Kesä on saapunut pääkaupunkiin

Edellisessä jutussa oli kevät ja nyt julistan kesän alkaneeksi ainakin täällä Helsingissä, jossa maisema on jo ihan vihreä ja luonto puhkeaa kukkaan melkoisella vauhdilla. Kasvit taitavat ottaa kiinni pitkäksi venähtänyttä kevään tulemista. 

Kun katson taaksepäin tätä kuluvaa kuukautta, niin huomaan viettäneeni suurimman osan ajasta puutarhaa kunnostaen, rikkaruohoja kitkien, siemeniä kylväen ja kasvun ihmeitä seuraten. Tällä hetkellä on sormet ja käsivarret naarmuilla ja verillä. Täytyy silti huomauttaa, että mistään varsinaisesta puutarhasta sanan perinteisessä merkityksessä ei ole kyse ja siksi en näytäkään yleiskuvia pihamaalta, joka on talon toiselta puolelta kallioinen ja toiselta puolelta metsäinen. Olisihan sellainen rehevä salainen puutarha aivan ihana, mutta näillä resursseilla en vaan pysty siihen, yritän vain pitää nykyisen jonkinlaisessa kuosissa ja siinäkin on vähän liikaa yhdelle  ihmiselle. Ruohonleikkuusta huolehtii Paavo-robotti, kunhan tihutöiltään ehtii ;)  Eli nurmialuettakin löytyy voikukkien iloksi.

Itse iloitsen, että  tähtimagnoliani on vihdoin kolmantena kesänään tehnyt lehtiä, kun ensimmäisenä kesänä Paavo söi raukasta puolet ja kerran puskaa jo siirrettiin.

Ei tästä blogin päivittämisestä meinaa nyt tulla mitään!
Aloitan juttuja, mutta jätän niitä julkaisematta, kun iskee itsekritiikki ja päättämättömyys sekä perfektionismi kuvien laadun suhteen. Uskon itse erityisesti tuon päättämättömyyden johtuvan aivovammasta, joka aiheuttaa muuallakin arjessa päänvaivaa, varsinkin silloin, kun vaihtoehtoja on enemmän kuin yksi. Tämäkin juttu jäi eilen kesken, kun ajattelin laittaa kuvia koko toukokuun ajalta, jotta näette kevään muuttumisen kesäksi, mutta jotta saisitte edes jotain katsottavaa, niin laitan vaan viimeisimpiä kuvia.

Tässä on kasvimaani. Perunanistutus on vielä kesken, koska sitä tulee vielä tuonne takavasempaan tyhjään laatikkoon, jonka sain yhdeltä naapurilta. Otan tuon ylimmän lavakauluksen pois käytettäväksi jollekin muulle yrtille tms. Verkkohökötys oli viimevuotisia herneitä varten, mutta koska kukaan muu kuin minä ei syö niitä, jätän tänä vuonna laittamatta. Mahdollisesti käytän verkon tuoksuherneiden tukena, kunhan ne aloittavat kasvunsa.

Takaoikeaan laatikkoon olen jo istuttanut Timon mukulat ja Siikliä laitoin yhteen ämpriin, joka sattui olemaan tyhjänpanttina lähettyvillä. Etuoikessa laatikossa on jo keräsalaatti itänyt nätin rivin. Tälläinen lahopää kun olen, niin en muista missä järjestyksessä mitäkin siemeniä riveihin kylvin, vaikka tarkoitukseni oli laittaa kyltit mahdollisimman pian kylvön jälkeen.

Persiljaa ainakin reilusti - sitä käytän eniten ja uutena lipstikkaa eli suomeksi liperiä, jota nimeä en ollut ikinä kuullutkaan, vaan luulin nimenomaan lipstikan olevan suomenkieltä. Niin, ja kevätsipulia kylvin myös siemenestä. Etuvasempaan, syvempään laatikkoon kylvin porkkanaa, joka on myös itänyt kivasti. Samassa laatikossa vihertää jo viimevuotinen persilja. Kaikkien laatikoiden reunoille laitoin kukkia ja viime kesästä  innostuneena valitsin tämän kesän teemaksi kesäkukkien osalta rahansäästön ja siksi yritän kasvattaa suuren osan siemenistä myös sinne, mihin ennen raahasin puutarhamyymälästä peräkontillisen taimia.

