Joulu alkoi Orimattilassa

Perjantaina pakkasin askarteluvälineeni ja yöpymistarvikkeeni telttamajoitusta varten. Oli taas aika viettää viikonloppu kaikenkirjavien papereiden, saksien, leimojen, liimojen, ynnä muiden korttien tekemisessä tarpeellisten tilpehöörien lumoissa.

Askartelutreffit  kokosi taas kahdeksi päiväksi Orimattilan Kehräämölle iloisen joukon idearikkaita ja käsistään käteviä naisia aloittamaan jouluun valmistautumisen tai ihan muuten vaan toteuttamaan itseään leikkaamalla, liimaamalla ja maalaamalla. Itse lähdin miehen kyydillä matkaan mukanani melko vaatimaton määrä tavaraa, koska aioin keskittyä vain joulukorttien tekemiseen. Pelkäsin (tiesin) muuten rönsyilevän muihin aiheisiin,

Kärryn lisäksi mukanani oli toki iso kassi, koska viime keväisestä tapahtumasta oppineena osasin varata mukaan lämmintä vaatetta ja pehmeän tyynyn takapuolen alle. Onneksi lähdin miehen kyytiin, koska lauantaina oli hirmuinen kaatosade. Hän jatkoi poikien kanssa mökille ja minä majoituin yhden hengen soputelttaani. Hotelli Teltasta voitte lukea lisää vaikka tuosta linkistä edellä.

Suurin osa askartelijoista oli minun saapuessani jo paikalla ja työntouhussa. Päivän mittaan porukkaa saapui lisää ja jotkut kävivät vain katselemassa ja keräämässä ideoita ja oppeja sekä ostelemassa tarvikkeita Taika-lehden Anun,  Klemmarikellarin Jonnan ja TaavaNaisen Taavan valikoimista. Leidit kuvassa alla omien askartelujensa parissa.

Ei Anu Turu suotta ole vastaava päätoimittaja Taika-lehdessä, häneltä kun tuo visiointi käy niin mallikkaasti :)

Minä otin oman paikkani ihan maisemaikkunan vierestä.

Olin varustautunut tunnelmaan virittävällä jouluisella pöytäliinalla (vahakangasta). Harmi etten älynnyt ottaa kuvaa, kun tavarat oli vielä järjestyksessä. Tässä vaiheessa on näköjään valmistunut jo neljä joulukorttia, kun tavoitteeni oli ylittää keväinen viiden kortin saavutus.

Meitä taisi lauantaina olla noin kolmisenkymmentä askartelijaa ja voitte uskoa, että iloisen puheen pulputuksen, naurunremahdusten ja ihastuneiden huudastusten värittämä tunnelma oli mahtava. Välillä huudeltiin vieraisiin pöytiin, että onks kellään mukana sitä taikka tätä tarviketta ja aina löytyi välineitä ja apua.

Tämä porukka on siitä ihanaa, että toisten aikaansaannoksia ihaillaan varauksetta ja positiivista palautetta saa välittömästi tuotoksensa valmistuttua. Jos luomisen tuska pääsee yllättämään, niin aina löytyy tsemppaaja, jonka vinkeillä pääsee taas vauhtiin.

Koska ensimmäinen päivä on melkoisen pitkä rupeama aamupäivästä ilta kymmeneen, niin välillä on hyä jaloitella ja käydä kurkkimassa toisten töiden edistymistä ja saada ideoita ja oppeja välineiden käytöstä. Itselleni se on juuri tarpeen, koska olen korttiaskarteluissa ihan aloittelija moneen muuhun mukanaolleeseen verrattuna. Heillä kun oli mukana vehkeitä jos jonkinlaisia ja jatkojohdot ovat silloin tarpeen. Varsinkin hiustenkuivain ja kuumaliimapistooli, mutta myös vedenkeitin, kuuluivat joidenkin varustukseen.

Toisilla oli välineet hyvässä järjestyksessä,

kun taas toisilla ne oli hyvässä epäjärjestyksessä.

