Vellikellon kutsu Järvenpäässä

Sain ystävältäni vinkin Järvenpäässä avatusta kesäkahvila Vellikellosta ja kun kahdella ystävälläni sattui olemaan kesäloma samoihin aikoihin, päätimme tehdä yhdessä päiväretken Järvenpäähän Tuusulan rantatien kautta.

Ensimmäinen kohteemme oli Halosenniemi, jossa paikallisoppaanamme toiminut kaimani Tuula tiesi olevan uutuutena juhannustaika-polun. Jätimme varsinaisen museon väliin, koska halusimme nähdä puutarhan ja onneksemme sattui olemaan todella aurinkoinen ja lämmin päivä.

Nämä upeanväriset orvokit Halosenniemen lipunmyynnissä ovat vasta alkua kaikille niille kukille, joita reitin varrelta löytyi. Puutarhaan ja taikapolulle ei tarvitse maksaa pääsymaksua.

Täällä suojellun metsän keskellä saattoi aistia todellisen rauhan. Niin kaunis luonto.

Juhannukseen liittyviä uskomuksia ja taikoja on kerätty eri puolilta Suomea ja ne löytyvät tuollaisten luukkujen alta. Sitä vaan mietin, että jaksavatko nyt upeimmassa kukassa olevat juhannusruusut kukkia vielä varsinaiseen keskikesän juhlaan asti. Onneksi niin täällä Halosenniemessä kuin omalla kotipihallakin on vielä runsaasti myöhäisiäkin kukkijoita.

Tällaista ruusua, jossa on viisi suippoa terälehteä, en muista aiemmin nähneeni.

Nupullaan olevia varjoliljoja oli runaasti ja mietinkin, josko sieltä liikenisi yksi mukula minullekin, kun siivosin kukkapenkistä erään viheliään rikkakasvin mukana vahingssa myös ainot kaksi varjoliljaani ;)

Kirkkaasta auringonpaisteesta johtuen ei nämä kännykällä napsitut kuvat ole parhaita mahdollisia, mutta toivottavasti saatte jonkinlaisen käsityksen tuon runsaan, puistomaisen ja melko luonnontilaisen puutarhan kauneudesta.

Halosenniemen kallioisille rannoille vie polkuja ja Pekka Halonen oli myös päällystänyt tiilillä joitakin polkuja taiteilija-ystävänsä Juhani Ahon kanssa. Alakuvan polku vie saunalle.

Ei ole ihme, että nämä Tuusulanjärven maisemat ovat inspiroineet taiteilijoita. Onhan tässä ihan huikean suomalainen järvimaisema saunan terassilta.

Melkein Halosenniemen naapurissa sijaitsee navettapuoti Memories Marin putiikki ja pitihän siinä tehdä pysähdys. Olen kertonut paikasta täällä blogissa aiemminkin, joten en nyt esittele sitä muutamaa kuvaa tarkemmin, mutta Marilla vaihtuu valikoima aina sesonkien mukaan, joten paikka on kyllä useamman visiitin arvoinen. 

Seuraava pysähdys tulikin ihan pian, kun oppaamme ehdotti tutustumista Päivi Mansikka-ahon taiteeseen Rantatien galleriassa. Olikin oikein mielenkiintoinen näyttely, tykästyin kovasti hempeisiin akvarelleihin. Galleria-rakennus on jo itsessään näkemisen arvoinen. 

Seuraavaksi olikin sitten päiväkahvin aika. Vellikello kahvila toimii aivan ihastuttavassa vanhassa hirsirakennuksessa, joka on erinomaisen hyvässä kunnossa. 

Kuten päätyikkunoista voi päätellä, on rakennus kaksikerroksinen ja toisessa kerroksessa on meneillään taidenäyttely. Taidetta on myös alakerrassa, jonka yhdessä nurkassa on myynnissä myös pieni määrä paikallista käsityötä. Korkeat portaat on sen verran jyrkät, että jätimme yläkerrassa käymisen väliin. Kahvilan sisällä olevat tuolit näyttävät minusta ihan vanhoilta koulukalusteilta ja sopivat mielestäni erinomaisesti vanhan rakennuksen tunnelmaan. 

Kivan tunnelman luo myös "läpiveto" eli rakennuksen molempiin suuntiin auki olevat ovet. Kummallakin puolella on myös pienet terassit. Kahvilaan ei tule juoksevaa vettä ja sen omistaja olikin parhaillaan toisaalla tiskaamassa eli oikeista kahvikupeista ei ole helppouden vuoksi tingitty.

