Antiikkimarkkinoilla Nizzassa

Aurinkoiset terveiset Ranskan Rivieralta!
Ennen kuin kerron itse matkasta, niin kerron hieman matkajärjestelyistäni. Yritän olla mahdollisimman lyhytsanainen, vaikka en ole sanojani säästellyt Finnairin kanssa käymissäni keskusteluissa, jotka koskivat lentolipuista maksamaani hintaa.

Koska oikea jalkani on siis jäykistetty, eikä siten taivu polvesta, en myöskään mahdu istumaan normaalille paikalle lentokoneessa. Olin tällä kertaa lähdössä reissuun yksin, joten en voinut pitää jalkaani perheenjäsenten sylissä, kuten viime kesäkuisilla Hki-Berliini-Helsinki lennoilla. Tiedän mahtuvani jalkani kanssa 1C paikalle tietyissä konetyypeissä (esim Airbus 320), mutta sen varaan ei voi laskea, koska konetyyppi saattaa muuttua juuri ennen lentopäivää.  Koska en liikuntarajoitteisena voi turvamääräysten vuoksi istua exit-paikoilla, niin ainoa vaihtoehto oli ostaa koko rivi omaan käyttöön ja maksaa kolminkertainen(!) hinta lentolipusta.

Pöyristyttävää siksi, etten turhamaisuuttani halua matkustaa kolmella paikalla, vaan kun en muualle vammani vuoksi mahdu. Koska Finnair ei pysty tarjoamaan muuta paikkaa, pitäisi mukautuksen tulla palvelusta, joka tässä tapauksessa tarkoittaisi kohtuullista alennusta. Koska Finnair ei suostunut myöntämään minkäänlaista alennusta noista kahdesta lisäpaikasta, oli aika vedota vuoden 2015 alussa voimaantulleeseen YHDENVERTAISUUSLAKIIN.

Puhelinkeskustelujen ja sähköpostin vaihdon jälkeen tämänhetkinen tilanne on se, että Finnairin kestävän kehityksen johtaja Kati Ihamäki haluaa kutsua minut henkilökohtaisesti keskustelemaan mm. esteettömyysasioista ja siitä, mitä he voisivat tehdä enemmän ja paremmin matkustajien erilaisten tarpeiden hyväksi.  Ihamäki on mielestäni suhtautunut hienosti ja asiallisesti tapaukseeni ja myöntää ymmärtävänsä, "että olen ihan kypsä heihin lentoyhtiönä" ja jopa kehotti minua lähettämään casen yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoon käsiteltäväksi. Minkä aion tehdäkin. Olen todella sinnikäs taistellessani oikeuksistani vammaisena. Vaikka se välillä (usein) viekin voimat.

Ei siitä sen enempää, vaikka materiaalia olisi vaikka kirjaan :)

Sitten itse matkakertomukseen, jonka nyt aloitan, vaikken ole ehtinyt käydä läpi läheskään kaikkia 1000 kuvaa, jotka reissulla tuli napsittua. Kerron ja näytän kuvia Nizzasta suunnilleen siinä järjestyksessä kuin siellä kuljin ja jaan matkaraportin osiin, muuten saatte ähkyn :)

Vaikka suuren matkalaukun (puolityhjä tuliaisten varalta) ja kyynärsauvan kanssa olisi ollut helpompaa ottaa taxi, niin lähdin Nice Côte d'Azurin lentokentältä bussilla, koska nro 98 pysähtyisi ihan hotellini nurkalla vanhan kaupungin kupeessa. Yläkuva pääkadulta Promenade des Anglaisilta, oikealla legendaarinen palatsihotelli  Le Negresco.

