lauantai 5. maaliskuuta 2016

Hiihtoloman alku Tukholmassa

Alunperin tarkoitukseni oli lähteä Tukholmaan vielä tammikuun puolella, jotta ehtisin nähdä näyttelyt Fotografiskassa ja Liljevalchissa, mutta saimme aikataulut sopimaan ystävän kanssa yhteen vasta ihan hiihtoloman alkuun. Koska molemmilla pojillani alkoi lomat kouluistaan, niin olin toki tiedustellut perheeni matkustushaluja minnekään, mutta niiden puuttuessa risteilin siis ystäväni kanssa naapurimaahan. Miehen ja teinien kanssa reissattiin sitten päiväseltään mökillä.


Monien pohdintojen jälkeen päätimme jättää kaikenlaiset museovierailut väliin ja tehdä vain edestakaisen kierroksen keskustassa, jossa en ole käynyt vuosiin. Kääntöpaikkana olisi eräs antiikkiliike, josta olin saanut vihiä instagramissa. Saimme nauttia poutasäästä ja välillä ihan  auringonpaisteestakin, mutta todella kylmä oli.


Onneksemme aamiaisbuffet:ssa oli hyvin tilaa, vaikka emme olleet etukäteen pystyneet varaamaan mitään ruokailuja kaikkien ollessa loppuunmyytyjä. Mietimme jo eväiden mukaanottamista ;-) Ikkunapaikoilta oli taas niin kiva ihastella Tukholman saariston kauniita taloja ja ihmetellä, että mikähän tuo ja tuokin rakennus oikein on. Minä innostuin oikein googlen ja kartan avulla selvittämään yläkuvan rakennuksia ja paikka osoittautui entiseksi armeijan merivoimien tukikohdaksi. Saaren nimi on Rindö.








Kiersimme vanhan kaupungin "ulkokautta", koska pyörätuolissa on tosi epämukavaa pomppia mukulakivikaduilla. Tuolla reunimmaisella reitilläkin pääsi näkemään vanhojen rakennusten hienoja yksityiskohtia ja kapeita kujia niiden välissä. Ei hirveän hyvin erotu kuvassa, mutta ihmettelin tuota "vakoojanpeiliä", että mikä sen tarkoitus on ollut noin korkealla, olettaen sen olevan vanhaa perua. Meillä sellainen on keittiön ikkunassa (2.krs), jotta mieheni näkee paikaltaan, jos joku tulee pihaan :D




Moni Tukholman kävijä varmaan tunnistaa, että tässä ollaan Drottninsgatanin alkupäässä. Leveätä kävelykatua pitkin oli Johannan helppo työnnellä minua pyörätuolissa. En ole itse koskaan aiemmin, edes nuorena ja tervejalkaisena, kävellyt katua koko pituudeltaan ja nyt sainkin huomata, että kiinnostavimmat kahvilat ja pikkuputiikit löytyvät sieltä loppupäästä, siis Gamla Stanista katsottuna.

Mutta ne ohitimme ja jatkoimme vanhan obervatorion ohi kohti Upplandsgatan 43:a, jossa sijaitsee Evensen antik. Samalla kadulla sijaitsee täällä päässä muitakin antiikki- ja vintageliikkeitä.




Meidän ehdittyä paikalle, omistaja kanniskeli tavaroita ulos kadulle ja oli juuri avannut puotinsa. Saimme kyllä rauhassa katsella ja nostella tavaroita lattialta ja pöytien alta, mutta rouva ei vaikuttanut erityisen innokkaalta myymään meille mitään. Ehkä siksi ei tehnyt mieli ostaa mitään, vaikka monta kiinnostavaa esinettä liikkeessä olikin. Paljon kivoja pienesineitä, mutta vähän huonosti esillä ja siksi kuviakaan ei tullut otettua.



Viereisen liikkeen ikkunassa oli monta kiinnostavaa esinettä, mutta emme menneet edes sisään.
Olen jo pitkään ollut sellaisella mielellä, etten osta mitään, jos en oikeasti tarvitse ja helmikuu oli erityisen positiivinen kuukausi siinä mielessä. Tosin niilläkin säästöillä on tullut hankittua taidetta.

