MOSAn interiöörissä

Ennen kuin kerron teille päiväristeilystäni Tallinnaan ja jaan pari kivaa vinkkiä sille suunnalle, niin näytän kuvia sunnuntai-illan sisustusretkestäni. En olekaan pitkään aikaan esitellyt täällä blogissa yhtään varsinaista sisustusputiikkia. Ehdin noin tunti ennen sulkeutumisaikaa pistäytymään Tapanilan puutalo-idyllin laitamilla sijaitsevaan Mosa Interiorsiin.

Oli jo hämärää, enkä muutenkaan viitsi toisten koteja kuvata, vaikka Mosan naapurusto onkin täynnään kauniita puutaloja.

Joulu-tuotteita oli vielä vähän jäljellä ja niitä taisi olla myös alessa. Kevään uutuudet ei olleet kaikki saapuneet, koska vastahan yhdet alan messut oli Tukholmassa.

 Mosassa on runsas valikoima valaisimia, tyynyjä ja kynttilänjalkoja ym. ja heidän edustamiaan, aikalailla romanttisen rouheita merkkejä saa useilta jälleenmyyjiltä ympäri Suomea.

Itse en ole koskaan ajatellut tykkääväni kristallikruunuista, mutta yhdistettynä ruosteiseen tyyliin, ne näyttääkin ihan kivoilta. Kuten joistakin kuvista näkyy, niin myymälä itsessään on melkoisen rouheaa teollisuustyyliä, sijaitseehan se vanhasssa tehdashallissa.

Aika hauska autonlamppua muituttava pöytävalaisin.

Täällä myydään myös joitain valikoituja vanhoja esineitä. Itse tykästyin noihin puisiin, kaiverruksin koristeltuihin lautoihin, mutta kun ei ollut mittoja mukana, niin jäivät harkintaan. Mittanauha on kyllä aina käsilaukussa, mutta se pieni tärkeä kirja mökin pohjapiirroksista ja mitoista oli jäänyt toiseen laukkuun,

Mosa Interiors on saanut edustettavakseen ensimmäisenä Suomessa eestiläisen JOIK luonnonkosmetiikka sarjan, johon kuuluu myös tuoksykynttilöitä. Omistajan ystävällisellä avustuksella tuoksuttelin ja läpi varmaan jokaisen purnukan ja testasinkin joitakin ja kaikki olivat niin herkullisia ja ihastuttavia :) Tarpeeksi mietoja minun makuuni, tuotteethan eivät sisällä mitään keinoteikoista.

Paperitähdet näyttävät niin kauniilta pimenevää iltaa vasten.

Alpakkaneuleita

Minusta tuntuu, että olen joulumyyjäisten jälkeen saanut enemmän neulomuksia valmiiksi, kuin ennen niitä. Niiden jälkeen päiviini tuli sellainen rentous, että puikot ovat heiluneet ahkerasti. Siksipä esittelen nyt viimeksi kuluneen kuukauden aikana valmistuneita töitäni. Tai ei kai pitäisi puhua töistä, koska mielellänihän minä näitä teen :) 

Kesäreissulta Mathildedalista tuli ostettua Ruukin kehräämön  baby-alpakkaa kämmekkäitä varten. Koska ystäväni osti samaiselta reissulta mustaa lenkkialpakkaa tuubihuivia varten, niin minäkin ostin pari kerää mustaa, vaikka normisti en tykkää siitä väristä neuloa. Mutta ystävälle valmistui siis joululahjaksi mustat, palmikkokuvioidut  käden lämmittimet.

Samaan pakettiin valmistui siitä lenkkialpakasta kaksi kertaa kaulan ympäri kietotutuva tuubihuivi. Johanna oli saanut itse neulottua pari riviä, mutta sitten lanka olikin solmussa ja aikamoinen käärmeenpesä ;) Olin jo kehräämöllä luvannut auttaa, jos huivi ei ala valmistua.

Jos en ihan väärin muista, niin mielestäni Ruukin kehräämön lenkkialpakka on 100% alpakkaa, kun muissa vastaavissa on yleensä noin 10-20% polyamidia kestävyyden tuomiseksi. En muistanut ottaa kuvaa mustasta huivista, mutta tämä on ihan vastaavanlainen, pidempi vaan eli menee kolmekin kertaa kaulan ympäri (alla kaksi krt).

