Ratsailla

Olen jo vuosia ja erityisesti viimeiset pari vuotta onnettomuuteni jälkeen haaveillut meneväni ratsastamaan islanninhevosilla. Olen keräillyt messuilta esitteitä talleista ja tutkaillut tietoja nettisivuilta. Lähinnä sitä, että soveltuisivatko hepat terapiaratsastukseen. Kun olen tällainen "jopi jalkapuoli" ja hevosia ohjataan myös jaloilla, niin ettei minun tönkkö jalkani antaisi väärää informaatiota. Edellisestä kerrasta hevosen selässä on kulunut yli 20 vuotta ja sitä ennen kävin ratsastustunneilla ihan lapsena.

En tajua, miten meillä kesti ystäväni Johannan kanssa näin kauan ennenkuin tajusimme, että voisin mennä kokeilemaan hänen hevostaan, ihanaa Suloa, joka on rauhallisuudessaan ja kiltteydessään varsin terapeuttinen kaveri.

No, eilen aamulla läksin Johannan luo, jossa perillä odotti myös taxi-tarkastaja Hilma.

Hänet jätimme talonvahdiksi, mutta Chilin otimme mukaan, kun jatkoimme tallille.

Aamu oli aurinkoinen ja lumiset maalaismaisemat tosi kauniit. Niitä oli hankala kuvata ikkunan läpi liikkuvasta autosta, joten voitte vain kuvitella :) Oman jännitysmomenttinsa matkalle toi tyhjentynyt bensatankki. jota kuskini ei ollut muistanut täyttää. Niinpä jouduimme pohtimaan, kuinka syvältä metsän keskeltä mahdollisesti joudumme autoa työntämään lähimmälle huoltsikalle. Lähestyessämme määränpäätä ihmetystä herätti myös metsästysaseen kanssa tien laitaa kulkeva mies. Uskaltaisiko sitä ollenkaan lähteä metsään hepan selässä ?

Talli ja laitumet kylpivät auringossa - mikä idylli!

Kun Johanna lähti hakemaan Suloa laitumelta, niin ehdin ottaa muutaman kuvan viehättävän navettarakennuksen yksityiskohdista ennenkuin könkkäsin perään.

Laitumelta Sulo seuraa kiltisti Johannaa ilman mitään riimua.

Sisällä tallisssa Sulo sai vähän heinää ja kevyen harjauksen ennen metsäretkelle lähtöä. 

Sitten mennään!  Chili näytti tietä ja Sulo seurasi Johannaa kuin hai laivaa. Kun Johanna siirtyi toiseen reunaan, me mentiin perässä :) Niin, ja hepan selkään kiipesin siis tikapuita pitkin, tai siis portaita :)

Välipalan aika

Sulo askelsi lumihangessa niin rauhallisesti, ettei maaston epätasaisuus juuri tuntunut, eikä minulla ollut vaikeuksia pysyä selässä. Välillä kavio osui syvemmälle, mutta melkoisen tasaista meidän meno oli metsäpolullakin. Muutaman kaatuneen puunrungon Sulo ylitti ilman, että olisin huomannut mitään. Alamäissä piti vähän tarttua sen harjasta lisätukea, vaikka nekin mentiin tosi hitaasti.

Sulo on varsinainen herkkusuu ja vähän väliä se yritti nauttia luonnon antimia, joskus onnistuenm jos annoin sille tilaisuuden. Silloin minä taas sain tilaisuuden napata muutaman kuvan. 

Metsässä oli niin mahtava fiilis! Raikas, puhdas ilma - helppo hengittää. Ja paljon lunta naavatupsujen lisäksi. Vaikka halusin saada ikuistettua kaiken kuviin, niin pakko oli lopulta laittaa kamera taskuun ja alkaa oikeasti nauttia hetkestä.

 

Olisin muuten lähtenyt metsään ilman tuota huomioliiviä, mutta pyssymiesten vuoksi oli parempi ottaa varman päälle, ettemme tulleet ammutuiksi, niin minä? Vasta pellon laitaan tultuamme saimme kuulla, että metsämiehet olivat ilveksen perässä,  Hui! Chili kun oli juossut metsässä vapaana.

Sulokin alkoi askeltaa reippaampaa tahtia, kun se tiesi pääsevänsä kohta heinän makuun.

Ensin käytiin kuitenkin moikkaamassa Olga-kaunotarta ja söpöistä shetlanninponi Mattia.

En katsonut ollenkaan kellosta kauanko olin ratsailla, mutta tätä naputellessani katsoin kuvien perusteella, että noin puolitoista tuntia siinä meni. Me odottelimme Chilin kanssa syrjemmällä katsoen Madden ja Lahjan menoa kentällä, kun Johanna vei Sulon takaisin laitumelle.

Vähän meitä jännitti, että lähteekö auto käyntiin pelkillä höyryillä, mutta selvisimme onneksi huoltoasemalle. Eikä mille tahansa, vaan Nurmijärven Myllykukkoon, jonka yhteydessä toimii myös kaksi sisutusliikettä. Pitihän ne käydä pikaisesti katsastamassa, vaikka nälkä kurni jo vatsassa.

Room Decossa oli alennusmyynti parhaimmillaan, paljon tuotteita, mm. Riviera Maisonia -30% ja joitain tuotteita jopa - 50%. Omistaja vähän harmitteli, että kevään uutuuksien purkamisen ollessa kesken, myymälä ei ollut viimeisen päälle järjestyksessä. ihan tarpeeksi siistiä minun mielestäni :)

Pentikin tehtaanmyymälässä ei meinattu ensin käydä ollenkaan, mutta kun kerran vieressä oltiin, niin... Tuli kallis reissu. Löysin nimittäin ihanan hyllykön mökin keittiöön. Siitä ei nyt tullut otettua kuvaa ja on vielä kuplamuoveissa, mutta tuo kapea peilipöytä on aikas hauska.

Johanna oli onneksi tehnyt meille jo valmiksi herkullista savuporokeittoa, koska tavoillemme uskollisesti ruokailu piti hoitaa melko vauhdikkaasti. Hyvä etten joutunut ottamaan jälkkärikahvia ja tuoretta pullaa matkaevääksi, kun taxini tuli hieman etuajassa. Kuski odotti kiltisti kahvin juojaa :)

Johannalla oli myös minulle varattuna hienot, Töölön sairaalan vanhat, puiset kainalosauvat, mutta niitä ei sentään ratsastusretken päätteeksi tarvittu. Unohdin ne hänen luokseen, joten parempaa kuvaa ei nyt ole saatavilla.  Tuolla taustalla näkyvä musta möykky on lumesssa peuhaava Chili.

Loppuun vielä Sulo-selfie:

Aion kyllä ehdottomasti ottaa uusiksi, oli niin hieno päivä!

Lumimiehen kengissä

Pääsin eilen vihdoinkin rullailemaan pyörätuolilla Helsingin keskustaan. Olimme avustaja-ystäväni kanssa sopineet aamuksi treffit Stockmannin kulmalle, josta pääsisimme kätevästi kulkemaan pitkin lämmitettyä Aleksanterinkatua ja Pohjois-Esplanadia ilman pelkoa lumihankeen juuttumisesta. Reittisuunnitelma syntyi taannoisella teatterireissulla MAMMA MIA! -musikaaliin, kun sain pomppuista kyytiä jäisen lumisella mukulakivikadulla. Nyt ei tosin lunta ollut juuri muuallakaan.

Harmi kyllä Stockan jouluikkuna oli jo peitetty, joten en päässyt kurkkaamaan tuota lapsuuden joulujen vetonaulaa. Loppiaisen yli kymmenen asteen pakkanen oli tippunut vain muutamaan pakkas-
asteeseen, mutta ilma oli todella jäätävä. Kuvien ottaminen jäi  pakosti vähiin, koska sormet kohmettuivat alta aikayksikön.

Aleksin varrella on pääasiassa vain suurten ketjumyymälöiden liikkeitä, jotka suosiolla jätimme väliin. Meillä oli mielessä vain yksi liike, jossa ehdottomasti halusimme käydä, nimittäin kenkäkauppa! Eikä mikä tahansa kenkäkauppa, vaan maailman mukavimpia jalkineita myyvä OTZSHOES Popup Store Mikonkadulla.

Mistä sitten on kyse? No näistä - Alpeilta löytyneen, muumioituneen lumimies Ötzin jalkineista innoituksensa saaneista super-mukavista kengistä.

Ötzin alkuperäiset kengät olivat hyvin säilyneet ja ne oli valmistettu karhun- ja peurannahasta, puunkuoresta ja heinästä. Niitä säilytetään museossa Bolzanossa Italiassa. Yläkuvan kengät on tehty niiden mallin mukaan. OTZSHOESin logo taas on saanut mallinsa Ötzin ihosta löytyneistä nokitatuoinneista, joita pidetään merkkinä akupunktiota vastanneista hoidoista, koska Ötzillä havaittiin olleen nivelrikko, jota myös nykyään voitaisiin hoitaa akupunktiolla.

 Moderneissa versioissa käytetään myös luonnonmateriaaleja, mm. pellavaa, lampaan- ja lehmännahkaa. OTZshoes:n juju on niiden irrotettava, korkista valmistettu sisäpohjallinen, joka on erittäin ergonominen ja antibakteerinen. Pohjallinen muotoutuu käytössä jalan mukaan eli mitä pidempään kengillä kuljet sitä mukavammilta ne alkavat tuntua.

Kenkiä voi tilata verkkokaupasta, mutta oikean koon valinnassa on syytä olla tarkkana. Myös jalkaan pukemisessa on omat niksinsä ja siksi suosittelen kenkien sovitusta henkilökohtaisesti joko täällä tai jonkun jälleenmyyjän luona. Kengän reuna tuntuu jalkaan laitettaessa tiukalta, mutta kun se on jalassa ja juuri oikean kokoinen, ei tunnu miltään. Paitsi siltä, että leijut ilmassa tai kävelet pilven päällä. Näihin jalkineisiin ei ole tarkoitus ostaa kasvunvaraa :) Niistä tulee köytössä yksilölliset, omien jalkojen jatkeet.

Meitä palveli huipputyypit, OTZSHOES Scandinavian omistajat ja kenkien maahantuojat

Minna ja Kalle Gummerus. He myyvät liikkeessään myös munsun -merkin cashmere neuleita, nahkalaukkuja ja Suomessa valmistettuja soijakynttilöitä.

 

Olin tutustunut kenkiin OTZshoesin nettisivuilla ja ihastunut lehmännahkaisiin versioihin, Jokainen niistä on ihan omanlaisensa eli nettikaupasta tilatessa on aina yllätys, millaisella värityksellä ja kuvioinnilla omat kengät tulee :)

Minun OTZieni pilkuista tulee mieleen dalmatialainen tai Peppi Pitkätossun hevonen :)

Koska täälläkin oli ALE, niin ostin myös toiset, talvikeleihin sopivat OTZit, jotka jätin samantien jalkaan. Ovat niin ihanan pehmeät ja mukavat, etten olisi kotiin tultuani tahtonut riisua niitä pois. Vaihdoin jalkoihini nuo lehmä-töppöset, joita pidän nyt sisäkenkinä ja olen nyt reilun vuorokauden kuluessa ollut ilman OTZejä vain nukkuessani.

Tänään lähdin fysioterapiaan uusissa kengissäni ja odotin pelonsekaisin tuntein millaisen tuomion ne saavat ammattilaiselta, joka on tehnyt niin paljon töitä jalkojeni terveyden hyväksi. Fysioterapeuttini yllätykseksi jäykistetyn jalan asento oli nilkasta ihan hyvä ja minun piti tietysti esitellä OTZejani hänelle ja kollegalleen tarkemmin. Näissä on se hyvä, että saan vasemmalle nilkalle tarvitsemaani lisätukea sitomalla nyörityksen tarpeeksi ylös. Toinen varsi voi sen sijaan olla vähän lörpällään. Olin liikkeellä ilman sukkia, koska halusin testata pysyykö palelevaiset varpaani lämpiminä, kuten Kalle Gummerus vähän lupaili. Pysyihän ne, ainakin räntäsateessa.

