torstai 15. tammikuuta 2015

Ratsailla

Olen jo vuosia ja erityisesti viimeiset pari vuotta onnettomuuteni jälkeen haaveillut meneväni ratsastamaan islanninhevosilla. Olen keräillyt messuilta esitteitä talleista ja tutkaillut tietoja nettisivuilta. Lähinnä sitä, että soveltuisivatko hepat terapiaratsastukseen. Kun olen tällainen "jopi jalkapuoli" ja hevosia ohjataan myös jaloilla, niin ettei minun tönkkö jalkani antaisi väärää informaatiota. Edellisestä kerrasta hevosen selässä on kulunut yli 20 vuotta ja sitä ennen kävin ratsastustunneilla ihan lapsena.

En tajua, miten meillä kesti ystäväni Johannan kanssa näin kauan ennenkuin tajusimme, että voisin mennä kokeilemaan hänen hevostaan, ihanaa Suloa, joka on rauhallisuudessaan ja kiltteydessään varsin terapeuttinen kaveri.


No, eilen aamulla läksin Johannan luo, jossa perillä odotti myös taxi-tarkastaja Hilma.
Hänet jätimme talonvahdiksi, mutta Chilin otimme mukaan, kun jatkoimme tallille.



Aamu oli aurinkoinen ja lumiset maalaismaisemat tosi kauniit. Niitä oli hankala kuvata ikkunan läpi liikkuvasta autosta, joten voitte vain kuvitella :) Oman jännitysmomenttinsa matkalle toi tyhjentynyt bensatankki. jota kuskini ei ollut muistanut täyttää. Niinpä jouduimme pohtimaan, kuinka syvältä metsän keskeltä mahdollisesti joudumme autoa työntämään lähimmälle huoltsikalle. Lähestyessämme määränpäätä ihmetystä herätti myös metsästysaseen kanssa tien laitaa kulkeva mies. Uskaltaisiko sitä ollenkaan lähteä metsään hepan selässä ?


Talli ja laitumet kylpivät auringossa - mikä idylli!





Kun Johanna lähti hakemaan Suloa laitumelta, niin ehdin ottaa muutaman kuvan viehättävän navettarakennuksen yksityiskohdista ennenkuin könkkäsin perään.



Laitumelta Sulo seuraa kiltisti Johannaa ilman mitään riimua.



Sisällä tallisssa Sulo sai vähän heinää ja kevyen harjauksen ennen metsäretkelle lähtöä. 


Sitten mennään!  Chili näytti tietä ja Sulo seurasi Johannaa kuin hai laivaa. Kun Johanna siirtyi toiseen reunaan, me mentiin perässä :) Niin, ja hepan selkään kiipesin siis tikapuita pitkin, tai siis portaita :)



Välipalan aika


Sulo askelsi lumihangessa niin rauhallisesti, ettei maaston epätasaisuus juuri tuntunut, eikä minulla ollut vaikeuksia pysyä selässä. Välillä kavio osui syvemmälle, mutta melkoisen tasaista meidän meno oli metsäpolullakin. Muutaman kaatuneen puunrungon Sulo ylitti ilman, että olisin huomannut mitään. Alamäissä piti vähän tarttua sen harjasta lisätukea, vaikka nekin mentiin tosi hitaasti.


Sulo on varsinainen herkkusuu ja vähän väliä se yritti nauttia luonnon antimia, joskus onnistuenm jos annoin sille tilaisuuden. Silloin minä taas sain tilaisuuden napata muutaman kuvan. 


Metsässä oli niin mahtava fiilis! Raikas, puhdas ilma - helppo hengittää. Ja paljon lunta naavatupsujen lisäksi. Vaikka halusin saada ikuistettua kaiken kuviin, niin pakko oli lopulta laittaa kamera taskuun ja alkaa oikeasti nauttia hetkestä.



