Habitare-kuulumiset

Tulee hieman jälkijunassa nämä terveiset Habitaresta ja tätäkin postausta olen kirjoitellut jo monena iltana. Jää aina kesken, kun meillä edelleen netti katkeaa keskiyöllä. Prinsessa muuttuu kurpitsaksi ;-)

 Noilla perinteisillä huonekalumessuilla minua ei nykyisin juurikaan kiinnosta itse huonekalut, vaan samaan aikaan pidettävät Antiikki- ja ArtHelsinki -tapahtumat. Tänä vuonna suunnistimme ystäväni kanssa suoraan antiikkipuolelle vain hieman vilkuillen gallerioiden seinillä riippuvaa taidetta. Ensinäkemältä sai todeta, että tänä vuonna näytteilleasettajia oli paljon vähemmän kuin vuosi sitten.

Ensimmäinen kuvauskohteeni oli Tapio Wirkkalan kaunis kahviastiasto, jollaista en muista ennen nähneeni.

Antiikin osaltahan kyseessä on ihan myyntitapahtuma ja etukäteen hieman huolehdimme, onko meille jäänyt mitään mielenkiintoisia löytöjä, kun olimme liikkeellä vasta kolme tuntia ennen messujen päättymistä.

Billnäsin penkki-kaunotar kelpaisi kyllä minulle, mutta ei nyt mahtunut kyytiin.

Taide- ja käyttölasia sekä keramiikkaa oli tarjolla paljon. Joitain harvinaisuuksia tai muuten vaan ennennäkemättömiä esineitäkin tuli vastaan. Tuossa alla oleva värisuora Oiva Toikan Fauna-laseista herätti minussa taas halun alkaa keräilemään lasia. Oikealla olevat vihreät lasit ovat kuulemma väriltään melko harvinaisia ja löytyneet Tanskasta.

Birger Kaipiaisen vadit ovat herkullisen kauniit, vaikka olivatkin varjossa alahyllyllä. Ihan uusi tuttavuus minulle ovat nuo Arabian mustavalkoiset maustepurkit, joissa mausteen nimi lukee kaulan ympärillä. Niiden kaveriksi sopisi täydellisesti tuo Emilia-sarja, jonka kuva-aiheet kuulemma juontavat Raija Uosikkisen Amerikan-tädistä.

Monien ennen näkemättömien esineiden lisäksi opin tällä messukäynnillä paljon uutta. Se onkin yksi osa vanhoihin tavaroihin liittyvästä viehätyksestä, kun voi miettiä niiden käyttötarkoitusta ja mennyttä historiaa.

Tätäkin ylähyllyllä ollutta hauskannäköistä kanisteria luulimme ensin eväslaukuksi, mutta se olikin jonkun vanhan ja harvinaisen auton polttoainesäiliö. Sori, en muista mikä auto on kyseessä, vaikka myyjä siitä kertoikin.

Tapasimme osastoilla myös muutamia vanhoja tuttuja. Juu, sen verran on eri tapahtumissa tullut pyörittyä, että ollaan tultu tutuiksi. Loviisan Wanhat talot -tapahtumassa teimme kauppoja Hyvinkäältä tulleen Karin kanssa, jolla oli nyt Habitaressa mukana aika erilaista tavaraa - enemmän designia. Ihastuin tähän rulo-ovelliseen toimistokaappiin, jota olen jo ehdottanut mieheni työhuoneeseen. Lupasin siivota huoneen, jos hän ostaa tämän :) Saatte uskoa, että se on paljon luvattu, mieheni ei ole maailman pedantein ihminen. (Tosin en ole minäkään enää.)

Pakko laittaa vielä tuo yksityiskohta lipastosta, vaikka se ei tietty näytä samalta kuin luonnossa. Jotenkin tosi kaunis ja minun silmääni miellyttävä muotoilu.

Karilla oli myynnissä myös hauskan näköinen tarjoiluastia kolmella lasilautasella.