Hotellini sijainnin olin valinnut mahdollisimman läheltä vanhassa kaupungissa sijaitsevaa Cours Saleyan torialuetta, jotta olisin heti aamusta lyhyen kävelymatkan päässä matkani päätarkoista eli joka maanantai pidettäviä brocante eli antiikkimarkkinoita. Ikkunasta avautuva maisema rakennustelineiden peittämään seinään ei silmiä hivellyt, mutta paremmat maisemat olivatkin ulkona. Meri kyllä näkyi, jos oikein kunnolla kurkotti.

Olin aika väsynyt matkasta, mutta halusin kuitenkin käväistä lyhyellä iltakävelyllä hotellin ympäristössä ja ehkäpä haukata jotain iltapalaa.

Vanhan kaupungin puolella Fontaine du Soleil -suihkulähde, jota vastapäätä avautuu vuonna 2007 restauroitu, Pompeijin punaisten rakennusten ympäröimä Place Masséna. Halusin nähdä nuo korkeiden pylväiden päällä istuvat ja iltaisin väriä vaihtavat patsaat. Seitsemän pylvästä edustaa seitsemää mannerta ja on espanjalaisen Jaume Plensan taideteos "Conversation in Nice".

Pylväiden välissä kulkee raitiovaunu, jota voisi kutsua myös taideratikaksi, koska sen 13 pysäkillä on eri taiteilijoiden töitä. Tarkoitukseni oli tehdä ajelu ja nähdä ne kaikki, mutten ehtinyt. (Nyt harmittaa, koska eihän se olisi kauaa vienyt, mutta kuljin fiiliksen mukaan.)

Avenue de Verdunilla nenään tulvi huumaava kukkien tuoksu, vaikka nämä istutukset eivät olekaan kauneimmasta päästä. Kadun varrella sijaitsi kalliita vaateputiikkeja ja nappasin kuvan pitsihaalarista eräs tietty ystävä mielessäni ;-)

Tässä vaiheessa kaipasin jo hiukopalaa, mutta ravintoloita ei näkynyt. Arvatkaa, missä nautin iltapalaa - Mc Donaldsissa :D Onnekseni siellä oli erilainen valikoima kuin Suomessa ja sain tuoremehun kanssa "nauttia" kunnollisen sämpylän välissä olevan pihvin lisäksi myös sinihomejuustoa.

Rantakatu Promenade des Anglaisilta alkaa joen ylle rakennettu laaja puistoalue Promenade du Paillon, jonka varrella sijaitsee taidetta, vesiaiheita ja mielettömän upeita rakennelmia, joissa pikkulapset voivat leikkiä. Tämän alkupään puiston toisella laidalla sijaitsi kaunis vanha karuselli. Kuvat piti ottaa aidan raosta, koska puisto on öiseen aikaan suljettu.

Hotellissani olisi ollut tarjolla aamiasbuffet, mutta en syönyt siellä, koska halusin lähteä ulos aurinkoon nauttimaan aamiaisen. Seuraavat kuvat tuli napsittua matkan varrelta Cours Saleyalle. Kuvien laatu ei ole erityisen hyvä ja ne ovat eri kokoisia, koska osa on otettu kännyllä, osa kameralla ja zoomausta haittaa se, etten näe lähelle, mutta en myöskään jaksa veivata aurinkolaseja eestaas.

Hotellikatuni varrella oli jo useampi nähtävyys, mm. Opéra ja Pyhän Fransiskuksen kirkko, mutta jos kirkoissa tykkää käydä, niin pelkästään Nizzan vanhasta kaupungista löytyy useampi kappeli ja katedraali.

Istahdin aamupalalle antiikkitorin alkupään ravintolaan, jossa tulin reissuni aikana käymään useamman kerran, sen viehättävyyden ja mukavien tarjoilija-neitosten takia ja koska sen yläkerran Bed Breakfast paikkaan majoittui mukava suomalaispariskunta, jonka kanssa tuli vietettyä pari kivaa iltaa illallisen merkeissä. Ravintolan nimi on  Le Coin Quotidien ja siellä toimii myös leipomo-konditoria ja herkkumyymälä.

