Kaupunkikävelyllä Kruunuhaassa

Olemme vihdoin saaneet parin ystäväni kanssa aikataulumme sopimaan yksiin ja ensi viikolla suunnistamme Korppooseen ja muuallekin. Sitä ennakoiden tein pienen päiväretken Helsingin Kruunuhakaan.

Aamukahvia juodessa piti ensin tiedustella Sosiaaliviraston vammaispalveluista, onko kuljetuspalveluhakemukseni edennyt mihinkään. kun tiesin ainoan käsittelijän jääneen juuri lomalle ja puhelimeenkaan ei enää vastannut kukaan. Meni pitkä tovi selvittää puhelinnro edes jollekin asiasta mahdollisesti tietävälle, kun Helsingin kaupunki on uudistanut vammaispalvelujensa nettisivut, joista ei enää löydy mitään tarvittavia tietoja - toisin kuin ennen uudistusta.

Iloiseksi yllätykseksi puhelimeen vastasi iloinen ja ystävällinen (nuori) nainen, joka kertoi, että myönteinen päätös oli tehty (pikavauhtia). Olisi ollut mukavaa saada tieto ilman peräänsoittelu

No, pääsinpä tilaamaan invataxia, jota voi kivasti käyttää myös isohkojen esineiden kuljetukseen ;)

Koska tilasin paluukuljetuksen noutamaan minut osoitteesta, josta mukaani tulisi suurehko esine, niin pyysin kuskia jättämään minut kyydistä Pohjoisrannassa Liisanpuistikon kohdalla, josta kävelisin pienehkön matkan perille. Olisi tehnyt mieli mennä ihan merenrantaan kuvaamaan erikoisen utuista maisemaa, mutta arvelin kävelymatkan muutenkin rasittavan.

Liisanpuistikossa olevaa patsasta en tuntenut ennestään, mutta pienellä googlaillulla löytyi tieto, että kyseessä on Pellingin taistelun (1918) muistomerkki.

Suurten puiden varjoon tuli keinumaan ja kiipeilemään suloinen Alma-tyttönen mumminsa kanssa (kuva 88/100HappyDays). Mummi kertoi tytön äidin suosivan enemmän retro-tyyliä, mutta mummille tullessa Alma haluaa laittautua prinsessaksi. Tuli varmaan puhetta asuinpaikastani, koska juttu kääntyi suosikkipaikkoihini kahvila N'Avettaan ja Gumbostrandin Konst & Formiin, joihin juttukumppanini oli myös käynneillään ihastunut.

Jätin Alman keinumaan ja jatkoin hitaasti köpötellen matkaani kohti Liisankatua välillä pysähdellen kuvaamaan ympäröivien talojen yksityiskohtia ja pyörän päälle perustettua puutarhaa.

Alittaesaani erään talon ympärillä olevia rakennustelineitä jäi melkein huomaamatta Vanhaa ja kaunista, vaikka tiesinkin täälläpäin olevan useitakin antiikin ja designin myyjiä Tämän vanhaa käyttö- ja taidelasia myyvän liikkeen omistaja kertoi yrityksen saaneen alkunsa siten, että kun hän toimi kaupallisten aineiden opettajana, oli rehtori sanonut, että oma yritys pitää olla, jotta tietää mistä opettaa.

Vaikka vaihdoimme yhteystietoja, niin emme huomanneet esittäytyä "virallisesti". Oletan kuitenkin  keskustelleeni Marja Raikamon kanssa ja vasta kotona tajusin, että hänen täytyy olla sukua eräälle nuoruusaikojeni työtoverille edesmenneen Kansallis-Osake-Pankin ajoilta. Muistan sen nuoren herran silloin puhuneen perheensä liikkeestä Kruunuhaassa.

Luulen myös, että tämän opettajan oppilaat ovat saaneet todella asiantuntevaa opetusta, koska liikkeessä käydään ostoksilla Japania myöden ja jopa New Yorkin MoMA on kartuttanut täältä kokoelmiaan. Kun en muista kaikkien kuulemieni suunnittelijoiden nimiä ja etsin niitä googlen avulla, niin eksyin japanilaisille sivuistoille, joissa oli kuvia tästä samaisesta Vanhaa ja kaunista -liikkeestä. Liike kuulemma lopetetaan kohtapuoliin, joten kipin kapin ostoksille, jos etsit täydennyksiä lasi-kokoelmiisi.