Hartwallin vanhassa pullolaatikossa huomioni kiinnitti hauska teksti, joka tosin on aikoinaan tarkoitettu vakavasti otettavaksi:

VÄÄRINKÄYTTÄMISESTÄ SYYTE

Lisää vanhoja limulaatikoita oli Roomagen osastolla. Heillä oli jo viime vuonna yksi kiinnostavimmista osastoista, joka oli tälle vuodelle laajentunut kooltaan ja valikoimaltaan.

Itse ostin tältä osastolta tuuman pituisen puisen mittakepin ja vanhan amerikkalaisen reksiterikilven, joita olen huomannut alkaneeni keräillä esikoiseni huoneeseen. Muuta vanhaa ei poikien huoneisiin olekaan päätynyt.

Sitten muutamia kuvan arvoisia huonekaluja, kuten iso kaappi, turkoosi pikkupöytä ja valtavan pitkä ruokapöytä penkkeineen

Hauskan nimen on itselleen valinnut Vanhat Roinat, jolla olikin mukanaan hauskaa tavaraa, pääasiassa leluja, mutta myös muuta.

Varsinaista väri-iloittelua oli Messukeskukseen tuonut  Retrosisko.

Antiikkipuolella kävimme viimeiseksi tutustumassa Josefiinan aitan valikoimiin. Olen lukenut tuosta lohjalaisesta aarreaitasta joistakin blogeista, mutten koskaan käynyt paikanpäällä. Melkein heti iskin silmäni peiliin, joka on tehty vanhan tuvan ikkunaan, Ehdin ensimmäisenä hihkaista, muuten ystäväni olisi ottanut sen. Tultiin hakemaan peili vasta sulkemisaikaan, ettei tarvinnut kuljetella sitä mukana 

Runsaasti tavaraa notkuvien pöytien ympärillä kävi aikamoinen kuhina, joten kuvien ottaminen oli hieman hankalaa. Älä pahastu Iris tästä kuvasta, itsehän aloit huiskimaan kädelläsi ;)

Ihana Iris sujautti kaupanpäällisiksi hienon, vanhan marjapoimurin kaveriksi sille, jonka ostin Tammelan kirppiskierrokselta. Hän oli ommellut hauskoja pussukoita vanhoista, pitsikoristeisista tekstiileistä, joihin oli käyttänyt vanhoja mainoksia siirtokuvina, mutten nyt esittele ostamaani tässä, koska se menee lahjaksi. Haluan aina säilyttää yllätyksen, mutta yleensä en kyllä pysty siihen :)

Kotona kassistani löytyi muitakin yllätyksiä, joten kiitos paljon Iris ja Josefiinan aitta! Toivottavasti tavataan joulumarkkinoilla, mutta viimeistään ensi kesänä, kun aitta taas avaa ovensa.

Seuraavana vuorossa olikin sitten ruokailu ja siihen Messukeskus tarjoaa lukuisia vaihtoehtoja. Ravintolat ovat nykyisin ulkoasultaankin tosi viihtyisiä. Me valitsimme viime vuotisen kokemukseni perusteella intialaista(?), joka oli kyllä maittavaa, mutta älyttömän kallista. Se on tietty "normaalia" tällaisissa massatapahtumissa.

Messujen pääalueen kiersimme melkoisella vauhdilla. Aina välillä pyysin Johannaa jarruttamaan kuvien ottoa varten, muuta niitä hetkiä ei kovin montaa tullut, koska koviin paljon kiinnostavaa ei silmiin osunut. Mielenkiintoni herättää useimmin nuorten suunnittelijoiden tuotteet.

Myönnän, ettemme vaivautuneet ihan ajanpuutteenkin vuoksi perehtymään tälläkään osastolla suunnittelijoihin, joten en tiedä ovat nuoria vai kokeneita, mutta erityisesti tuo alla oleva yrttikeinu viehätti minua. Harmittaa nyt, etten ottanut kuvaa tuosta kortista, josta selviäisi suunnittelija.