Ravintolasta tuli nyt monta kuvaa, koska ihastuin totitesti sen vanhoihin ja kuluneisiin puukalusteisiin. Täältä oli mukava aloittaa antiikkiaarteiden tutkiminen. Niistä sitten tulikin otettua ihan älyttömän paljon kuvia, koska tarjolla oli niin mielenkiintoisia ja erikoisia esineitä, ettei Suomessa ikinä. 

Myyjätkin olivat torilla suurimmaksi osaksi "antiikkisia" :)

Mutta katsokaa nyt tuota wc-istuinta! Se oli kyllä niin hyväkuntoinen, että saattoi olla uudempaa tuotantoa, en tiedä. Monta esinettä olisin halunnut ostaa itselleni, mutta varsinkin torin alkupäässä mietin, että katson ensin ja tulen ehkä uudelleen tekemään ostopäätöksen. Suurin osa jäi ostamatta ja muutamaa juttua vähän harmittelinkin jälkeenpäin, mutta toisaalta, en minä niitä mihinkään olisi tarvinnut. Vai olisiko pitänyt vaihtaa kävelykeppiä tai kameraa?

Myyjillä oli selkeästi omat erikoisalueensa vanhojen aarteiden osalta. Joku oli erikoistunut lasiin ja kristalliin, joku pellaviin ja pitseihin, joku taas huonekaluihin tai leluihin. Kirjaillut pellavaiset pöytä- ja lautasliinat olivat hinnoissaan. Ei tarvinnut olla montaakaan kappaletta, kun hinta oli satasia.

Näistä suloisista vauvanmekoista ostin tuon oikeanpuoleisimman. Siinä on todella hienot ja taitavasti ommellut yksityiskohdat. Lastenlapsia odotellessa ;)

Tykkäsin kovasti tästä alakuvan taulusta sen kuluneiden kehysten vuoksi.

Näistä alakuvan kalusteista olisin varmana tuonut kotiin tuon oikean reunan kirjoituspöydän, jos kuljetus olisi järjestynyt. Niin kaunis! Samoin olisi meille lähtenyt tuo vasemman reunan leveä rautapenkki :) Tuolla sermin takana ihmiset seurasivat aidan takaa Palais de la Préfecturen edustalla käynnissä olevan kokkausohjelman kuvauksia, joita minäkin uteliaana kävin kurkistamassa.

Tuotantotiimiläiset juoksivat välillä kiireisinä kuskaten raaka-aineita.

Prefekstinviraston naapurissa Cours Saleyan varrella sijaitseva kaunis Chapelle de la Miséricorde edustaa myöhäisbarokkia.

Hätätilanteen varalle olisi tässä retropuhelimessa tarvittavat numerot valmiina, mutta onneksi Cours Saleyalla on toiletit lähellä. On muuten siisteimmät ja puhtaimmat yleiset wc-tilat kuin missään muualla. Maksoin mielelläni sen 50 senttiä käynnistä. Nuo torialueen ja meren välissä olevat matalat rakennukset ovat joskus olleet kalastajien käytössä.

Välillä oli toki pakko pitää juomatauko ja lepuuttaa jalkoja, mikä onnistui helposti, koska Cours Saleya, kuten koko vanha Nizza on täynnä ravintoloita. Samalla tuli kuvailtua ympäröivien rakennusten yksityiskohtia. Oman taukoni pidin Le Marché:ssa, jonka tarjoilija tuossa alla huitoo.

 Jatkoin lepotaukoni jälkeen ylös kukkulalle linnapuistoon, jossa myös pidin paussia, mutta hotellille palatessa kävelin uudelleen markkina-alueen läpi. Loppuun vielä jokunen näyte markkinoiden tarjonnasta. Jatkan reissua toisessa postauksessa, koska tässäkin jo tuli melkoinen kuvapläjäys, vaikka olenkin karsinut kuvia reilusti. Tekisi vaan mieli jakaa kaikki näkemäni teidän kanssanne :) Siltikin jätän pois monta kiinnostavaa esinettä, koska kuvat ei vaan ole kovin hyviä, kun "roinaa" oli pöydillä ja maassa niin paljon.

