maanantai 23. toukokuuta 2016

Sitä sun tätä - enimmäkseen ulkona

Olen tässä jo useamman päivän miettinyt pihapuuhieni ja pienimuotoisten retkieni aikana, että tästä ja tästä tahdon kertoa ja näyttää tämän saman kuvina muillekin, kun olen niin nauttinut olostani ja tekemisistäni ulkona auringossa. Tosin olin kolme viikkoa järkyttävässä flunssassa (ties monennenko kerran tänä vuonna) ja vaikka olen siltikin puuhastellut pihalla, kun en vaan ole malttanut pysyä poissa, niin voimat on olleet sitten iltasella niin loppu, ettei ajatus ole kulkenut sen suhteen, että mitä oikein kirjoittaisin.

Annoin tälle kuvalle nimen Haaveilija (otettu Cafe Regattan terassilla)

Myös sitä olen miettinyt, että miksi kirjoittaa mitään. Olen ollut ihan älyttömän itsekriittinen jo pitkään ja kyseenalaistanut omien asioideni jakamista. Monta kertaa olen jo miettinyt koko blogin lopettamista. Olen ajatellut toipuneeni aivovammasta sen verran, että vanha minäni, joka oli nykyistä paljon yksityisempi, on taas nousemassa pinnalle. Mutta toisaalta, kirjoitinhan tätä blogia jo ennen onnettomuuttani ja kerroin silloinkin reissuistani ja muista puuhistani. Eli jatkan kirjoittelua, kun siltä tuntuu ja yritän olla itselleni armollinen ottamatta stressiä siitä, mitä en ehdi ja jaksa, vaikka usein innostunkin itselleni kivoista ja kauniista asioista, paikoista, kokemuksista ja ihmisistä niin, että haluan jakaa ne muidenkin kanssa.

Niin, enkä kyllä ole toipunut, välillä vaan olen hieman enemmän toimintakuntoinen ja välillä paljon vähemmän. Kroppa on tosi kipeä puutarhassa kyykkimisestä. Muisti reistailee todella paljon ja se ahdistaa, kun ennen olin perheen keskusmuisti. Eniten ahdistaa se, että muut, oma perheeni mukaanlukien, ei tunnu aina ymmärtävän, etten ole terve, koska en näytä sairaalta ja aina välillä kykenen paljoonkin. Onnekseni tiedän, etten ole ainoa tällaisten tuntemusten kanssa.
Vertaistuesta saa voimaa!

Tällä hetkellä (pe 6.5.) odotan avustajaani auttamaan uuden lavaviljelypaikan perustamisessa. Pääsin sen kanssa hieman jo alkuun poikieni avustuksella, kun käytiin hakemassa peräkontillinen vanhoja purkutalon tiiliä ystäväni pihalta. Aion tehdä niistä koroketta laatikoille, jotta minun olisi mukavampi ja kivuttomampi työskennellä viljelyksilläni.Viimekesäinen paikka osoittautui varjoisaksi, vaikka satoa tulikin ja ahtaaksi, koska aion nyt laittaa jokusen laatikon lisää.



Ei ole kaunis kuva tuossa yllä (kuvauspv 2.4.), jossa olen juuri heitellyt kalkkia talventörröttäjistä siivottuun kukkapenkkiini, mutta muistakaa tämä, kun myöhemmin kesällä laitan uuden kuvan samasta kohteesta :) Aloin huhtikuun alkupäivinä sovittelemaan mukulakiviä hieman laajennetun kukkapenkin reunukseksi, mutta sitten autokatoksen nurkan takaa löytyikin juuri sopiva määrä oikeita reunuskiviä. Ihan mahtavaa, kun saa siivottua yhden paikan tyhjäksi eikä tarvitse lähteä ostamaan uusia tarvikkeita!

Alakuva on reilun parin viikon päässä (19.4.) edellisestä kuvasta ja pikkuisen jo vihertääkin. Kaikista kuivimmat puskat ovat sammalleimua ja laventelia, jotka olen tähän mennessä karsinut. Laventelista näyttää kukkapenkissä selvinneen vain pari pöheikköä (ehkä liian pieni lumipeite), mutta toisaalla pihalla onneksi useampi alkanut puskea uutta alkua.