Teen tai kahvin seuraksi tarjolla oli makeita piiraita ja ihan mielettömän hyviä korvapuusteja sekä suolaista siikapiirasta. Joinain päivinä suolaisia vaihtoehtoja voi olla enemmänkin. Ihana tunnelma istuskella tuossa metsän reunassa, jonka toisella puolen on Keuda Järvenpään ammattioppilaitos.

Vellikellon aukioloajat voi tarkistaa facebookista (linkki tuossa vähän ylempänä) ja instagramista. Suosittelen tutustumista ehdottomasti!

Kävimme kääntämässä auton Tervanokan uimarannalla, jonka kupeessa on monta laituria täynnään tämmöisiä pikkuveneitä. Piti kurkata, josko olisi näkynyt hylättyä huonokuista puuvenettä, jollaisen haluaisin mökille kukkapenkiksi, jotta mieheni säästyisi rakennushommilta. Tuolla oli myös ihan uusi kahvila ja terassi ja vielä rakenteilla oleva minigolf-rata.

Tällä kohtaa ranta on ihan vihreänään lumpeenlehtiä ja keltaisenaan keltakurjenmiekkoja.

Meidän päivän ruokailut meni hieman nurinkurisesti ja söimme Vellikellossa jälkiruuan ensin. Takaisin Tuusulaan ajellessa pysähdyimme Krapihoviin syömään kesäravintola Maininkiin, joka on tosi viihtyisä paikka ja ainakin salaatit olivat erinomaiset. Ravintolan ulkopuolella kasvatetaan omat yrtit laatikoissaan.

Eikä meidän päivä vielä tähän loppunut. Jotta minä saisin oman autoni, jouduimme joka tapauksessa ohittamaan Koiramäen pajutallin, joten teimme lyhyen pysähdyksen vielä sielläkin. Olen ostanut sieltä tosi kivat verhot ja tahtoisin samanlaisia vielä ainakin parin, mutta harmi kyllä niitä ei enää ollut. En tietenkään muista valmistaa/merkkiä, mutta en ole kyllä muualla nähnyt samanlaisia.

Meillä oli kyllä tosi kiva ja antoisa päivä ilman verhojakin ja moneen kertaan oikein ääneen totesimme, että sattuipa meille kivan aurinkoinen päivä. Silti Tuusulasta jäi monta kiinnostavaa paikkaa käymättä, joten uutta reissua suunnittelemaan. Olin kyllä todella väsynyt päivän päätteeksi ja ystäväni totesikin, että sen huomaa minusta, kun muutun ihan hiljaiseksi. Normaalisti suuni ei ole hetkeäkään kiinni, mutta minulla on siihen ihan diagnoosi ;)

Kuviakaan en jaksanut enää pajutallilla ottaa, mutta olen siitäkin tehnyt joskus oman postauksen. Seuraavaksi alan käymään läpi noin 500 Gotlannin reissulla ottamaai kuvaa, jos vaikka juhannuksen aikaan saisin kirjoitettua jutun Visbyn risteilystä.

Oikein hyvää ja lämmintunnelmaista juhannus-viikonloppua,

Tuula

Pieni mökkipäivitys

Viikonloppuna tuli vietettyä ensimmäinen yö mökillä sitten viime kesän. Sattui sopivasti olemaan kivan aurinkoinen viikonloppu, vaikka erityisen lämmintä ei ollutkaan. Ihan ensimmäiseksi katkoin mökin edustalta pitkäksi kasvaneet koiranputket kastelukannuun kuistille.

Mökissä on ilmalämpöpumpun ansiosta ihan lämmin, mutta koska ulkona oli tuulesta johtuen melko koleaa, tahdoin sytyttää takkaan tulet. Tämä olikin ihan ensimmäinen kerta ja itse tykkään kovasti, kun tuli näkyy joka suuntaan. Itselleni selvisi jäkeenpäin, että tämä takka myös pyörii! Sinänsä ihan turha ominaisuus, koska tuli näkyy muutenkin kaikkiin tarpeellisiin suuntiin. Täytyy vaan sitten jatkossa pitää nuo lasit puhtaana noesta.