Tästä putiikista vähän eteenpäin, siis takaisin keskustan suuntaan, oli myös kadulle laitettu esiin houkutuksia ohikulkijoiden pään menoksi. No, meidän olisi ollut hieman hankala kuljettaa tuota vanhaa ovea mukanamme :)



Tässä vaiheessa olikin jo päiväkahvin aika, joten palasimme takaisin Drottninggatanille silmissämme aiemmin ohittamamme muffinsit.


Muffin Bakery:ssä on näiden makeiden herkkujen lisäksi tarjolla myös salaatteja ja suolaista purtavaa. Koska me olimme nauttineet runsaan aamiaisen, tyydyimme puolittamaan yhden jättikokoisen porkkanamuffinssin.



Päätimme palata hieman kiertäen takaisin, koska tahdoin nähdä Hötorgetin kukkakojut. Tulppaanit olivatkin upeimmillaan ja tarjolla oli myös ruusuja, liljoja ja leinikkejä upeissa kimpuissa. Kuvat ei nyt ole parhaat mahdolliset, kun piti kiireesti yrittää karkuun innokkaita myyjiä.



Päätettiin oikaista Sergels torg poikki ja sieltä alatasanteelta löytyi näin houkutteleva sisäänkäynti, josta ei ollut ihan varma, onko kyseessä kukkakauppa vai sisustuskauppa, joten olihan se käytävä tarkistamassa.




Liikkeen nimi on Different things (ihan siinä Designtorgetia vastapäätä) ja se on kuitenkin enemmän sisustusliike, vaikka siellä on jonkin verran kasvejakin myynnissä, mm. kaktuksia ja mehikasveja.

Jotta päästiin vähäksi aikaa lämmittelemään, niin käveltiin Gallerian-kauppakeskuksen läpi. Se oli suurelta osin remontissa, eikä näyttänyt enää samalta kuin ennen muinoin, kun nuorena piti päästä liikkeisiin, joita ei Suomessa ollut. No, nyt on täälläkin ollut jo vuosia samat ruotsalaiset ketjut.


Jatkettiin sitten matkaa Kungsträdgårdenin suuntaan, josta käveltäisiin Kuninkaallisen Oopperan ja Kuninkaanlinnan ohi takaisin laivalle. 


Olen tähän asti ajatellut, että kuvani ovat usein vinoja siksi, että oikea jalkani on kolmisen senttiä lyhyempi, mutta näköjään ne voivat olla vinossa, vaikka istuisin pyörätuolissa. Kuvassa Pyhän Jacobin kirkko.

Kuninkaanlinnan nurkalle johtavan Strömbron kainalossa on lintujen talviruokintapaikka ja siellä kävi ihan valtava kuhina. Ensin huomiomme kiinnittivät joutsenet, joita niitäkin oli tosi monta. Minä tapani mukaan jumiuduin kuvaamaan lintuja vaikka kuinka pitkäksi aikaa.



Kun vasta laivalla tutkin kännykästäni kuvia tarkemmin, huomasin monta eri lintulajia, joista kahta en ollut ennen nähnyt luonnossa. Koska sorsia oli paljon, niin ei ehkä ole ihme, että niiden joukossa uiskenteli myös vähän harvinaisempi valkoinen sorsa. Paikalla oli lisäksi valkoposkihanhia. Mutta valkonokkaiset ja -otsaiset nokikanat minun piti tunnistaa googlen avulla ja sieltä piti varmistaa myös hauskan takatukan omaava tukkasotka. Nyt kun tätä kirjoitan, niin opin lisäksi, että se pään töyhtö on koiraalla ja naaras on tuo ruskea tuossa alakuvassa. 




Toivottavasti olette yhtä innostuneita linnuista kuin minä ;-)

Ei siitä risteilystä sen enempää. Kivaa oli ja tuliaisina Fazerin uutuutta - salty toffee crunchia Fasun sinisessä suklaassa, joka ei harmi kyllä täyttänyt odotuksiani.


  Tänä aamuna aloin jo haluta uudelleen Tukholmaan, koska luin  Hesarista, että siellä on Kulturhusetissa esillä Vivian Maierin valokuvia, joita tahdon ehdottomasti nähdä luonnossa. YLE Teema esittää taas 28.3. dokumentin salaperäisestä naisesta, joka kuoli tuntemattomana, mutta jonka valokuvista tuli sensaatio, kun eräs John Maloof sattumoisin osti huutokaupasta laatikollisen negatiiveja ja alkoi selvittämään, kuka kuvat oikein oli ottanut.  

