perjantai 17. heinäkuuta 2015

Karavaanarit saarihyppelyllä

Viime viikolla jo kotiuduin Suomen lounaiseen kolkkaan suuntautuneelta kolmen päivän reissulta, mutta koska kuvia tuli taas napsittua mieletön määrä, niiden läpikäyminen ja karsiminen blogissa julkaistavaksi vie minulta aina muiden (lue puutarhatöiden) hommien ohella älyttömän kauan aikaa. Mutta nyt seuraa siis kooste reissusta. Osa kohteista on monelle jo tuttuja, koska teimme lähes samanlaisen reissun viime kesänä, mutta mukana on myös muutama uusi tuttavuus. 


Matkaa teimme ystäväni Johannan (kuvassa) kanssa heidän matkailuautollaan. Olimme siis tällä kertaa reissussa kahdestaan. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Salossa vanhassa nahkatehtaassa sijaitseva Selected 2nd Hand kirpputori sekä lifestyle outlet, jossa poikkeuksellisen hyväkuntoisen kirppisvalikoiman lisäksi myydään silloin tällöin myös erilaisista stailauksista jääneitä sisustustuotteita. Ihan uusia sisustustuotteita saa Country Whiten outletista, jossa tosin suurin osa tuotteista on ihan normaalihintaisia, vaikka pieni osa vaatteista oli 50% alessa. Itselleni löysin kauan haaveilemani Odd Mollyn neuletakin puoleen hintaan :) Laajempi valikoima uusia vaatteita on samoissa tiloissa toimivalla Urban designilla.



Raamiin tosi kivoja teksti-tauluja oli puoleen hintaan.

Olimme jättäneet pääkaupunkiseuden taaksemme vasta iltapäivällä, joten päivä alkoi olla sen verran pitkällä, että pikkukaupungin liikkeet ja varsinkin kirppikset alkoivat sulkemaan oviaan. Johanna oli edellisellä reissullaan bongannut suosittua Radiokirppistä vastapäätä viehättävän Kikan kukka ja lahja -puodin, jonne onneksi vielä ehdimme.


Tuo ihana runsauden sarvi sijaitsee aivan yhtä ihanassa vanhassa puutalossa.



Puoti on sisältä todella runsas ja sanoinko jo, että todella viehättävä. Täälläkin oli pöydällinen sisustustuotteita puoleen hintaan. Mukaan olisi varmasti lähtenyt kaunis kukkakimppu, jos emme olisi olleet liikekannalla. Seuraavaksi piti löytää ruokaa.


Sattumalta ohitimme Salo Designin ja pikkupaikkakunnilla on se hyvä etu, että isollekin autolle löytää melko helposti parkkipaikan ihan oven edestä. Vaikka jouduimme pariin kertaan harmittelemaan, etten älynnyt ottaa omasta autostani mukaan invapysäköintitunnustani. Täällä pyörähdimme vain pikaisesti, koska sellaista pikkutavaraa, jonka katselemiseen kuluu aikaa, ei ollut kovin paljon. Mutta isompia juttuja, kuten huonekaluja, tekstiilejä jne. oli enemmän. Ja muutamia tosi kauniita uudelleen verhoiltuja vanhoja tuoleja. Kotimatkalla luin, että tämä liike oli rankattu Glorian koti -lehdessä Suomen 15 parhaan sisustusliikkeen joukkoon. No, en kyllä ole ihan samaa mieltä, mutta se kai johtuu siitä, että sisustusmakuja ja -tyylejä on niin monia.

Ruokailemassa kävimme joen varrella sijainneessa ravintolassa, jonka nimi ei ansaitse tulla mainituksi ;) Koska emme enää ehtisi kirppiksille, päätimme ajella suoraan pääkohteeseemme eli Korppooseen, jossa asuvia ystäviä oli jo varoitettu tulostamme. Heitä tapaisimme heti seuraavana aamuna, mutta ensin piti löytää leiriytymispaikka.


