää yksi yö sairaalassa , koska vasta klo 15 jälkeen ehtivät leikata. Toivottavasti ehdin tässä odotellessa kertoa meidän Tukholman reissusta. Olimme jo etukäteen päättäneet viettää päivän Skanssenilla, joten ostimme jo laivalta liput HOP- ON/HO- OFF paattiin, jolla voi vaikka koko päivän reissata kaupungin eri nähtävyyksiin mereltä käsin ja sillä pääsee kätevästi Djurgårdenille.

Koska olin liikkeellä pyörätuolin kanssa, oli kätevää, kun paatin yksi pysähdys-laituri oli vain muutaman sadan metrin päässä Viking Linen terminaalista. Hyvin pääsin kyynärsauvan kanssa siirtymään kyytiin henkilökunnan avustamana ja pyörätuolille (kuten lastenvaunuillekin) oli hyvin tilaa. Jos kiinnostaa, niin kuulokkeilla voi kuunnella selostuksia Tukholman historiasta ja nähtävyyksistä monella eri kielellä.

Jo silloin, kun laiva oli saapumassa satamaan, ajattelin, että Tukholman kaupunkisiluetti on kyllä kauniimpi kuin Helsingin. Ja sightseenristeily kyllä todisti sen.

Jäimme kyydistä Gröna Lundin huvipuiston laiturilla, josta on tosi lyhyt matka Skanssenin pääsisäänkäynnille. Silti matkalla piti pysähtyä virkistäytymään, koska miehellä oli niin raskas urakka työnnellä minua :)



Vohvelit jätimme suosiolla myöhemmäksi, olimmehan vasta syöneet laivalla runsaan aamiaisen. Skanssenillakin toimi sama systeemi kuin Suomessa monessa paikassa eli miehellä oli avustajan ominaisuudessa ilmainen sisäänpääsy. Hän tosiaan joutui tekemään töitä sen eteen, koska täällä Skanssenilla on suuret korkeuserot eikä hissi ja rullaportaat toimineet.

Poikia kiinnosti eniten apinat ja muut eläimet, jotka olivat päivän helteestä johtuen melko laiskoina. Nämä raitahäntäiset otukset pysyivät silti tiiviisti yhdessä kasassa. Heidän isoon aitaukseen pääsee myös sisälle kulkemaan, mutta apinoihin ei toki saa koskea, vaikka ihan kosketusetäisyydelle pääseekin.

Tämä Galejan-aukio ei meidänpoikia enää kiinnosta, mutta perheen pienimmille siellä on kivoja härveleitä. Kuten kuvasta näkyy ei porukkaa ollut ruuhkaksi asti.

Minun mielestä upeinta täällä ovat kaikki vanhat hirsiset rakennukset, joita on paikalle tuotu eri puolilta Ruotsia. Olisin voinut kuvata niitä vaikka kuinka, mutta mies vaan vauhdilla työnteli ohi. Muutenkin reissulla kukki musta huumori minun hitaudestani, kun laivalla könkkäsin kyynärsauvan kanssa ja pojat huutelivat minulle "run Forrest, run" :) Ei meillä aikaa olisi ollutkaan ihan jokaisen torpan kuvaamista varten.

Juuri tuli puhelu Lastenklinikalta ja pojan operaatio on siirretty huomiseen, jolloin meidän pitää olla osastolla jo 7.15! Apua! No, ehdinpä saada tämän jutun valmiiksi.

Juuri kukaan eläimistä ei ollut näkösällä, mutta karhut sentään nukkuivat taivasalla.

Tämän jälkeen olikin paikallaan lounaspaussi Högloftetin kupeessa. Skanssenilla on useampi kahvila ja ravintola, mutta siellä on myös paikkoja omien eväiden syömistä varten. Me istuimme ulkoilma kahvilassa puiden katveessa, jossa ihme kyllä saimme olla rauhassa lokkien hyökkäyksiltä, mutta muutamilta naapuripöydiltä katosi eväät kyllä salamannopeasti niiden nokkiin. Minä nautin lettuja hillon ja kermavaahdon kanssa, pojat otti luonnollisesti hampparit, vaikka tarjolla oli myös mm. uuniperunoita salaatin kanssa. Mies huolehti nestetasapainosta :)

Matkamme jatkui kohti Markkinakatua, jossa on vieri vieressä pieniä myyntikojuja. Skanssenin portilta saa muuten tosi hyvän kartan, johon on merkitty eri rakennusten nimet ja eläinten sijainnit. Huomatkaa seuraavassa kuvassa mehiläispesät talon edessä.

Karkkipuodista tein lähes ainoat ostokseni ja ne ovat tässä. Tuossa Lakritsfabrikenin rasiassa oli pieni pussillinen salmiakkilakuja, joiden oletan olleen hyviä, koska niissä maistui sopivasti salmiakin suolaisuus.

