sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Askartelutreffeillä

Viikonloppuni vierähti tosi nopeasti askartelun merkeissä.
Orimattilan Kehräämöllä, 100-vuotta vanhan rakennuksen tiloissa on nykyisin vaikka minkälaista toimintaa ja putiikkeja, mutta niitä en ehtinyt edes vilkaista, koska heti lauantaina aamupäivästä piti saada askartelut vauhtiin.

Pääsin mieheni kyydissä Orimattilaan, josta hän jatkoi poikien kanssa mökille. He kantoivat kamppeeni sisään ja kävivät samalla katsastamassa Hotelli Teltan, jonka majoitusjärjestelyt herättivät kummastusta pojissani. 







Koska minä en ruman jalkani ja arpieni kanssa halua nykyisin jakaa huonetta/hyttiä/telttaa ihan tuntemattoman kanssa, niin majoituin tällaiseen yhden hengen soputelttaan. Poikani totesi pikkupöydän nähtyään, että kiva, sä pelaat täällä yksin shakkia :) No, ensin olisi pitänyt askarrella nappulat, mutta meinasin keskittyä vaan kortteihin.

Tunnelmallisen telttakylän keskellä kulkee päätie, jonka toisessa päässä sijaitsee peseytymis-, wc- ja oleskelutilat ja toisessa päässä aamiaishuone keittiöineen.  Jokaisen teltan edustalla oli kukkia ja joku isohko, paperimassasta tehty lintu. Minulla se oli flamingo.







  Kävimme Nooran ja Ninan kanssa vielä nauttimassa kevyehkön lounaan Kahvila Kehräämössä, kunhan olimme ensin varanneet pöytäpaikat.

Vaatimattomalle askartelukorilleni nauroivat he,


joiden omat tarvikkeet eivät mahtuneet edes lattialle :)


Useimmilla oli monta ikeakassillista tai matkalaukullista jos jonkinlaisia vempeleitä, papereita, leimoja ja koristeita mukanaan. Ja jos jotain jäi puuttumaan - ei hätää - paikanpäällä saattoi suorittaa ostoksia TaavaNaisen (järjestäjä)


Klemmarikellarin Jonnan ja Mikon




sekä Taika-lehden Anun myyntipöydiltä. Juu, kuten minua varoiteltiin, korini sisältö kasvoi hankinnoista, joita tein kaikilta myyjiltä, ja vähän kaveriltakin :) Tässä Anu ja Jonna työn touhussa.


Tässä Jonnan taidonnäytteitä


ja yksi huikean hieno neliosainen taideteos.


Taava piti myös pienimuotoisen kurssin, jonka osallistujat valmistivat kukkakoristeen esim. hiuksiin.



Lauantaina paikalla taisi olla reilut parikymmentä näpertelijää, joista suuri osa taisi tehdä jonkinlaisia kortteja, mutta joku myös skräppäsi, kun jotkut taas tekivät rasioita. Ilta kymmeneen asti oli enemmän tai vähemmän tehokasta työaikaa, mitä nyt välillä käytiin pizzalla paikallisessa ravintolassa, jonka mini tarkoittaa muualla Suomessa normaalia eli suuret olivat lätyt. Hieman paikalliset "herrasmiehet" ihmettelivät yhtäkkiä paikalle pölähtänyttä naisjoukkiota. Ja minä olin saada aikaan vedenpaisumuksen naistenhuoneessa, jossa bidee-suihku oli viritelty melko luovasti.


Vatsat täynnä oli taas hyvä paneutua saattaamaan loppuun Etanaellin toinen kortti. Ensimmäiseni valmistui vasta viiden tunnin kuluttua siitä, kun tapahtuma oli alkanut, mikä oikeutti pienimuotoisiin aplodeihin :) Vaikka eivät ne muutkaan tainneet yltää edellisten vuosien saldoihin valmiiden töiden määrässä, mikäli oikein ymmärsin. Sen verran hulvatonta porukkaa oli paikalla, että keskittyminen ei ollut parasta laatua. Fiilis sen sijaan oli katossa ja hyvä niin, sillä lämmin tunnelma korvasi sen, että tila oli lähes jäätävän kylmä. Moni olikin osannut varustautua asianmukaisin työhanskoin. Ensi kerralla osaan minäkin!


Päivän rupeaman jälkeen nauroimme poskilihaksemme kipeiksi ja vetäydyimme puolenyön tietämillä telttoihimme yöpuulle. Tosin jotkut saattoivat jatkaa iltaa hieman pidempään ja kyllä siellä joku yöjalassa kulkija yritti myös pyrkiä väärään telttaan :)

Aamiainen oli runsas ja kuvittelin sen voimin saavani toisena päivänä enemmän aikaiseksi. Väärä luulo! Kokonaissaldoni kahden päivän rupeamasta oli viisi ja puoli korttia. Paras saldo oli kuitenkin suuri määrä uuden oppimista kanssa-askartelijoilta. Porukka puhalsi muutenkin yhteen hiileen; toisten tarvikkeita lainailtiin, vinkkejä vaihdettiin, neuvoja ja apua jaettiin.






Ihan mahtava viikonloppu ja kokemus kaiken kaikkiaan - kiitokset kaikille mukana olleille!