Vesisade vihmoi karavaanareita, mutta mikäs minulla oli neuloessa ja maisemia ihaillessa. Saariston rengastien kauneutta ei poista edes pilvet. niin se vaan on, että täällä silmä ja sielu lepää, kun maisemat vaihtuvat metsistä peltoihin ja mereen.


Meillä ei ole tapana etsiytyä varsinaisille leirintäalueille, koska emme ole sähköjen tarpeessa. Matkakodissa on vessa ja hampaiden pesua varten tulee hanasta vesi. Kyllä ihminen pari päivää selviytyy ilman suihkua, vaikka sellainenkin autossa toki on. Korppoossa on Ravintola Buffalo Verkanin vierassatamassa, jossa saimmekin luvan yöpyä metsänreunassa. Iltajuomat kävimme nauttimassa terassin lämpölamppujen tunnelmassa. Meidän lisäksi sadetta uhmasivat Maarianhaminasta Turun kautta seilanneet partiolaiset.



Aamulla aikaisin heräilimme sitten näihin näkymiin ja hampaita pestessä tuli poimittua jokunen metsämansikka ennen varsinaista myöhempää aamiaista, jonka nautimme Korppoon keskustan monitoimikeskuksessa DAG-15:ssä, jossa Terhin ihastuttavan Amalias hem -sisustuspuodin lisäksi sijaitsee majatalo, kahvila ja vaatepuoti.


Terhi jo odotteli meitä puodissaan, mutta ensin piti nauttia se aamiainen. Kotioloissahan minä en aamuisin nauti kahvikupillista enempää, mutta reissussa on kivaa istua "valmiiksi katettuun" pöytään.




Amalias hemissä on varsin suuri valikoima sisustustuotteita, mukana jonkin verran vanhoja esineitä ja huonekaluja, joista osa on Terhin kunnostamia. Vaatteita löytyy oman Friends forever -malliston lisäksi muilta merkeiltä ja tänä kesänä myyntiin tulleet minunkin ehdottomat suosikkini ja ainoat kesäjalkineeni kumisaappaiden lisäksi - OTZshoesit kaikissa herkullisissa väreissä.

Pitihän minun hankkia autoni väriin sopivat OTZit, vaikka rehellisyyden nimissä on pakko tunnustaa, etten todellakaan olisi niitä tarvinnut. Nuoruudestani asti juontaa tämä pahe, että kun löydän mukavat kengät, hankin niitä useammassa värissä. Nykyisin kenkien mukavuus on vamman vuoksi erityisen tärkeää. Ja näiden oranssien kenkien myötä kaivoin taas kaapin kätköistä käyttöön ikivanhan oranssin käsilaukun, eikä tartte ostaa uutta ;)


Tarpeellinen ostos sen sijaan oli tuo tähtikuvioinen sammutuspeite mökille - ja kukkaruukku. Mutta noista pikkuisista, mutta niin söpöistä kenkälesteistä en ole ihan varma. Onhan Terhillä puodissaan kaikenlaista muutakin pientä ja vähän isompaakin söpöä, kivaa ja käytännöllistä tarjolla.




Amalias hemin ja koko Dagiksen naapurissa laiduntavat hevoset (tai ainakin yksi).




Ennen Telemäelle kapuamista käväisimme torilla ja tyydyimme mansikoihin, kun jättimäisen melonin halkaiseminen olisi saattanut olla haasteellista.



Välillä saimme vettä niskaan ja välillä aurinko pilkisteli pilven raosta. Korkealla kallion päällä meitä oli vastassa Virpi ja uusista leikkikavereista innoissaan ollut Edith. Kerttu-kissa ei turhaan vaivautunut vieraiden vuoksi asentoaan vaihtamaan. 



Meillä oli etuoikeus päästä tutustumaan  ihastuttavaan Jeanne d'Arc Livingin showroomiin, jonka Virpi on brändin Suomen edustajana sisustanut kotinsa yhteyteen.





Virpi on miehensä kanssa tehnyt valtavan työn kunnostaessaan ja sisustaessaan 70-luvun toimistotalosta perheelleen upean ja kauniin kodin, johon tekin pääsette kurkkaamaan viimeisimmän (tai sitä edellisen) Jeanne d'Arc Living -lehden sivuilla :)
Minä sen sijaan esittelen sohvan selkänojalta bongaamani tutunnäköisen ponchon.


Tämän olen neulonut Virpille jo useampi vuosi sitten 100% luomu merinovillasta. Huokaus - milloinkahan saisin taas aikaiseksi jotain neulomuksia. Tänä kesänä on vaan valmiina monta keskeneräistä projektia.

Korppoolle piti sanoa heipat, jotta ehtisimme Nauvossa sijaitsevaan Pietarin osto- ja myyntiliikkeeseen. Se jäi viime kesän reissulla väliin ja olisi kuulemma käymisen arvoinen. Olen samaa mieltä, vaikka ei mitään olisi erityisesti ostamassa. Tällaisessa paikassa vain saa niin hyvän katsauksen historiallisiin esineiseen ja eri aikakausiin, eikä mielestäni oppi ole pahaksi kenellekkään.



Tavaraa on paljon pienistä esineistä aina suurempiin huonekaluihin.


Katsokaa nyt tätäkin ihastuttavaa partapeiliä.
Minun mukaani lähti kuitenkin vain yksi esine ja se on tämä upea arkku mökille sohvapöydäksi


Ai niin, jos tänne aiotte, niin vain käteinen käy. Mutta ei hätää, jos olet jo tuhlannut kaikki, lähin ottomaatti on ihan naapurissa. Kun arkku oli pakattu autoon, matkamme jatkui kohti seuraavaa pysähdystä Paraisten keskustassa.



Olimme etukäteen ajatelleet vilkaista paljon kehuttuun Cafe Hallonbladiin, mutta masut täynnä Virpin tarjoamaa herkullista saaristolaisleipää kurkkasimme pikaisesti melkein naapurissa sijaitsevaan Tre Små Rum:iin. Reissun jälkeen näin facebookissa linkin, että yhden talon päässä tästä on myynnissä ihastuttava puutalo, josta myyntikuvien perusteella ostaisin mielelläni koko talon lisäksi myös suuren osan esineistöä ;)

http://www.etuovi.com/kohde/9551198?sc=M65606893&pos=1


Seuraava pysähdys oli näissä maisemissa. Tai ensin pysähdyttiin kyllä hieman keskustan ulkopuolella Manhattan-kirppiksellä, jossa meillä oli aikaa vajaat puoli tuntia. Joten olimme sitäkin tehokkaampia ja teimme kyllä useamman hyvän löydön. Ostin esimerkiksi Riihimäen lasin 5 litran Ilves-tölkin hintaan 4,80 euroa! Kunto on täydellinen (ei toki kantta) ja muoto sellainen erilainen, jota minulla ei vielä ole. Taisi löytyä myös pienempi lasitölkki ja pari vanhaa, posliinikorkillista pulloa, joiden hinnat oli tyyliä euro :)

No sitten piti suunnistaa syömään ja paikaksi valikoitui ensimmäisenä vastaan tullut ravintola.



Vaikka Pinella on sisältä todella runnelmallinen, niin jäätiin sateisesta säästä huolimatta sisemmälle terassille ulos, koska ilma oli kuitenkin melko lämmin. Ruoka ja palvelu on täällä huippuluokkaa ja pakko laittaa erikseen kuva herkullisesta jälkkäriksi nauttimastani creme bruleesta, josta minäkin taas vajavaisella makuaistillani erotin erilaisia makuja. Anteeksi, jos kyllästytte, kun aina ruuasta puhuessani mainitsen huonon maku- ja hajuaistini, mutta en halua antaa väärää kuvaa kehumistani ruuista, ettei kukaan tule mahdollisesti pettymään minun suositusteni takia. Poikani ovat jo ihan kyllästyneinä kuulemaan, että "tämä olisi varmasti hyvää, jos maistaisin jotain" ;) Minä kun nykyään arvioin syömisiäni enemmän ulkonäön ja ruuan rakenteen perusteella.


Yöpymispaikkaamme en mainosta sen tarkemmin, koska se ei  rehellisyyden nimissä ollut ihan sääntöjen mukainen, mutta turvalliselta tuntui kuitenkin. Yömyssyt nautimme tuttuun tapaan PussPuss Companyn keramiikkamukeista, jotka hankimme jo viime kesänä Amalias hemistä muistuttamaan tutustumisestamme eli parin vuoden takaisesta, Tanskaan suuntautuneesta Friends Forever -reissusta. Tuo ruosteinen hökötys on jonkinlainen puristin, jonka löysin kirpparilta ja taidan laittaa sen pihalle naulakoksi.


Aamiasta olimme vähällä mennä nauttimaan johonkin aikaisin auki olevaan ketjukahvilaan, mutta joenvarrelle suunnatessa silmiimme osui sattumalta houkutteleva sisäänkäynti.



Vähän kököt kuvat tuli otettua, mutta Fontana cafe on oikein viihtyisä ja kivasti sisustettu ravintola. Aamiainen ei ole seisovasta pöydästä, vaan se tuodaan tarjottimelle katettuna pöytään. Iso lasillinen tuoremehua on jäänyt kuvan ulkopuolelle :)


Saimme yllättäin muutamia tunteja lisäaikaa, kun sain viestin peruuntuneesta fysioterapia-ajastani, joten päätimme lähteä moikkaamaan Hennaa Vanhaan-Vantoon


Ai että, tuo Vanton omenatarha on kaunis. Siellä omenapuiden alla laiduntaa myös lampaita.


Viime käyntimme jälkeen on putiikin yhteyteen rakennettu terassi ja avattu kahvila, josta saa ostaa tilan omenoista puristettua mehua.





Pakko oli ottaa kaverikuva, kun meillä kaikilla oli samanlaiset natural-otzit <3


Vielä ennen kotimatkaa ehdittiin pysähtyä yhdessä paikassa, joksi valikoitui Salon seudun suurkirppis. Se on ihan valtavan suuri paikka, josta ainakin me teimme useita hyviä löytöjä. Ja silti jäi yksi suuri halli käymättä. Tavaraa on monenlaisiin sisutustyyleihin sopivaa, mutta vaatteita ei tullut  katsottua. Ai niin, tuli mieleen, että matkalla Vanhaan-Vantoon piipahdimme toisellakin Turun kirpparilla eli Länsikeskuksessa, jossa oli enimmäkseen vaatteita, leluja ym, mutta ei juurikaan meitä kiinnostavaa vanhaa.

En tullut ottaneeksi erillisiä kuvia hankinnoistani ja osa niistä on jo matkannut mökille, mutta tämä Arabian ihanista ihanin voipytty ilahduttaa penninmuorin kanssa kotikeittiössämme.


Karsin kuvia rankalla kädellä, mutta tästä taisi silti tulla taas megapitkä matkaraportti, enkä ainakaan itse jaksa oikolukea sitä. Seuraava reissuni suuntautui vain yhteen kohteeseen eli Tiirinkosken Tehtaalle Hämeenlinnaan ja siitä yritän kirjoitella pikapuoliin.

Ilmakin on jo kirkastunut aamuisen raekuuron jäljiltä.
Hyvää viikonloppua!


2 kommenttia:

  1. Aivan ihana reissu jälleen. Oikein hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Kiva reissu, hienot kuvat - muutama tuttu kohdekin oli linssiin osunut ;)

    VastaaPoista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)