Kädentaitoja ja antiikkia Piantikin pihamaalla

Taas kerran oli liian aikainen herätys, kun piti rientää nappaamaan ystävä kyytiin ja suunnata Hyvinkäälle. Tai oikeastaan Kati hyppäsi tuttuun tapaansa autoni ratin taakse ja läksimme viettämään Sisustuslauantaita, joka pidettiin Piantikilla Hyvinkäällä. 

Polun päässä kutsui aurinko hienojen käsitöiden ja upeiden vanhojen aarteiden luokse.

Aurinko ja lämpö tosiaan hellivät tapahtumaa ja lammen rannalle koivujen katveeseen pöytänsä pystyttäneitä kädentaitajia. Vaikka yllä olevien kuvien perusteella näyttää kävijämäärä harvalukuiselta, niin melko sankoin joukoin paikalle saapuneet vierailijat taitavat parhaillaan istua kaffella tai olla sisällä tutkimassa Piantikin aarrekammiota.

Tapahtuman toisena järjestäjänä oli Kirstulan Vanha Puoti, joka oli tuonut paikalle muistoja menneiltä vuosilta sekä joitakin uusia sisustustuotteita, kuten noita Jeanne d'Arc Livingin maaleja, jollainen minullakin on yksi purkillinen warm grey -sävyssä odottamassa inspiraatiota.

Tätä kaunista kaari-ikkunaa zoomailin ja mietin jo sille paikkaa mökiltämme, mutta päätin tulla hetken päästä uudestaan mahdollisen ostopäätöksen kanssa. No eipä tarvinnut, kun kamu ehti vetää välistä. Tarjouduin sijoittajaksi, jos hänelle iskee akuutti rahapula ;)

Blogista jo aiemmin tuttu Piia oli tuonut tarjolle ihan.inmat sammutuspeitteen suojukset, nenäliinapussukat, passin päälliset ynnä muut suloisuudet. Uusimpana tuotteena oli vetskareilla ja pitsillä somistetut heijastin-tähdet, jollainen lähti koristamaan minunkin takkiani.

Piantikin Pia oli ahkerissa käsissään saanut aikaan mm. hienoja syksyisiä kransseja, joita oli muiden ihanuuksien kanssa esillä niin ulkona kuin sisällä puodissakin.

Yksi lähti koristamaan meidän ulko-oven pyöreää ikkunaa.

Tässä välissä kävin sisällä puodissa, jonka olen esitellyt teille jo aiemmin. Mutta nyt esittelen uudelleen, koska Pia oli myllännyt kaiken uuteen järjestykseen, kuulemma yömyöhään. Pialla on kyllä taito laittaa kaikki niin kauniisti esille.

Hirmuisesti tuli nyt kuvia, eikä ne vielä tähän lopu, kun ulkona oli lisää ihania asetelmia ja käsityötaidon näytteitä.

On vaan niin mahtavaa fiilistellä kauniissa ympäristössä, jossa silmä ja sielu lepää <3

Aina vaan minua jaksaa viehättää nuo vanhat lastenvaunut.

Kuten niin kiitettävän monet käsityöläiset, niin myös Nea Design hyödyntää tuotteissaan kierrätysmateriaaleja. Vaikkapa miesten vanhoista housuista syntyy kaunis iltamenoihinkin sopiva pikkulaukku. Itselleni ostin juuri sopivankokoisen, olanyli menevän laukun, joka on tehty vanhoista sammareista. Tykkään!

Tuias keramiikka-astioiden kanssa oli paikalle tullut Tuija, jonka yrttiruukkuja onnistuin ostamaan puolenhinnan korista jo Loviisan Wanhat talot -tapahtumasta.

Seuraavakin Tuija on vanha tuttu blogista ja hänen Pienistä Sydämistään tulette varmaan jatkossakin kuulemaan silloin tällöin, kun meillä on tapana törmäillä samoissa tapahtumissa :) 

Tämän iloisen rautalanganvääntäjän uusimpia töitä ovat hopeisista pikkulusikoista valmistuneet kaulakorut ja niiden varsista syntyneet sormukset.

Aikun Ihana on laaja valikoima kaikkea käsintehtyä korteista koruihin.

Sitten olikin kahviaika. Sitä varten oli laitettu pystyyn viehättävä ulkoilma-kahvila lammen rannalle.

Kahvin sekä makeiden ja suolaisten piiraiden lisäksi tarjolla oli kuumaa grillimakkaraa ja ainakin osa kahvilan tuoleista taisi olla myytävänä.

Mahtavan kiva ja hyväntuulinen päivä kauniissa paikassa - kiitos Pia ja Hanna!

Minä ehdin kotiinpäästyäni käydä vielä kuuntelemassa kaunista musisointia, kun Janna esiintyi Sipoonrannan yrittäjien järjestämässä tapahtumassa ihan meidän kotinurkilla. Oli siellä Hjalliskin, mutta Jethro oli ehtinyt poistua paikalta. 

Kuten kuvasta näkyy, niin sää oli mitä parhain.

Toivottavasti jatkuu samanlaisena!

Viimeisiä kukkijoita ja vuodenaikakuvia

Täällä kuumeen kourissa kirjoittelen. En tiedä onko pojalta tarttunut flunssapöpö vai mikä, kun ei kuitenkaan ole nuhaa eikä kurkkukipua, joita tuntuu olevan kovasti liikkeeellä.

Eilen kuitenkin lähdin käymään Helmiharakassa ja lähi-Siwassa, jonne oli tullut lankalähetys.