Yläkuvan oikeassa alakulmassa näkyvä juurakko on poistettu tuolta vasemman yläkulman kohdilta, Siellä on edelleen jäljellä varsinainen kanto, mutta aion pyytää senkin poistamista, koska ne isot punaiset, mustapeppuiset muurahaiset (kekomuurahainen?), jotka puree ikävästi, ovat vallanneet sen jo osaksi. Meidän pihalla on joka paikassa, mihin kuokan työntää tai missä kiven kääntää, jonkinlaisten muurahaisten pesä. Muut kuin nuo jättiläiset eivät häiritse minua.


 Tässä on sitten toinen paikka pihallamme, jossa olen pikkuisen laajentanut aluetta, johon istuttaa kukkia (kuvauspv. 12.4.). Vaikka meidän pihalla on melko laaja nurmialue, niin se on myös tosi kallioinen. Nuo kalliot eivät ole mielestäni maailman kauneimmat, koska vaikka tykkään sammalesta tosi paljon, niin etelän suuntaan oleva etupihamme on TODELLA paahteinen ja sammaletkin siis vain kuivia käkkänöitä noiden kallioiden päällä. Olen jopa miettinyt, että pitäisi pestä ja hinkata nuo kalliot jollain teräsvillalla, mutta kun kaikkea ei jaksa ja siitä tuskin olisi hyötyä, koska sammalta meillä tosiaan riittää ja se leviää helposti.

Alla sama kalliopuutarhan tekele kolmisen viikkoa myöhemmin, toukokuun alkupäivinä, jolloin kukkaan on puhjenneet helmilijat - siniset ja valkoiset. Niiden väleissä kasvaa valkoista ja sinistä tähkälaventelia, joka näyttää selvinneen talvesta ja puskee jo uutta vihreää. Kuvan alareunassa kukkii patjarikko, jota laitoin vasta tänä keväänä paikkoihin, joista siirsin toisaalle rumannäköistä maksaruohoa. Aion siivota pois nuo loputkin ja korvata jollain nätisti kukkivalla. Kuvan vasemman reunan keskellä kasvaa keltainen ruusu, jonka tarpeettomasta alasleikkauksesta huolehti rusakko. Luulin sen jo menettäneeni, mutta kyllä sieltäkin uutta versoaa. Jaksan aina vaan ihmetellä miten hyvin meidän pihalla kaikki kasvaa.

Ihan noiden mukulakivien reunustaan aion laittaa jotain matalahkoa, paahdetta sietävää kivikkokukkaa. En vielä tiedä mitä, koska olen niin huono tekemään päätöksiä ja puutarhamyymälässä tahtoisin ostaa kaiken näkemäni. Olen parina viime päivänä saanut huomata, että meinaan seota kaikista niistä houkutuksista ;)



Olin melko varovainen istutusten kanssa vielä huhtikuun lopullakin, koska oli useita yöpakkasia ja rakeitakin satoi parina päivänä. Meillä on yksi parveke ja alaterassi lasitettu, joten niissä saatoin kasvattaa mm. pelargonioita pikkuisista taimista. Alakuvan saviruukuissa kasvaa valkokukkaisia Kr.Mary -pelargoneja, joista pienimmässä ruukussa on tätä kirjoittaessa yksi kukkavarsi nupullaan.

Pienessä kasvihuoneessa lähti kanamunakennossa aika hyvin alkuun salaatti ja persilja, mutta juuri aurinkoisimpina  päivänä unohdin käydä kastelemassa, joten niille kävi köpelösti. Yrtit etualan koriin ostin valmiina taimina ihan vaan siksi, että ovat kauniita. 


Lasitetulla parvekkeella talvehti hienosti tämä pelargoni, jonka siirsin avoparvekkeelle nauttimaan auringosta ja avaamaan nuppunsa (5.5.). 


Vapun jälkeen onkin ollut monta lämmintä ja aurinkoista aamua, jolloin olen juonut aamukahvini parvekkeella ja nauttinut lintujen konsertista. Saa todella hymyn huulille ja sieluun ilon, kun kuuntelee lintujen erilaisia lauluääniä. Välillä pihalla istuessani ja maata kuopsuttaessani vastailen linnuille yrittäen matkia niiden ääniä. Kävin jo lainaamassa kirjastosta lintukirjoja, joista yhdessä on mukana cd-levy niiden äänistä, jotka tahtoisin oppia tunnistamaan. Meidän ja naapurien pihapuissa pesii useampia lintuja, mutta minä olen huomannut vasta räkättirastaiden selvästi käyvän ruokkimassa poikasiaan pesissä. Niillä on välillä reviiritaistelut nurmikollamme, josta käyvät nokkimassa matoja.