Eija, jos luet tätä, niin muistatko, että juuri ennen messuja juttelimme vastaavasta? Sinäkin olit jo mielessäsi suunnitellut tämän kaltaisen :)

Luksian (Länsi-Uudenmaan ammattiopistot) osastolla olisi saanut kutoa pienenpätkän kangaspuilla. Taaskaan ei ollut aikaa ja mietin tässä, että miten eläkeisellä voi aina olla niin kiire. Eihän minulla periaatteessa olisi nykyään mihinkään ja missään hoppu, jos liikkuisin yksin ja omaan tahtiini. Mutta kun tahdon käydä eri paikoissa ystävieni kanssa ja varsinkin, jos tahdon heidän apuaan, niin silloin pitää tietty sovitella aikatauluja. No, tällä messuvierailulla meillä olisi ollut koko päivä aikaa, jos olisin älynnyt ajoissa kertoa ystävälleni, etten lähtenytkään edellisenä päivänä mökille eikä olisi tarvinnut odottaa sieltä paluutani. En nyt tiedä, mihin kategoriaan tuollaisen sijoittaisi, mutta aivovammani vuoksi logiikkani, kokonaisuuksien hahmottaminen ja ajanhallintani eivät oikein toimi.

Seuraavana suuntasimme Destinyn osastolle, josta toivoimme Johannan aurinkolasien löytyvän. Hän oli ehtinyt käväistä siellä ennen minun tuloani korttiostoksilla ja sieltähän ne oli onneksi otettu talteen. Destinyn osasto oli messuilla hyvin tummasävyinen, mutta varsinkin heidän myymälöissään Helsingissä ja Porvoossa tiedän olevan myös valoisampia sävyjä.

Sasu's Playhousen tyyli on melko lailla minun makuuni, mutta heidän messuosastonsa oli jotenkin sekalainen. Yläkuvassa ihan keskellä pilkottava pikkupöytä oli kiinnostava, mutta väärän kokoinen meille. Nuo vuohennahkaiset jakkarat ovat kivoja, mutta niitä olen nähnyt jo vuosi sitten EkHome:ssa. Habitaressa kun kuvittelisi esiteltävän uutuuksia, mutta se taitaa muuttuneen enemmän myyntitapahtumaksi, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Kun noita Destinynkin tuotteita pidän heidän vakio-tarjontanaan.

Kun messut alkoivat olla ja piti lähteä noutamaan ostamaani peiliä, niin huomasimme unohtaneemme kokonaan piensisustukselle varatun hallin. Ehdin kuitenkin pikaisesti ostaa sieltä muutaman Kuitukuun tiskirätin, joista pari meni lahjaksi ja pari itselle (oli könttätarjous). Niistä yksi sopi täydellisesti tilanteeseen.

Vielä piti kuitenkin jaksaa pieni kävelymatka taxille. Mitäpä sitä ei hyvien löytöjen vuoksi tekisi :)

Peili on tuossa ylösalaisin, mutta ehkä tulevaisuudessa tulette näkemään sen paikallaan uuden mökin seinällä.Jos nyt ikinä suostun enää menemään sinne. Hermostuin eilen miehelleni puhelimessa, kun hän kertoi asentaneensa mökin seinälle jättimäisen taulutv:n. Puhe oli, ettei sinne tulisi telkkaria ollenkaan ja nyt näen silmissäni valtavan mustan aukon. Toivoa sopii, että mies vaan tapansa mukaan provosoi puheillaan!

Olettehan jo kaivaneet lämpimämpää vaatetta esille, kun se kesä taitaa olla ohi?

Pirteitä syyspäiviä!

Äkkilähtö Tukholmaan

Minun on jo pidempään ollut tarkoitus kurkata Tukholman valokuvataiteen museon nettisivuilta mitä näyttelyitä siellä on parhaillaan esillä tai tulossa. Aina se vaan on unohtunut, vaikka päivittäin tuleekin käytyä netissä jos jonkun asian vuoksi. Aloin viime viikonloppuna kyselemään pojilta, kiinnostaisiko heitä syyslomalla lähteä vaikka risteilylle ja samalla muistin tarkistaa Fotografiskan näyttelykalenterin. Koko etusivun oli valloittanut hieno mustavalkoinen kuva  jäätiköltä mereen laskeutuvista pingviineistä.

Tiesin heti, että tämä minun on nähtävä!

Sebastião Salgado

Genesis

Sebastião Salgadon Genesis-näyttely vaan olisi avoinna enää viikon eli päättyy 14.9.