Kuvat eivät taas ole parhaita mahdollisia ja siksi esittelen vain muutaman. Parempia kuvia löytyy yrityksen oman nettisivuston galleriasta.

Tutuistuin taas moneen ennennäkemättömään malliin, kuten nuo yllä olevat Oiva Toikan pikarit ja Aino Aallon pikkuruiset snapsilasit, jotka kyllä kutkuttelevat keräilyn aloittamista. Kuten myös nuo allaolevat Kaj Franckin snapsilasit.

Olen ehkä joskus maininnut, etten ole erityisemmin innostunut lasiesineiden keräilystä, emmehän omista edes viinilaseja ja kuohuviinilasitkin hommattiin mieheni yrityksen 20-vuotisjuhliin vuosi sitten. Mutta se ei tarkoita, etteivät ne kiinnostaisi ja ihastuttaisi minua. Jos minulla olisi joku upea valoisa tila isoilla ikkunoilla ja siellä ilmavat lasihyllyt, niin paljon mahdollista, että keräilisin talonpoikaisantiikin lisäksi myös lasia.

Nämä Sarpanevan huurrepohjaiset lasit olisivat todella kauniit, mutten varmaan raaskisi käyttää niitä jokapäiväisinä juomalaseina. Ainakin pitäisi taas opetella tiskaamaan käsin ;)

Seuraavassa kadunkulmassa (tai sitten se oli juuri edellisessä) häämötti mielenkiintoisen näköinen näyteikkuna. Koska kepilleni löytyi sopiva teline, pysähdyin lähempää tarkastelua varten.

Putiikki osoittautui vauvojen tarvikkeita ja leluja myyväksi ja melkein jatkoin matkaani, kunnes huomasin ikkunassa kiinnostavat pienet siivet. En muistanut ottaa niistä kuvaa, mutta ne olivatkin vain somisteena, enkä saanut ostaa omakseni. Näin kuitenkin toisen suloisen jutun, jonka ostin taannoiselle picnic-kaverilleni. Oli täällä tarjolla myös vaatteita, erityisesti raskaus- ja imetysajaksi ja osa niistä sopisi myös ihan normaaleille naisille ;)

(En haluaisi selitellä lausahduksiani, mutta edellinen lause saattaa olla jollekin sen verran rankempaa huumoria ja käyttämästini fontista johtuen tuo silmäiskua tarkoittava loppumerkki jää ehkä huomaamatta, joten kerrottakoon, että pidän myös imettäviä ja raskaana olevia ihan normaaleina ihmisinä. Olenhan itsekin ollut sellainen.)

Nykyisestä tilastani en ole enää ihan varma :)

Seuraavassa kulmauksessa ylitin tien Liisankadun toiselle puolelle, koska siellä näytti olevan jotain mielenkiintoista. Näyteikkuna olikin todella kauniisti somistettu ja sen perusteella päättelin sisältäkin löytyvän vaikka mitä kiinnostavaa.

Tänne, kuten muihinkin vanhojen kerrostalojen kivijalkamyymälöihin, pitää muuten joko laskeutua tai kiivetä vähintään muutama porras kapeista ovista, joten pyörätuolilla ei näihin aarreaittoihin ole mitään asiaa. Sisätilatkin ovat todella ahtaita. Tuonne avonainen-liikkeeseen oli kyllä luiska lastenvaunuja varten, mutta pyörätuolia pitäisi jonkun olla työntämässä.

Yritänkin juuri saada vammaispalveluilta päätöstä henkilökohtaisen avustajan käytöstä tällaisille kaupunkikierroksille, jotta pystyisin kerralla pidempään retkeen ilman kauheita kipuja, särkyjä ja kipulääkkeitä. Arviointikäynti, jolla tarpeeni kartoitetaan, järjestyi vasta syyskuulle, joten sitä ja päätöstä odotellessa teen näitä tarkkaan suunniteltuja lyhyitä "pyrähdyksiä" kyynärsauvan kanssa köpötellen.

Niin, ja nuo yo. kuvat ovat siis erään vintage-liikkeen näyteikkunasta, mutta en vaivaudu edes laittamaan ko. liikkeen nimeä, koska eivät ilmeisesti kaipaa ilmaista mainosta. Sisällä ei saanut ottaa valokuvia, vaikka myynnissä oli vaikka miten paljon mielenkiintoista tavaraa menneiltä vuosikymmeniltä. Sain käsityksen, että vanhat asusteet, vaatteet ja korut ovat myyntitili-periaatteella useilta eri myyjiltä, jotka ovat kieltäneet kuvaamisen. Koska kyse käsittääkseni todellakin vanhoista ja melko erikoislaatuisista eikä varmastikaan kovin helposti löydettävissä olevista tuotteista, niin luulisi kaiken mainoksen olevan tervetullutta. Eivät mielestäni olleet tämän päivän käsityötä, että pitäisi pelätä esim. "teollisuusvakoilua".

