Maalaisidylliä - Lugnet Life & Living

Pitkästä aikaa voin esitellä teille viehättävän sisustus- ja lifestyleputiikin. En ole käynyt missään mitä en olisi jo aiemmin esitellyt, mutta Kirkkonummelle suunniteltiin retki ystävän kanssa heti, kun olin saanut paikasta vinkin Koti kaupungin laidalla - blogista. No, päivän olisi voinut valita paremminkin, mutta mistä sitä tiesi, että aikamoinen lumimyräkkä osui juuri sunnuntaille. Iloksemme vastassa oli sitäkin mukavampi ja lämpimämpi tunnelma, kun olimme ihastuneiden huokausten kera ajelleet läpi idyllisen peltoaukeiden, hevoslaidunten ja lumisten metsien.

Lugnet Life & Living

sijaitsee Kirkkonummen Kylmälässä vanhassa, mutta upaksi peruskorjatussa navetassa Sjökullan kartanolla, josta on näköala Petäjärvelle.

Otin ulkokuvat vasta, kun olimme poislähdössä ja kuvat näyttävät siltä kuin päivän sininen hetki olisi ollut käsillä. 

Emme muistaneet kysyä, mikä tämän rakennuksen käyttötarkoitus on ollut, mutta päädyimme viljasiiloon, vaikka epäilimme sitä ensin kappeliksi tuon korkean ikkunan vuoksi. En löytänyt googlaamallakaan lisätietoja.

Käydäänpä sitten sisälle. 

Sisääntullessa on vastassa kahvilan herkut ja istuskelemaan kutsuvat pehmeät sohvat tyynyineen, mutta vaikka laitoin jo tähän kuvan herkullisesta suklaakakusta, jonka paikan omistaja Jaana oli itse leiponut, niin nautimme siitä vasta, kun olimme tutkineet second hand -puolen valikoimat ja sovitelleetkin joitain vaatteita ja kenkiä.

Second hand -puoli käsittää kolme erikokoista tilaa, joihin yhteen on sijoitettu kengät ja laukut, yhteen päällysvaatteet ja yhteen sisävaatteet ja asusteet - vain naisille. Myyntitilille otetaan vain todella siistejä ja laadukkaita tuotteita, joten mikään perinteistä kirppari tämä ei toki ole ja sen näkee myös esillepanosta. Vaatteetkin on jaoteltu rekkeihin kokojen mukaan ja niiden valikoima vaihdetaan sesonkien mukaan. 

Johanna-ystäväni sovitteli saappaita ja löysikin tosi mageet pitkät nahkasaappaat. Monia hyviä vaihtoehtoja oli tarjolla ja jos olisin vielä työelämässä, noista avokkaista olisi saattanut muutamat lähteä matkaani. Korkkarien käyttäjät voisivat löytää täältä itselleen kauniita kenkiä, jotka ovat siis todella hyväkuntoisia.

Nautimme tosiaan välissä lattet ja cappucinot ja samaan aikaan tuli suloisen pienen jack russel -pennun kanssa päiväkävelyllä ollut perhe kaakaolle. Eikä mille tahansa kaakaolle, vaan kermavaahdon ja vaahtokarkkien päällystämälle kuumalle juomalle.

Erilaisten mukaan ostettavien herkkujen lisäksi myynnissä on myös muunlaisia herkkuja, kuten huulirasvan tapaan iholle sipaistavat parfyymit kauniissa pakkauksissaan sekä Israelissa käsintehdyt, elinikäisen takuun omaavat Mariana-korut.

Minulle uusi tuttavuus on tanskalainen meraki -sarja, johon kosteusvoiden lisäksi kuuluu saippuoita ja kynttilöitä. 