Katsokaa nyt mitkä pöheiköt viime kesänä oli ja nuo vielä samassa laatikossa persiljan ja porkkanan lisäksi. En äkkiseltään löytänyt kuvaa, jossa näkyisi koko komeus. Alakuvassa sitten tämänhetkinen, kyllä, säälittävä tilanne ;)  Nuo ei tosin ole kaikki, vaan olen laittanut mm. köynnöskrassia, sinisievikkiä (yllä oik.) ja kääpiösamettikukkaa (yllä vas.) suuriin ruukkuihin.  Tällä hetkellä niistä on vain muutama siemen itänyt, vaikka olen ahkerasti kastellut. Silti epäilen, että on ollut liian kuuma itämiseen, koska ruukut sijaitsevat juuri etelänpuolella.

Alakuvan ruukkuja pidän lasitetulla terassilla, jonka ovia olen raottanut päiväksi. Nuo olen kylvänyt ainakin kaksi viikkoa sitten,  jos en jopa kolme, en muista tarkkaa päivää. Parhaiten kasvaa etualan kosmoskukka. Pituutta venähti nopeasti tuoksuherne, mutta vain muutamalla taimella ja noihin kahteen reunimmaiseen ruukkuun en muista mitä siemeniä kylvin. Oikeaan alakulmaan luultavasti laventelia, joka ei ole itänyt yhtään, mutta sillä onkin pitkä itämisaika. Siksi ostinkin yhden valmiin laventelin, koska se on ehdoton lempikukkani, enkä malta odottaa kukkapenkeissä talvehtineita laventeleita.

Sipulit sain istutetua viikko sitten. Ne saavat kasvaa ylhäisessä yksinäisyydessään tuija-aidan vieressä, koska aloin perustaa lavaviljelmiäni toissakesänä eri paikkaan. Täällä voisi samalla harrastaa hortoilua, koska nokkosta kasvaa liiankin kanssa, mutta en oikeastaan käytä sitä muutoin kuin liottamalla kasteluvettä. Samoilla nurkilla tonttia on myös mansikkaviljelykset, tosin ilman minun lupaani. Ahomansikka leviää metsästä, tai metsäähän tonttikin ennen oli, kertakaikkiaan mielettömästi ja viime kesän jälkeen se tuntuu vallanneen joka paikan. 

En kehtaa laittaa kuvaa mansikan valtaamasta pionipenkistä ainakaan ennen pionien kukintaa, kun sen reunus on niin ruma ja odottaa uudistamista. Sitä mietin näitä kuvia katsellessa, että on jännä miten erilaiselta sama puskavoi näyttää eri valossa. Siis että onko kuva otettu päivällä kirkkaassa auringonpaisteessa, pilvisellä säällä tai illemmalla, kun aurinko on jo alkanut laskeutua.

Toki kuvauspaikkakin vaikuttaa.

Ylempi kuva norjanangervoista (ja etualan leikkaamattomista keijuangervoista) on otettu aamulla klo 8 aikaan kauempaa yläviistosta ja alempi kuva  illalla klo 20 aikaan ihan siellä puskan keskellä :) Minulle tuli heti mieleen talvipäivä tuosta alakuvasta.  Olin siellä puskassa raivaamassa yllättävän hyökkäyksen tehnyttä maitohorsmaa. Sain apua suodatinkankaan levittämiseen ja muoltakuormien kärräämiseen, mutta huomasin pian jääneeni yksin niiden keskelle - paljan varpain. Siellä istuin pöheikössä ja levitin käsin multaa, koska rinteessä työskentely oli muutoin hankalaa. No, sillä tavalla tulee nähtyä asiat uudella tavalla. 