Sain fyssarilta luvan käyttää kenkiä jatkossakin, toisin kuin UGGeja, jotka on sallittu vain silloin, kun ei tarvitse kävellä :) Niissä kun ei ole minkäänlaista anatomista muotoilua saati tukea. Eihän sitä toki yhden päivän jälkeen vielä näe lopullista vaikutusta, mutta hyvältä näyttää ja ainakin tuntuu. Siis todellakin näyttää minun silmiini, koska näiden pyöreässä muotoilussa on jotain sympaattista  ja viehättävää. Kesäksi aion hankkia pellavaiset versiot, joita on kyllä tulossa lisää, koska  niiden eri väreistä on suositummat koot jo loppu.

Niin, ja takaisin Helsingin kaduille. Ihan sattumalta osuimme hyvään alennusmyyntiin, kun kurkkasimme sisään Kluuvin kauppakeskukseen. Sieltä on nimittäin lopettamassa Putiikki Rannalla ja heillä oli kaikki tuotteet 60% alessa. Myyvät mm. Hunkydorya ja Odd Mollya.

Minua kiinnosti enemmän, että mitä tapahtuu myymälän kalusteille, kun nuo harmaat tikkaat olisin mieluusti ostanut mökille :) Lähtevät kuulemma jatkamaan palvelustaan Tampereelle. Niin, ja ale jatkuu vielä tämän kuun loppuun.

Jatkoimme kaupunkikierrosta lähinnä ikkunaostoksia tehden, koska olin jo hankkinut haluamani eikä ostoslistallani ollut muuta. Muutenkin olin kaivannut keskustaan tuloa ihan vain fiilistelyn ilosta. Voi tuntua monen mielestä hullulta, mutta kun se ennen oli minulle niin arkipäiväistä lähteä Hesan keskustaan pyörimään; shoppailemaan, leffaan tai syömään, niin nykyään se on aina tosi suunnitelmallista täsmäiskujen tekoa. Jo ihan siksi, että taxikyydit pitää tilata ajoissa etukäteen.

Keskustaan tullessani katselin taxista Esplanadin varren näyteikkunoita ja ajattelin, että haluan ottaa kuvan tuosta ja tuosta ja.... Mutta olin niin mielettömän kylmä, että nappasin vain pari kuvaa noista kauniin tuuheista kuusista ja Kankurin tuvan näyteikkunasta, jossa oli niin ihanan talvinen tunnelma.

Sitten olikin jo pakko päästä sisätiloihin ja menimmekin lounastamaan Cafe Esplanadille. Jätimme heidän jättimäiset leivonnaiset syömättä ja nautimme lohikeiton ja salaatin päälle jälkkäriksi vain kahvit. Ihan hyvä valinta, koska pikaisesti Stockalla pyörähdettyämme ennen taxini tuloa piti testata, kestääkö vanha vaaka jouluherkuista kertyneitä kiloja.

Mutta lumimiehen kengillä on kevyt kävellä!

Edvard Munch Kuusisaaressa

Reclining Figure with Pedestal, Henry Moore

Minulla on sellainen olettamus, että kuka tahansa tunnistaa paikan, jossa yllä oleva kuva on otettu. Jos olen väärässä, niin kysessä on tietysti Didrichsenin taidemuseo Helsingin Kuusisaaressa.

Tuo Viljo Revellin suunnittelema rakennus oli vuoden verran suljettuna peruskorjauksen vuoksi. Museo avautui viime syksynä entistä ehompana ja esteettömämpänä ja esittelee vielä helmikuun alkuun asti norjalaisen Edvard Munchin maalauksia ja grafiikkaa.

Sain viime sunnuntaina aamukahvia hörppiessä idean lähteä katsomaan tuota näyttelyä ja miehenikin innostui mukaan. Häntä ei tosiaan tarvinnut suostutella yhtään, koska työnsä puolesta tuntee rakennuksen melkein kuin omat taskunsa ja lähti sen vuoksi kiinnostuneena mukaan.