Koska poikiani ei olisi vähempää voinut kiinnostaa risteilylle lähteminen, niin aloin selata omaa kalenteriani, että mihin rakoon kaikkien lääkäri- ja fysioterapiakäyntien väliin saisin mahtumaan pari yötä kestävän laivamatkan. Kyselin miehenkin aikatauluja, josko hän voisi pitää töistä vapaapäivän, niin lähdettäisiin minilomalle yhdessä ja saisin itselleni pyörätuolin työntelijän, niin voisi valokuvanäyttelyn jälkeen pyörähtää vähän kaupungillakin.

Melkein jo buukkasin meidät yhdessä matkaan, kunnes mieleeni juolahti, että meillähän on nuo lapset ja heillä koulua. Oikeasti, kuulostaa varmaan hullulta, uskomattomalta tai epätodelliselta, mutta saatan joinakin hetkinä unohtaa lasteni olemassaolon. Onnetomuudessa saatu aivovamma on heikentänyt varsinkin lähimuistiani huomattavasti ja kaikkien muiden arkeani haittaavien oireiden lisäksi yritänkin päästä taas neuropsykologiseen kuntoutukseen.

Matkakumppanikseni sain miehen sijaan ystäväni Johannan, joka lupautui pyörätuolini lykkijäksi. Hänellähän oli siitä jo kokemusta, kun vietimme päivän Loviisan Wanhat talot -tapahtumassa. Viking Linen Mariellalla lähdimme risteilemään, koska se kiinnittyy Tukholmassa sopivasti ihan Fotografiskan kupeeseen, josta on myös lyhyt matka Södermalmille, jossa hyvinkin trendikkäällä SoFo:n alueella on lukuisia pikku putiikkeja ja kahviloita. Etsinkin etukäteen mielenkiintoiselta vaikuttavia liikkeitä ja sellaisia (sisustusta ja vintagea) löysin täältä. 

Hytissä nautimme alkupaloiksi hedelmiä ja kuohuviiniä ennen pääsyä buffetin notkuviin pöytiin. Kyllä, sviittiin voi joskus päästä kohtuuhinnalla, jos käy hyvä tuuri. Viikkarin buffet oli edelleen hyvä, vaikka tarjottavat oli jonkin verran muuttuneet vuoden takaisesta. Alkupaloista jo sai vatsansa täyteen, enkä jaksanut jälkkäripöydästä syödä kuin hieman mansikkasorbetia ja vaniljajätskiä. Minun arvioihini ruuan mausta ei sitten kannata  luottaa lähes kadonneen makuaistin vuoksi. Koska kuitenkin erotan suolaisen ja makean ja jotkut mausteet, niin uskon pystyväni ruuan rakenteen perusteella arvioimaan onko annos hyvä vai huono.  En minäkään silti kaikesta tykkää.

Ruokailun jälkeen tarkastimme tax freen valikoimat, jotka jouduimme toteamaan melko vähän kiinnostaviksi. Tyhjensimme kuitenkin hyllyn Burt's bees:n milk & honey vartalovoiteesta, josta olen aiemmin maininnut täällä. Laivan muu ohjelmatarjonta meitä ei houkutellut ja vatsat pullollaan lojuimme hytissä viihdyttäen toisiamme. Minulla oli neuletyö tietenkin mukana, mutta siihen en koskenut koko reissulla. Täydellistä lepoa siis.

Aamulla herätessämme ulkona oli tosi sumuista ja pilvistä, mutta luotimme sääennusteiden lupaamaan aurinkoon ja lämpimään päivään. Emmehän olleet varanneet mukaan kuin kesähepeneet. Ja kyllähän se aurinko meitä olikin odottamassa, kun runsaan aamupalan nautittuamme rantauduimme Tukholmaan.

Fotografiskaa kohti rullaillessamme salakuvasin edessämme kävelleen perheen (kielestä päätellen olivat ehkä venäläisiä), koska oli mahtavaa nähdä, että heillä oli huumorintajua kulkea hassut hatut päässään kaupungille. Pikkutyttönsä puhalteli saippuakuplia vanhempiensa perässä.