Tälläisiä punnuksia olen havitellut pitkään, mutta nämä täydelliset setit olivat hinnoissaan, en raaskinut ostaa.

Bonne journée!

Pieni lankakauppa Snurre

Saatte nyt Nizzan matkaraporttia odotellessanne piipahtaa Snurren uudessa myymälässä. Kävin siellä itsekin tänään ensimmäistä kertaa, koska islantilaisvillapaitani tarvitsee toisenkin hihan.

Snurren näyteikkunat on aina yhtä viehättävästi somistettu, mutta minun taidoillani on vähän hankalaa saada hyvää kuvaa heijastusten vuoksi.  Sisältä puoti on myös yhtä ihastuttava kuin ennenkin ja tuntui jotenkin avarammalta. Luonnonlankojen valikoimakin on aina yhtä houkutteleva ja taas kerran tuotti vaikeuksia olla sortumatta heräteostoksiin.

Geilsk hamppuvilla vaikuttaa mielenkiintoiselta ja houkuttelevalta. Lankaostoksilla aina ihastelen kaikkia kauniita värejä, mutta kuitenkin jämähdän niihin tuttuihin ja turvallisiin harmaan ja ruskean sävyihin. 

Ihan Snurren lähistöllä Kampissa, siinä Malminrinteen ja Malminkadun kulmassa on libanonilainen ravintola Vivo's, jossa söin tosi hyvän kana-pitan.

Nyt pitää siirtyä pihalle pitämään huoli, ettei puunkaatajat tallo kukkapenkkiäni. Viimeksi eilen pelkäsin penkkiä siivotessani, että suuri pihlaja romahtaa päälleni. Kerrankin mies toimi ripeästi ja järjesti metsurin (84-vuotiaan isänsä) paikalle.

Pääsiäispuuhia kotona ja mökillä

Toivottavasti teillä kaikilla oli oikein mukava pääsiäinen.

Meidän perheessä sitä ei vietetä mitenkään erityisesti, onpahan vain monta peräkkäistä päivää aikaa puuhastella perheen kanssa yhdessä ja erikseen. Olin omasta mielestäni oikein ahkera ja jos sitä ei mistään muusta huomaa, niin ainakin älyttömän kipeistä jaloistaja selästä, kun olen siivonnut pihaa niin kotona kuin mökilläkin, joista kummastakin paikasta bongasin ensimmäiset leskenlehdet.

Meillä ei ole myöskään tapana kattaa pöytään sen ihmeempää juhla-ateriaa, tein vaan valtavan lihapadan, jota syötiin pari päivää. Padan muhiessa tunteja uunissa voi samalla käydä vaikka äidin luona kylässä ja kukkaostoksilla Plantagenissa :)

Ennen kukkien laittoa piti kuitenkin käydä pihaamme riivaavaan myyräongelman kimppuun. Mies oli tilannut netistä jotain sinisiä pillereitä, joita sitten ripottelimme myyrien kaivamiin onkaloihin ja nurmikon reunoille. Ikävämpi juttu on se, että myyrille pitää jättää pakotie, joka meidän tapauksessa johtaa naapurin pihalle.

Kyseessä ei siis ole myyrien potenssilääke vaan Käpälämäen myyräkarkote, joka poikani mukaan haisi ihan järkyttävän pahalle. Minä en haistanut mitään. Tämä minun hajuaistini menetys koskee erityisesti hajuja, jotka muiden mielestä ovat todella epämiellyttäviä. Ei siis välttämättä huono juttu.

Plantagenista ostin myös kolme luomuyrtin tainta, jotka istutin ensihätään tuohon sinkkiämpäriin. Ostin persiljaa, ruohosipulia ja rakuunaa varten oikein yrttimultaa toivossa, että ne selviävät hengissä kunnes siirrän ne pihalle. Toistaiseksi saavat majailla lasitetulla parvekkeella. 