No, ehkä erehdyin ja kyseessä olikin museo.

Mariankadulla olisi jo tehnyt mieli pitää lepotauko tässä houkuttelevan näköisessä Herkkutalossa, mutta minulla ei ollut aikaa hukattavaksi syömiseen. Taxi pitää aina tilata ajoissa etukäteen tietylle kellonlyömälle, vaikkei yhtään tiedä, kuinka kauan haluaa/jaksaa liikkeellä olla.

Seuraavaan pikkupuotiin poikkesin jo sisälle. Sirinä-designiin minut houkutteli kaunis luonnonläheinen värimaailma ja silmiini osuneet sanat pellava ja bambu. Sisälle astuttuani tiesin nähneeni näitä vaatteita ennenkin mm. Naisten joulumessuilla.

Tekstiilisuunnittelija Ritu Kokkonen myy puodissaan ekokankaita ja lankoja, kuten pellavaa, nokkosta, bambua ja banaania sekä ompelee niistä suunnittelemiaan vaatteita, joihin painaa luontoaiheisia kuvioita kuten perhosia ja sudenkorentoja.  Nokkoskangas tulee Katmandusta Nepalista, jossa paikallisten naisten osuuskunta jatkokäsittelee kolmimetrisiksi kasvaneet nokkoset ja kutoo niistä kankaat.

Tämä toi mieleeni niin ihanan, kauniin elokuvan, jota vain pari iltaa sitten ihan sattumalta aloin tv:stä katsoa.

Katmandu - taivaan peili on tosipohjainen elokuva nuoresta barcelonalaisesta naisesta, joka lähtee opettajaksi Katmanduun. Suosittelen lämpimästi!

Nokkoslanka oli juuri loppunut, mutta pakkohan minun oli banaanilankaa päästä kokeilemaan. Tästä silkkisen tuntuisesta langasta tulee varmaan ihanat kämmekkäät. Tulisi varmasti myös ihana kesätoppi, jos malttaisin niin suuritöiseen urakkaan lähteä :) Itselle ostin luonnonvaaleaa (tietty) ja tuota poltetun oranssia, onhan uusi autoni samaa sävyä.

Kuvassa oleva suurehko kahvimylly taas löytyi lähes vastakkaiselta puolelta katua Olkkari & Kruunukirpusta, jossa myydään niin uutta kuin vanhaa sisustustavaraa sekä lastenvaatteita, leluja ja muita kivoja juttuja. Kahvimyllyssä on sellainen erikoisuus, johon en ole ennen törmännyt, että siinä ei ole ulos vedettävää lokeroa vaan tuo koko kansi aukeaa. Vähän epäkäytännöllistä, mutta onneksi kaupassa myydään suodatinkahvia nykyisin.

Pohdin hetken aikaa olisinko vienyt mukanani tämän valtavan kokoisen puusaavin, mutta oli sen verran irralliset nuo pystypuut eikä kiinnitysraudatkaan kovin tukevat, joten tyydyin kahvimyllyyn, jonka ihan viime hetkillä bongasin yhdestä nurkasta. Sitten tulikin kiire taxille.

Ennen Olkkariin tuloa olin käynyt turhaan kokeilemassa ovea, josta piti hakea ystävän ostama kärry, mutta kiinni oli ja pysyi. Olin kyllä luullut tarkistaneeni aukioloajat niin nettisivuilta kuin facebookista. Omistaja oli onneksi puhelinyhteyden päässä ja sovimme ensi tiistaiksi uuden yrityksen. Sikäli hyvä, että jää sitten aikaa tutustua siihen ja pariin muuhunkin liikkeeseen, jotka jäivät tällä kertaa ajan puutteen vuoksi väliin.

