maanantai 18. toukokuuta 2015

Kellokoskella

Meillä on ystäväni (joka on myös kaimani) kanssa ollut tapana viettää nimipäiväämme jollain hieman spesiaalimmalla tavalla. Aiemmin on tullut käytyä mm. päiväristeilyillä Tallinassa, mutta  tänä vuonna helatorstaille osunut Tuulan-päivän retki suuntautui Kellokoskelle, jossa kohteena oli


Vaikka olen käynyt kahvilassa ennenkin, niin sen herkkuvitriini yllätti runsaalla valikoimallaan, enkä ollut edes muistanut, että suolaisia ja ruokaisia vaihtoehtoja on niin paljon tarjolla.




Koska en ollut syönyt aamiaista, ajattelin ottaa omenapiirakan lisäksi pientä suolaista, jollaiseksi kuvittelin toastin. Eteeni kannettiin valtava annos kana-mozzarellatäytteistä leipää ja salaattia, etten kerta kaikkiaan jaksanut syödä kaikkea. Ja silti haaveilin monesta muusta herkusta, joita aion palata maistelemaan :)



Ulkona tersassilla oli myymässä taimia Hirvihaaran kartanon luomupuutarhuri Suvi Lehtonen, joka on myös yksi Lavatarhuri -kirjan tekijöistä. Koska olen tällainen aloitteleva viljelylavan perustaja, niin kirja on hankintalistalla ta ainakin yritän saada sen lainaksi kirjastosta, jossa se näyttää kyllä olevan hyvin suosittu tällä hetkellä.





Ajaessamme Prinsessa -elokuvasta tutun sairaala-alueen läpi huomasimme kyltin Kellokosken juhlatalo. Uteliaisuus voitti ja päätimme katsastaa millainen talo on kyseessä. Onneksemme, sillä paikka osoittautuikin varsin mielenkiintoiseksi. Jo parkkialueelle ajaessa huomio kiinnittyi lukuisiin suuriin metalliromusta ja muusta kierrätysmateriaalista tehtyihin taideteoksiin.



Koska paikalla ei ollut muita autoja ja muutenkin näytti hiljaiselta, niin rohkenimme lähteä tutkimaan aluetta. Jo parkkipaikalla huomio kiinnittyi puihin, jonka jokaisen juurella oli joku kyltti. Lähempi tarkastelu osoitti, että ne oli istutettu erilaisten merkkipäivien kunniaksi.



Siinä parkkialuetta kiertäessämme heräsi jo ihmetys paikan tarkoituksesta. Toki ymmärsimme jo nimestä, että siellä pidetään juhlia, mutta kaikki nuo taideteokset ja erilaiset puut, pensaat ja muut kasvit, jotka muodostivat kunnon arboretumin.

Mm. tällaisia teoksia tuli vastaan ja niitä näkyi joka puolella, mihin vaan katseensa kohdisti, myös ylhäällä puiden oksistoissa ja syvemmällä metsässä, jonne asti emme lähtebeet kävelemään.





En nyt ala tähän kirjaamaan tekijöitä, koska niitä ei läheskään kaikissa teoksissa ollut enää tallella. Materiaalien kirjo oli valtaisa, mutta etenkin noista romumetallista kootuista veistoksista tuli mieleen Fiskarsissa asuva Howard Smith.


Yläpihalla oli pieni koristeallas, mutta se näytti ainakin vielä ihan hoitamattomalta. Sen takaa meni portaat alapihalle ja Keravanjoen rantaan saunalle.



Alapihalta, josta on myös sisäänkäynti, saikin paremmin kuvattua itse rakennusta, joka tosin on niin korkea, ettei silti mahdu kuvaan. Taas pohdimme, että mikä tarkoitus talolla on ollut, koska sen erikoisen mallin perusteella tuskin on ollut asuinkäytössä.



Kurkistelin noiden pienien kuistien ikkunoista ja ne  selvästi osoittautuivat majoitustiloiksi.
Käväisimme saunalla, jonka polun varrelta löytyi myös aiemman pääministerimme istuttama puu.


Saunan vastarannalla sijaitsee Männistön tanssilava.



Keravanjoen vartta kiemurtelee polku, jonka varrelta löytyy lisää taidetta ja mitä erilaisimpia kasveja.



Esimerkiksi näitä pieniä sinisiä kukkia en tunnistanut, mutta hieman googlattuani ne ovat ilmeisestikin kaihonkukkia.



 Raitalehtistä tulppaania en ole koskaan ennen tavannut.


Eipä ollut Alvar Typpökään minulle entuudestaan tuttu edes nimeltään, vaikka onkin ollut legendaarinen talkoomies ja patsaan arvoinen.  Kotona sitten etsin tietoa Kellokosken juhlatalosta ja selvisi, että se on nykyisin Helsingin seurakuntayhtymän leirikeskus, jota voi myös vuokrata niin juhla-, kokous- kuin majoituskäyttöönkin. Talon historia taas selvisi Virtuaali-Tuusulan sivuilta.

