sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Valokuvataidetta ja muuta mukavaa, Nizzassa osa 3

Jaksaakohan ketään enää kiinnostaa minun aikapäiviä sitten ollut reissuni? En vain ole puutarhahommilta, neulomiselta ja muilta puuhilta ehtinyt kirjoitella tätä matkakertomusta kuin vähän kerrallaan silloin tällöin.

No, jatkan nyt siitä, että kävin antiikkimarkkinoiden ja Parc du Chateun jälkeen suihkussa ja lepäilemässä hotellilla. Iltasella lähdin tekemään rannan kautta lyhyen kävelyhierroksen kaupungille tarkoituksenani käydä syömässä jotain iltapalaa. Yritän myös ihan tosissani hillitä itseäni ja välttää jokaikisen kuvan näyttämistä ja saada tämän reissuraportin muiden juttujen alta pois :)




Promenad des Anglaisin siniset rantatuolit - chaises bleues - ovat tämän rantakadun historiallisia symboleja, joita on valmistettu 1950-luvulta lähtien. Siihen aikaan tuolilla istumisesta ja maiseman ihailusta piti maksaa, joten ensin piti lunastaa sitä varten lipuke chaisseurilta. Rantakadun toisessa päässä on taiteilija SAB:n versio sinisestä tuolista.



Tästä entisen casinon, Palais de la Méditerranéen nurkalta käännyin Rue du Congrèsille, jonka varrella sijaitsee Galleria Ferrero. Myöhäisen ajan vuoksi jouduin tyytymään ikkunaostoksiin, eikä sisällä mitään olisi kai ollutkaan, kun kaikki oli kyltin mukaan myyty ;)


Jatkoin kävelykadulle, jonka varrella on paljon erilaisia vaate- ja kenkäkauppoja sekä ravintoloita ja kahviloita. Poikkesin sivukadulle ruokakauppaan, jonne houkutteli myymälän edessä kadulla olleet hyllyt täynnään tuoreet tuoreita kasviksia ja marjoja.


Ulkomailla tykkään käydä heidän omissa ruokakaupoissaan ostamassa lapsille tuliaisiksi mahdollisimman paikallisia karkkeja ja keksejä ja ihastella tuoretuotteiden monipuolisuutta ja laatua sekä hämmästellä muuta valikoimaa ja hintoja verrattuna Suomeen. Vaikka hotellihuoneessani oli ihan runsas minibaari ja hanavettä uskaltaa juoda, niin pitihän se muutamat eurot säästää ja ostaa aamuksi tuoremehua ja mansikoita ennen kahvia. En muista kerroinko jo, mutta huonehintaan ei kalleimmissakaan hotelleissa välttämättä kuulu aamiainen, joka erikseen ostettuna olisi minun hotellissani maksanut reilusti yli 20 euroa. Tällä reissulla en malttanut siitä rahasta kökkiä hotellissa aamulla yhtään pidempään kuin välttämätöntä :)


Vain pari taiteilijaa oli levittäytynyt kadulle maalaamaan ja muutenkin kaduilla oli melko hiljaista. Turistisesonki oli vasta aluillaan, hyvä niin.


Kävin syömässä pasta-annokseni Le Milo´s ravintolassa enkä olisi enää millään jaksanut kävellä hotellilleni. Kadun päästä Place Massenalta löytyi helpotus, nimittäin polkupyörä-taxi, jonka kyydissä pääsi tosi kätevästi melkoisen suoraa reittiä hotellille. Minun piti varoittaa  nuorta miestä hurjastelemasta liian kovaa, etten ala kirkumaan :)



Aamulla ikkunan takana oli jo työt käynnissä.


Valmiina päivään suunnistin taas Albert 1:er puiston läpi rantakadulle kohti turisti-infoa, josta aioin ostaa French Riviera passin, jolla pääsisin mm. museoihin ja kaksikerrosbussin kyytiin ilmaiseksi. Hop on/off -bussi on siitä hyvä, että maisemien ihailun lisäksi sillä pääsee tämmöinen huonojalkainen kätevästi Nizzan satamaan ja toisaalta ylös Cimiezin kukkulalle, jossa sijaitsee mm. Musée Matissse. Vaikka bussiverkosto on Nizzassa ihan kattava ja raitiovaunukin kätevä, niin niiden pysäkit ei aina satu kohdilleen.




Toisena päivänäni oli hieman vilpoisempaa, mutta rannalle oli jo jokunen auringonpalvoja uskaltautunut. Itse istahdin kahvikupposen äärelle suunnittelemaan päivän ohjelmaa siksi aikaa, kun odottelin minijunan lähtöä. Ehdin myös hetken seurata, kun pikkupoika heitteli rantakiviä veteen.