Tiesittekö, että maitohorsman juuristo on peukaloa paksumpaa? Rikkaruohojen juuria kitkiessä monelta osin haalistunut perfektionismini saa otteen, enkä malttaisi millään lopettaa ennenkuin jokaikinen juurenkappale on poistettu mullan seasta. Nautin suunnattomasti ja sitä enemmän, mitä pidemmän juuren saan kiskottua ehjänä ylös. Nautintonsa kullakin :D

Oletteko jo nähneet kielon kukkivan?  Nuppuja on ainakin runsaasti, kuten myös monilla perennoilla kukkapenkissä. Nuppunsa avanneitakin on paljon, koska juuri nyt kukkii sini- ja sammalleimut, jota pihalta löytyy eriväreissä, se kun viihtyy kivikoissa.

Odotan innolla akileijan nuppujen avautumista, sillä kun on niin kauniit kukat. Kaksi ainokaista tulppaaniani kukkivat parhaillaan, ne ovat ystävän tuliaisia Amsterdamista. Yläkuvan vasemmassa yläkulmassa näkyvät keltaiset kukat kuuluvat kevätvuohenjuurelle ja siihen olen jo niin kyllästynyt, että tämän kevään jälkeen siirrän pari jäljellä olevaa pöheikköä muualle. Se leviää liian helposti ja sitä kasvaa jo pihan joutomailla, jonne kuskaan kukkapenkistä kaivettuja juurakoita. Ei mitään vaikeuksia saada sitä juurtumaan. Sekin on on levittäytynyt kukkapenkin muurin ulkopuolelle, kuten moni muukin kukka.

En ymmärrä, miksi eivät viihdy siellä, vaan väkisin tunkevat ulkopuolelle. Ruohosipulia en ole kyllä ikinä istuttanut mihinkään, mutta sitä kasvaa monessa kohtaa kiveyksellä. En kyllä suuhun pistä, koska autokatos on vastapäätä. Toinen ahkera levittäyjä myös kukkapenkin sisäpuolella on salvia, jonka rotua en nyt muista, mutta epäilen ametistisalviaa, joka kasvaa valtavan suureksi ja korkeaksi puskaksi. Myös campanula on levinnyt muurin rakoihin, mutta se saa harvoin kukkia pitkään, koska vakiovieraamme rusakko popsii mielellään juuri sitä.

Nyt on pakko alkaa lopettelemaan. Onneksi sataa, niin ei tarvitse huolehtia lavatarhan kastelusta. Pitää rientää kauppaan kakku- ja muita juhlatarpeita ostamaan, koska esikoiseni valmistuu ammattiinsa lauantaina. Olen niin ylpeä hänen suoriutumisestaan <3

Paljon onnea myös kaikkiin muihin perheisiin, joissa lapset ja nuoret valmistuvat, jos ei nyt ammatteihin tai ylioppilaiksi, niin ainakin kesälomalle :)

Tuula

Kyllä se on kevät

Ihan vaan, koska monella on usko mennyt kevääseen lähes jokapäiväisten räntäsateiden vuoksi, laitan jokusen kuvan kevään merkeistä. Itsekin jouduin eilen raekuuron uhriksi ja voin kertoa, että ne pikkuiset kuulat kyllä tuntuivat ohimossa. Olin poistumassa puutarhamyymälästä, josta hain anopilleni synttärikukaksi orvokkiamppelin, koska sen uskaltaa jättää ulos, vaikka pikkupakkasia vielä tulisikin. Anopin puutarhassa oli siellä täällä pitkin pihaa keväisiä kukkijoita ja niistä innostuneena laitan kuvia tänne blogiinkin.

Lyhtykoisot eivät toki ole tältä keväältä, mutta niiden hedelmän ympärillä oleva pitsimäiseksi muuttunut "kota" on mielestäni niin kaunis. Oikealta nimeltään tuo alunperin oranssinvärinen lyhtymäinen suoja on verhiö, mutta juuri sellaisena oranssina en tykkää tästä kasvista ollenkaan,

vaan ainoastaan tällaisessa pitsimäisessä olomuodossaan.

Minulla on aiheesta myös Riitta Keurulaisen maalaus.