Pihakaivomme on sadevettä varten ja käytän sitä pihakukkien kasteluun. Melko harvoin tosin, koska en juurikaan kastele tai muutenkaan hoida kukkapenkkejäni kesän aikana, annan vain kasvaa. Ruukkuihin istuttamiani kesäkukkia toki kastelen, vaikka usein sekin unohtuu ja muistan vasta, kun raukat selvästi nuokkuvat.  Yritän ottaa opikseni aiemmista vuosista ja valita aina mahdollismman hyvin kuivuutta kestäviä ja muutenkin hoidon suhteen vaatimattomia kukkia.

Olen jo oppinut, että tähtisilmä on kestävä ja vahva koko kesän kukkija. Yhtenä aurinkoisena päivänä Plantagenissa uhmasin ennusteita yöpakkasista ja ostin yhden vaaleanpunaisen tähtisilmän, jonka istutin ruukkuun ulos terassille ja siellä se on tosiaankin viihtynyt ja kukkii edelleen parista raesateesta ja niistä yöpakkasista huolimatta. Kävin jo istuttamassa tähtisilmiä äitini parvekkeelle, kun olivat tarjouksessa 3 kpl/10 eur. Kaikista vaaleanpunaisin näyttää kivalta hopeaputouksen kanssa.


Mies raijasi jo mökille kuskatut siniset tuolit takaisin kotiin, jotta voisin rapsutella niistä loput maalit pois ja maalata valkoisiksi. Nämähän olivat kirkkaan siniset, kun ostin ne sisustuskirppikseltä Veikkolassa, mutta mökillä niille tehtiin jo yksi maalinpoisto-operaatio. Tiedoksenne, että 
Pieni Juhlapuoti Vanilja järjestää taas parkkipaikallaan sisustuskirppiksen la 28.5.

Ensimmäinen tuoli on jo saanut pintaansa kerroksen valkoista, Jean d'Arc Livingin Vintage -maalia. Tällä hetkellä odottelee vielä toista maalikerrosta ja toinen tuoli vielä ensimmäistään. Pihalla vaan riittää hommaa, joten tuolit joutuvat odottamaan vuoroaan.


Juu, maalisuti vähän räjähti, uudet on jo hankittu :)


Toukokuun alussa pihallamme oli jo näkyvissä useita nuppuja. Tässä kuvassa unikkojen lehtien välissä kasvavilla laukoilla on jo nuput varsien päässä, mutta kun aiemmin huomasin niiden noin viisisenttiset lehdet, niin ihmettelin, että mitä oikein olen istuttanut. Sen tiesin, että tulppaaneja ne eivät ole, vaikka vähän niiltä näyttivät, kunnes muistin työntäneeni laukan sipuleita tuija-aitamme vierustalle. Ovat selvinneet hyvin siksi, etteivät kelpaa myyrille, eivätkä rusakoille, joita molempia pihallamme vierailee.


Ilahduttavan runsaasti nuppuja on viime kesänä istuttamassani kääpiöakileijassa, kuten myös talviossa. Sitä ihmettelen, miten tuo talvio voi noin hyvin, kun viereinen on kuiva käppyrä. Johtuneeko siitä, että tämä on enemmän pensaan varjossa ja hiukan ylempänä loivassa rinteessä.



Saniaisissa on niin hauskat pienet kiehkurat, vähän kuin lakurullat.


Juttu jäi ties monennenko kerran kesken ja jatkuu nyt 16.5, jolloin on hyvä, sateinen päivä saattaa tämä loppuun. Vietin lauantaina nimipäivääni Tallinnassa kaimani ja kolmannen T:n kanssa. Siellä myös satoi ja koska en muutenkaan pysty paljon kävelemään, hurautimme satamasta taxilla (maksoi kympin ja sillä sai mennen tullen historiapläjäyksen ohittamastamme vanhasta paperitehtaasta) kauppakeskus Ülemisteen, joka on kuulemma vielä suurempi kuin Rocca al Mare ja jossa oli useita sisustuskauppoja, jotka meitä eniten kiinnostivat. Koska olimme syöneet Silja Europalla runsaan aamiaisen, kävimme vain päiväkahvilla kauppakeskuksen Blender - smoothiekahvilassa, josta saa siis kahvin ja hedelmä/vihannesjuomien lisäksi pientä makeaa ja suolaista syötävää. Lainasin kuvan Ülemisten nettisivuilta, kun en ottanut reissulla kuin pari kuvaa, voitteko uskoa ;)


Tosi kiva reissu ystävien kanssa, vaikka jalkani ovat vieläkin ihan kipeät. Onneksi vain kävellessä, ei tunnu tässä divaanilla maatessa :) Mutta nyt jatkuu pihapuuhat!