Mutta nyt jatkan itseni parantelua, olen jo viidettä päivää tosi kipeä. Äänikin on kuin harakalla ja välillä sitä ei tullut ollenkaan. Parempaa viikonlopun jatkoa teille siellä päässä!

9 kommenttia:

  1. Onpa harmi,jos myyjä ei ollut innokas myymään.Nuo tulppaanit ainakin ovat aivan ihanat ja valtava määrä.Muffinssit kyllä oli herkullisennäköiset myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Aikku! Minä olen kai tottunut siihen, että monissa sisustusputiikeissa myyjät ovat niin innoissaan omista tuotteistaan, että esittelevät niitä mielellään. Tulppaanit ovat ihanan näköisiä, mitä suurempina kimppuina ne ovat. Minulla on yleensä aina leikkokukkia keittiössä ja olohuoneessa, mutta nyt kipeänä en ole päässyt kukkakauppaan. Yritin miestäni hätyytellä, mutta ei tuo innostunut. Josko tuo Naistenpäivänä tiistaina älyäisi, siitäkin vihjaisin ;) Muffinssi myös maistui herkulliselta!

      Kommenttisi tuli kahteen kertaan, niin siksi poistin toisen. Vaikka eihän tuosta mitään haittaa olisi ollut :)

      Poista
  2. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Teillä on ollut ystäväsi kanssa todella mukava Tukholman reissu :) Tuli sellainen tunne, että nyt pitäisi päästä piipahtamaan myös Ruotsin pääkaupungissa ja samoilemaan vanhan kaupungin kujilla ja toreilla. Ihania vanhoja rakennuksia. Tosin sitä vakoojapeiliä en kuvastasi onnistunut löytämään ;) Jos asukas vakoilee naapuriaan.... mitäs sitä koskaan tietää!

    Antiikkiliikkeiden pitäjät ovat ihan omaa lukuaan. Jotkut ovat juuri tuollaisia mitä sinä kuvailit siinä ensimmäisessä liikkeessä eli eivät ole ollenkaan kiinnostuneita mahdollisista asiakkaista ja kaupoista. Eivät tervehdi, eivät tarjoa apuaa ja katselevat suunnilleen kattoon jos itse yrität ottaa katsekontaktia. Toiset taas auliisti kertovat esineistä ja niiden alukuperästä jutellen muutenkin niitä näitä. Minulle on elävästi jäänyt mieleen yksi vanhempi mies Tallinnan vanhasta kaupungista, joka ei edes osannut kovin hyvin suomea, mutta hän halusi esitellä ja näyttää meille tuotteitaan. Ihana mies :)

    Lintukuvasi ovat ihania ja kiva, että opit uusia lintulajeja :)
    Mukavaa sunnuntaita ihanalle Etetaellille <3

    VastaaPoista
  4. Kiitos Marjo, kommenttisi on jotenkin niin aurinkoinen <3 Rehellisesti on kyllä sanottava, että olo ei ole kovin mukava ja mies jo patisteli lääkärille.
    Se peili ei näy kovin hyvin, jos kännykällä katsoo kuvia, mutta on sen kapean talon ylimmän yksinäisen ikkunan alapuolella vasemmassa ikkunassa. Mutta joo, ehkä kyseessä on kerrostalokyttääjä :) Me taas olemme omakotitalokyttääjiä, kun minäkin välillä kuvaan naapurin pihalla luikkivia kettuja tai muita eläimiä :)

    VastaaPoista
  5. Parane pian! Viehättävä reissu jälleen. Linnut on kivoja, paitsi valkopaskohanhet ja merimetsot.

    VastaaPoista
  6. Kiitos Outi :) Ihme kyllä hanhet olivat tuolla pieni vähemmistö, kun ne monissa paikoissa ovat juurikin harmillisia kutsumattomia vieraita. Merimetsoista kuulin ensimmäisen kerran jollain Tukholman risteilyllä, kun ihmettelin laivan ohittamia kuolleita pikkusaaria.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kivasta Tukholma-kierroksesta. En oo aikoihin käynyt mutta syksyksi on matka varattu.
    Mä kans petyin tuohon Fazerin uutuusmakuun, perinteinen sininen on takuuvarma.

    VastaaPoista
  8. Ole hyvä Kristiina, kiva kun viihdyit :)

    VastaaPoista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)