Samalla voin taas kehua täydellisen mukavia, kuvissa näkyviä OTZshoes matkakenkiäni. Ilokseni pellavainen espadrille-mallisto ehti saapua Suomeen ennen reissuani, jolle hankin värit natural ja castlerock (harmaa). Minun jalkavammani on sen verran suuret, että täydellisen kivutonta ei kulkeminen OTZeillakaan ole, mutta parhaat mahdolliset kesäkengät nämä kyllä ovat anatomisesti muotoutuvinen pohjallisineen. Tätä kirjoittaessa iloitsen myös konepestävyydestä, koska ehdin eilen töhriä tossuni multaan, kun en malttanut pysyä poissa kukkapenkistä, vaikka olin vain autolle menossa.



Tämän saman minijunan kyydissä olin edellisellä reissullani noin 25 vuotta sitten. Nyt kuski vain oli nuorempi ja vähän työhönsä kyllästyneen oloinen ;) Sain ekan penkkirivin omaan käyttööni, kun se ei muille taida kelvata kapean jalkatilan vuoksi. Juna kiertää vanhan kaupungin katujen ja sataman kautta ylös Parc du Chateaun linnakukkulalle, jossa se pysähtyy 10 minuutiksi maisemien ihailua varten. Nehän olin katsastanut jo edellisenä päivänä, mutta aina ne parin lisäkuvan arvoiset ovat. Pinjat varsinkin ovat niin kauniin muoitoisia puita.



Se oli ikävä huomata, että vaikka Nizza on todella siisti ja puhdas kaupunki, niin ne himputin pienet muovipussit karkailevat ihmisiltä tuulen mukana ja roikkuvat sitten puiden oksilla. Mielestäni ne pitäisi lailla kieltää!


Rantakadulle palattuani oli mielessä muutama ohitettu putiikki, jossa ajattelin myöhemmin pistäytyä. Mutta seuraavaksi hyppäsin sitten bussiin ja kiipesin sen katolle katselemaan maisemia. Jokainen matkustaja (joita ei montaa ollut) sai omat kuulokkeet, mutta minä en juuri selostuksia kuunnellut, koska olin jo etukäteen tutustunut moneen kohteeseen, vaan keskityin napsimaan kuvia sieltä täältä.




Yläkuvassa näkyy linnavuoren kyljessä valkoinen Monument aux morts, 1. maailmansodassa kuolleiden 4000 nizzalaisten muistoksi. Siitä vasemmalle alkaa Quai Lunel, 1700-luvulla rakennetut torinilaistyyliset asuintalot. Bussista otettuna kuvat on vähän vinoja usein välillä.

Bussi kiertää modernin taiteen museon MAMACin ja sen alueella sijaitseva Sacha Sosnon Tête Carréen (kuutiopää, jonka sisällä toimistoja!), mutta jätin sen tällä kertaa väliin, vaikka olisi kyllä kiinnostanut. Museorakennus on jo niin valtava, että siellä kiertämisessä väsyisi jalat ja menisi hirveästi aikaa. Toisella kertaa sitten.




Bussi käy kääntymässä ylhäällä oliivipuiden peittämällä kukkulalla Arènes-puistossa, jonne se ajaa pitkin Boulevard de Cimieziä, jonka varrella sijaitsee upeita, eri tyylisuuntia edustavia rakennuksia. Minun matkaoppaassani tuota bulevardia sanotaan arkkitehtuurin koelaboratorioksi.

Mm. Englannin kuningatar Victoria oli viehättynyt Nizzasta ja asusti aikoinaan tässä Excelsior Réginassa.




Satoja vuosia vanhan oliivilehdon laidalla, Villa des Arènesissa toimivassa Musée Matissessa pysähdyin vasta seuraavana päivänä, koska ensin kävin Valokuvataiteen museossa. Sen edessä ei ole minkään kulkupelin pysäkkiä, joten palasin kaksikerrosbussilla alas Place Massénalle. Lyhyehkön kävelymatkan varrella tuli taas kuvattua rakennusten yksityiskohtia.



Avenue Jean-Médecin varrella sijaitsevat suuret tavaratalot Galeries Lafaytten ja Nice-Étoilen ohitin suvereenisti, mutta ihan näön vuoksi pistäyidyin sentään yhdessä sisustusliikkeessä, josta ei mukaan tarttunut paria kuvaa enempää.


Niin, ja matkalla piti vielä pysähtyä lehtikioskille ostamaan pari ranskalaista sisustuslehteä, joista olen tosin tähän mennessä (matkasta kulunut jo yli kolme viikkoa) ehtinyt selata vasta toisen ja antaa sen eteenpäin ystävälle.