Ruskean huivin neuloin teetee Cacaosta (89% alpakkaa, 11% polyamidia).  Puikot oli numeroa 9 ja silmukat aina oikeaa. SUPER HELPPOA, vaikka neulominen sujuu aavistuksen verran vähemmän soljuvasti kuin Ruukin kehräämön langalla. Mutta molemmat huivit ovat henkäyksen keveitä ja silti muhkeita ja lämpimiä.

Tässä välissä voinkin esitellä samanlaisesta langasta koneella neulotun torkkupeiton.  Beach House Companyn  Alpaca Linen curly like coffee -peitto on tehty Perussa. Arvatkaas, miten se minulle päätyi? No, sain yllättävän joululahjan, kun onni potkaisi facabook-arvonnassa.

Ei olisi oikeampaan osoitteeseen voinut Tian Verannan pehmeä paketti tulla! Olen varsinainen viluinen pingviini, joka palelee myös untuvapeiton alla, joten viime yönä lisälämmittimenä oli tämä peitto. Ei palellut enää :) Tämä minun peittoni on muuten juuri ihanaa pellavan sävyä, joka poikkeaa reilusti tuolla Tian Verannan nettisivuilla olevasta kuvasta.

Herää vain kysymys, miksen ole älynnyt tätä aiemmin ja neulonut itselleni peittoa ainaisten huivien sijaan?  Minulla on vielä keskeneräisenä yksi huivi lenkkialpakasta. Tässä kuitenkin pari palmikkohuivia.

Tämän beigen rinkula/tuubihuivin (80% merinovilla, 20% kid mohair) luulin palmikoineeni ystävälle, mutta olinkin muistanut värin väärin. Tarkoitus oli ollut neuloa harmaa. 

Tein sitten sellaisenkin 100% alpakasta. Palmikointi saattaa näyttää samalta (keskellä onkin), mutta kyllä ne on erilaiset.  Huivi näyttää kuvassa myös "tiukalta", mutta on juuri sellainen sopivan muhkea ja ihanan pehmeä. Ystäväni Eijan sanoin "ihan kuin kissanpentu" <3

Sitten vähän lisää harmaata, mutta tosi pitkästä aikaa hieman suurempi neuletyö. En voi väittää, että olisi  ollut suuritöisempi, koska tämä pitkä neuletakki valmistui melkoisen helposti. Ystäväni Mira oli nähnyt kuvan Kalastajan vaimo -blogissa ja tahtoi samanmoisen. Langat olin ostanut jo marraskuussa Tampereen Kädentaitomessuilla, mutta kävin noutamassa ne Snurresta vasta joulukuussa.

Heti joulun jälkeen pääsin aloittamaan ja hieman reilu viikko taisi mennä. Gepardin Puno  (68% alpakka, 10% merinovilla, 21% polyamidia) on ilmavan pehmoisena ja kevyenä  lankana nopea neulottava kasin puikoilla. Takin valmistuessa epäröin sen kokoa, koska itseni päällä se ei näyttänyt oikein hyvältä. Minä olenkin suurempi kuin Mira, joten piti etsiä pienempää kokoa oleva malli kuvauksia varten  ennen kuin saatoin lähettää neuleen uudelle omistajalleen.

Onnekseni Ekhome:n ihana Nina oli ehtinyt palata reissultaan ja suostui mallikseni.

Kuten kuvista näkyy, neuletakki on hieman reilu pikkuruiselle Ninalle, joka kuitenkin ihastui siihen ja tahtoo samanmoisen, lyhyemmän ja eri värisen version. Joten Anne, tulen kohta tsekkaamaan Snurren uudet tilat :)

Yllä on valmistumassa tasku, jotka ompelin kiinni silmukoita jäljittelemällä.

Neuletakissa ei siis ole etureunassaan minkäänlaista kiinnitystä, eikä edes resoria, joten kiertyy luonnostaan sisäänpäin. Kainaloihin asti neulotaan yhtenä kappaleena ja hihanaukkoja varten jatketaan taka- ja etukappaleet erikseen. Neuloin olkasaumat ja poimin silmukat hihoja varten sukkapuikoille. En yleensä neulo ohjeiden mukaan, mutta nyt halusin varmistaa, että Mira saa juuri toiveensa mukaisen villatakin. Vähän piti soveltaa, koska tuo alkuperäinen ohje ei ole perusteellinen, ainakaan aloittelijalle. Mutta helppoa kuin mikä!

