sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Etanaellin pipotehdas ja Aaden lankatehdas

Enpä ole pitkään aikaan jaksanut kirjoitella tänne blogiin, vaikka aiheita kyllä olisi ollut. Kunto vaan on ollut niin huono, että kun voimat on käytetty arjen puuhissa, ei jaksamista ole riittänyt juttujen aikaansaamiseen. Varsinkin pidemmät retket, vaikka ovat itsessään kuinka mukavia ja jakamisen arvoisia, ovat kuitenkin sen verran rankkoja, että niiden jälkeen tarvitsen pidemmän palautumisen. En vain tahdo jättää ihan kaikkea kivaa kokematta, vaan lähden mukaan vaikka hammasta purren, jos paikka/tapahtuma on helpon ja kätevän matkan päässä. Kun kuitenkin paljon mielenkiintoisia kohteita jää saavuttamatta.

Koska neulominen taitaa olla minulle sen verran autonominen toiminto, en koe sitä mitenkään väsyttävänä, vaan se sujuu siinä sängyssä lepäämisen sivutuotteena. Tai taksimatkoilla :) Siksi minulla onkin nyt esitellä jokunen valmistunut pipo. Laitan samalla muutaman kuvan parin viikon takaiselta Tallinnaan suuntautuneelta kässämatkalta, jonka Katju oli hienosti organisoinut. Linkistä löytyy hänen reissuraporttinsa kuvineen.

Vaikka olen tälläkin hetkellä kovassa flunssassa, näin oikein vaivaa ja "stailasin" takapihallemme kuvauspaikan pipoille. Tai valmiinahan se siellä on - korkeaksi jätetty kanto halonhakkuuta varten, johon pojilta oli vielä sopivasti unohtunut koivupölli :) 



Kahdesta ystäville neulotusta villatakista oli jäänyt Snurresta hankittua Puno Gepard -lankaa juuri sopivasta kahta tupsupipoa varten. Ihanan pehmeä ja kevyt lanka. Malli on molemmissa sama simppeli, mutta vaaleanharmaa on sopivampi hieman suurempaan päähän.


Viikko sitten vietin viikonlopun Hämeenlinnassa, jossa toimin elävänä kirjana Hämeenlinnan pääkirjastossa järjestetyssä Elävässä kirjastossa. Ihan mahtava tapahtuma taas ja monia mielenkiintoisia kohtaamisia! Yhdistin viikonloppuun käynnin Metsänkylän Navetalla, koska tarvitsin lisää lankaa keskenjääneeseen kämmekkäpariin ja muutenkin halusin pitkästä aikaa käydä aistimassa paikan ihastuttavaa tunnelmaa.

Ohuemman langan lisäksi ostin paksumpaa hahtuvalankaa (75% alpakkaa 25% villaa), josta syntyi malliltaan hyvin yksinkertainen palmikkopipo. Yritän päästä neulomisen rytmiin kiinni näillä yksinkertaisilla malleilla, koska neulomusten valmiiksi saattaminen on takkuillut koko kesän ajan. Varsinkin, kun usein käy kuten näiden kämmekkäiden kanssa.


Neulomista harrastavat varmaan huomaavat eron, vaikka kuva onkin epätarkka. Vasemman käden pari on neulottu paksummilla, nron 3,5 puikoilla eli jälki on hieman löysempää. No, ei auttanut kuin neuloa sille oikea pari (käden alla piilossa) ja tuolle nron 3 puikoilla neulotulle vasemman käden pari. Ei ole tosiaan ensimmäinen kerta, kun neulon eriparisia kämmekkäitä (HUOKAUS!).


Kävin viikolla Snurressa samalla reissulla kuin neuropsykologisessa kuntoutuksessa. Tarkoitukseni oli ostaa vain pari kerää lankaa yhteen huivi-projektiin, mutta Anne tietenkin esitteli innoissaan juuri tulleita uutuuksia. Cascade Yarnsin Magnum on 100% perulaista ylämaanvillaa juuri minun väreissäni - en voinut vastustaa. Vain värin valinta tuotti vaikeuksia.

Päädyin tuohon vaaleanruskeaan (oikeampi väri tuossa yläkuvassa), koska minulla odottaa neulomista luonnonvaalea paksu alpakkalanka. Mietinnässä on vielä, että teenkö tupsun tuohon pipoon, jonka alareuna on siis virkattu. Vyyhdin koko on 250g ja siitä saattaa tulla toinenkin pipo, jos jätän tupsut pois. Ai niin, käytin nro 10 puikkoja.


Minulla on tapana sovitella neulomani pipot omaan päähän ja tykkään, että pipo pitää vetää syvälle korvien päälle. Tämäkin on malliltaan juuri sellainen ja tuntuu tosi mukavalta ja lämpimältä, Eli pakkasia odotellessa :)

Seuraavaksi neuloinkin sitten paljon ohuemmasta langasta numero 3,5 puikoilla ja taas hyvin yksinkertaisen mallin ainaoikeaa. Paitsi ensimmäinen krs nurjaa. Lanka on sama kuin edellä olevissa kämmekkäissä eli Metsänkylän ohuempi alpakka (25% villaa).


Aloittaessani mietin pipon jätettäväksi takaa lörpälleen, mutta mielestäni sen voi myös kivasti taittaa alareunastaan lämmittämään korvia. Neulos on kivan tiivis ja pehmeä. Aloitin jo samanlaisen ruskealla alpakka-langalla, mutta se ei ole ihan niin pehmeää kuin valkoinen. Ei se karkeaa ole, mutta tuntuma on ihan eri.


Miksi sitten tehtailen näitä pipoja? En ole tänä vuonna menossa Naisten joulumessuille Wanhaan Satamaan, mutta olen ilmoittautunut Kahvila Leivintuvan joulumarkkinoille 29. marraskuuta Metsänkylän Navetalle. 


Sitten niitä kässämatkan kuvia:


Katju opetti meille menomatkalla M/S Finlandian kahvilassa Afrikan kukan virkkaamisen. Vaikka itse sanonkin, niin omastani tuli aika kiva, että näitä voisi kyllä virkata useammankin :) Olen yhä enemmän alkanut tykätä väreistä, mutta aina vaan päädyn noihin maanläheisiin vaalean, ruskean ja harmaan sävyihin. Ehkä minä vielä jonain päivänä räväytän ;)


Hurautimme suoraan satamasta minibussilla noin puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Aade Lõng lankatehtaaseen, joka oli itselleni ihan uusi tuttavuus. Oli kiva nähdä Viroa myös Tallinnan ulkopuolelta ja yritinkin kuvata ohikiitäviä maalaismaisemia ikkunan läpi onnistumatta siinä erityisen hyvin. Matkalla näkyi monia idyllisiä mökkejä ja vanhoja navettoja, joiden rakennustyyli on ihan omanlaisensa.


Monella matkakumppanilla oli jo etukäteen tiedossa, mitä tulivat täältä hakemaan, kun minä sen sijaan olin päättänyt olla ostamatta mitään. Vakaa aikomukseni oli ensin käyttää pois vanhat varastot. Hmm... vannomatta paras, tulihan sitä muutama vyyhti ostettua, kun lanka on niin halpaa.Ei ihme, että porukkaa käy ihan ympäri muailmaa ja suomalaisiakin joka päivä. Ryhmienkin kannattaa kuulemma ennen tuloaan varmistaa, että hyllyillä on lankaa  valmiina. Aade myy siis pelkästään vironvillaa; värjättynä ja luonnollisissa väreissä, kolmea eri paksuutta sekä lisäksi hahtuvaa kiekoissa.




Meillä oli tehtaalla oppaana neulesuunnittelija Anna Verschik, jonka kirja Saumattomat neuleet oli juuri ennen reissua ilmestynyt suomenkielellä.  Hän ottaa tuossa kuvaa onnellisesta langanostajasta, joka on saanut hyppysiinsä uutuuslankaa, jonka puna-musta-harmaa väri oli monen mieleen.


Vinkiksi Aaden menijöille: siellä käy maksuksi vain käteinen. Kuitti kyllä kirjoitetaan asianmukaisesti.

Iloksemme saimme kurkistaa myös tehdassaliin, jos koneet pyörittivät lisää lankaa. Kuviakin sai vapaasti ottaa, koska heillä ei kuulemma ole salaisuuksia :) Jos en ihan väärin muista, niin tehdas on toiminut noin 50 vuotta ja koneet taitaa olla samanikäisiä. Niissä oli mielestäni jotain niin kaunista.





Matka jatkaui monen suomalaisenkin käsityöläisen ja askartelijan tuntemaan Karnaluksiin, jossa oli varauduttu ostoksiimme nosturilla ;) Itse selviydyin vähien ostoksieni kanssa portaita 



Toisten mennessä vielä lähistön käsityöliikkeeseen, yritin itse kävellä Karnaluksista Viru-keskusken suuntaan, mutta olihan se kavuttava raitiovaunuun puolessa välissä. Tunnustan, menin pummilla.
Olin ehtinyt kiinnittää huomioni siihen, että Tallinnassa on rakennettu tosi paljon uutta vanhojen, korjattujen rakennusten päälle. Tämä vihreä seinä kiinnitti huomioni jo kauempaa ja lähelle päästyäni piti napata toinen kuva, koska seinät on päällystetty rikotulla lasilla, joka on mitä ilmeisemmin kierrätettyä.




Miksen tajunnut tätä kuvaa ottaessani, että tuonne laivalle on ihan älyttömän pitkä matka putkea pitkin. Osan matkaa oli sellaiset liukuhihnat, mutta kyllä meinasi puolessa välissä itku tulla, etten älynnyt pyytää satamasta pyörätuolikuljetusta laivaan. Juuri tuollainen hoksottimien puute on yksi seuraus aivovammastani.

Paluumatkalla meillä oli varattuna iso hytti, jossa oli erillinen makuuhuone, joten pääsin lepuuttamaan kipeää selkääni. Mutta enhän minä kauan malttanut huudella makkarin puolelta, vaan piti liittyä muiden seuraan suuren pöydän ympärille neulomaan. Oikein mukava porukka ja kiva reissu kaiken kaikkiaan. Kiitos Katju!

Ei minun ollut tarkoitus edes näin tarkkaan raportoida tuota kässämatkaa ja jouduinkin laajentamaan jutun otsikkoa. En myöskään jaksa oikolukea tekstiäni, joten pahoittelen mahdollisia virheitä.

Mukavaa uuden viikon alkua!



8 kommenttia:

  1. Hienoja pipoja jälleen. Erityisen ihana tuo ohut alpakkapipo. Kiva reissu teillä. Aadella on niin vaikeaa olla ostamatta. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi! Mä tykkään itsekin tosi paljon tuosta vaaleasta alpakka-piposta ja mietin jo, että pitäiskö unohtaa palmikot. Viikon alku on jatkunut flunssassa, mutta sängyssä makoilu ei estä neulomista :)

      Poista
  2. Olet ollut tosi ahkerana! Koitahan parantua!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Noora, yritän pysyä pedissä, vaikka paljon olisi tekemistä :)

      Poista
  3. Kiitos mukavasta reissuseurasta. Jos vielä kohdataan reissun tiimoilla niin lupaan olla muistuttamassa tuolista siellä. Harmitus, että flunssan pukkasi. Paranemista ja hyvää itsehoitoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! Minä tosiaan tarvitsisin usein muistutteluapua, mutta kun en aina muista vinkata siitä kanssaihmisille ;-) Tätä flunssaa on nyt liikkeellä, juuri luin aiheesta ihan Helsingin Sanomista, mutta voihan räkä! - se kuulemma auttaa paranemaan :)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos Eija :) Nyt niitä pipoja on alkanut syntymään, pari jo valmistunut noidenkin jälkeen.

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)