sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Alpakkaneuleita

Minusta tuntuu, että olen joulumyyjäisten jälkeen saanut enemmän neulomuksia valmiiksi, kuin ennen niitä. Niiden jälkeen päiviini tuli sellainen rentous, että puikot ovat heiluneet ahkerasti. Siksipä esittelen nyt viimeksi kuluneen kuukauden aikana valmistuneita töitäni. Tai ei kai pitäisi puhua töistä, koska mielellänihän minä näitä teen :) 

Kesäreissulta Mathildedalista tuli ostettua Ruukin kehräämön  baby-alpakkaa kämmekkäitä varten. Koska ystäväni osti samaiselta reissulta mustaa lenkkialpakkaa tuubihuivia varten, niin minäkin ostin pari kerää mustaa, vaikka normisti en tykkää siitä väristä neuloa. Mutta ystävälle valmistui siis joululahjaksi mustat, palmikkokuvioidut  käden lämmittimet.


Samaan pakettiin valmistui siitä lenkkialpakasta kaksi kertaa kaulan ympäri kietotutuva tuubihuivi. Johanna oli saanut itse neulottua pari riviä, mutta sitten lanka olikin solmussa ja aikamoinen käärmeenpesä ;) Olin jo kehräämöllä luvannut auttaa, jos huivi ei ala valmistua.

Jos en ihan väärin muista, niin mielestäni Ruukin kehräämön lenkkialpakka on 100% alpakkaa, kun muissa vastaavissa on yleensä noin 10-20% polyamidia kestävyyden tuomiseksi. En muistanut ottaa kuvaa mustasta huivista, mutta tämä on ihan vastaavanlainen, pidempi vaan eli menee kolmekin kertaa kaulan ympäri (alla kaksi krt).


Ruskean huivin neuloin teetee Cacaosta (89% alpakkaa, 11% polyamidia).  Puikot oli numeroa 9 ja silmukat aina oikeaa. SUPER HELPPOA, vaikka neulominen sujuu aavistuksen verran vähemmän soljuvasti kuin Ruukin kehräämön langalla. Mutta molemmat huivit ovat henkäyksen keveitä ja silti muhkeita ja lämpimiä.


Tässä välissä voinkin esitellä samanlaisesta langasta koneella neulotun torkkupeiton.  Beach House Companyn  Alpaca Linen curly like coffee -peitto on tehty Perussa. Arvatkaas, miten se minulle päätyi? No, sain yllättävän joululahjan, kun onni potkaisi facabook-arvonnassa.


Ei olisi oikeampaan osoitteeseen voinut Tian Verannan pehmeä paketti tulla! Olen varsinainen viluinen pingviini, joka palelee myös untuvapeiton alla, joten viime yönä lisälämmittimenä oli tämä peitto. Ei palellut enää :) Tämä minun peittoni on muuten juuri ihanaa pellavan sävyä, joka poikkeaa reilusti tuolla Tian Verannan nettisivuilla olevasta kuvasta.


Herää vain kysymys, miksen ole älynnyt tätä aiemmin ja neulonut itselleni peittoa ainaisten huivien sijaan?  Minulla on vielä keskeneräisenä yksi huivi lenkkialpakasta. Tässä kuitenkin pari palmikkohuivia.


Tämän beigen rinkula/tuubihuivin (80% merinovilla, 20% kid mohair) luulin palmikoineeni ystävälle, mutta olinkin muistanut värin väärin. Tarkoitus oli ollut neuloa harmaa. 


Tein sitten sellaisenkin 100% alpakasta. Palmikointi saattaa näyttää samalta (keskellä onkin), mutta kyllä ne on erilaiset.  Huivi näyttää kuvassa myös "tiukalta", mutta on juuri sellainen sopivan muhkea ja ihanan pehmeä. Ystäväni Eijan sanoin "ihan kuin kissanpentu" <3

Sitten vähän lisää harmaata, mutta tosi pitkästä aikaa hieman suurempi neuletyö. En voi väittää, että olisi  ollut suuritöisempi, koska tämä pitkä neuletakki valmistui melkoisen helposti. Ystäväni Mira oli nähnyt kuvan Kalastajan vaimo -blogissa ja tahtoi samanmoisen. Langat olin ostanut jo marraskuussa Tampereen Kädentaitomessuilla, mutta kävin noutamassa ne Snurresta vasta joulukuussa.

Heti joulun jälkeen pääsin aloittamaan ja hieman reilu viikko taisi mennä. Gepardin Puno  (68% alpakka, 10% merinovilla, 21% polyamidia) on ilmavan pehmoisena ja kevyenä  lankana nopea neulottava kasin puikoilla. Takin valmistuessa epäröin sen kokoa, koska itseni päällä se ei näyttänyt oikein hyvältä. Minä olenkin suurempi kuin Mira, joten piti etsiä pienempää kokoa oleva malli kuvauksia varten  ennen kuin saatoin lähettää neuleen uudelle omistajalleen.

