tiistai 29. syyskuuta 2015

Auringonkukkapellolla ennen rippijuhlia

No onkos tullut kesä nyt syksyn keskelle?


Ainaskin minusta tuntuu, että nuo auringonkukat ovat melko kesäisiä. Marjo oli taas eräällä useista  matkoistaan päätynyt Haltialan kotieläintilan auringonkukkapellolle ja minäkin innostuin mahdollisuudesta poimia kukkia kuopukseni viime sunnuntaisia rippijuhlia varten.

Minulla vaan meinasi se poimiminen unohtua, kun inoissani kuvasin upeita kukkia ja niissä pörrääviä mehiläisiä ja joitakin kimalaisia. Päivä oli muutenkin mitä parhain ja nautin todella olostani siellä kukkien keskellä. Tunsin itseni aidoksi hipiksi :)

Luulin muuten olevani Vantaalla, mutta kun etsin tuohon ylle linkin paikan nettisivuille, niin tajusin olleeni Helsingissä.





Koska kukat on tarkoitettu kaikkien iloksi, niitä saa kerätä vain kohtuullisen määrän omaan tarpeeseen. Kukkia jäi kyllä muillekin, vaikka me ystäväni kanssa saimmekin peräkonttini lähes täyteen. Kotona sitten ripottelin kukkia talomme edustalle ja sisälläkin eri puolille taloa.




Auringonkukkien joukosta löytyi myös kimpullinen erivärisiä malvikkeja(?) ja ruiskukkia. Kun vielä ystävämme toi nämä upeat daaliat, niin olen tyytyväinen, etten tuhlannut rahaa kukkakauppaan.


Niin, ja säästin myös melkoisen summan tekemällä itse kaikki leipomukset. Tiedän, että tässä taloustilanteessa olisi pitänyt tukea jotain pientä leipomoa, mutta jotenkin vaan pihiys iski, kun näin kakkujen hinnat. Aikaakin olisi säästynyt, kun nyt tein kiireessä liukuhihnalta piiraita ja sen täytekakun. Elämäni toinen kerta, kun tein kakkupohjan itse.

 Syy kiireeseen oli tosin erittäin mukava ja tarjosi nautinnollisen levähdyshetken sielulle ja ruumiille. Olin nimittäin ostanut noin vuosi sitten liput Oopperan kummitukseen juuri lauantai-illalle, kun poikani konfirmaatiopäivästä ei vielä ollut tietoakaan.


Vähän kalliimmaksi nimittäin tuli se, etten löydä mistään riipusta, jonka ostimme rippilapsellemme kesäkuiselta visiitiltämme Jyväskylään. Muistan ihan varmasti laittaneeni ruskean paperipussukan tiettyyn laatikkoon keittiössä paketoidakseni sen myöhemmin, mutta nyt se ei ole siellä enää. Käänsin sunnuntai-iltana koko talomme ylösalaisin, mutta pussia ei löydy mistään. Tässä ei ole varsinaisesti mitään uutta, koska näiden vammautuneiden aivojeni kanssa minulla on lähes päivittäin jotain hukassa enkä muutenkaan muista paljon mitään, mutta aina uudet, eteentulevat vastoinkäymiset ärsyttävät mieltäni todenteolla.

Meni myös aikaa, kun selvitin taonta-yrityksen nimen,, koska se ei ole sama, josta korun ostimme. No, Tulimetsä löytyi ja nyt ei auta kuin tilata uusi koru. Se aiempikin löytyy tietysti heti, kun uusi on käsissä, jollen ole heittänyt sitä vahingossa paperinkeräysroskien mukana pois. HUOKAUS!

Tänään on taas yhtä upea, aurinkoinen syyspäivä kuin oli poikamme konfirmaatiopäivä, joten lähden tästä tekemään kierroksen Erkkolallani. Hyvää viikon jatkoa!






8 kommenttia:

  1. Auringonkukat on niin kauniita. Ihanat kuvat ja kiva kuva susta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katju :) Olen samaa mieltä, auringonkukat vaan on kuin pieniä aurinkoja.

      Poista
  2. Ihanaa, että menit Haltialan pelloille ja nautit kesäisestä syyskuun päivästä kukkien keskellä. Itse olen käynyt siellä jo kolme kertaa...ehkä taas huomenillalla. Hienon kakun oli tehnyt ja niin kauniisti koristeltu :) Harmittava juttu tuo hukkunut koru...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan mahtava retki! Mutta näin jälkeenpäin vasta tajusin, että se kahvila Wanha Pehtoori olisi ollut päivällä auki ja me kun mentiin Jumboon kahville, samalla kun käytiin kaupassa. Huomenna ehtisi vielä :)

      Poista
  3. Voi miten ihania kuvia sinulla jälleen :-)
    Tulee vain niin hyvälle tuulelle ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama fiilis itsellä tuolla auringonkukkapellolla - niin hyvä mieli :)

      Poista
  4. Aivan ihanat kuvat! Hienot juhlat teillä. Paljon onnea rippilapselle!

    VastaaPoista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)