Mutta nuo hennon liilanväriset kukat kuuluvat kiurunkannukselle, joka on hyvin aikainen kukkija. Epäilen kaikkialla pihamaalla, myös nurmikolla siellä täällä pilkistävän lajin olevan etelänkiurunkannuksen. En saanut oikein kunnolla kuvattua niitä, koska oli hankala taipua niin matalalle. Siellä kukkapenkkejä tarkastellessa löytyi muitakin aarteita, mm. useampia tyhjiä kotilon kuoria.

Tämä yksinäinen raidallinen krookuksen nuppu on aika kivannäköinen. Yksivärisiä oli enemmän.

Tulppaanit ovat kasvattaneet jo melko suuret lehdet ja toisaalla pihalla jo varttakin, mutta koko ajan perässäni kulkenut appiukko ehti talloa niitä ennenkuin älysin varoittaa. Hän huolehti kovasti, kun piha on hoitamatta, mutta rauhoittelin, että hyvinhän nuo kukat ovat silti kasvaneet. Ei ole enää appivanhemmista pihatöihin, mutta silloin kun oli, niin ovat hoitaneet niin hyvin, ettei isompaa vahinkoa pääse enää tapahtumaan. Nurmikonleikkuu kyllä onnistuu, kun laittaa appiukon kädet leikkurille, muutoin unohtuu.

Helposti leviävää idänsinililjaa kasvaa siellä täällä yksittäin tai laajempana mattona tai  hienossa jonossa kuten yllä. Olen joskus aiemmin luullut, että  alakuvan vaaleat, siniraidalliset skillat ovat vain haalistuneet auringossa, kunnes vähän aikaa sitten selvisi, että kyseessä on ihan oma lajinsa eli persiansinililja, joka on aikaisempi kukkija.

Leskenlehtiä ja sinivuokkojakin on jo näkynyt, mutta itse pidän todellisena kevään merkkinä kyllä tätä pikku-ötökkää eli leppäkerttua eli seitsenpistepirkkoa, jonka bongasin aurinkoisena päivänä

27. maaliskuuta kahden kaverinsa kanssa. 

Lintujakin olen käynyt kuvaamassa ja niiden laulua kuuntelemassa niin rannoilla kuin metsässäkin. Tähän mennessä on runsaasti näkynyt ja kuulunut peippoja ja mustarastaita ja tietty tiaisia, mutta itselleni ihka ensimmäisiä ikinä bongattuja ovat punarinta, hippiäinen, ja isokoskelo, joiden tunnistamiseen tarvitsin lintukirjan ja googlen apua. 

Isokoskelo-pariskunnan ja viherpeipot kuvasin 6.4. Suomenlinnassa, jonne tein avustajani kanssa retken eräänä aurinkoisena, mutta koleana päivänä. Siellä saimme seurata myös kyhmyjoutsenten puuhia, mikä olikin erityisen kiehtovaa, kun niiden taipuisat kaulat yltävät vaikka minkälaisiin asentoihin.

Porkkananokkainen meriharakka tuli myös nähtyä Suomenlinnan rantakallioilla. 

Olen tämän kevään kuluessa tehnyt myös jokusen retken Särkkäniemen luonnonsuojelualueelle, jossa tapasin sekä kuhertelevat joutsen- ja isokoskelopariskunnat että aiemmin mainitsemiani pikkulintuja.

Nyt kun tiedän, että kyseessä on hippiäinen, niin se on kyllä helppo tunnistaa tuosta keltamustasta irokeesista päälaellaan.

Meinasin taas innostua liikaa kuvien kanssa, kun selailen niitä samalla tässä koneella. Tässä vielä muutama metsästä löytynyt keväänmerkki ja nämä siis noin puolessa välissä huhtikuuta.