1870-luvulla talossa aloitti viinapränni, mutta 1. maailmansota ja viimeistään kieltolaki päättivät alkoholin valmistuksen. Vuonna 1991 Itämerikeskuksen tulo paikalle aloitti kunnostuksen ja  200-luvun ensimmäisinä vuosina paikka toimi Taideteollisen korkeakoulun ympäristötaiteen kohdealueena, koska Tuusulan kunta oli lahjoittanut sille alan professuurin.

Paikkaan saa siis käydä tutustumassa silloin, kun siellä ei ole mitään toimintaa meneillään ja suosittelen kyllä, jos Kellokoskella liikut. On sen verran mielenkiintoinen ympäristö, vaikkei taide avautuisikaan :) Voisin myös kuvitella lasten innostuvan bongailemaan  taideteoksia puskien kätköistä ja puista.

Me lähdimme paluumatkalle Tuusulaan ja pitihän sitä matkan varrella pysähtyä avoinna olevassa sisustuspuodissa eli Memories Marin putiikissa.





Kotiinviemisiksi tarttui tuollainen lintuhäkki, johon äkkiseltään löytyi pihalta tähkälaventelin taimi.
Tarkoitus on laittaa häkki riippumaan jonnekin, mutta nyt saa kököttää tikkailla, jotka unohdin ottaa eilen mukaan mökille.

Olin aamulla kuullut radiosta, että Halosenniemessä on tällä hetkellä Pekka Halosen vieraana Akseli Gallén-Kallela ja koska olimme ihan naapurissa, päätimme vielä kurkata, olisiko museo avoinna, vaikka päivä oli jo melko pitkällä. Pelkästään upean maiseman ihastelu olisi riittänyt, mutta ehdimme vielä katsomaan sisätilat ja taidenäyttelyn.



Päärakennusta kohden kävellessä voi vaan kuvitella kuinka nämä maisemat ovat inspiroineet taiteilijaa ja miettiä mikä kohta ja mitkä puut ovat päätyneet maalauksiin.






Sen verran kylmä tuuli oli, että ihan niemen kärkeen ei kävelty ja puutarhan katselukin saa odottaa ensi kertaan, jotta kasvit ehtivät kukkaan. Olin myös talossa kiertelyn ja portaiden kapuamisen jäljiltä aika väsynyt, tai siis jalat olivat.

Ehdin kyllä ottaa sisällä muutaman kuvan, ennen kuin opas tuli sen kieltämään, joten en lainkuuliaisena julkaise niitä :) Talo on kyllä huikean hieno rakennustaidon näyte, enkä usko, että vastaavia löytyy Suomesta monia, Paitsi ehkä Akseli Gallén-Kallelan  Kalela, josta Pekka Halonen ihan luvan kanssa otti vaikutteita. 



Olipa varsin kulttuurintäyteinen ja mielenkiintoinen päivä!

5 kommenttia:

  1. Tähän täytyisi nyt kommentoida jotakin "lennokasta". Sanon kuitenkin vain: kateellinen kauneuden sokaisema olen mä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvii Bikke olla lennokas eikä sokaistua :)) Joku päivä meet tai mennään kimpassa käymään tuolla :) Kiva kun löysit postauksen, kun en pysty jakamaan sitä blogin facebook-seinälle, kun yhtäkkiä facebook vaan käskee mua perustamaan uudelleen jo hallitsemani sivuston, joka ei siis aukea ollenkaan. VOI ÄRSYTYS! No, en perusta uudelleen, vaan katson herääkö henkiin joku päivä.

      Poista
  2. Ohhoh - melkoisen ihaniin paikkoihin sitä saattaa sattumalta pysähtyä. Hyvä, että menitte tutkimaan tarkemmin. Kauniita ja kiinnostavia on muutenkin olleet teidän Tuulanpäivän retken kohteet. Halosenniemeen pitäisikin taas tehdä visiitti. (Ja Ainolaan samalla). Kinuskilla on ihana !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vaan Laura :) Ehdittiin jopa hetken aikaa pähkäillä, että käännytäänkö ympäri vai jatketaanko matkaa. Ainolaan asti minä en ole vielä ehtinyt, vaan pysähtynyt vain siinä Kahvila Auliksessa. Unohdin muuten laittaa postaukseen kuvan, kun tuolla Marin putiikissa on myynnissä AINO´S tarvikesetti (lanka ja ohje) Aino Sibeliuksen suunnittelemille lapasille :)

      Poista
  3. Kertakaikkisen ihana nimipäiväretki.

    VastaaPoista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)