Tässä kohtaa pistäydytään tuonne Kotilo-gallerian puolelle, jonne päätin siirtää vierailuni valokuvanäyttelyssä - klikatkaa linkkiä: http://kotilogalleria.blogspot.fi/2015/05/valokuvataidetta-nizzassa.html 

Valokuvien katselun jälkeen siirryin kadulle "ikkunaostoksille" ja lähdin kävellen kohti hotellia lepäilemään ennen illallista. Nizzassa riittää ihasteltavaa pelkästään rakennusten julkisivuissa parvekkeineen ja ikkunaluukkuineen. Saattaapa siellä joskus (usein) olla hauskoja asetelmiakin :)


Paikallinen kukkakauppa piti tietenkin katsastaa, mutta ihan vaan siinä kadulla.




Lämpimän ilmaston kukkavalikoima näyttää niin erilaiselta ja kauniilta.

Tämä näyteikkuna sitten saikin surun puseroon ja pieni varoitus on paikallaan, että kuva saattaa järkyttää eläinrakkaita ihmisiä.


Itseäni ainakin järkytti näky, kun nämä kaksi poloista, ehkäpä liian varhain emästään vieroitettua pentua hamusivat toistensa nisiä. Ajattelin toiveikkaasti, että ovat eläinkaupan ikkunassa vain hetken, kun ovat olleet jossain hoidossa, mutta piipahdus sisällä ja hintalappu (1200 euroa) vitriinissä todisti, että Ranskassa sallitaan koirien myynti tällä tavalla.

Oli pakko yrittää karistaa asia mielestä ja jatkaa lomasta nauttimista.



Promenad du Paillonin vesiaiheet ovat erityisesti pienten lasten suosiossa, mutta laaja puistoalue tarjoaa virkistäytymis- ja kokoontumispaikan ihan kaikenikäisille.  Lapset on kyllä huomioitu kiitettävästi ihan mielettömän hienoilla kiipeily- ja leikkipaikkarakennelmilla.

Jatkoin vanhan kaupungin kapeille kujille.



Tässä puodissa oli koreja joka lähtöön ja tarpeeseen ja niitä myös valmistettiin ihan paikanpäällä. Työpöydän äärellä on valmistunut kori poikineen ja nyt siinä oli tekeillä tuolin istuin. Huomatkaa upea mosaiikkilattia!



Silmiin pisti pieni Tanskan lippu.




Optikkoliikkeen näyteikkunoiden somistus oli aivan huippuluokkaa :)


Cours Saleyan kukkatori oli jo sulkeutumassa tällä päivälle, mutta siihen aioinkin tutustua vasta seuraavana aamuna. Valmiit kimput olivat minusta melko edullisia, kun kalleimmat (ja suurimmat) taisivat olla vain 15 euroa. Ihan minun makuuni eivät nuo värikkäillä papereilla koristellut kimput ole, mutta torilta löytyy kukkia varmasti jokaiseen makuun. Niistä lisää seuraavassa postauksessa.

 Kyllä - teen vielä yhden osan, jotta tästä ei tule niin pitkä ja saan välillä julkaistua teille jotain luettavaa ja katsottavaa :) Tätäkin juttua olen nyt tahkonnut reilun viikon ja haluaisin jo välillä esitellä mitä olen saanut aikaan pihalla ja kukkapenkissäni :)

Tässä vaiheessa päivää oli kamerani akku loppunut aikoja sitten ja kännykässäkin se veeteli viimeisiä, joten oli aikakin päästä hotellille lataamaan niitä itseni lisäksi.


Provencen yrttejä ja laventeli-tuotteita oli tietenkin tarjolla, mutta niistäkin lisää seuraavassa jaksossa. Minä lähden nyt pihalle aurinkoon istuttamaan omia yrttejäni ja jatkamaan pihan siivousta.

Oikein ihanaa Äitienpäivää!

4 kommenttia:

  1. Kyllä kiinnostaa. Aivan ihania kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi, kiva kuulla :) Mietin, että blogin seuraajat jo ihmettelee, kun tuo reissu ei lopu ikinä ;)

      Poista
  2. Nizza kiinnostaa kovasti. Kauniin keväisiä paikkoja, joihin tekisi mieli mennä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että suakin kiinnostaa Laura :) Täältä on nimittäin vielä tulossa e 4. osa, joka onkin ehkä mielenkiintoisin - mun mielestä. Yritän saada pikapuoliin valmista, vaikka nuo pihatyöt vievätkin mukavasti aikaa.

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)