Viime viikkoisten Formex-messujen jäljiltä ovat kevään uutuudet vaasta tuloillaan, mutta kun talvi on vielä parhaimmillaan, löytyy Lugnet Life & Livingin sisustuspuolelta pehmoisia tyyjä, peitteitä ja lampaantaljoja mukavaan kotoiluun varsinkin heille, jotka haluavat vältellä ulos kylmään menemistä,

Täällä myydään uusien sisustustuotteiden lisäksi myös kiva valikoima vanhoja ja kunnostettuja huonekaluja. Me molemmat mietimme ystäväni kanssa, mihin kodeissamme voisimme sijoittaa tämän vanhan puudivaanin, mutta jäi nyt vielä harkintaan, kun alkaa tuo tila loppumaan kesken :)

Muutamaan vanhaan esineeseen kiinnitin huomioni, mutta olen jo tottunut siihen, että eniten minua kiinnostavat tavarat eivät tietenkään ole myytävänä :) Ovat omistajan mukaan hänen isovanhempiensa peruja, joten en ihmettele, että hän haluaa säilyttää itsellään esim. tämän ihanan perunakapan.

Samalla ovenavauksella meidän kanssamme tulivat sisään nämä tuolit paikan luotto-puusepän kainalossa, vaikka hän olisi voinut kantaa toisen suoraan minun peräkonttiini, Tuo valkoinen nimittäin matkasi mukanamme ja jatkaa todennäköisesti mökillemme. Tuolit ovat noin 200-vuotiaita!

Tämä hieno pyyheteline on samaisen puusepän taitavista käsistä.

Vielä kipaisu naistenhuoneessa ja kotimatka voi alkaa.

Vietimme paikassa melkoisen tovin rupatellen mukavia ja ehdottomasti haluan tulla viimeistään kesällä uudelleen näkemään tämän Kirkkonummen kolkan uudelleen vihressä asussaan. Mutta hei, muistakaa tarkistaa aukioloajat vaikka Lugnet Life & Livingin facebook-sivulta, koska se on pääsääntöisesti avoinna vain viikonloppuisin.

Huomasimme jo tulomatkalla tämän suloisen pikkumökin ja päätimme paluumatkalla oikein pysähtyä kuvanottoa varten. Näytti siltä, että mökki on kokonaan kesäkäytössä tai ainakaan siellä ei oltu vähään aikaan käyty. Olihan tuolla matkalla paljonkin kuvattavaa, mutta lumen täyttämällä tiellä ei oikein voinut pysähdellä mihin sattuu.

Kaikki kiva loppuu aikanaan, siispä minä lähden tästä hammaslääkäriin.

Mukavaa viikon jatkoa!

Tarkoitus pyhittää ulkonäön

Toivottavasti teillä meni joulunaika yhtä mukavasti kuin itselläni.

Tiedättehän sanonnan "tarkoitus pyhittää keinot"? Muokkasin sanontaa hieman omiin tekemisiini sopivammaksi. Neuloin nimittäin anopilleni joulupakettiin hypistelymuhvin, joita kuulin ensimmäisen kerran neulotun muistaakseni Pohjois-Karjalassa muistisairaille vanhuksille. Niistä oli saaatu hyviä kokemuksia ja kun noista hypisteltävistä muhveista kerrottiin televisiossa, taisi niiden suosio kasvaa samantien suureksi. Ainakin olen kuullut, että niitä on ahkerasti virkattu ja neulottu ja toimitettu mm. palvelutaloihin ja itsekin päätin heti neuloa muhvin alzheimeria sairastavalle anopilleni.

Koska hypistelymuhvin olisi tarkoitus olla mahdollisimman virikkeellinen tuntoaistille, jotta sillä voitaisiin lievittää muistisairauteen usein liittyvä motorista levottomuutta, niin ajattelin, että sen pitäisi olla myös värikäs. Minultahan ei juurikaan löydy kuin harmaan ja ruskean sävyisiä lankoja, joten piti kaivella lankavarastoja hieman syvemmältä. Eipä tuosta silti kovin värikäs tullut, lukuunottamatta tuota oranssia raitaa :)

 Otin esille myös joitakin langanloppuja sekä tuollaista ruskeaa, omituista tekokuitulankaa, jota olen saanut kaupanpäällisinä Lankamaailmasta ja jolle en ole keksinyt muuta käyttöä. Alkuun päästyäni koko homma jäi kesken, kun materiaalit eivät oikein motivoineet, vaikka on mukana ihan 100 % villaakin. Sitten tulikin kiire, kun jouluaatto lähestyi ja mieskin jopa vihjaisi, että äitinsä voisi hyötyä muhvin hypistelystä. Muutoin mieheni ei puutu neulomisiini - paitsi, kun puikkoja löytyy sängystä ;-)