Ja kaikille ei edes pöytä riittänyt.

Välillä piti syödäkin ja siihen Kehräämöltä ja sen läheisyydestä löytyy useampi vaihtoehto.  Ravintola Tehtaan maksapihviä on kehuttu paljon (mm. oma mieheni). Osa porukasta lähti happihyppelylle ja syömään läheiseen pizzeriaan, mutta osa meistä tilasi sieltä "kotiinkuljetuksen".

Taavalla taisi jo ollakin nälkä ;)

Itse en malttanut odottaa ruokailuvälineitä, kun mattoveitsi hoiti saman asian.

Seuraavaksi esittelen joitain treffien aikana valmistuneita töitä. En osaa niiden tekniikoista juuri mitään muiden osalta kertoa, koska niiden kirjo tuntui olevan aikamoinen. Osa väritteli leimattuja kuvia, osa käytti stanssattuja, eikä kaikki edes tehneet joulukortteja, vaan jotain ihan muuta.

Kuvieni laatu on taas vaihteleva, koska käytin uutta kameraa, jonka ohjekirjaan en ole ehtinyt perehtyä, enkä siksi voi ihan kaikkien hienoja tuotoksia esitellä.

Rouva Näppärä valmisti upeita pahvirasioita, joihin sujautetaan vielä suklaalevy ja herkullinen lahja on valmis. Ostin jo näitä itselleni pari, mutta nyt jo harmittaa, etten ostanut useampia.

Kyllähän nuokin jo taidetta lähentelevät, mutta selkäni takana syntyi ihan oikeita tauluja. Jenni oli myös osannut organisoida työjärjestyksen mallikkaasti, koska maalien kuivumista odotellassa valmistui upea villasukka - sekin varsinainen taideteos.

Oman tavoitteeni ylitin roimasti ja sain kahden päivän aikana valmiiksi peräti 14 joulukorttia! Yksi korteista lähti Anun matkaan Ole ystävä, ilahduta joulukortilla -kampanjaan, jonka Koukussa kortteihin ry järjestää yhdessä SPR:n ja Taika-lehden kanssa. Kuka vaan voi lähteä mukaan ilahduttamaan yksinäisiä kanssaihmisiä korteillaan, jotka SPR:n ystäväpalvelu toimittaa eteenpäin. Itse huomasin juuri, etten kirjoittanut omaan korttiini mitään tervehdystä, kun viime sekunneilla juoksutin sen Anun matkaan, mutta toivottavasti joku huomaa kirjoittaa ne puolestani.

Yllä osa ensimmäisen päivän tuotoksistani ja alla toisen päivän saavutus. Käytin aika lailla simppeliä leikkaa-liimaa tekniikkaa.

Korttien ja villasukkien lisäksi valmistui siis muutakin. Siiri ja Suvi kokosivat kukkia, joista tekivät hiuspantoja. En älynnyt kuvata valmista, mutta samankaltainen oli Jenni Vartiaisella hiuksissaan Vain elämään -sarjan toisessa jaksossa.

Piti vielä mainita yksi askartelutreffien tarpeellisimmista kapineista eli vauvojen peppupyyhkeet, joilla saa kätevästi putsattua leimasimet ja välineet. Omani unohdin, mutta hädässähän ystävä tunnetaan. 

Ilta- ja aamupalaa nautimme Hotelli Teltan viihtyisässä keittiössä. Hieman ennen puoltayötä taisin käydä makuulle, koska pitkän päivän istumisesta oli jalat ja selkä todella kipeät. Aamusella tarvitsin jo kipulääkkeen, jotta selvisin uudesta päivästä.

Toisen päivän alussa rupesin jo harmittelemaan ajan loppumista, kun oli niin kivaa saada intensiivisesti keskittyä yhteen asiaan ilman häiritseviä ajatuksia kotona odottavista pyykeistä tai ruuanlaitosta. Vaikka keskittymiseni onkin nykyään aivovamman vuoksi huono, niin tällaiseen näpertämiseen  (kuten neulomiseen ja korujen tekoonkin) pystyn helposti uppotumaan ja silloin unohdan kaiken muun ympäriltä. Jopa sen, että perhe pitäisi ruokkia. Tai kuten nyt tätä juttua kirjoittaessa, että pitäisi lähteä fysioterapiaan.