Ei varmaan pitäisi laittaa viimeiseksi ikävintä kuvaa, ettei jää paha maku, mutta ehkä se saa ajattelemaan. En toki usko, että minun lukijoistani ketään harjoittaa luonnon roskaamista, mutta sen siivoamiseen toivon kyllä jokaisen osallistuvan edes roska päivässä -periaatteella.  Ystävällisen kanssaretkeilijän avulla sain kalastettua tämän puskassa lymyilevän tölkin ja toimitettua sen metallinkeräykseen. Ai että, miten riepoo löytää tämmöistä luonnonsuojelualueelta ja eihän tämä ollut ikävä kyllä ainoa roska. Ihan oli nuotiotakin poltettu raujoitusalue-kyltin vieressä. Kevyempää olisi kantaa eväsroskansa pois kuin tuodessansa ja antaa arvoa sille, että voi käydä syömässä retkieväitänsä upeassa luonnossa, josta myös ihan läheltä löytyisi varta vasten rakennettu grillauspaikka. 

Niin että uskokaa pois, kyllä se on kevät, Suomessa vain hieman vähäluminen ;)

Hyvää tulevaa Vappua,

Tuula

Netta Tiitinen 10 vuotta paletilla

Viikko sitten torstaina vietettiin yhden suosikki-taiteilijani näyttelyn avajaisia Gumbostrandin Konst & Formissa. Netta Tiitisen menestyksekäs ura taiteilijana on kestänyt vasta 10 vuotta, mutta siinä on runsaasti aihetta juhlanäyttelyyn.

Yllä maalaus, josta kaikki sai alkunsa ja joka ei periaatteessa ole myynnissä, paitsi jos takataskusta löytyy miljoona euroa. Silloin kuulemma saattaa päästä taiteilijan kanssa neuvottelemaan ;)

Tässä Netta pitämässä ihastuttavaa avajaispuhettaan, joka taisi venyä aiotusta pituudestaan moninkertaiseksi. Runsaslukuinen avajaisyleisö sai kuulla, että tämän näyttelyn yhteydessä oli tarkoitus julkaista myös kirja, mutta se siirtyi toukokuulle. Sen kirjan aion ensimmäisten joukossa hankkia ja nopea kannattaa ollakin, koska kirjaa painetaan rajoitettu erä. Olin muuten kuulemma myös ensimmäinen, joka ilmoittautui tähän näyttelyyn :)

Maalauksissa esiintyvät lapset ovat eri-ikäisiä ja puheessaan taiteilija mainitsikin, että ajan kulumisen huomaa erityisesti juuri lasten kasvamisesta ja siitä, kuinka heidän vaatteensa jäävät aina pieniksi.

Konst & Form antaa kuukausittain tilaa nuorille taiteilijoille ja taiteilijana nuorille tekijöille. Tällä kertaa vuoron sai taitava valokuvaaja, joka löydettiin instagramista. Kuvissa oli jotain tutunoloista ja ilokseni huomasinkin, että olen seurannut Joonas Hämäläistä, instagram-käyttäjää juusohd jo jonkin aikaa. Nyt sainkin tilaisuuden kehua hänen kuviaan henkilökohtaisesti ja muutenkin jutella kuvaamisesta. Hän kertoi itselleen olevan tärkeää välittää kuvillaan sitä tunnetta, jota hän kokee yhteydestään luontoon.

Konst & Formissa on aina kauniita tuoreita kukkia, kuvassa erikoinen leinikki ja takassakin palaa useimmiten tuli, varsinkin sään ollessa koleaa. Eilen maaliskuun viimeisenä päivänä oli aamulla maa taas valkoinen, joten talvisen sään takaisintulo antaa oivan syyn tehdä viikonloppuvierailu Gumbostrandin Konst & Formin lämpimään tunnelmaan.

Itse aion mennä uudelleen ystäväni kanssa ainakin viikon päästä lauantaina 8. huhtikuuta, jolloin Netta Tiitinen on itse kertomassa tarinoita taulujen takaa. Tule moikkaamaan, jos näet minut keltaisen keppini kanssa. Niin teki avajaisissa kaksi instagram-seuraajaani. Ihan mahtavaa kohdata henkilökohtaisesti ihmiset, joihin on ensin tutustunut kuvien kautta :)

Hyvää viikonloppua, törmäillään!

Tuula