No, oli kyllä virhe lähteä liikkeelle sunnuntaina. Moni muukin oli saanut saman idean, joten väentungos oli melkoinen. Kuvani ovat siksikin tosi huonoja, koska ihmisiä oli joka puolella, vaikka museon näyttelytiloihin päästettiin kerrallaan vain rajallinen määrä vierailijoita. Mekin jouduimme odottelemaan sisäänpääsyä reilut puoli tuntia. Turvajärjestelyt olivat huomattavat, joten näyttelyyn kuljettiin metallinpaljastimen läpi ja käsilaukut tarkastettiin.

Historia, Edvard Munch

Tästä suurikokoisesta maalauksesta meille molemmille tuli heti mieleen Väinämöinen ja Kalevala.  Muutenkin monet Munchin maalauksista toivat mieleeni jotain tuttua, tunnistettavaa.  Esimerkiksi alakuvan vanha mies tuo mieleeni Pablo Picasson. Ehkä mies muistuttaa näyttelijää, joka on jossain elokuvassa esittänyt Picassoa, en tiedä.

Vanha mies

Näyttelystä olisi toki saanut enemmän irti ja kuullut yksityiskohtaisemmin teoksista ja taitelijasta itsestään osallistumalla opastetulle kierrokselle, mutta me kiersimme omaan, reippaaseen tahtiin, kun selkäni tahtoo muutenkin kipeytyä paljosta seisomisesta ja/tai istumisesta ja jonottamiseen kului jo reippaasti aikaa. Jätimme suosiolla myös Munchista kertovan noin tunnin mittaisen elokuvan väliin.

Jäin silti kaipaamaan tarkennuksia esim. maalausten aiheisiin, niissä esiintyviin henkilöihin, paikkoihin ym, koska töiden nimet olivat melko ylimalkaisia.

En kuitenkaan tykästynyt tähän näyttelyyn siinä määrin, että haluaisin mennä uudelleen. Varsinkaan Munchin suurten öljyvärimaalausten siveltimen jäljestä en pitänyt erityisesti, mutta monesta grafiikantyöstä kyllä tykkäsin, ehkä niiden herkkyyden vuoksi.

Alla olevista kahdesta melko pienikokoisesta maalauksesta pidin. On hauskaa, kun taiteessa näkee aikakautensa vaate- ja hiusmuotia  rakennusten ja niiden sisustuksen lisäksi.

Kabaree

Seine

Se kuuluisin eli Huuto oli nähtävillä vain grafiikkana ja minun mielestäni vaikuttavampi näin mustavalkoisena. Huutoa on olemassa neljä versiota (kaksi pastellityötä ja kaksi maalausta)  ja niistä ainoa yksityisomistuksessa oleva myytiin pari vuotta sitten Sotheby's-huutokaupassa 120 miljoonalla dollarilla. Käsittämätöntä!

 

Museon pikkuruisessa myymälän ja kahvilanurkkauksen valikoimaa oli täydennetty näyttelyn teeman mukaisesti.

Taidetta löytyy rakennuksen ulkopuoleltakin, jonka veistospuistossa voi käydä myös museon ollessa suljettuna. Osa siellä olevista veistoksista kuuluu museon vakituisiin kokoelmiin, osa on vaihtuvia.

Sunnuntaina oli kova tuuli ja jäätävän kylmä, joten napsin kuvat mahdollisimman pikaisesti, enkä siten muista kaikkien veistosten nimiä saati tekijöitä. Tiedot löytyvät kyllä yleensä, jos viitsii nähdä vähän vaivaa etsimällä googlesta. Jätän vaivan nyt teille :)

 Yllä Tilla Kekin Mama Africa ja Mama Europa,

alla Mauno Hartmanin Ristikko

 Yllä olevalla moniosaisella teoksella on hauska ja ihan kuvaava nimi; 

Merkillinen sade viime yönä, taiteilijana Matti Peltokangas

Näiden aurinkojen myötä toivotan mukavaa Loppiaista!