Edellä näkyviä nuppukuvia seuraavana päivänä oli jo moni nuppu auennut. Jos ihmettelette miten voin muistaa päivät, kun melkein kaiken muun unohdan, niin se on helppoa, kun onneksi kuviin jää päivämäärä näkyviin :)


Kevätvuohenjuurta, tuota helposti  leviävää murheenkryyniä, olen raivannut pois kukkapenkistä ja "hylännyt" sellaisille alueille pihaa, joille ei ole tehty mitään ja joissa se saa itsekseen huolehtia maisemoinnista.


Sammalleimu jaksaa kukkia, vaikka olen kohdellut sitä rajuin ottein kiskomalla sen kuivia oksia välillä juurineenkin irti maasta.


Tämä sinikukkainen talvio joutuu todennäköisesti lähtemään sen suuren, muurahaisten valtaaman kannon mukana.


Tarhakylmänkukka avasi vielä yhden nuppunsa, mutta siinä se sitten taisi tältä kesältä olla sen kukkiminen, uusia nuppuja ei ainakaan ole näkyvissä.


Aamukahvihetkiäni parvekkeella sulostutti pelargoni, joka yksitellen avasi nuppujaan. Parvekekahvittelu sai hetkeksi jäädä sateen vuoksi, mikä on vaan hyvä, että kukkapenkkini saavat tarvitsemaansa vettä.



Pihan puutkin, ylempänä vaahtera ja sen alla pihlaja, availivat lehtiään vilkkaaseen tahtiin ja tällä hetkellähän luonto on ainakin täällä eteläisessä Suomessa ihan vihreänä. Mutta viime viikon alussa se oli ihan vaaleanpunaisena, ainakin Helsingin Roihuvuoressa, jonka kirsikkapuistossa oli kukinta upeimmillaan. Kävin poikani kanssa maanantaina picnicillä ja niin teki moni muukin, mutta ei onneksi niin sankoin joukoin kuin äitienpäivänä, jolloin lähimmät tiet olivat täynnään kauempaa tulleiden autoja. Ehkä siksi, kun päivän Helsingin Sanomissa oli epäilty kukkaloiston hiipuvan varsinaiseen Hanami-juhlaan mennessä, jota vietettiin eilen sunnuntaina.





Tämän jutun alkupuolella kerroin odottelevani avustajaani ja tässä on sen päivän työn tulos. Siirsin osan viljelyksistä talomme taakse kohtaan, johon kesäaikaan paistaa aurinko melkein koko päivän.  Kastelusta täytyy siis huolehtia, jos tulee kuuma kesä, mutta sitä helpottaa lähellä oleva vesihana. Viljelykseni ovat nyt minulle sopivalla  korkeudella eli työergonomiasta on huolehdittu :) Tässä vaiheessa vain tuohon etummaiseen laatikkoon on kylvetty siemeniä; persiljaa, lehtisalaattia ja kähäräendiiviä. Multa loppui kesken, mutta harjoitukset jatkuivat seuraavalla eli viimeviikolla, jolloin yläkuvassa kylvetty salaatti on jo kasvanut kohisten :)



Työnjohtaja on nostanut jalat ilmaan ja jakaa ohjeitaan tiiliä latovalle Johannalle, joka tässä sovittaa, josko korkeus olisi hyvä. Koska minulla oli kuusi kappaletta noita matalia laatikoita, joissa on valmiina suodatinkangas, niin keksin, että laitetaan niitä kaksi päällekkäin, joista ylimmäisestä leikataan pohjakangas pois, niin saadaan korkeampi multatilavuus, mahtuu sitten Timo kasvattamaan mukuloitaan :) Alla oleva suuri laatikko on mieheni viime kesänä siirtolavan päälle rakentama ja sen viereen viimekesäiseen paikkaan laitettiin siis tuollainen kapeampi, syvä laatikko myös perunaa varten. Se jää kyllä tuon pihlajan taakse osaksi varjoon, mutta kyllä siinä viime vuonnakin
peruna viihtyi.