Kuten näette, keli oli mitä mahtavin - ei pilvenhattaraakaan taivaalla ja aurinko häikäisi niin, ettei kännykällä saanut kovin hyviä kuvia vastavaloon.

Peruskorjattu satamarakennus, jossa Fotografiska sijaitsee, saa minut aina vaan huokailemaan ihastuksesta.  Olen jostain kumman syystä erityisen tykästynyt vanhoihin punatiili-rakennuksiin, joissa on kauniita yksityiskohtia. 

Näyttelyistä kerroin jo tuolla Kotilo-gallerian puolella, joten ei niistä sen enempää. Museon ylimmässä kerroksessa sijaitsevan ravintolan seinillä on yleensä ollut esillä teoksia, joita on mahdollista ostaa. Nyt siellä oli hienoja otoksia villieläimistä.

Saimme huomata ravintolan kokeneen muodonmuutoksen sitten viime kesän. Samat hienot näkymät on merelle päin aukeavista suurista ikkunoista, mutta enpä huomannut sitä kuvata. 

Uusituissa toiletti-tiloissa piti tietty käydä tutustumassa ja nyt kun katson kuvia, niin mieleen tulee vankilan sellit. Ovetkin on metalliset. Mutta aika ylellistä on froteiset käsipyyhkeet, joista teki mieli napata yksi mukaan. En sentään kehdannut, mutta mietittiin Johannan kanssa, lähteeköhän niitä paljon vessassa kävijöiden matkaan. No, ehkä kulttuurin ystävät on sivistynyttä sakkia ;-)

Valaisimet on myös aika kivat.

Valokuvien ääreltä matkamme jatkui Slussenin kautta kohti Södermalmia. Tukholman Kaupunginmuseon edustan pikkuinen tori tulvi värejä kukkien, hedelmien ja vihannesten muodossa. 

Tuosta museorakennuksen vierestä noustiin mäkeä ylös Götgatania kohti ja säälin Johannaa, kun ei ole ihan kevyttä työntää pyörätuolia mukulakivistä mäkeä ylös. Tarjouduin kävelemään, vaikkei juuri ylä- ja alamäkien käveleminen olekaan helpointa jäykän jalan kanssa. Mutta jostain pyrähtäkin nuori nainen, joka tarjoutui auttamaan ja kärräsi Johannan kanssa minut mäen päälle. Ystävällisiä, hyväsydämisiä ihmisiä sentään vielä löytyy, vaikkei kukaan koskaan olekaan kieltäytynyt, jos olen apua pyytänyt. Tusen tack vaan tuolle avuliaalle naiselle!

Meinattiin kulkea onnemme ohi, kun minä vaan kuvailin Götgatanilta vasemmalle lähteviä sivukatuja ja niiden kauniita taloja. Nuo rumat mainokset tosin pilaavat taiteellisen vaikutelman. Johanna onneksi katseli vähän ympärilleen ja huomasi oikealla puolellamme sisustus outletin.

Parkkeerasimme pyörätuolin liikkeen ulkopuolelle ja edullisten löytöjen toivossa laskeuduimme portaat alas tavaraa pullollaan olevaan puotiin. Minulla oli siis keppini mukana, koska tiesin jo reilun vuoden takaiselta reissulta, että liikkeisiin pääsy ei ole kovin esteetöntä. Kadulla kulkeminen sen sijaan on, koska osa teistä on vapautettu autoliikenteeltä.

Johanna sopi turkoosin puseronsa kanssa täydellisesti Dommo Outletin sisustukseen :) Vartijan luulimme seuraavan meidän touhujamme, mutta hän olikin tullut paikalle tuuraamaan myyjää, joka käväisi ilmeisesti lounasta hakemassa.

Pöytiin kiinnitetyissä lapuissa luki, että hintoja on alennettu jopa 70%, mutta se ei toki tarkoittanut kuin harvoja tuotteita ja mielestämme hinnat olivat ihan normitasoa. Muutaman tosi edullisen löydön olisi saattanut tehdä.

Alakerrassa oli pieni valikoima huonekaluja, tyynyjä ym.