Muutaman tähtisilmänkin ostin ja viehätyin niiden oranssista väristä varmaan siksi, että sointuvat niin hyvin autoni väriin :) Istutin niitä tähkälaventelin ja muratin kanssa pariin tuollaiseen pitkulaiseen astiaan, joista toisen sijoitin lasitetulle terassille. Toivon mukaan ei tule liian kylmiä öitä, jotta nuo toiset eivät palellu ulkokuistilla. Sääennuste on ainakin luvannut melko lämpimiä päiviä.

Hauskan yllätyksen koin pihaa siivotessa, kun muutamiin astioihin oli vielä jäänyt kuivanneita kanervia, jotka kiikutin kompostiin. Ruukusta löytyi litimärkä kahdenkympin seteli! Miten lie ja keneltä sinne tipahtanut?

Ehdin pyhien aikana myös hieman ommella. Aiemmin esittelin tekemäni lampunvarjostimen, joka toimi harjoituskappaleena suuremmille varjostimille. Nyt valmistui niistä toinen, joka taitaa kuitenkin olla liian suuri. Tai sitten se on tuo kankaan rypytys, jota pitänee hieman kohentaa.

Tulevia ompeluja varten kävin ennen pyhiä ostamassa oikein 50 metriä kaavapaperia, kun tähän asti olen kopioinut kaavat voipaperille, joka tosin on useimmiten liian kapeaa. Tuskin saan rullallista tämän elämän aikana käytettyä, vaikka olenkin innostunut Ottobre Design -lehden kaavoista. Yhtä tunikaa varten tuli hommattua kangasta ja sitä varten sain piirrettyä kaavatkin. Mutta ompelu sai jäädä odottamaan, kun 2. pääsiäispäivänä minäkin lähdin mökille.

Koska oli mukavan aurinkoinen aamupäivä, olisi tehnyt mieli jatkaa kotipihalla keskenjäänyttä kukkapenkin siivousta, mutta en ollut käynyt mökilläkään pitkään aikaan, joten lähdin siis sinne siivoamaan pihaa. Vähän kyllä harmitti löytää maalareiden jäljiltä vaikka mitä roskaa mökin ympäriltä. Vaikka kuinka kävi selän päälle, niin en vain voi itselleni mitään, kun paikkojen raivaukseen iskee oikein himo.

Haluan aina saada kaiken turhan roskan heti pois silmistä. Sain miehen lupaamaan, että seuraavalla kerralla otamme peräkärryn mukaan ja teemme suursiivouksen. Sitä ennakoiden purin marjapensaiden ympäriltä appiukkoni aikoinaan tekemiä viritelmiä, jotka koostuivat mm. vanhoista pyöränkumeista, ruostuneista rautaputkista ja vanhoista sähköjohdoista (???) En myöskään tykkää omena- ja luumupuiden ympärille viritetyistä kanaverkoista, joista aion hankkiutua eroon kaiken muun turhan sälän lisäksi.

Mökin sisällä en tehnyt juuri muuta kuin raivasin muutaman pahvilaatikollisen roskia pois, mutta sain vihdoin miehen kiinnittämään nuo vanhat tikapuut seinälle ja lampun kattoon. Mies ihmetteli, että mikä on mahtanut olla tikkaiden aiempi käyttötarkoitus, kun nuo poikkipuut ovat niin tiheästi. Pitääpä kysäistä tietääkö Pia, jolta tikapuut Piantikista ostin.

Tuo lamppu on ruokapöydän yläpuolella ja mielestäni hieman liian korkealla, kun kerran kattokin on niin korkeallla.

Matkan varrelta, läheltä Askolaa, bongasin jonkun tuntemattoman jättämän ihanan viestin teille jokaiselle, olkaa hyvät <3