Tässä kuvassa näkyvät ne vanhat ikkunanpokat, jotka edellisessä postauksessani kerroin ostaneeni Verhoomo Unelman Marilta. Ajattelin niistä hieman tuulensuojaa ja varjoa, kun laatikon reunaan istuttamani tuoksuherneet kasvavat. Tarkoitus oli siis kiinnittää ne kulmaraudoilla laatikkoon kiinni. Tässä vaiheessa (11.5) toisessa kapeassa laatikossa kasvaa jo sipulia. jota on myös takana olevassa syvässä laatikossa sinne kylvettyjen porkkanan siementen kaverina. Lisäksi tökin sen reunaan sokeriherneen siemeniä, joista osa on tätä kirjoittaessa (16.5) jo itänyt ja näyttäytyy mullan pinnalla :)

Kävimme Johannan kanssa hakemassa lisää multaa, jota tuntuu menevän loputtomasti ja nyt olen jo laittanut tuohon vasemman reunan laatikkoon porkkanaa, sipulia, persiljaa ja reunaan kääpiö-samettikukkaa ja toiseen reunaan jotain, jonka nimeä en muista.

Varsinaisia kesäkukkia en ole tavoistani poiketen juurikaan ostanut, siis ainakaan vielä, mutta muutamia uusia perennoja kyllä. Ihan uusi tuttavuus minulle on kivikkokasvi rauniokilkka, jonka pikkuruiset kukat muistuttavat keto-orvokin kukkaa.


Sen viereen istutin lemmikkiä muistuttavan kevätkaihonkukan, jossa kauniin siniset kukat. Se olisi kyllä varjoisan paikan kukkija ja tämä paikka on paahteinen, jos siis aurinko paistaa. Älysin tarkistaa asian vasta istuttamisen jälkeen. Kevätkaihonkukkaan tutustuin ensi kerran Kellokosken juhlatalolla, jonka pihamaalla vierailin tasan vuosi sitten.



Julistin facebookissa ystävilleni kesän alkaneen jo 19.4, kun Paavo (tuo robottiruohonleikkuri) heräsi talviuniltaan. Se oli heti silloin ja taas tuossa yläkuvassa (otettu 12.5) tihutöissään sabotoimassa kukkapenkkiäni. Olenkin nimennyt sen uudelleen Paavo-paholaiseksi, vaikka onneksi se ei sentään tuhonnut juuri istuttamiani kasveja. Kuvassa näkyvä vihreä lanka on juuri sitä varten, ettei Paavo ylettäisi kukkiini ja minun pitikin sijoittaa se uudelleen vähän kauemmaksi. Tuo leikkuri menee jonkinmatkaa langan yli eli se ei pysähdy ennen sitä, siksi kukkapenkkien, kallioiden jne. reunoille jää manuaalisesti leikattavaa ruohoa, mikä on sinänsä hyvä, koska saan siten ruohosilpusta katetta viljelylaatikoihini.


Varsinaiseen kukkapenkkiini istutettavaksi (kuvassa 11.5) sain tavallaan bonuksena Plantagenista kaksi perennaa, kun palautin heille 10 kpl sellaisia sinisiä palautusruukkuja. Se on oikeastaan heillä ainoa kanta-asiakkaiden bonusjärjestelmä leikkokukka-leimakortin lisäksi. Olen kyllä esittänyt heidän kassoilleen toiveen jonkinlaisesta kanta-asiakassysteemistä, joka huomioisi heillä tuhlatun kokonaisrahamäärän :)

Ruukkuja vastaan saa valita mustalla merkityistä, siniruukkuisista perennoista. Plantagenissa asioivat ehkä tajuavat, mitä tarkoitan. Minä valitsin kaksi erilaista akileijaa. Tästä punaisesta tykkään tosi paljon, mutta tuosta monivärisestä en ole ihan varma. Se on erivärisin kukin jotenkin liian sekava eikä yksittäiset kukat erotu niin kauniisti. Valkoisten ja sinisten kukkien lisäksi siinä on myös vaaleanpunaisia kukkia.



Kääpiöakileijani on avannut nuppujaan ja sen kukat ovat kertakaikkisen ihastuttavat. Terälehdet näyttävät ihan joutsenilta. Vihreät lehdet taas tuovat mieleeni perhosen.


Pitkän etsinnän jälkeen olen vihdoin löytänyt suvikellon, toiselta nimeltään kesälumikellon, jota myös lumikelloksi on kutsuttu. Raaskin ostaa vain yhden, koska myyjä Puutarhanikkareilla kertoi tämän olevan hyvin hankala tapaus. 