Onhan se myönnettävä, ettei tuo nyt maailman kaunein ole, mutta kuten otsikossa totesin, tarkoitus ja ajatus oli hyvä. Jos googlaa sanalla hypistelymuhvi, niin netistä löytyy vaikka miten hienoja muhveja. Koska en viimetingassa löytänyt mitään erityisiä kosketeltavia juttuja, ompelin muhviin nappilaatikostani löytyneitä pieniä kukkia ympäriinsä ja sisäpuolelle isohkon napin ja sellaisen laskosverhojen vetimessä olevan muovihärpäkkeen, jotka jätin hieman roikkuviksi, jotta mummilla, joksi minäkin anoppiani kutsun, olisi enemmän nypellettävää. Päälipuolelle neuloin noihin valkoisiin "karvaisiin" raitoihin palluroita ja oranssiin raitaan "sarvia", joista saa hyvin sormilla kiinni. Sisus on kokonaan tuota valkoista Novitan haituvalankaa - tai mitä karvoja nuo ovatkaan. Toisessa reunassa oleva roosa raita on samaa villaa, josta olen neulonut pikkuisen Lilon villapaidan.

Mummi hieman ihmetteli paketin avattuaan ja veti sitten muhvin päähänsä :) No, aika loogista, koska vähän pipoltahan tuo näytti, kun ei huomannut aukkoa molemmissa päissä ja ihan sopivakin näytti olevan. Mieheni sitten opasti, että kyseessä on käsien lämmitin, mikä sekin on mummille hyvin tarpeellinen ja jouluateriaa sulatellessa, ennen jälkiruokaa, mummi nukahtikin keinutuoliin kädet hypistelymuhvin sisällä. Joulun jälkeen vanhemmillaan käydessään mieheni oli nähnyt muhvin nököttävän hattuhyllyllä. Niin se oli käyttötarkoitus jo unohtunut.

Tämä huivi valmistui joululahjaksi ystävälle ja melko nopsaan valmistuikin nro 7 puikoilla neulottuna alpakka-silkistä. Joku saattaa tunnistaa värit ja langan samoiksi, joista neuloin alkuvuonna itselleni kolmiohuivin. Nämä ovatkin samoja Tallinnan tuliaisia eli Dropsin brushed alpaca-silkiä, jossa on 77% alpakkaa ja 23% silkkiä. Huivi on unelman kevyt, kun painoa on vain noin 50 g.

Ohje on tavallaan sama kuin linkistä löytyvässä Kahden kerän huivissa, eli aloitussilmukat ja lisäykset samoin, mutta eri lanka ja paksummat puikot. Saaja oli oikein tyytyväinen :)

Pipoja olen joulukuussa neulonut vain kaksi ja harmi kyllä unohdin kuvata juuri sen, joka poikkesi normaalisti neulomistani palmikkopipoista, kuten tästä uusimmasta.

Jotta vastoin tapojani pysyisin vain yhdessä aiheessa, niin esittelen vielä ystävältäni joulupaketissa saadut hienot villasukat. Hän ei ole niitä itse neulonut, mutta minua varten tilannut, kiitos <3

Näin uuden vuoden aattona en toivottele teille rakettien räiskyntää, koska itse pelkään niitä, mutta toivotan sitäkin iloisempaa vuodenvaihdetta. Uudelle vuodelle toivotan onnea, terveyttä ja kaikkea sitä hyvää mistä ikinä uskallattekaan haaveilla.

Itse en uskalla luvata mitään, mutta toivon ainakin parempaa vointia ja monien keskeneräisten neulomusten valmistumista :)

Joulumarkkinoita

Marraskuun lopulla alkoi joulumyyjäisten vilkkain sesonki, joka jatkuu lähes aattoon asti ja tarjoaa oivan mahdollisuuden hankkia lahjoja suoraan tekijöiltään eli monilta käsityöläisiltä ja taiteilijoilta. Kun se näinä aikoina olisi niin tärkeää suosia suomalaista ja luoda tai edes ylläpitää niitä työpaikkoja täällä kotimaassa.

Vaikka ehdin moneen kertaan pähkäillä menemistä sairasteluni takia, niin lähdin kuitenkin pari viikkoa sitten myymään pipojani ja muita neulomuksiani Kahvila Leivintuvan joulumarkkinoille Metsänkylän Navetalle. Olinhan koko vuoden odottanut juuri näitä markkinoita, jotka olivat ainoat, joille osallistuin tänä jouluna. Sää oli mukavan aurinkoinen ihan loppuaikaa lukuunottamatta, mutta onneksi olin pukeutunut niin lämpimästi, että näytin ihan michelin-ukolta.

Väkeä kävi runsaasti, mutta omalta osaltani voin sanoa saman, minkä huomasin jo viime vuonna Naisten joulumessuilla, että kauppa ei käy enää entiseen malliin. Olin kyllä lopulta ihan tyytyväinen päivän saldoon, että ihan vain ilokseen ei tarvinnut seisoskella :)

Tein itse vain pienen kierroksen markkina-alueella, mutta sain kyllä hyvän katsauksen myynnissä olleista ihanuuksista, kun ystäväni kävi esittelemässä ostoksiaan :)

Niin kauniisti olivat esillä tämän saippuantekijän tuotteet, mutten silti muista nimeä.

Näiden kauniiden keramiikka-astioiden tekijä taas on tuttuakin tutumpi Tuija, jota kävin varta vasten moikkaamassa, kun olin jostain syystä ohittanut Tuias:n osaston Tampereen messuilla. Hän oli mukana myös Naisten joulumessuilla, jonne tein viime viikolla treffit Marjon matkassa -blogia kirjoittavan Marjon kanssa. 

Menomatkalla otin tämän kuvan taxin ikkunasta, joka oli pysähtynyt liikennevaloihin Mannerheimintiellä Kolmen sepän aukion kohdalla. Vesi valui puroina ikkunaa pitkin eikä todellakaan näytä jouluiselta, vaikka joulukadun päässä oltiinkin. Tuolle aukiolle on pystytetty pieniä punaisia mökkejä ja käsittääkseni niissä myydään mm. käsitöitä, kuumaa glögiä ja muita jouluherkkuja samaan tapaan kuin Tuomaan markkinoilla Senaatintorilla, jonne tahtoisin mennä käymään poutasäällä.

Naisten joulumessuilla on niin kutsuttu vanhusten pöytä, joka on kyllä suuri huone täynnä seniorikansalaisten tekemiä käsitöitä. He saavat tuoda sinne rajoitetun määrän tuotteita myyntiin ilman pöytävuokraa. Siellä on perinteisten villasukkien lisäksi paljon muitakin taitavasti tehtyjä asusteita ja kodin tekstiilejä sekä koristeita.

Olen vannoutunut heijastimien käyttäjä ja niitä on kiinni jokaisessa takissa ja laukussa, joita tulee käytettyä pimeinä vuodenaikoina. Sellainen viralliset vaatimukset täyttävä heijastin riippuu yleensä niin, että sen saa päiväsaikaan helposti taskuun piiloon, mutta käsityöläisten tekemiä heijastavia koruja, joiksi niitä pitää kutsua, on kiva pitää esillä koko ajan.

Koska olen hukannut lähiaikoina kaksi ja tämä suloinen kettu tuli vastaan messuilla, niin kiinnitin sen takkiini. Ketun ja muita kivoja heijastavia koruja oli tehnyt Henuliini.