Tällä hetkellä on puikoilla villasukat äidille. Niihin tulee hieman löysemmät varret, jotta hän saa vedettyä ne helpommin jalkaansa. Koska neulon sukkia erittäin harvoin, ja tarvitsin nopeasti edistyvää  mallineuletta, niin googlettamalla löytyi tuollainen vinoraita-malli. DROPSin garnstudion nettisivut eivät nyt toimi, niin en voi laittaa linkkiä. Koska tykästyin jo ennen joulua neulomiini vinoraita-pipoihin, niin päätin kokeilla. Lankana on konepestävä sukkalanka, jota löytyi varaston kätköstä odottamassa tarvetta.

Koska tämäkin liittyy tavallaan kädentaitoihin, niin esittelen tänä aamuna leipomani maailman helpoimman leivän. Olin kuullut kyseisen ohjeen jo pari vuotta sitten, mutta Eijan esiteltyä omaa leipäänsä blogissaan Elämä on, päätin minäkin vihdoin kokeilla. Noin viikko meni, ennen kuin muistin eilen illalla laittaa taikinan kuplimaan.

Tuon yo. linkin ohjeesta poiketen laitoin 1 teelusikallisen kuivahiivaa, kuten monessa muussa ohjeessa neuvotaan, muttaa suolaa laitoin vastaavasti vähemmän (makuasia). Jauhoina käytin Malmgårdin luomu- maalaisvehnä sihtijauhoja. Taikina oli (ja pitää olla) löysää. Jätin sen kelmun alla kuplimaan hellan viereen, mutta jotkut laittavat tiiviiseen mikroon. Omani ei ollut ihmeemmin kohonnut ja taikina oli kylmää, kun kumosin sen 12 tunnin jälkeen aamupäivällä jauhotetulle leivinpaperille, josta se oli helppo (vähän tarttui) kipata kuumaan pataan.  Jossain ohjeessa luki, että taikinaa tulisi kohottaa puolisen tuntia liinan alla, kun se on kumottu jauhojen päälle. En muistanut.

Minun leivästäni ei tullut erityisen pullea, vaan jäi mielestäni liian matalaksi (en muistanut kuvaa), mutta oikein kaunis, pinnaltaan rapea ja sisältä pehmeä leipä maistui perheelle hyvin. Ensi kerralla laitan jyviä ja siemeniä, koska syön mieluummin kokojyväleipää.

Herkullista sunnuntaita!

Ratsailla

Olen jo vuosia ja erityisesti viimeiset pari vuotta onnettomuuteni jälkeen haaveillut meneväni ratsastamaan islanninhevosilla. Olen keräillyt messuilta esitteitä talleista ja tutkaillut tietoja nettisivuilta. Lähinnä sitä, että soveltuisivatko hepat terapiaratsastukseen. Kun olen tällainen "jopi jalkapuoli" ja hevosia ohjataan myös jaloilla, niin ettei minun tönkkö jalkani antaisi väärää informaatiota. Edellisestä kerrasta hevosen selässä on kulunut yli 20 vuotta ja sitä ennen kävin ratsastustunneilla ihan lapsena.

En tajua, miten meillä kesti ystäväni Johannan kanssa näin kauan ennenkuin tajusimme, että voisin mennä kokeilemaan hänen hevostaan, ihanaa Suloa, joka on rauhallisuudessaan ja kiltteydessään varsin terapeuttinen kaveri.

No, eilen aamulla läksin Johannan luo, jossa perillä odotti myös taxi-tarkastaja Hilma.

Hänet jätimme talonvahdiksi, mutta Chilin otimme mukaan, kun jatkoimme tallille.

Aamu oli aurinkoinen ja lumiset maalaismaisemat tosi kauniit. Niitä oli hankala kuvata ikkunan läpi liikkuvasta autosta, joten voitte vain kuvitella :) Oman jännitysmomenttinsa matkalle toi tyhjentynyt bensatankki. jota kuskini ei ollut muistanut täyttää. Niinpä jouduimme pohtimaan, kuinka syvältä metsän keskeltä mahdollisesti joudumme autoa työntämään lähimmälle huoltsikalle. Lähestyessämme määränpäätä ihmetystä herätti myös metsästysaseen kanssa tien laitaa kulkeva mies. Uskaltaisiko sitä ollenkaan lähteä metsään hepan selässä ?

Talli ja laitumet kylpivät auringossa - mikä idylli!

Kun Johanna lähti hakemaan Suloa laitumelta, niin ehdin ottaa muutaman kuvan viehättävän navettarakennuksen yksityiskohdista ennenkuin könkkäsin perään.

Laitumelta Sulo seuraa kiltisti Johannaa ilman mitään riimua.