Matkamme jatkui vain parin pienen ostoksen kera pitkin Götgatania, jossa näkyy jo koko Södermalmilla vallitseva eloisuus. Ravintolat, kahvilat ja kaupat ovat levittäytyneet jalkakäytäville ilman, että kukaan ottaa siitä mitään stressiä. Lastenvaunujaan työntelevät äidit pujottelevat suvereenisti kylttien ja kukkalaatikoiden välistä ja pyörätuolin pystyi hyvin jättämään parkkiin katukäytävälle. Miksi se on Suomessa niin vaikeaa sallia kaupungin tekeminen viihtyisäksi?

Ikkunan takaa vain kurkin leipomon herkkuja. Nuo leivätkin näyttävät juuri ihanan rapeakuorisilta ja sisältä pehmeiltä, slurps!

Granitin läpi kurkkasimme Designtorgetin valikoimat. Siellä on aina jotain hauskaa ja humoristista klassikoiden joukossa.

Sitten päästiinkiin itse asiaan eli ensimmäiseen agendaani merkittyyn putiikkiin.  Fru Lotta sijaitsee osoitteessa Södermannagatan 22 ja siellä myydään paljon vanhaa ja jonkinverran uutta. Jo heidän nettisujensa perusteella tiesin, että tämä paikka odottaa juuri meitä. 

Näitä kuvia tulee taas mielettömän paljon, mutta kun Fru Lotta oli täynnä mielenkiintoisia esineitä. Liikkeessä oli useita huoneita, joihin oli teemoittain koottu asetelmia myytävistä tuotteista. Otin vaan tuollaisia yleiskuvia, mutta ehkä niistä jo näkee, minkä tyylistä tavaraa on tarjolla.

 Puodissa taisi palvella kauppiaan mies, joka ei tiennyt kaikkia hintoja, mutta soitteli kyllä auliisti rouvalleen pariin otteeseen, kun tiedustelimme hintoja.

Nuo pienikokoisen eläimen turkikset  minua epäilytti, kun niitä oli niin paljon. En muistanut kysyä minkä eläimen nahkoja ne ovat, mutta nettisivuilta löytyi kuva vastaavasta, joka on kania. Mitä ihmettä, kasvatetaanko kanejakin turkisten vuoksi? Vai syödäänkö niidenkin lihaa?

Tuon Gustavsbergin potan ostin pois tuolta sängyn alta kuljeksimasta.

Sienitaulu on nyt hyvinkin ajankohtainen, kun joka puolelta saa kuulla hyvistä sienisadoista, varsinkin tateista. Mutta me emme oikein voineet alkaa kovin isoja ostoksia kuskaamaan.

Potan lisäksi hamstrasimme alekorista jouluisia saippuoita suloisissa rasioissa, joiden lisäksi sain kaupan päälle palan Fru Lottan omaa tuotantoa olevaa saippuaa merkillä Villa VIKINGSHILL.

Heti seuraavassa korttelissa oli ovi kutsuvasti auki viehättävässä puutalossa.

Keraamikko Anne Junsjön puodissa oli tosi kuuma, sillä hänellä taisi olla parhaillaan savea uunissa paistumassa. Ihastuin tosi paljon hänen rakukeramiikka-rasioihin ja eläinhahmoihin.

En ehtinyt niitä kauan ihastella, sillä aikataulumme oli taas kireä. En jotenkin ollut tajunnut, että maissaoloaika on niin lyhyt, vain kuusi tuntia. Mielestäni se on lyhentynyt entisaikojen risteilyistä. Johanna siellä jo menee kärryni kanssa kohti seuraavaa rastia ja minä könkkään perässä :)

Mutta matka ei ollut pitkä, sillä Grandpa sijaitsee melkein vastapäätä Södermannagatan 21:ssä. Ihan sen vieressä on vintage-kauppa, jossa ikkunasta nähtynä myytiin retroa. Ikkunan läpi kuvasin pikaisesti  kiinnostavat Rörstrandin astiat tarkoituksena käydä sisällä myöhemmin, mutta hitsi vie, kun pääsi unohtumaan rientäessämme listamme seuraavaan kohteeseen. EN edes huomannut liikkeen nimeä, mutta näitä retroa myyviä liikkeitä on Södermalmilla useita ja kaikki sopivasti lähietäisyydellä.