Toinen uusi ihanuus, joka pääsi kukkapenkkiini on valkoinen särkynyt sydän. Olen istuttanut laajennettuun penkkiini myös jonkun malvan, mutta se kukkii vasta myöhemmin kesällä, toivottavasti.



 Kukkapenkissä on tapahtunut todella paljon sitten alussa esittämäni kuivan erämaan jälkeen. Tuossa etualalla on projekti kesken. Aion kaivaa irikset ylös ja siivota niiden mukulat, koska en muulla tavalla pääse eroon niiden seassa kasvavasta kutsumattomasta vieraasta. En tiedä mikä kasvi on kyseessä, mutta tänä keväänä se näyttää oikein villiintyneen. Alun perin on tullut mukaan vanhan talomme puutarhasta, josta irikset on siirretty ja tiedän käyneeni lopulliseen taistoon liian myöhään ja todennäköisesti menetän iristen mukana tulleet varjoliljat, koska en erota mukuloita keskenään.

Vaikka pihakalliollamme on myös todella kuivaa, siellä kukkii jo metsämansikat, keto-orvokit ja kalliokielo. Se varsinainen kielokin kukkii nupuista päätellen ihan näinä päivinä tuolla takapihallamme, viljelysteni luona.





Kieloja kuvatessani silmiin osui tämmöinen heinä ja koska en ole aiemmin kiinnittänyt siihen huomiota, pitihän sitä googlata. Kyseessä on nuokkuhelmikkä ja taas opin jotain uutta.


Olen tänä aikana kuvannut myös monia pihan ötököitä kimalaisista perhosiin ja googlaillut niille tunnistuksia, mutta etenkin kovakuoriaiset on hankalia, koska niitä on niin paljon lähes samannäköisiä. Leppäkerttu sen sijaan on helppo (vaikka olen myös bongannut keltakuorisen ahopirkon) ja tämän ison kiven päälle lennähtäneen pirkon siivin minä lennähdän äitini luokse.


Ja taas jäi tämä juttu julkaisematta, joten jatkan siihen viimeisimmät puutarhakuulumiset 23.5.


Tämä kuva on viime viikonlopulta ja siinä näkyy jo sipulien väliin levitetty kate, joka pitää paremmin kosteuden mullassa. En ole vielä voinut levittää sitä kaikkialle, koska porkkanan ja persiljan alut ovat vasta ihan hentoiset. Mutta nuo sipulin varret ovat jo kasvaneet hienosti, kuten myös tuoksu-ja sokeriherneet. Yritän jossain välissä ottaa paremman kuvan.


Muutaman kesäkukankin olen saanut hankittua, kaikki vähän eri aikoina, sieltä täältä. Yllä käenkaali ja alla myöskin häkkiin joutuneet orvokit.


Japaninkelloon ihastuimme ystäväni kanssa, kun olimme multaostoksilla, vaikka yhtään kukkaa ei ollut sillä kerralla tarkoitus ostaa :) Pieni hopeaputous on muutaman lajitoverinsa kanssa ostettu ihan vaan K-kaupasta. Nämä menestyvät hyvin varjon puolella kuistillamme. Tai ei tuo mikään varsinainen, rakennettu kuisti ole vaan parvekkeen alla, ulko-oven edustalla oleva muutoin avoin tila, jossa minulla on yleensä niin hirmuinen määrä kukkia, että jotkut ovat sanoneet sen näyttävän ihan kukkakaupalta :)


Tiedän, että kuvani eivät ole kovin hyviä, mutta otan niitä ohimennen pihalla puuhaillessani aina takataskussani mukana kulkevalla kännykällä. Valot ja varjot on siksi vähän hankalia, mutten jaksa raahata isoa kameraa mukanani ja saattaisin vain unohtaa sen johonkin kukkapenkkiin sateeseen.


Eilen kirjaimellisesti istuin mullassa ihan keskellä kukkapenkkiäni kitkemässä vesiheinää (vai mikähän se nimi oli?). Näytti niin hauskalta, kun pionit ulottuivat korkemmalle kuin minä. Niissä on paljon nuppuja ja odotan innolla niiden avautumista. Minulla on ainakin kolmea eri lajia pioneita ja kaikki ovat kasvaneet  hienosti. Yhteen piti laittaa eilen tuet, koska varret olivat jo hieman taipuneet maata kohden. Siellä "viidakossa" istuessani otin kuvia muistakin nupuista ja lehdistä.