Mukavan päivän päätteeksi sain tosi mukavan kuskin kotimatkalle. Välillä oli hankala ymmärtää marokkolaistaustaisen, Jyväskylässä kymmenisen vuotta asuneen miehen puhetta, mutta kyllä meillä juttua riitti. Hän sanoikin, että puhetyylini ei kuulosta hesalaiselta vaan samalta kuin olisin Joensuusta. Puhun kuulemma niin nopeasti (jätti sanomatta, että paljon). Mies on kuulemma kiertänyt paljon Savoa ja Pohjois-Karjalaa erilaisilla markkinoilla. Kaiken lisäksi hän piti minua nuorena!  Sanoin olevani kohta viisikymppinen, niin hän sanoi luulleensa kolmikymppiseksi :)

Lupasi myös lähteä poimimaan minulle mansikoita, kun puhe kääntyi meneillään tai pian päättyvään mansikka-aikaan. No, ei kyllä vaihdettu puhelinnumeroita :)

Härmesalvia kukkii upeimmillaan pihalla, mutta kohta taitaa kaikki kuihtua kukkapenkissä, kun on tämä helle. Nauttikaa te auringosta!

Kartanomaisemissa Kirkkonummella

Tuomarinkylän kartanolta Helsingistä tuttu Country White avasi keväällä toisen myymälänsä Oitbackan kartanon maille vanhaan hevostalliin, joka on aikoinaan lukeutunut Suomen hienoimpiin. Kartanoputiikkiin vievää Kiseleffin puistotietä reunustaa peltojen puolella upea puukuja. 

Privaattipuolelle ei tietysti ole menemistä, mutta otin kuvan tuosta kauniista oksiston peittämästä muurista. Lisäkuvia kartanolle kuuluvista hienosti säilyneistä rakennuksista, sen historiasta ja nykyisestä toiminnasta kannattaa käydä tutkimassa heidän nettisivuiltaan.

Tallin edustalla oli tälläinen hauska, ruudullinen penkki, joka ainakin näyttäisi olevan vanhaa tekoa. En muista ennen nähneeni vastaavanlaista.

Minun piti päästä ensimmäiseksi tutustumaan wc-tiloihin, jotka ovat kyllä tosi rouheat :)

Sisällä tallissa on todella avarat ja valoisat tilat upeiden kattoikkunoiden alla. Itseäni miellyttää tosi paljon, että tiloissa on jätetty yksityiskohtina näkyville niiden historiaa mm. vanhoine tiilineen (kartanon omaa tuotantoa), ovineen ja upeine graniittipylväineen, jotka on paikan päällä veistetty metsästä tuodusista lohkareista.

Ensimmäisenä vastassa oli todellinen ale-kärry. Katsokaa nyt noita hienoja puisia kärrynpyöriä!

Ja hieno kassapiste oli heti sopivasti vastapäätä :)

Mutta eihän me nyt heti kassalle päästy, kun ensin piti tutkia koko valikoima, jossa riittikin katseltavaa, kokeiltavaa ja hypisteltävää. Eri merkkien/valmistajien tuotteet on koottu esille omiksi osastoikseen, mutta toki tuotteita on myös sekoiteltu kauniiden asetelmien aikaansaamiseksi.

Vaatevalikoima on aika lailla puodin keskiössä ja tarjolla on runsaasti esim. kaunista pellavaa ja muita ihania mekkoja Jeanne d'Arc Livingiltä, Odd Mollylta, Ewa i Wallalta ja Peuralta. Myös ale-rekki oli hyvin edustettuna :)

Sellaista olisin toivonut, että vatteet olisivat rekeillä väljemmin, niin olisi mukavampi tutkia niitä. Etenkin Peuralla on niin paljon malleja, että osa jäi varmasti huomiotta, kun ovat niin tiiviisti rekillä. Löytyi sieltä kumminkin ihanat, väljät pellavahousut, joista taisi tulla lempparini :) Ne olivat ylläni myös viikonloppuisella antiikkireissulla. Kuvassa kanssani taiteilija Viivi Varesvuo, jonka tapaamisesta voitte lukea Kotilo-galleriassa.

Niin, ja vaatteiden sovitteluun on tosi kauniit sovituskopit, mutta oli hankalaa ottaa sisältä kuvaa. Teidän pitää siis mennä itse sovittelemaan :) Itselleni kokeilin tuollaista kesäistä lierihattua ja nyt tulikin mieleeni, kuinka teini-ikäisinä hauskuutimme ystävien kanssa toisiamme Stockmannin hattuosastolla kokeilemalla mitä kummallisemman näköisiä päähineitä :)

Tällaiselle rottinkituotteiden ystävälle on Country Whitessa runsaasti tarjontaa mm. Riviera Maisonilta ja Artwoodilta. