torstai 9. heinäkuuta 2015

Göstan vieraana Vuoden museossa

Vaikka meidän Mäntän reissusta on aikaa jo yli kolme viikkoa, niin julkaisen vielä tämän viimeisen osan Serlachius museoista vinkkinä, koska Mäntän kuvataideviikot ovat juuri nyt ajankohtaiset ja jatkuvat aina elokuun loppuun asti.

Edellinen osa päättyi siihen, kun olimme hakeneet pojat Mäntän Klubilta ja käyneet torilla lettukahveilla. Sieltä suuntasimme Melasjärven rannalle Joenniemen kartanoon, jossa toimii Gösta-museo ja sen yhteyteen saumattomasti kesällä 2014 valmistunut Göstan paviljonki. 


Hetki piti ihmetellä, missä on sisäänkäynti.



Kiersimme ensin paviljongin, jossa oli varsinaisesti avoinna vain yksi näyttely, koska vasta seuravaana päivänä avattaisiin valokuvataiteilijoiden Kaukainen kosketus ja Antero Toikan Visio 2015, jonka teoksia pääsimme pikkuisen kurkistamaan. 


Vaikka en tunnistanut Toikan nimeä, niin monet hänen teoksistaan kyllä tunnistin nähneeni useinkin, vaikka osa oli esillä vain pienoismalleina. Tuon yläkuvan keltaisen teoksen ohitse kuljimme usein, kun menimme leikkipuistoon lasteni ollessa pieniä. Teräsveistos on nähtävissä Kehä ykkösen oikealla puolella puistossa melko pian, kun lähdetään Itäkeskuksesta länteen päin.

Mökkimatkalla ohitamme varmaan monille tutun Kasvukäytävän, koska tuo suuri teos sijaitsee vilkaan Lahden moottoritien varrella.


Outsider-näyttely oli erilaisuudessaan todella mielenkiintoinen, koostuuhan se perinteisen taidemaailman ulkopuolisten, itseoppineiden ihmisten töistä. Useat heistä ovat eristäytyneitä tai eristettyjä, jotka ovat löytäneet taiteen ilmaisukeinokseen. Näyttelyssä on kosketusnäyttöinen ruutu, jota klikkailemalla saa taustatietoja jokaisen teoksen takana olevasta henkilöstä.


Näyttely oli upeasti koottu eri aihepiirien ympärille. Minä jätin väliin väkivallan ja aseet, vaikka teinipoikiani ne taisivat kiinnostaa eniten, mutta onneksi katsoivat niitä isänsä kanssa.



Katsokaa nyt tämänkin tussityön pikkutarkkaa tyyliä, alla yksityiskohta. En ikävä kyllä muistanut kirjoittaa tekijän nimeä ylös, mutta muistan museotyöntekijän kertoneen hänen olevan autistinen. 



Claudine Goux


Donald Mitchell


Kaarina Staudinger-Loppukaarre eli ja maalasi yli satavuotiaaksi näitä olevaisia, joihin hän oli tutustunut jo lapsuudessaan. Hän on kertonut syntyneensä niiden pöljien planeetalla :) Vaikuttaa olleen ihastuttava persoona tuo todella tuottelias taiteilija, jonka teoksia on muutama vuosi sitten arveltu olevan noin 6000.



Uuden paviljongin ja vanhan kartanon yhdistää lasikäytävä ja luonnossa näyttävät sulautuvan yhteen ja maisemaan saumattomammin kuin lähikuvissa. Gösta Serlachius rakennutti Joenniemen kartanon alunperin kodikseen, mutta aiemmista suunnitelmista poiketen vasta vuonna 1945 osa kartanosta avattiin taidemuseoksi Serlachiuksen lesken ja perillisten toimesta. Kokoelmiin kuuluu runsaasti Suomen taiteen kultakauden mestareiden töitä ja vanhaa eurooppalaista maalaustaidetta.



 Akseli Gallen-Kallelan muotokuva Gösta Serlachiuksen tyttärestä Sissistä.

Massiivisten turvatoimien kanssa esille on tänä kesänä laitettu huiman arvokas Claude Monet'n heinäsuopaa esittävä pikkuinen maalaus, josta en uskaltanut edes ottaa kuvaa pelätessäni, että huoneen ympärille kolahtaa kalterit ;)



Kurkistimme myös kartanon viinikellariin, mutta sielläkin kuvaamiseni epäonnistui, kun pojat löysivät taskulampun, jonka valolla piti sohia seiniä peittäviä maalauksia.


Melasjärven rannalle levittäytyvä puisto veistoksineen olisi ollut kaunis ja mielenkiintoinen kiertää kokonaisuudessaan, mutta selkä oli jo ihan poikki museoiden jäljiltä. Oikeastaan en oikein niihinkään pystynyt kivulta keskittymään täysipainoisesti ja hitsit, kun en ajoissa älynnyt, että naulakoilta olisi saanut lainata pyörätuolin.




Silta vie Taavetinsaareen ja sieltäkin näkyy joitain  puistossa olevista veistoksista. Poika löysi lankkujen välistä siiman ja ongenkoukun ja kokeili onneaan. Ei tärpännyt ;)



Göstan paviljongissa on ravintola, mutta me hörppäsimme päiväkahvit viereisessä Autereen tuvassa, koska olimme menossa illalla Jyväskylään mieheni serkun luokse ja siellä sitten illastamaan ravintolaan. Tavaroiden lisäksi hukkaan valokuvia, joten nyt ei ole läkikuvaa tarjolla.


Meinasin unohtaa, että pistäydyimme toki myös museokaupassa, joka sijaitsee paviljongin aulassa. Minun huumorintajuuni puri nämä Pekka Suomäen Sinuna en ostaisi -magneetit ja pinssit. Kikatin ihan hulluna "uusille" yrityksille :) Kelaa! nyt kuinka Vaikea on erimekko. LOL :)


Mies sai Mänttä-boxerit eikä ole ainakaan valitellut, että Mäntänlahdella olisi ruuhkaa. Hyvälaatuisetkin ovat, minähän näitä pesen :)


Mäntässä pysähdyimme vielä Myllyrannan sisustuskeskuksessa. Pitihän minun päästä pyörähtämään siellä pikaisesti. Jos ei olisi tarvinnut välittää aikataulusta, niin olisimme saattaneet hypätä vaikka siipirataslaiva Elias Lönrothin kannelle.



Perheellä oli hoppu jatkaa matkaa, joten poika nappasi nämä kuvat, jottei minulta tuhraantuisi siihen aikaa :) Olimme kai jotenkin ajoissa liikkeellä, koska näyttää niin autiolta. luulisin, että kuvataideviikkojen aikaan täällä on hyvinkin vilkasta. Tuolla keltaisessa rakennuksessa en käynyt ja mutta punaisen molemmisa päissä oli niin älyttömästi kaikkea tilpehööriä,  etten jaksanut paneutua. Toisessa oli runsaasti hauskoja muttereista tehtyjä pienoisveistoksia eri ammattiryhmistä.

Tästä meidän matka jatkui siis Jyväskylän suuntaan yhden pysähdyksen taktiikalla. Vaajakoskella on nimittäin Pandan tehtaanmyymälä. En suosittele - siellä pimahtaa, vaikkei niin makeista välittäisi ;-) 


Yksi yö vietettiin Jyväskylässä ja aamusella käytiin tutustumassa aivan ihastuttavaan Toivolan vanhaan pihaan. Olisi jäänyt koko paikka näkemättä, jollei sattumoisin olisi ollut myös kansainvälinen KIP-päivä (knit in public) meidän 17. hääpäivän lisäksi. Tuolla sijaitsee myös käsityöliike Titityy, jonka tiesin järjestäneen yhteisen neulomissession, jota tahdoin käydä vilkaisemassa.


Tuolla historiallisella pihapiirillä sijaitsee toinen toistaan viehättävämpiä vanhoja rakennuksia, kuten tämä vanha synnytyslaitos, joka kätkee sisäänsä useita pikkuisia käsityöläis-putiikkeja. Otin taas miljoona kuvaa, joten ehkä joku päivä esittelen paikan tarkemmin. En lupaa, koska en halua kasata itselleni paineita, jos en jaksakaan kirjoitella.

Suomessa on monia mielenkiintoisia ja kivoja käyntikohteita, joten suosikaa niitä.
Kivoja kesäpäiviä!

4 kommenttia:

  1. Ihania retkiä teette! Tämä ja edellinen Lonna ja kaikki. Kauniita kesäpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävisin mielelläni vaikka missä muualla ilman perhettäkin, mutta kun en oikein jaksa pitkiä automatkoja. Se kyllä harmittaa, koska ennen hyppäsin autoon tuosta vain ja annoin mennä, kun löytyi kiinnostava kohde. Ihania kesäpäiviä sinullekin Outi!

      Poista
  2. Sä oot kyllä ihan paras Suomi-opas! Ens kerralla kyselen sulta vinkkiä, minne sitten menenkin :) Tykkään näistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Hannis, että näistä mun raporteista on hyötyä. Siksi juuri niitä kirjoittelen, että muutkin hoksaisivat mennä kaikkiin näihin mielenkiintoisiin paikkoihin ;) Mutta todellinen Suomi-opas on Marjo, jonka kanssa olemme ystävystyneet siten, että törmäilimme ensin Country Whiten kantisilloissa ja joissain kivoissa tapahtumissa, kuten Loviisan Wanhat talot. Jos olen menossa tiettyyn suuntaan, niin tarkistan hänen blogistaan, löytyykö kohteesta esim. kiva sisustusputiikki, Marjo kun on käynyt varmaan kaikissa :) Marjon matkassa -blogiin pääset kurkkaamaan tästä: http://styleheaven-marjorie.blogspot.fi/

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)