Tässä vielä muutama yksityiskohta vanhan villatehtaan tiloista:







Tässä ihan ensimmäisenä valmistunut korttini.










perjantai 4. huhtikuuta 2014

Korupaja auennut

Reilun puolen vuoden tauon jälkeen olen taas saanut tehtyä muutaman korun. Tähän asti käsissä on heilunut puikot ja palo neulomiseen on vieläkin suuri, mutta niitä avain/henkilökorttikoruja ovat entiset työkaverini odotelleet valmistuvaksi jo viime syksystä, joten viimeisten koiravillisten valmistuttua päätin tarttua korupihteihin.

Esittelen koirille neulomani kaksi palmikkopuseroa sitten, kun saan kuvat niiden omistajilta. Aikataulut eivät harmi kyllä ole sallineet yhteisten kuvaussessioiden järjestämistä. Vaikka eiväthän minun kuvasjärjestelyni muutenkaan kovin kummoiset ole, vaan olette saaneet tyytyä/tottua toimistoni(sänkyni) nurkalla kuvattuihin tuotoksiin :) Kuten nyt.


Korupajani, kuten myös bloggauspaikkani, toimii siis sängylläni ja yläkuvassa on valmistumassa musta-harmaa-valkoisista makeanvedenhelmistä avainkaulakoru. Yritin siis saada valmista aikaan eilen aamulla ennenkuin lähdin lounaalle vanhalle työpaikalleni, jonne myös toimitin yhden koiravilliksen ja kämmekkäät hänen omistajalleen - samanlaisin palmikoin tietty :) Minulle tulee aina kiire, koska ajanhallintani on nykyisin olematon, joten en ehtinyt ottaa kunnon kuvia parista valmiista korusta.

Toimiston sermiä vasten sitten pikaisesti kuvasin nämä, ennenkuin hätäisimmät veivät ne kaulalleen. Kyllä, näille olisi ollut useampikin ottaja, joten Etanaellin tilauskirjassa on jono :)


Minulle oli esitetty toive hieman kevyemmistä avainkoruista, jonka oletin tarkoittavan sitä, etten käyttäisi niin isoja hopeoituja renkuloita kuin yleensä. Tuossa oikeanpuoleisessa olen linkittänyt fasettihiottuja, ruskeansävyisiä akaatteja, joissa on myös hauska vaalea poikkiraita ja niide väliin laitoin pätkän hopeoitua ketjua. Tuon papukaijalukon kiinnitän avorenkaalla, jotta sen saa helposti pois ja ketjusta tulee "tavallinen" kaulakoru. Muutenkin se on hyvä saada vaihdettua toisenlaiseen kiinnitysrenkaaseen, koska huomasimme, että saman yhtiön henkilökorteissa on erilaisia kiinnityssysteemejä.


Valkoisessa korussa käytin isompia kissansilmälasihelmiä ja pienempiä valkoisia lasihelmiä. Niiden välille linkitin ihan pieniä hopeoituja renkuloita. Yläkuvassa osan väri näyttää kupariselta, mutta ovat siis ihan hopeisia kaikki. 


Käytin melko neutraaleja värejä, kun ajattelin niitä olevan helpompi yhdistää moneen asuun. Sain kuitenkin toiveita myös runsaampaan värien käyttöön. Koruissani kyllä löytyy laaja värien kirjo, kun taas neuleissani pysyttelen melko harmaa-beige-valkoinen linjoilla.

Eilen illalla valmistui ekassa kuvassa tekeillä ollut musta-harmaa-valkoinen koru, johon myös käytin samaa ketjua kuin tuohon valkoiseen versioon.



Tuo Marianne Iivosen vedos "Runo" antaa viitettä tulevasta postauksesta, johon sain idean Cilla's -blogista. Juu - liittyy sudenkorentoihin :) Ihastuttava liike Cilla's sijaitsee Alppilassa, ihan eilisen kotimatkani varrella ja ilokseni muistin poiketa sinne. Tarkoitukseni oli kyllä mennä Helsingin Messukeskukseen Oma mökki, Oma piha, Sisusta ym. messuille, mutta olin jo viipynyt vanhojen työkamujen ilona niin pitkään, etten sitten jaksanutkaan.

Teen putiikista ihan oman postauksensa. Kivaa Cilla, että liityit Etanaellin joukkoon <3

Nyt pitäisi pakata kaikki askartelutarvikkeet, koska huomenaamulla on lähtö Orimattilan vanhalle kehräämölle, jossa odottaa telttamajoitus ja Askartelutreffit. Vähän kyllä hirvittää, kun olen niin aloittelija korttien tekemisessä ja tarvikkeeni ovat luokkaa liima-sakset-paperi ja muut tulijat tuntuvat olevan ihan ammattilaistasoa hienoine laitteineen. Olen mm. leikellyt runsaasti kuvia vanhoista Jeanne d'Arc Livingin lehdistä, vaikka monen mielestä taitaa olla pyhäinhäväistystä leikellä niitä.


No, ainakin tiedossa on paljon uuden oppimista ja ennenkaikkea hyvää seuraa. Ennestään tunnen vain kolme tulijaa, yksi heistä Noora, jonka upeita kortteja taisin esitellä joulun aikaan.

Aurinkoa perjantaihin!