Grandpan näyteikkunoissa oli pääasiassa vintage-kamaa ja aluksi ihmettelimme, kun sisällä myymälässä oli pääasiassa vaatteita ja pienehkö valikoima uusia tavaroita. Mutta myyjien siirtäessä tuota söder-valokylttiä pois ikkunasta, huomasimme alakertaan vievät portaat. Siellä olikin sitten vain vanhaa tavaraa, aikalailla industrial-tyyliä. Mutta myös iso valikoima erilaisia opetustauluja eläimistä kasveihin ja liikennesääntöihin.

Täältä tuli ostettua hammasharjat koko vuodeksi. Yhden harjan varressa lukee aina kolmen kuukauden nimet, jotta muistaa vaihtaa harjan tarpeeksi usein. Ostin myös pienen kyltin siltä varalta, että kotonamme oleva hissi tarvitsee voitelua.

Grandpan vieressä olevassa kukkakaupassa myytiin todella erikoisia kasveja, joista monia en ole ennen nähnyt. Täällä Södermalmilla oli useita kukkakauppoja, jotka todella huomaa, koska ne ovat levittäytyneet kadulle asti upeine asetelmineen. Kukkia oli  myös muiden liikkeiden tai vaikka vaan mehubaarin ovella.

Viimeiseen omalla listallamme olleeseen puotiin kiiruhtaessamme ohitimme monta kiinnostavaa, tutustumisen arvoista paikkaa, joukossa kirppistä, retrokauppaa ym, mutta aika ei olisi riittänyt kaikkiin, kun emme uskaltaneet riskeerata laivaan ehtimistä. Atmosfär runt hörnet ei ollutkaan osoitteessa, jossa sen piti olla ja nyt tajuan, että kannattaisi ehkä varmistaa osoitteet facebookista, jonne viimeisin tieto taitaa helpommin päätyä, kun tämänkin kaupan nettisivuilla on vielä se vanha osoite.

Emme viitsineet palata enää poispäin sataman suunnasta, joten jatkoimme Folkungagatania kohti (vie suoraan satamaan) ja päätimme pysähtyä virkistystauolle. Ennenkuin sopiva paikka löytyi, pistäydyimme parissa kaupassa, joista ei tullut otettua kuvia. Sen sijaan kuvasin tämän hauskannäköisen lihapulla-ravintolan oven, koska sieltä saa - hmm... lihapullia.

Vaikka Södermalmin vanhoissa taloissa on lukuisia ihastuttavia yksityiskohtia, en juuri tullut niitä kuvanneeksi, mutta tämän julkisivun pikkuparvekkeet viehättivät kukkineen. Näyttävät ihan ranskalaisilta parvekkeilta, mutta kyllä on sinne pieni pöytä ja tuolit saatu mahtumaan. Ja katutasossa myös yksi retrokauppa, tuolla vasemmassa alakulmassa - näkyykö? :-)

Meidän juomataukopaikka valikoitui tuolien värin vuoksi.

Nälkä ei päässyt yllättämään koko päivänä runsaan aamiaisen johdosta, mutta laivalla meitä odotti heti sen irtauduttua laiturista Food Gardenin antimet. Luulimme jaksavamme pääruuan lisäksi alkupalat seisovasta pöydästä, mikä oli kyllä virhe, sillä kokonaisena grillattu pikkupääkampela olikin valtavan kokoinen. 

Taaskaan ei jaksettu laivan rientoihin osallistua muuten,  kuin käydä ostamassa tuliaiskarkit perheelle. Vaikka Johanna oikein väänsi hiukseni kiharoille mukanaan ottamalla vempeleellä, joka  kihartaa suortuvat automaattisesti. Ai että, miten nautinnollista on, kun joku hipeltää tukkaa ja varsinkin ystävä, joka ihan minua varten oli ottanut kähertimen mukaan. Vaikka oli vapaalla jalalla kampaajan työstään <3

Helsinki otti meidät vastaan aurinkoisena, mikä oli hieno päätös mahtavalle reissulle.