Onnekseni Ekhome:n ihana Nina oli ehtinyt palata reissultaan ja suostui mallikseni.



Kuten kuvista näkyy, neuletakki on hieman reilu pikkuruiselle Ninalle, joka kuitenkin ihastui siihen ja tahtoo samanmoisen, lyhyemmän ja eri värisen version. Joten Anne, tulen kohta tsekkaamaan Snurren uudet tilat :)


Yllä on valmistumassa tasku, jotka ompelin kiinni silmukoita jäljittelemällä.
Neuletakissa ei siis ole etureunassaan minkäänlaista kiinnitystä, eikä edes resoria, joten kiertyy luonnostaan sisäänpäin. Kainaloihin asti neulotaan yhtenä kappaleena ja hihanaukkoja varten jatketaan taka- ja etukappaleet erikseen. Neuloin olkasaumat ja poimin silmukat hihoja varten sukkapuikoille. En yleensä neulo ohjeiden mukaan, mutta nyt halusin varmistaa, että Mira saa juuri toiveensa mukaisen villatakin. Vähän piti soveltaa, koska tuo alkuperäinen ohje ei ole perusteellinen, ainakaan aloittelijalle. Mutta helppoa kuin mikä!


Tällä hetkellä on puikoilla villasukat äidille. Niihin tulee hieman löysemmät varret, jotta hän saa vedettyä ne helpommin jalkaansa. Koska neulon sukkia erittäin harvoin, ja tarvitsin nopeasti edistyvää  mallineuletta, niin googlettamalla löytyi tuollainen vinoraita-malli. DROPSin garnstudion nettisivut eivät nyt toimi, niin en voi laittaa linkkiä. Koska tykästyin jo ennen joulua neulomiini vinoraita-pipoihin, niin päätin kokeilla. Lankana on konepestävä sukkalanka, jota löytyi varaston kätköstä odottamassa tarvetta.

Koska tämäkin liittyy tavallaan kädentaitoihin, niin esittelen tänä aamuna leipomani maailman helpoimman leivän. Olin kuullut kyseisen ohjeen jo pari vuotta sitten, mutta Eijan esiteltyä omaa leipäänsä blogissaan Elämä on, päätin minäkin vihdoin kokeilla. Noin viikko meni, ennen kuin muistin eilen illalla laittaa taikinan kuplimaan.


Tuon yo. linkin ohjeesta poiketen laitoin 1 teelusikallisen kuivahiivaa, kuten monessa muussa ohjeessa neuvotaan, muttaa suolaa laitoin vastaavasti vähemmän (makuasia). Jauhoina käytin Malmgårdin luomu- maalaisvehnä sihtijauhoja. Taikina oli (ja pitää olla) löysää. Jätin sen kelmun alla kuplimaan hellan viereen, mutta jotkut laittavat tiiviiseen mikroon. Omani ei ollut ihmeemmin kohonnut ja taikina oli kylmää, kun kumosin sen 12 tunnin jälkeen aamupäivällä jauhotetulle leivinpaperille, josta se oli helppo (vähän tarttui) kipata kuumaan pataan.  Jossain ohjeessa luki, että taikinaa tulisi kohottaa puolisen tuntia liinan alla, kun se on kumottu jauhojen päälle. En muistanut.


Minun leivästäni ei tullut erityisen pullea, vaan jäi mielestäni liian matalaksi (en muistanut kuvaa), mutta oikein kaunis, pinnaltaan rapea ja sisältä pehmeä leipä maistui perheelle hyvin. Ensi kerralla laitan jyviä ja siemeniä, koska syön mieluummin kokojyväleipää.

Herkullista sunnuntaita!

5 kommenttia:

  1. Hieno leipä tuli, kannattaa kokeilla niitä siemeniä, eri laatuja ja myös kauraryynit sopivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä pitää leivässäkin olla pureskeltavaa :) Vaikka silloin tällöin maistuu ciabatta-tyyppinen rapeakuorinen vehnäleipä.

      Poista
  2. Ihania juttuja sä oot taas neulonut. Mä tykkään, kun ne on noin muhkeita. Todella upeita palmikkopintoja !! Inspiroiduin :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos Laura :) Oon vähän jumittunut noihin muhkeisiin palmikoihin, mutta kiva, jos ne inspiroi. Eli puolin ja toisin, minäkin olen saanut tökkäyksen sun sukista ja tumpuista ja luulen, että yritän yhdistää kirjoneuletta lapasiin, kunhan muilta neulomuksilta ehdin. Taas tuli käytyä lankakaupoilla, Tallinnassa :)

    VastaaPoista
  4. Ihania neuleita, varsinkin tuo villatakki, aivan ihana. Kokeilin pataleipää yhtenä päivänä. Oli pettymys. Jäiköhän vähän raa'aksi. Täytyisi tehdä uusi kokeilu...

    VastaaPoista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)