Voitteko uskoa, että kun äsken kävin alakerrassa ottamassa tuon kuvan takistani ja tulin ylös, niin huomioni kiinnittyi parvekkeen ikkunan läpi johonkin outoon heiluvaan tuija-aitamme nurkassa ja pian sieltä ilmestyi kettu! No minullahan oli kännykkä kädessä, mutta ei sitä tietenkään silloin saa toimintavalmiiksi, kun pitäisi ja kettu livahti takaisin aidan läpi naapurin puolelle. Sen verran kaukaa jouduin kännykällä zoomaamaan, että tämän tarkempia kuvia en saanut. Jäin kyllä päivystämään joksikin aikaa avoimen ikkunan äärelle, josko se olisi tullut lähemmäs, mutta taisi kuulla minut, koska katsoi suoraan minua kohti ja jolkotteli metsään.

Koska olen ikuinen kettutyttö, niin ihastuin tietysti  Design Päivi Ilénin huovutettuun kettuun ja viereisellä pöydällä oleviin kettu-riipuksiin, kuten myös muihin Mrs Denzin eläinaiheisiin koruihin. Hän tekee tilauksesta vaikka oman koirasi näköiskorun.

Tykästyin tietenkin myös ystäväni Ilpon näköisversioon <3

Kiersimme Marjon kanssa ympäri lähes koko Wanhan Sataman etsiessämme Rautaharakat-Eevaa, joka olikin koko ajan ollut selkämme takana,tutkiessamme Mrs Denzin pöytää. Olen tainnut kertoa jo aiemmin, että Eeva oli se, joka kertoi minulle sipuleiden oikeaoppisen säilytystavan, joka ei siis ole jääkaappi ja siitä lähtien minunkin sipulini ovat majailleet hänen rautalangasta vääntämässään sipulissa.

Nämä söpöiset paperikuuset oli vanhoista kirjansivuista askarrellut Pia, jonka ihan.inhttp://heinaaho.com/blogi/ pöytä oli ystäväni, keraamikantekijä  Ritva Tuomisen vieressä. Jostain syystä jäi ottamatta kuva Ritvan pöydästä, mutta hänen varpaansa pilkistävät tuolta pöytäliinan alta ;)

Olen yrittänyt olla monessa suhteessa itselleni armollinen, enkä esim. tänä vuonna tehnyt itse yhtään joulukorttia, vaan ostelin niitä sieltä sun täältä. Olen aiemminkin ostanut Naisten joulumessuilla

Inge Löökin kortteja ja tänä vuonna oli taiteilija itse myyntipöydän takana ja ystävällisesti signeerasi kortteja ja myös tuon kuvassa oikealla olevan ison tulitikkuaskin, jossa on yksi ehdoton suosikkini hänen mummokuvistaan. Sitä on kiva pitää esillä ruokapöydällä näin joulun aikaan, kun poltan aina kynttilöitä istuessani pöydän ääressä, esim. kirjoittaessani joulukortteja. Nuo mummokortit tuovat monesti mieleeni minun ja ystävieni seikkailut, vaikka on yksi asia, jota mummot eivät harrasta ja se on neulominen. En harmi vaan muistanut kysyä taiteilijalta syytä siihen, mutta koska Inge Löökin aiheet löytyvät paljolti hänen omasta elämästään, niin epäilen, ettei hän itse puutarhanhoidoltaan ehdi heilutella puikkoja.

Koska joulukorttini ovat valmiit postitettaviksi ja piparitkin on leivottu (valmistaikinasta), niin minulla taitaa olla hyvin aikaa piipahtaa perjantaina ovensa avanneessa Kaapelin joulussa. Epäilen siellä olevan ruuhkaa viikonloppuina, joten siirrän käyntini suosiolla arkipäivään.

Viikonloppuna 19-20.12. sen sijaan ajattelin käydä tutustumassa paljon puhuttuun Teurastamon alueeseen siellä järjestettävien joulumarkkinoiden aikaan.  En varmaan olisi tiennyt tapahtumasta mitään, jollei Sateenkaaria ja serpentiiniä -blogin Laura olisi haastanut käsitöiden tekijöitä osallistumaan Canelipuu ry:n hyväntekeväisyyskeräykseen. Olenkin monen muun mukana lupautunut lahjoittamaan joitakin neulomuksiani myytäväksi tuolla Teurastamon joulumarkkinoilla.

Oikein mukavaa ja stressitöntä joulun odotusta :)