Käytiin ennen takkatulen sytyttämistä Orimattilassa syömässä ravintola Tehtaassa, joka sijaitsee vanhalla Kehräämöllä. Tehdas on kuuluisa maksapihvistään ja mieheni haluaa aina välillä käydä nauttimassa annoksen. Emme siis iltasella tehneet mökillä muuta kuin röhnötimme sohvalla ja tuijotimme tulta :)

Vasta seuraavana päivänä alkoi puuhastelu. Minulla oli miestäni varten monta hommaa - hän saisi kiipeillä tikkailla ja käyttää poraa. Itse aloitin maalaamalla yhden parin hyllynkannattimia. Olin kyllä kotoa lähtiessä itse kiipeillut tikkailla(!!!) ja käyttänyt ruuviväännintä, kun irrotin yhden tarpeettomaksi käyneen hyllyn luullen saavani sen valmiiksi valkoiset kannattimet käyttöön. No, mökillä sitten tajusin, että nehän ovat ihan liian suuret. Hylly olisi saanut jäädä paikoilleen vaatehuoneeseen, vaikka sillä ei olekaan varsinaista käyttöä.

Tässä keittiön hyllyt paikoillaan sitten, kun maali oli kuivunut,  mikä tapahtui melko nopeasti, koska käytin Jeanne d'Arc Livingin Vintage-maalia. Minua vähän häiritsee, että tuo ruskea hylly on tuolla ihan nurkassa ja vaikka ensin pyysin miestäni siirtämään sen, niin päädyn kuitenkin jättämään paikoilleen. Ei kai se niin tarkkaa ole, onko kaikki sentilleen oikeilla paikoilla.

Hyllyillä ja niiden alla olevat tavarat ovat väliaikaisilla paikoillaan, osa on jo siirtynyt muualle ja osan toin kotiin myytäväksi kirppiksellä, esimerkiksi tuolla ylähyllyllä oleva iso lasipurkki keramiikkakannella. Minulle kun on kerääntynyt noita vanhoja Riihimäen lasin lasitölkkejä eri kokoisina, niin haluan käyttää niitä jauhojen ja ryynien säilytykseen.

Tässä kuvassa on tiskiallaskaapin uudet vetimet. Ne ovat mangopuuta ja peräisin ihanasta Cilla's putiikista. Ei nyt tullut otettua kokonaiskuvaa altaineen päivineen, mutta tämä alakaappi on siis Ikeasta, vaikka alunperin oli tarkoitus teettää sellainen puusepällä. Paikallinen puusepänliike Myrskylästä kävi kyllä mittailemassa, taisin kertoa siitä joskus viime kesänä, mutta emme ikinä saaneet tarjousta. Tuntuu olevan ikävän yleistä, että tarjouksia ei sitten kuulukaan, vaikka luvataan palata asiaan. Joissain paikoissa ei ole kyselyihin vastattu ollenkaan :(

Tiskialtaan ja vitriinikaapin väliin jää kapeahko tila, johon oli tarkoitus saada jonkinlainen taso. Nyt siihen mahtui vanha perunakappa ja sen päälle aiemmin korutelineenä käyttämäni Iris Hantverkin teline, joka onkin tarkoitettu harjojen ja pyyhkeiden ripustamiseen. Samalla siitä tuli kätevä talouspaperirullan pidike :)

Vaikka erityisemmin ei ole tarvetta, niin lisää ripustustilaa saatiin vanhasta puunaulakosta, jonka olen ostanut kirpputorilta. Kuvan vasemmassa reunassa pilkottaa kylpyhuone ja siellä on vedetty tikkaat alas ullakolta, koska miehelläni on vesiputkien vetäminen kesken - ja on siis edelleen eli mökkiin ei vielä(kään) tule vesiä sisälle. Ruuanlaitto ja kahvinkeitto tapahtuvat siis vielä vanhassa mökissä.

Tässä vaiheessa taisikin olla väliaika - kahvia ja pullaa. Koska aurinko paistoi, halusin ilman muuta juoda päiväkahvit ulkona, mutta en mennä varjoon grillikatokseen, jossa olisi kyllä ollut pöytäryhmä valmiina, vaan kannoin sisältä mökistä tuolit vanhan, suuren luumupuun alle. Tätä kirjoittaessa tajusin, että kyseessä on tosiaan luumu- eikä omenapuu, kuten taisin jossain kertoa. Mies huolehti kahvinkeitosta ja hyvät kahvit keittikin, olihan hän juuri ostanut uuden termoskeittimen. Kotona yleensä kiistelemme kahvin vahvuudesta, koska minä tykkään laihasta ja mies vahvasta. Mielestäni aamu on pilalla, jos kahvi on liian kitkerää, mutta se joka keittää, saa päättää ;)

Kahvin valmistumista odotellessa ehdin vähän tutkia pihaa ja kerätä luonnonkukkia, jotka kukkivatkin nyt runsaimmillaan ihan käden ulottuvilla.