Sisällä tallisssa Sulo sai vähän heinää ja kevyen harjauksen ennen metsäretkelle lähtöä. 

Sitten mennään!  Chili näytti tietä ja Sulo seurasi Johannaa kuin hai laivaa. Kun Johanna siirtyi toiseen reunaan, me mentiin perässä :) Niin, ja hepan selkään kiipesin siis tikapuita pitkin, tai siis portaita :)

Välipalan aika

Sulo askelsi lumihangessa niin rauhallisesti, ettei maaston epätasaisuus juuri tuntunut, eikä minulla ollut vaikeuksia pysyä selässä. Välillä kavio osui syvemmälle, mutta melkoisen tasaista meidän meno oli metsäpolullakin. Muutaman kaatuneen puunrungon Sulo ylitti ilman, että olisin huomannut mitään. Alamäissä piti vähän tarttua sen harjasta lisätukea, vaikka nekin mentiin tosi hitaasti.

Sulo on varsinainen herkkusuu ja vähän väliä se yritti nauttia luonnon antimia, joskus onnistuenm jos annoin sille tilaisuuden. Silloin minä taas sain tilaisuuden napata muutaman kuvan. 

Metsässä oli niin mahtava fiilis! Raikas, puhdas ilma - helppo hengittää. Ja paljon lunta naavatupsujen lisäksi. Vaikka halusin saada ikuistettua kaiken kuviin, niin pakko oli lopulta laittaa kamera taskuun ja alkaa oikeasti nauttia hetkestä.

 

Olisin muuten lähtenyt metsään ilman tuota huomioliiviä, mutta pyssymiesten vuoksi oli parempi ottaa varman päälle, ettemme tulleet ammutuiksi, niin minä? Vasta pellon laitaan tultuamme saimme kuulla, että metsämiehet olivat ilveksen perässä,  Hui! Chili kun oli juossut metsässä vapaana.

Sulokin alkoi askeltaa reippaampaa tahtia, kun se tiesi pääsevänsä kohta heinän makuun.

Ensin käytiin kuitenkin moikkaamassa Olga-kaunotarta ja söpöistä shetlanninponi Mattia.

En katsonut ollenkaan kellosta kauanko olin ratsailla, mutta tätä naputellessani katsoin kuvien perusteella, että noin puolitoista tuntia siinä meni. Me odottelimme Chilin kanssa syrjemmällä katsoen Madden ja Lahjan menoa kentällä, kun Johanna vei Sulon takaisin laitumelle.

Vähän meitä jännitti, että lähteekö auto käyntiin pelkillä höyryillä, mutta selvisimme onneksi huoltoasemalle. Eikä mille tahansa, vaan Nurmijärven Myllykukkoon, jonka yhteydessä toimii myös kaksi sisutusliikettä. Pitihän ne käydä pikaisesti katsastamassa, vaikka nälkä kurni jo vatsassa.

Room Decossa oli alennusmyynti parhaimmillaan, paljon tuotteita, mm. Riviera Maisonia -30% ja joitain tuotteita jopa - 50%. Omistaja vähän harmitteli, että kevään uutuuksien purkamisen ollessa kesken, myymälä ei ollut viimeisen päälle järjestyksessä. ihan tarpeeksi siistiä minun mielestäni :)

Pentikin tehtaanmyymälässä ei meinattu ensin käydä ollenkaan, mutta kun kerran vieressä oltiin, niin... Tuli kallis reissu. Löysin nimittäin ihanan hyllykön mökin keittiöön. Siitä ei nyt tullut otettua kuvaa ja on vielä kuplamuoveissa, mutta tuo kapea peilipöytä on aikas hauska.

Johanna oli onneksi tehnyt meille jo valmiksi herkullista savuporokeittoa, koska tavoillemme uskollisesti ruokailu piti hoitaa melko vauhdikkaasti. Hyvä etten joutunut ottamaan jälkkärikahvia ja tuoretta pullaa matkaevääksi, kun taxini tuli hieman etuajassa. Kuski odotti kiltisti kahvin juojaa :)

Johannalla oli myös minulle varattuna hienot, Töölön sairaalan vanhat, puiset kainalosauvat, mutta niitä ei sentään ratsastusretken päätteeksi tarvittu. Unohdin ne hänen luokseen, joten parempaa kuvaa ei nyt ole saatavilla.  Tuolla taustalla näkyvä musta möykky on lumesssa peuhaava Chili.

Loppuun vielä Sulo-selfie:

Aion kyllä ehdottomasti ottaa uusiksi, oli niin hieno päivä!