Kukkapenkkini on autokatostamme vastapäätä ja huomasin siellä vilkasta liikehdintää. Perhoset ovat jostain syystä nyt villiintyneet liikkeelle, enkä tiedä, olenko ihan väärässä, mutta ne eivät kai yleensä enää tähän aikaan vuodesta ole kovin aktiivisia.

Näitä amiraaleja lenteli tämän vielä kukkivan syräkin ympärillä useampia, mutta tämä yksi viipyi kuvattavana melko pitkään. Sillä on muuten siiven alapuolikin kauniisti kuvioitu.

Jos voitte suurentaa tätä alempaa kuvaa, niin näkyy paremmin nuo hauskan raidalliset tuntosarvet, joiden päät on vaaleat, ihan kuin niissä olisi pikkuruiset lamput.

Niin, ja en tiedä voiko syräkki olla tämän kukan oikea nimi, kun en sellaista googlaamalla löytänyt, mutta mielestäni niin luki taimen mukana tulleessa "käyttöohjeessa", jonka olen tökännyt sen juurelle multaan, jotta muistaisin kasvin nimen. Ehkä luin väärin, pitää tarkistaa. Tässä vähän huono kuva koko puskasta, jonka en tajunnut kasvavan näin suureksi, kun olen sen istuttanut ihan keskelle kukkapenkkiä. Jättää varjoonsa kaikki muut.

Perhoset ei olleet ainoita vieraita kukkapenkissä, siellä kyyhötti myös tämmöinen turilas. Jos joku tunnistaa, niin saa vapaasti valistaa minua.

Tulikukka on myös innostunut uudelleen kukkimaan. Onko tuo sitten ampiainen vai mikä sen mettä nauttimassa?

Laventeleissa pörräävää mehiläistä yritin myös kuvata, mutta se oli nyt paljon vilkasliikkeisempi kuin kesällä, kun kuvailin niitä parvekkeella. Laventelit kukkii vielä upeasti, mutta en huomannut kuvata niitä lähempää. Pilkottavat tässä kuvassa ihan vasemmassa alalaidassa. Runsas pihlajanmarjojen määrä ei oikein pääse oikeuksiinsa kuvassa, mutta niitä on tosi paljon.

Tarkoituksena olisi jossin vaiheessa päästä eroon noista pihlajista ja laajentaa kukkapenkkiä tuonne kallion suuntaan. Se vain vaatii mittavia kaivuutöitä, kun pihlajien keskellä on vadelmapuskia, jotka tahtovat levittää kasvuaan juuri minun kukkapenkkiini, jonne en niitä tahdo.

Komeamaksaruohot ovat vielä nupullaan, mutta taustalla olevien kuunliljojen kukinta oli nopeasti ohi heinäkuun helteillä.

Anemonea en muistanut istuttaneeni, joten sen kukkiminen on kiva yllätys. Se taas ei ole kivaa, että sen vieressä näköjään kasvaa valtava voikukka.

Tämä taas oli hellyyttävä näky, kun kokonaan kuivaneesta kukinnosta yksi pikkuinen kukka yrittää sinnikkäästi pysyä hengissä. Rautapadassa taas rehottaa komeamaksaruoho ja tädyke ja taustalla hortensia.

Laitan nyt vuodenaikakuvia tähän samaan postaukseen, kun muuten saattaa jäädä kokonaan tekemättä. Koko kesä jäi kuvien osalta väliin ja voisin syyttää sairastamista ja sairaalassa ramppaamista, että kuvat jäi ottamatta. Kuvien ottaminen meidän sillalta kävisi helpommin, jos kävelisin siitä päivittäin, niin olisi helppoa pysähtyä nappaamaan pari kuvaa. Mutta autolla ohi ajaessani en usein vain jaksa, kun pitää pysäköidä auto, könytä ulos, kaivaa keppi ja kamera takapenkiltä, köpötellä sillalle ja sama toiseen suuntaan. Riippuu paljon yleisestä fiiliksestäni eli väsymyksen tilasta, onko selkä ja jalat jo valmiiksi kipeät, että jaksanko nähdä vaivan kuvien ottamiseksi. Tahtoa ei puutu, mutta tuollaisen pienenkin asian tekeminen on usein niin vaivalloista, että vammoista tulee taas niin ärsyttävän tietoiseksi.

( Sivuhuomautus: kuopus sairastaa kanssani kotona ja hän toi juuri minulle pari tekemäänsä kinkku-juusto-voileipää. Mikä ihana poika <3 )

Eilen oli siis kohtuullisen hyvä päivä ja sain kuvat otettua. Ne ei varmaan paljon poikkea heinä- ja elokuisesta tilanteesta, koska heinäkuun helteiden vuoksi kaislikko oli jo silloin todella kuivaa.

Yllä olevat kuvattu sillalta etelän suuntaan ja viimeisin on mantereen puoleista kaislikkoa. Seuraavat kuvat on sillalta pohjoiseen.

Roskien määrä ei ole ainakaan vähentynyt.

Eli ilmeisesti kalaa vielä tulee, kun sillan alla käy kuhina. Ei vaan minun ymmärrykseeni käy, että ihminen, joka arvostaa luonnon antimia tulemalla kauempaakin niitä hyödyntämään, ei kuitenkaan arvosta itse luontoa, joka niitä antimia hänelle auliisti tarjoaa.

Autolle päin köpöttäessäni bongasin vielä sitruunaperhosen.

Tässä vielä se metsikkö, josta kalamiehet käyvät tonkimassa matoja. 

Saatiin pari lämmintä päivää, nauttikaa auringosta!