Löytyi tuollainen pieni ja söpö vaahteran alku, jonka mieskin on onneksi heinän keskeltä leikatessaan ruohoa pikkutraktorilla. Löysin myös todelliseksi yllätykseksi raparperia! Se on kyllä jäänyt todelliseen ahdinkoon uuden mökin rakentamista varten tehdyn soratien reunaan ja sanoinkin miehelleni, että se täytyy siirtää toisaalle ja ainakin osa kotipihalle kaupunkiin. Meinasin nimittäin juuri ostaa Plantagenista taimen kotiin, mutta vein jo kärryyn laskemani purkin takaisin paikalleen.

Punaista aittaa kutsun poikien pömpeliksi, heillä on siinä nyt molemmilla omat huoneet. Vanhempaa kun häiritsee nuoremman kuorsaaminen, mikä onkin kyllä suureksi ihmeekseni ollutkin aina melkoisen kovaäänistä. Aikoinaan mietin, että miten niin pienestä pojasta voi nukkuessaankin lähteä niin kova ääni <3

Minulle oli jonkinmoinen yllätys myös se, että karviaiset oli jo näin suuria. Kaikki marjapensaat mökillä on melko huonokuntoisia ja syksyllä unohdin leikata ne, vaikka olikin tarkoitus. Marjoja ne silti jaksavat tehdä.

Kahvihetken jälkeen lähdimme käymään Lahdessa Kärkkäisellä, koska tarvitsi tehdä erinäisiä hankintoja, kuten joitakin siivousvälineitä ja ämpärit roskiskaappiin. Tiedättekö paikan? En minäkään tätä ennen, mutta se on siis valtava tavaratalo, josta löytyy kaikkea maan ja taivaan väliltä. Koruista ja kosmetiikasta aina kodin elektroniikkaan ja puutarhan pieniin ja suurempiin tarpeisiin ja kaikkea on PALJON. En silti saanut kaikkea tarvitsemaani, koska en yksinkertaisesti jaksanut kävellä koko laitosta ympäri.

Paluumatkalla huomasin pellolla pinkit heinäpaalit, joten miehen oli pakko pysäyttää auto ja onneksi siinä tien laidalla olikin sopivasti linja-autopysäkki. Olen niin iloinen, että Mallusjoellakin maanviljelijä on halunnut tukea Roosa nauha -kampanjaa ostamalla pinkkiä paalausmuovia, jonka hinnasta menee osa rintasyöpätutkimukseen ja -neuvontaan. Maanviljelijät myös muualla Suomessa ovat ottaneet keräyksen omakseen, sillä lähes kaikki varatut muovirullat on myyty loppuun.

Piti tehdä myös toinen pysähdys hieman lähempänä mökkiä, jotta saisin otettua kuvan tästä niin suomalaisesta maalaismaisemasta.

Mökillä ei sitten muita kuvia tullutkaan otettua, kuin noista Happy Lightseista, jotka ripustin seinälle. Harmi vaan, suutarinlapsella ei vieläkään ole kenkiä eli pistorasia puuttuu sopivasta paikasta. Luulin tuolla nurkassa pilkistävää valkoista möhkylää pistorasiaksi, mutta sillähän onkin jotain tekemistä palovaroittimen kanssa. Suutari lupasi käydä tukussa hankkimassa näkymätöntä sähköjohtoa :)

Viimeinen kuva kuistilta ja sitten kotiin. Tuo ihana vanhasta reen istuimesta tehty keinu on peräisin ystävältäni, joka tosin ehti välissä myydä sen toiselle ystävälleen, mutta kun oli aika etsiä uusi koti, muistivat onnekseni minua :)

Näitä kuvia oli kiva katsella ja muistella auringonpaistetta, koska tätä kirjoittaessa sataa kaatamalla. Minua se ei haittaa, olen vain tyytyväinen, että kukkapenkki, melkoisen kuiva nurmikko ja viljelykseni saavat vettä. 

Hyvää viikonloppua, toivottavasti jossainpäin Suomea paistaa aurinko!

Tuula