Mutta onnekseni perheeni ruokki itse itsensä mökillä ja tuli sitten hakemaan minut, kun treffit ikävä kyllä iltapäivällä päättyivät. Noutopaikaksi sovimme läheisen Megamyynti Areenan, jonne moni askartelijoista kotimatkalla suunnisti hyvien löytöjen toivossa ja jonne minäkin sain kyydin. Sitä ennen moni kävi myös pyörähtämässä Kehräämön alakerrassa sijaitsevassa Maria Drockilan kynttiläpajassa, joka on tosi viehättävästi sisutettu vanhaan värjäämöön.

Useampi meistä ihastui tuon pöllöraasun hellyyttävään ilmeeseen ja sellainen lähti  minunkin mukaani. Kotiinpäästyäni sytytinkin ensimmäisen kerran tänä syksynä kynttilät palamaan parvekkeen lyhtyihin. Se on kyllä sikäli vaarallista, että pelkään unohtavani sammuttaa kynttilät. Mies kyllä katsoo perääni ja oli nämäkin sammuttanut, kun minä jo nukuin.

Maria Drockilalle oli uutuutena tullut kynttilätuotteiden lisäksi pieni valikoima suomalaisia käsitöitä, joita oli mm. tässäkin blogissa aiemmin esittelemältäni Minttumaalta, jonka ihastuttavia tuotteita on meillä kotonakin ilahduttamassa. Tykästyin myös Ateljee Keltaisen talon  keittiöpyyhkeisiin ja kortteihin, erityisesti yrtti-aiheisiin.

Se mainitsemani Megamyynti Outlet on valtavan kokoinen, mutta ehdin silti hiljakseen kiertää sen kutakuinkin läpi ja yllätyksekseni siellä oli myynnissä myös ihan laadukkaina pidettyjä merkkituotteita, jotka ilmeisesti ovat muiden liikkeiden alennusmyynneistä ylijääneitä, koska koot vaatteissa olivat juuri ne pienimmät tai suurimmat. Eikä hinnat silti olleet mitään super-halpoja. Toki siellä oli runsaasti tarpeellista ja tarpeetontakin kamaa eurolla. Itse löysin pojilleni hupparin ja t-paidan ja itselleni yhden näistä käsityökirjoista, joilla oli hintaa vain 5 euroa kipale.

Kotiin emme suinkaan ajaneet suoraan megamarketista, vaan mökille, jonne piti mennä vielä pesemään kuraisia moottoripyöriä. Olipa aikaa katsastaa, mitä mökillä on saatu aikaiseksi sitten viime käyntini. Siitä myöhemmin.

Matkalla ihailin kauniita maalaismaisemia syysväreissään, mistä tuli mieleen nämä Carun treffeillä stanssaamat puut.

Kiitokset vielä omasta puolestani tapahtuman järjestäjille ja ihanille kanssasisarille, niin uusille kuin vanhoille ystäville. Toivottavasti nähdään taas samoissa merkeissä!

Viikonloppuna tapahtunutta

Ja viikonloppuhan alkaa siis perjantaina puolilta päivin!

Silloin suuntasimme miehen ja peräkärryn kanssa Hyvinkäälle, jossa Piantikilla odotti noutoa aiemmat ostokseni. Olivat odottaneet jo pidemmän tovin. Mutta nyt miehellä oli itsellään asiaa samaan suuntaan, joten yhdistimme voimamme.

Ihan ensimmäiseksi peräkärryyn lastattiin tärkeimmät eli varmaan jo joskus keväällä ostamani tikapuut ja sitten muutama viikko takaperin ostamani pikkuinen pöytä. Mies onnistui pudottamaan tuon laatikon maahan ja ihmetteli sitten miksi se on laitettu "väärään" paikkaan, kun normaalistihan se on pidemmällä sivulla :) No sehän juuri tekee tästä pöydästä niin spesiaalin.

Harmi kyllä Pialla oli muista velvoitteita, mutta hän oli siis ystävällisesti jättänyt tavarat meidän noudettaviksi. Mies huuteli nurkan takaa, että täällähän olisi meidän porsaille uusi ruokapöytä! Porsailla hän siis viittaa jälkikasvuumme ;)

Koska Piantikin pihapiiri on niin viehättävä ja sieltä löytyy kivoja yllätyksiä sieltä täältä, niin käytin tilaisuuden ja esittelin niitä miehelleni. Pia on upeiden kranssien lisäksi tehnyt sammalesta hienoja siipiä. Yritin saada selfien itsestäni ja käskin mieheni jopa kantaa oven eteen tallipuodin nurkan takaa löytyneen kuormalavan ylettääkseni saamaan siivet selkääni, mutta ne olivat liian korkealla.

Laitoimme kaikki siirtelemämme kamat kyllä takaisin paikoilleen, mutta nauroimme, että toivottavasti Pia ei miehensä kanssa katsele touhujamme jostain piilokamerasta.

Seuraavaksi vuorossa oli miehelle tärkeät tavarat eli moottoripyörän osat.

Minä käytin odotusajan tehokkaasti. Istun muuten aina mieheni autossa takapenkillä, koska apukuskin penkissä ei ole tarpeeksi säätövaraa ja jalkani tulee siinä tuskallisen kipeäksi vähänkään pidemmillä matkoilla.

Osat eivät olleetkaan vielä saapuneet liikkeeseen, mutta lupasivat ne myöhemmäksi, joten lähdimme lounastamaan. Olivat suositelleet miehelleni Obelixia, joka löytyikin keskustasta Wanhan Villatehtaan alueelta.

Yritimme ensin sisään väärästä ovesta, joka on käytössä vain kesäaikaan, kun tuo Garden-terassi on avoinna. Kauempaa sisäpihalta löytyi oikea ovi,josta pääsee myös Rulla-juhlatilaan.Wanhan Villatehtaan ympäristö vaikutti muutenkin kiinnostavalta, mutta kuten kuvistakin varmaan voi aistia, ilma oli kostea ja kolea, joten emme sen enempää tutkineet aluetta.

Ravintola Obelix oli sisältä todella tunelmallinen ja sekin sopisi hyvin juhlapaikaksi.

 Ravintolassa on melkoisen suuri ja siellä on monta tasoa ja tuollaiset korkeaselkäiset sohvat tarjoavat myös kivaa yksityisyyttä vähän romanttisemmallekin ruokailuhetkelle. Me nautimme lounasta ihan seisovasta pöydästä, joka oli minun makuaistini mukaan ihan maukasta.

Olin jo etukäteen päättänyt kurkata myös Saviahon osto- ja myyntiliikkeeseen, josta olin saanut vihiä Sateenkaaria ja Serpentiiniä -blogista.

Tällä kertaa mies jäi autoon hoitamaan töitään. Tuli kyllä jonkin ajan kuluttua perässäni, kun ilmeisesti viivyin liian pitkään. Onneksi tuli, lompakon kanssa :)

Tämä paikka on ensinnäkin Arabian astioiden aarreaitta, johon kannattaa suunnata, jos keräilee tiettyä sarjaa. Minulle se toimi ennemminkin historian oppituntina, koska näin monia Arabian malleja ja kuvioita, joita en ole ennen tavannut. 

Mitään super-edullisia löytöjä ei astioista välttämättä tee, sillä täällä kyllä tunnetaan Arabian arvo ja hinnat ovat samaa luokkaa kuin missä tahansa niitä myyvässä liikkeessä.

Yläkuvan Jupiter-sarjan kuvio on hauska uusi tuttavuus. Alakuvan Polaris-sarja taas sopisi vihreällä kuvioinnillaan hyvin meidän oliivinvihreisiin Teema-astioihin. Molempien kuvio on Raija Uosikkisen käsialaa,

Ihastuin myös tähän Tuulikki-sarjan herkkään kuvioon.