Seuraavaksi lähdettiinkin sitten rytyyttämään mukulakivikaduille. Ei ole kaikista mukavinta pyörätuolilla. Varsinkaan, kun mies ei juuri välittänyt kauhun kiljahduksistani.

Rautakaupasta tuli napsittua vähän enemmän kuvia, kun oli niin mielenkiintoista esineistöä. Hänen rouvansakin oli kotosalla keittelemässä kahvia piknikiä varten. Juu, en mennyt sisään taloihin pyörätuolin kanssa :)

Parasta antia Skanssenilla on eri ammattilaisten työpajat ja kodit. Samaan tapaan kuin Turussa Luostarinmäen käsityöläismusoessa. Kaikissa emme tälläkään kertaa ehtineet vierailemaan, joten on hyvä syy tulla uudelleen. Seuraavassa ruukuntekijän paja ja leipomo.



Minä ihan varmasti haluan tulla uudelleen, koska monen muun paikan lisäksi väliin jäi myös kahvit ihastuttavassa Cafe Petissanissa. Ja Skanssenia ympäröivällä Djurgårdenilla on muitakin kohteita, jonne en ole vielä ehtinyt, kuten Rodendahlin puutarhat ja Waldemarsudde.

Djurgårdenilta pääsee kätevästi Tukholman keskustaan raitiovaunulla, mutta meillä alkoi olla jo hoppu laivalle, joten hyppäsimme taas paattiin, jonka seuraava pysäkki olikin sopivasti terminaalissa.

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!

Terminaalihoidossa

Kotiuduimme tänään koko perhe Tukholman risteilyltä. Vietimme maissa koko helteisen päivän Skansenilla, josta yritän saada raportin tänne pikapuoliin. On se vaan niin upea paikka!

Olen ollut tosi kiireinen viime viikolla ja tänäänkin kotiin tultuamme ehdin juuri ja juuri heittää pyykit koneeseen, kun piti jo lähteä. Olen käynyt auttamassa miestäni hänen firmassaan, jotta hänkin pääsisi lomille. Onhan tämä tilaisuus kokeilla työnteon sujumista, mutta olen tyytyväinen, että työkokeiluni alkaa vasta syyskuussa. En kyllä kestä istumista paria tuntia pitempään, vaikka pidän tyynyn takapuolen alla. Onneksi oikella työpaikallani tulee työ-fysioterapeutti katsastamaan työpisteeni ergonomian kohdilleen ja teen alkuun töitä vain joka toinen päivä.

Huomenna mennään taas pojan kanssa Lastenklinikalle näyttämään, miten murtumat kädessä ovat lähteneet luutumaan. Viime viikolla ottivat vanhan kipsin pois, väänsivät kättä parempaan asentoon ja laittoivat tuplasti pidemmän kipsin, joka on pidettävä kantositeessä jatkuvasti. Melko hyvin on poika sen kanssa pärjännyt, mitä nyt välillä tarvitsee apua joissain toimissa ja veljensä harmiksi pystyy välttämään jotkut hommat.

Palaan siis tuota pikaa Skansenin kuvien kanssa. Mukavaa viikkoa!

Rippijuhla-blues

eli koko viikonloppu samassa paketissa :) Sunnuntaina juhlimme esikoisen konfirmaatiota ja lauantaina Järvenpäässä vietettiin perinteistä jätti-picniciä Puistobluesin merkeissä. Koska viime kesäiset bluussit jäi väliin, halusin ehdottomasti tänä vuonna mennä, vaikka rippijuhlavalmistelut painoivatkin päälle. Aloitin perjantaina kakkupohjien tekemisen ja niistä tuli näin ensikertalaiselle lähes täydelliset. Olen ennen ostanut pohjat kaupasta, eikä ole ihme ettei kakkuni ole tehneet kovin hyvin kauppaansa.

Kinuskikissan ohjeilla tein kolme kääretorttupohjaa, jotka sitten lauantaina kostutin hänen vinkistään vaniljamaidolla ja laitoin vaahdotetun vaniljasoosin kanssa yhteen kerrokseen täytteeksi banaani- ja toiseen mansikkaviipaleita. Tarkoitus oli askarrella pyöreä kakku, mutta päästäkseni helpommalla kokosin kakun foliolla vuoratulle uunipellille kokonaisista pohjista. En omista niin isoa vatia. Aikaakin oli rajoitetusti, koska halusin kuitenkin lähteä Järvenpäähän, vaikka olin jo perjantaina päättänyt jättää ne väliin.

Kakun päälle tulevat mansikat piti ostaa jo perjantaina,mutta ne olivat kohtuu freessit, kun sunnuntaiaamuna päällystin koko komeuden, koska myyjätyttö ystävällisesti valitsi parhaat marjat yksitellen omaan kulhooni :) Juhlakalun toivomuksesta tuli ihan perinteinen mansikkakermakakku, josta ehti jo ekat palat kadota ennen kuvausta.