 

Olisin muuten lähtenyt metsään ilman tuota huomioliiviä, mutta pyssymiesten vuoksi oli parempi ottaa varman päälle, ettemme tulleet ammutuiksi, niin minä? Vasta pellon laitaan tultuamme saimme kuulla, että metsämiehet olivat ilveksen perässä,  Hui! Chili kun oli juossut metsässä vapaana.

Sulokin alkoi askeltaa reippaampaa tahtia, kun se tiesi pääsevänsä kohta heinän makuun.
Ensin käytiin kuitenkin moikkaamassa Olga-kaunotarta ja söpöistä shetlanninponi Mattia.



En katsonut ollenkaan kellosta kauanko olin ratsailla, mutta tätä naputellessani katsoin kuvien perusteella, että noin puolitoista tuntia siinä meni. Me odottelimme Chilin kanssa syrjemmällä katsoen Madden ja Lahjan menoa kentällä, kun Johanna vei Sulon takaisin laitumelle.




Vähän meitä jännitti, että lähteekö auto käyntiin pelkillä höyryillä, mutta selvisimme onneksi huoltoasemalle. Eikä mille tahansa, vaan Nurmijärven Myllykukkoon, jonka yhteydessä toimii myös kaksi sisutusliikettä. Pitihän ne käydä pikaisesti katsastamassa, vaikka nälkä kurni jo vatsassa.



Room Decossa oli alennusmyynti parhaimmillaan, paljon tuotteita, mm. Riviera Maisonia -30% ja joitain tuotteita jopa - 50%. Omistaja vähän harmitteli, että kevään uutuuksien purkamisen ollessa kesken, myymälä ei ollut viimeisen päälle järjestyksessä. ihan tarpeeksi siistiä minun mielestäni :)

Pentikin tehtaanmyymälässä ei meinattu ensin käydä ollenkaan, mutta kun kerran vieressä oltiin, niin... Tuli kallis reissu. Löysin nimittäin ihanan hyllykön mökin keittiöön. Siitä ei nyt tullut otettua kuvaa ja on vielä kuplamuoveissa, mutta tuo kapea peilipöytä on aikas hauska.


Johanna oli onneksi tehnyt meille jo valmiksi herkullista savuporokeittoa, koska tavoillemme uskollisesti ruokailu piti hoitaa melko vauhdikkaasti. Hyvä etten joutunut ottamaan jälkkärikahvia ja tuoretta pullaa matkaevääksi, kun taxini tuli hieman etuajassa. Kuski odotti kiltisti kahvin juojaa :)


Johannalla oli myös minulle varattuna hienot, Töölön sairaalan vanhat, puiset kainalosauvat, mutta niitä ei sentään ratsastusretken päätteeksi tarvittu. Unohdin ne hänen luokseen, joten parempaa kuvaa ei nyt ole saatavilla.  Tuolla taustalla näkyvä musta möykky on lumesssa peuhaava Chili.

Loppuun vielä Sulo-selfie:


Aion kyllä ehdottomasti ottaa uusiksi, oli niin hieno päivä!

6 kommenttia:

  1. Oi kuinka ihana päivä sulla oli <3

    VastaaPoista
  2. Ihanat, valoisat, onnelliset kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla Eija, että tunnelma välittyi :)

      Poista
  3. Ihanaa, että pääsit <3

    Me ollaan mun ystävän kanssa myös suunniteltu metsäretkeä, että pääsisin hänen hevosellaan löntystämään. Oon pienenä harrastanut ratsastusta, mutta enää en uskalla. Kävin muutamalla tunnilla, mutta pelkäsin että putoan ja lyön pääni. Talvinen metsä rauhallisen hevosen kanssa kyllä olisi ihana !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli Laura ❤️
      Toivon, että löydät rohkeutta kiivetä uudelleen hevosen selkään. Ymmärrän kyllä pelon, joka voi olla samankaltainen mitä itse tunnen autossa. Tai vaikka liukkaalla tiellä. Nyt tiedän, miten pääsen helposti kesäiseen metsään :)

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)