Jokaista kiinnostavaa esinettä en tietenkään voi erikseen esitellä. Tavaraa oli nimittäin PALJON. Osa oli siististi lajiteltu hyllyihin,mutta osa oli pengottavissa pahvilaatikoista. 

Design lasin lisäksi oli valtava määrä kupuja vanhoihin valaisimiin, joten ei kannata menettävää toivoaan, jos perintökalleudesta menee joku osa rikki.

Noista värikkäistä muoviastioista vaan tulee niin lapsuus mieleen.

Sitten vielä nämä Arabian munakupit, joihin tunnun törmäävän mihin vaan menen. Ne oikein yrittävät väkisin päästä meille asumaan. Vieläkään en sortunut.

Sen sijaan bongasin ylimmältä hyllyltä jotain kaunista vanhaa puuta, joka näytti leivinlaudalta. Kysyin onko se edes myynnissä, kun on sinne ulottumattomiin laitettu. Olihan se ja vielä edulliseen hintaan 15 euroa. Siis edullinen minun mielestäni, kun on melko suurikokoinen ja hyväkuntoinen.  Ihmettelin miten se saadaan alas, mutta omistaja-rouva sanoi hakevansa tikkaat, joille sitten ketterästi kiipesi ja nosteli ensin isompia esineitä tieltä pois sieltä piippuhyllyltä.

En tapani mukaan tullut ottaneeksi kuvaa paikanpäällä, enkä muistanut ottaa sitää kotiin tultuamme, mutta äsken lähdin varta vasten ulos ja autolle, koska muistelin mieheni nostaneen leivinlaudan minun autooni.  No eihän se siellä ollut, vaan kulkee mieheni mukana, joten näette sen joskus myöhemmin. 

Toisen ostokseni ohi ehdin jo kulkea autolle mennessämme, koska se oli ikkunan nurkassa isompien puulatikoiden sisällä. Hyväntuulinen uorempi mies, jota oletan omistajan pojaksi, purki juuri peräkärrystä tavaralastia myymälään, mutta tuli kaivamaan tämän laatikon nähtäväkseni. Hinnoista voi täälläkin neuvotella ja niin tämä jonkun itselleen askartelema naulalaatikko lähti mukaani.

Eihän tämä varsinaisesti mikään kaunotar ole, mutta siinä viehätti tuo nahkainen kantohihna ja päädyn lauta, jossa on leima Suomen Sokeriosakeyhtiö Töölön tehdas 5 kg.

Vaikka tästä tulee taas maratonpostaus, niin kerron samaan sysyyn sunnuntaisista kahvila N'Avetan ja Villa Nokkosen syysmyyjäisistä.

Upea, aurinkoinen sää houkutteli paikalle sankoin joukoin kävijoitä, joille oli kahvilan herkkujen lisäksi tarjolla runsaasti käsitöitä.

Käsin tehdään Suomessa myös makea Fudge Loven englantilainen fudge.

Kuvittaja Suvi Kari oli tuonut mukanaan käsitöitään, korttejaan ja kuvittamiaan kirjoja. Minulla on ollut ilo tutustua Suviin noin vuosi sitten Snurren Neulojien yö -tapahtumassa.

Paikalla oli monta tuttua ja ystävää, joten viihdyin myyjäisissä pidempään. Enkä siis ollut itse myymässä mitään. Hetkeksi jäin ihan.in -myyntipöydän taakse, jotta Piia sai tilaisuuden pyörähtää tapahtuman muilla kojuilla. Ja pakolliset munkkikahvit tuli tietty nautittua savusaunan aurinkoisella seinustalla. Varsinkin, kun minulla kävi munkki ja voitin arpajaisissa 20 euron lahjakortin kahvilaan.

Tämän kivan kettu-magneetin ostin Royal b*tch craft shopista.

Kivaa loppuviikkoa!