Yllä jaloangervon nuppuja. Ilokseni siperiankurjenmiekka ei pannut pahakseen viimekesän lopulla tehtyä massiivista jako-operaatiota, alakuvassa sen nuppuja.



Kuunliljan lehdet ovat mielestäni niin kauniita, että tykkään niistä enemmän kuin sen varsinaisista kukista. Näitäkin jaettiin ja ovat osoittautuneet todella sitkeiksi, kun kasvavat vaikka miten kuivissa oloissa ihan keskeltä kovaa ja kivistä savimaata, jollainen yksi kukkapenkkini osa vielä on. 



Rantatädykkeellä on myös hauska lehdistö, mutta siihen kasvaa korkeat kukkavarret, joissa on pitkänomainen kukinto pienine, sinisine kukkineen. Tämä on ihan lempparini ja haaveilin siitä pitkään, mutten löytänyt mistään puutarhaliikkeistä. Viime kesänä kävin avustani kanssa kaivamassa pienen taimen vanhan talomme puutarhasta ja nyt siitä on kasvanut suuri, vahva puska. Kun sitten viime kesänä kävin ystäväni kanssa Liuskaluodolla Helsingin Merisataman rannassa, näin tätä kasvavan siellä rannalla. Etsiessäni nimeä googlesta, selvisi, että tämä on tosiaan paitsi perenna, niin Suomessa myös luonnonvarainen rantojen kasvi. Toin sieltä vanhalta talolta myös toisen tuntemattoman kasvin kukkapenkkiini, mutta kaivoin sen juuri viikonloppuna ylös, kun jouduin huomaamaan, että sama kaislantapainen heinä kasvaa myös luonnonvaraisena täällä meidän omalla takapihallamme ja teiden varsilla :)


Sitten vähän kukkijoita pelkkien lehtien lisäksi. Tulikellukka aloitti runsaan kukinnan hieman noiden taustalla näkyvien keltaisten kevätvuohenjuurten jälkeen.

Ainoat tulppaanit pihallamme ovat ystäväni tuliaisia Amsterdamista. Näissä on hauskasti kiharat lehdet ja olen miettinyt, onko tämä joku oma lajinsa. Kuvassa ovat vielä nupullaan, mutta nyt autteuaan ovat väriltään syvänpunaisia ja nuo terälehdet ovat todella paksun ja samettisen oloiset.


Tulppaanien takaa pilkistää laventelin alku ja sen takaa korkeaksi kasvavat punapäivänkakkaran alut, mutta kuten näkyy, on kukkapenkissä paljon tyhjää. Alakuvan olen ottanut tästä parvekkeelta, jossa nytkin istun markiisin alla varjossa naputtelemassa tätä juttua. Tyhjä tila johtuu osaksi siitä, että olen osa kukista, kuten em. punapäivänkakkarat, siperiankurjenmiekat, kuunliljat ja jättipoimulehti kasvavat niin suuriksi, että peittäisivät alleen pienemmät kasvit.

Aloittelevana puutarhurina en tuota älynnyt ja laitoin taimia liikaa, enkä sitten raaskinut kaivaa niitä ylös. No, nyt olen todella kaivanut, mutta luulen joutuvani vieläkin karsimaan. Vasta tänä keväänä luin Viherpiha-lehdestä vinkin, että ruukkuihin istutetut sipulikukat ja ihan sipulit, kannattaa istuttaa esim. kuunliljojen sekaan, koska sitten kun ovat keväällä kukkineet, niin kuivuvat lehdet jäävät kasvavien kuunliljojen alle. Minä en juuri raaski leikata leikata niitä kuivia, vaikkakin rumia sipulikukien lehtiä pois, jotta sipulit saavat imeä niistä kaiken mahdollisen ravinnon kasvattaakseen taas seuraavana kesänä upeat kukat.

Olenkin jo istuttanut valkoisia narsisseja ja jokusen helmilijan tuonne tyhjiin kohtiin, mutta syksyllä aion tunkea maahan valtavan määrän sipuleita, koska myyrät eivät ole vielä tähän mennessä käyneet temmeltämässä kukkapenkissäni. Tuo kuvan alareunan osa on vielä kesken ja ajattelin laittaa noihin reunuskivien väleihin jotain matalaa kivikkokukkaa. Vaikka kyllähän tuolla voikukka iloisesti kukkii, Paavo-paholainen kun jättää ne leikkaamatta, jos ovat liian matalia.



Viime kesänä perustamassani kalliopuutarhassa kukkii jo kivasti, mutta tuo lilasävyinen sammalleimu on jo vallannut hirveän suuren alan itselleen.



Tässä näkyy unikoiden nuppujen seasta kasvava laukkojen rivistö. Niiden nuput ovat jo poksahtaneet auki, mutta pikkuiset kukat eivät ole vielä auenneet palloiksi asti. Nämä ovat onneksi ihan terhakoina pystyssä, kun tuolla taaempana viiden kukan lehdet ensin kuivuivat keltaisiksi ja sitten kukkavarretkin taipuivat kaksinkerroin.


Annoin yhtenä päivänä kuiville raukoille vähän vettä ja samalla meinasi suihkun saada tämä räkättirastaan poikanen. Ajattelin sen pesästä pudonneeksi, mutta kun eilen aamukahvia juodessani sain todistaa räkättien lentoharjoituksia, luulen tämän pikkuisen harjoitusten epäonnistuneen. Suunnittelin seuraavani poikasen vointia, mutta parin tunnin kuluttua se oli jo, toivottavasti lentänyt, omille teilleen.


Nyt on pakko lähteä valmistelemaan perheelle ruokaa ja mennä sitten pihatöihin.

Oikein iloista uutta viikkoa,

Tuula

10 kommenttia:

  1. Kiitos samoin, hyvää viikkoa! Työläs, mutta palkitseva harrastus tuo puutarhanhoito. Miekin käyn tiheästi kevään ja alkukesän puutarhaliikkeissä, ihan vaan katsomassa... On ihanaa lukea näitä postauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi, kiva kun tykkäät lukea näitä mun höpinöitä :) Niinhän minäkin aina menen vain katsomaan sinne puutarhamyymälään, mutta en pääse ikinä tyhjin käsin pois.

      Poista
  2. Olipas oikea maratonpostaus mutta luin kaiken. En oo ollenkaan viherpeukalo enkä ymmärrä kukista tuon taivaallista mutta niitä on kiva katsella ja parvekkeella onkin pelargonioita, pieniä orvokkeja, marketta, neilikkaa ja jotain sinistä kukkaa ja yks vihreä roikkuva mikälie. Eiköhän nämä tässä kesän ajan menesty, osa on altakasteluruukuissa ja ainakin viime kesänä toimi hyvin kun olin vähän kotona kastelemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, onneksi olkoon Kristiina, että jaksoit loppuun asti :) Altakastelevat ruukut onkin hyvät silloin, kun viettää kesät esim. saaressa. Siellähän sä oletkin luonnonkukkien keskellä :)

      Poista
  3. Puutarhajuttujasi ja blogiasi muutenkin on kiva lukea ja kuvat hienoja, älä ihmeessä lopeta :).
    Ja nyt selvisi sekin mystinen ikkunanpokien käyttötarkoitus puutarhassa!
    Iloista uutta viikkoa sinullekkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna, mukavaa kuulla, että sinäkin tykkäät jutuistani. Ne ikkunanpokat ei ole vielä lopullisilla paikoillaan, koska tarvitsenkin miehen apua, kun en tuolta hänen valtakunnastaan autotallista löytänyt ruuvivääntimeen oikeaa sovitinta ristipääruuvarille. Mutta pokista tulee siis tuet herneille ja samalla tuulensuojaa muille kasveille.

      Poista
  4. Ihanat kuvat, leppäkerrtukuva vei sydämeni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eija, tuolla pihalla tonkiessa tulee usein eteen kivoja kohtaamisia. Eilenkin rusakko meni pihan poikki ja ohitti minut ihan kahden metrin päästä, mutta en tietenkään ehtinyt kaivaa kännykkää takataskusta, kun siinä hötkyillessäni pupu pinkoi pakoon :)

      Poista
  5. Onpas siellä kauniita istutuksia, kivoja puutarhatouhuja ja suunnitelmia. Kasvulaatikot on kivoja ja itsellenikin nyt otin ekaa kertaa käyttöön tänä vuonna.

    Kiva oli myös nähdä eilen Cafe Latten pihamaalla, kiva kun tulit moikkaamaan :) Ihania kesätuulia luoksesi ja vehreyttä puutarhaasi! Voi hyvin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Tuija <3 Oli niin kiva nähdä, mutta harmi, että mun aikataulu oli kiireinen. Nyt ihastelen uutta, kaunista kynttilänjalkaani tuossa keittiönpöydällä :)

      Kivoja kesäpäiviä sinullekin ja hyvää kasvua viljelyksillesi!

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)