Perjantaina leivoin lisäksi vadelmapiirakan, joka säilyi hyvin jääkaapissa sunnuntaihin ja oli vielä tänäänkin hyvää, kun söin viimeisen palan aamiaiseksi :) Täytteenä creme fraichesta, keltuaisista ja sokerista tehty seos. Kuva kiertyy jostain kumman syystä, vaikka on oikeinpäin tallennettu.

Lauantaina tein mustikkapiirakan samalla tyylillä, mutta marjojen päälle kaadoin paksun vaniljasoosin, johon tulee rasvaa, sokeria, vehnäjauhoja ja kevytkermaa. Nopeaa ja helppoa kuin mikä. Suolaiseksi tarjottavaksi tein broilerpiirakan, joka on ollut tosi tykätty, kun olen sitä tarjonnut aiemmin. Reseptin olen repäissyt jostain lehdestä vuosikausia sitten ja on muistaakseni Valion mainos. Pohja on samankaltainen kuin tekemäni pizzapohja:

2 dl lämmintä vettä

1/2 pala hiivaa

1/2 tl suolaa

5 dl vehnäjauhoja

50 g sulatettua voita

Taikinan kohotessa mikrossa (ei käynnissä :) tehdään pohja. Mies oli edellisenä iltana grillannut broilerin fileet, jotka kuutioin punasipulin ja paprikan kanssa. Kuullotetaan pannulla ja maustetaan suolalla, mustapippurilla ja mielellään tuoreilla yrteillä, joita minulla ei nyt ollut, joten laitoin kuivattua oreganoa, basilikaa ja provencen yrttejä.

 

Taikina on helppo painella käsin uunipellille, ei tartu. Reunoille jätin vähän taikinaa käännettäväksi täytteen päälle, mutta oman perheen kesken en hienostele. Juustoraastetta päälle ennen reunojen kääntämistä ja voitelu munalla, sitten 225 asteiseen uuniin noin 15 minuutiksi.

 

 

Valmiiksi viipaloidun roilerpiiraan siirsin jääkaapista kylmään uuniin juhla-aamuna ja kirkosta tultuamme napsautin uunin päälle ja sain lämmintä piirasta tarjolle.

 

Mutta nyt palaan vielä lauantaihin ja Puistobluesiin, jonne saavuimme vasta kolmen aikaan iltapäivälla ja kaksi ekaa esiintyjää jäi kuulematta. Ajoissa paikalla olleet kamut olivat levittäytyneet sen verran, että meillekin oli vielä tilaa, vaikka porukkaa oli paljon. En normaalisti yhtään tykkää mistään massatapahtumista, mutta tänne on päästävä joka kesä. Tällä kertaa eväänä oli grillatulla broilerilla ja paprikalla täytetyt ciabatta-sämpylät ja kahvi termarissa sekä yksi karpalo-siideri, joten jouduin tutustumaan myös sellaiseen nähtävyyteen kuin wheelchair accessible bajamaja. Menin kyllä ilman pyörätuolia, mutta normi bajamajaan en jalkani kanssa mahdu, kun en viitsi jättää ovea auki tuhansien ihmisten edessä :)

 

 

Ei bluusseista sen enempää, vaikka kivaa oli. Kotimatkalla mies vei minut tutustumaan erikoiseen grillikioskiin Sipoon Boxiin, nimittäin Box Burgeriin. On kuulemma suosittu motoristien keskuudessa. Olikin näkemisen - ja kuvaamisen arvoinen paikka. Joka nurkka ja puska täynnä yllätyksiä, tässä kuvapläjäys:

 

 

Tuon perunakapan olisin halunnut ostaa, mutta omistaja ei suostunut myymään. Höh!

 

Sunnuntaina oli aikainen herätys, enkä ollut jännitykseltäni saanut juurikaan nukuttua. Kirkossa piti olla jo klo 10, mikä on todella aikaista meidän perheelle. Konfirmaaatio kestää melko kauan, lähes kaksi tuntia, joten sen jälkeen maistuikin kunnon kahvit. Ei meillä isoa vierasjoukkoa ollut, ihan vain kummit, mummit, ukki ja muutama läheinen. Herkut tekivät kauppansa, enkä taas tapani mukaan älynnyt ottaa kattauksesta kuvaa, vaikka olin tehnyt sen valmiiksi jo edellisenä iltana. Yleensä kammoan kahvikekkereitä, koska mietin aina mihin asentoon kupit ja lusikat pitäisi laittaa. Servetitkin olin unohtanut ostaa, mutta onneksi laatikosta löytyi vanhaa varastoa.

 

 

Tämän postauksen oli tarkoitus ilmestyä maanantaina, mutta kirjoitin kahdessa osassa, joten julkaisu venyi suraavan päivän puolelle. Ja pahoittelen muutamia väärinpäin olevia kuvia, syy on bloggerissa.

 

Ei muuta kuin mukavaa viikon jatkoa!