sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Maahinen vai menninkäinen?

Hei vaan kaikille! Olen hengissä, vaikka joku kumma tauti vei sänkypotilaaksi viideksi vuorokaudeksi. Voin vakuuttaa, ettei ollut kivaa. Vaikka kunto ei ole vielä paras mahdollinen, jaksoin sentään lähteä metsään rämpimään, kun isä sai omana päivänään päättää, että lähdetään geokätköille.


Onkohan tuo sammalhattuinen tyyppi maahinen, menninkäinen vai kenties metsätonttu? Ihan Västerskogin kartanon lähettyvillä on ensimmäisen maailmansodan aikana venäläisten rakennuttamia varustuksia, joita ei sitten koskaan käytettykään Pietarin suojaamiseksi. Nyt juoksuhautojen seinämät on paikoin kauniisti sammaloituneet.



Västerskogin kartano

Palattuamme kotiin lounastimme miehen eilen tekemät sapuskat ja nyt iskä on lempipuuhassaan eli värkkäämässä jotain autotallissa. Toivottavasti saan tämän tekstin valmiiksi ennen kuin lähdetäään ukin luo. Paljon olisi teille taas kerrottavaa ja aloitan omenapiirakan ohjeesta, joka piti jakaa jo viime viikonlopun synttärijuhlien jälkeen. Ohje ei ole omasta päästä vaan olen sen jostain lehdestä vuosia sitten napannut. Piirakka on lähipiirissä kovasti tykätty ja toinen pojista on joskus pyytänyt, että tekisin yhden vain häntä varten :)


Tosi helpolla pääsee, jos käyttää valmista kauramuro- tai murotaikinapohjaa (kuten tässä tapauksessa), mutta ohjeen mukainen pohja on helppo ja nopea tehdä itsekin:

75 g voita (margariinia)
1 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria

Sulata rasva, sekoita siihen kaurahiutaleet, jauhot ja sokeri. Painele taikina piirakkavuokaan (halk. 24 cm.) myös reunoille. Jos käytät valmistaikinaa, voi käyttää isompaakin vuokaa. Itse en koskaan voitele vuokaa. Enkä esipaista, vaikka alkup. ohjeen mukaan pitäisi, 10 min. 200 asteessa. Alkup. ohjeen mukaan pohjan päälle ripotellaan pähkinä- tai mantelirouhetta, mutta sitäkään en tee vaan levitän omenaviipaleet suoraan pohjalle ja ripottelen päälle kanelia ja sokeria. Omenat olivat nyt kotimaisia, siksi kuoret mukana. Sitten valmistetaan soosi:

No nyt se mies tuli hoputtamaan......

..........jatkuu

75 g voita (margariinia)
1 dl sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
3 dl kevytkermaa
3-4 omenaa
mantelilastuja

Sulata rasva kattilassa (mieluummin teflon), sekoita mukaan sokeri, joka sulaa rasvaan. Lisää sitten jauhot ja sekoita tasaiseksi. Sitten on kerman vuoro ja se lisätään vähitellen, koko ajan sekoittaen. Kannattaa sekoitella koko ajan, kunnes soosi alkaa kiehua ja sitten saa pari minuuttia porista. Itse vähennän lämpöä tässä vaiheessa ja sekoittelen välillä, jottei pala pohjaan, mutta saa siis kiehua. Tuloksena on paksuhko vaniljainen soosi, joka kaadetaan omenien päälle. Pinnalle ripotellaan mantelilastuja.


Sitten uuniin - 200 asteeseen noin 30 minuutiksi ja herkullinen piirakka on valmis. Nam!


Valmistusta ei kannata jättää viime tippaan, jotta täyte ehtii hieman hyytyä. Piirakka on tosi hyvää myös oltuaan yön yli jääkaapissa. Varsinkin mustikoiden kanssa täyte on heti nautittuna melko löysää. Vadelmat sopii myös omenoiden sijaan.  Enkä tosiaankaan normaalisti asettele omppuviipaleita noin hyvään järjestykseen :)

Juhlan kunniaksi - varsinkin lastenjuhlan - voi skoolata alkoholittomalla kuohujuomalla.


Meillä juomana oli Korpihillan palkittu Kuohuva Kuusenkerkkä, jonka valmistajaan Ritva Kokkoon minulla oli kunnia tutustua Friends forever - reissulla. Terveisiä vaan sinne Riisitunturin juurelle :) Helsingistä juomaa saa ainakin Eat&Joy Maatilatorilta. Tämä kuohuva on kuplivan makeaa ja parhaimmillaan tosi kylmänä. Appiukkoni maistoi juomassa pihkan ja sai hänet muistelemaan nuoruutensa savottoja. Meillä skoolattiin niin kovasti, että kierrätyslasiset kuohuviinilasit joutuivat kierrätykseen - lattian kautta :)

Lopuksi vielä kerrottakoon, että marsu-possumme Laku ja Jyvä muuttivat viikko sitten uuteen kotiin. En muista olenko kertonut tulleeni niille allergiseksi jo keväällä. En kovin aktiivisesti etsinyt niille uutta kotia, mutta viime aikoina olo kävi jo tukalan tukkoiseksi. Onneksi pojille löytyi uudet omistajat, joiden hoiviin heidät saattoi hyvillä mielin luovuttaa.

Keinutuolin kotiinpaluusta kerron erillisessä postauksessa ja yritän myös saada niitä neuletöitä esiteltyä, jos ne nyt ketään kiinnostaa. Palmikkotöiden suhteen on tullut hieman uskonpuute, kun kaupat ja lehdet pursuaa niitä. Että haluaako niitä kukaan enää ostaa siellä Naisten Joulumessuilla?

Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

.




3 kommenttia:

  1. Laitas kuule vaan niitä töitä näytille. En edes tiedä millaisia ne ovat. Kävin Korpihillan sivuillakin moikkaamassa Ritvaa :) En tiedä muistaako, mut mua alkoi toi kuohari kiinnostaa jos sitä vaikka sais täältä Tampereelta päin jostain.

    VastaaPoista
  2. Elina, töitä tulee esille, kunhan kerkeen kuvailemaan. Muistan Ritvan maininneen, että Kuohuvaa Kuusenkerkkää saa Helsingistä Stockmannilta, joten voisi löytyä myös Tampereelta. Vai pitääkö minun tuoda sinulle maistiaiset, kun tulen viikonloppuna kädentaitomessuille? :)

    VastaaPoista
  3. Voi hitsi kun nyt vasta luin tän viestin. Olisit tullut moikkaan mua ja mun Ruotsin tuliaista töihin (pöytä) :) Sit olisit tuonut sitä kuoharia (alkoholitonta) niin olisin siinä työnlomassa kerinnyt oottaa napanderit :))

    VastaaPoista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)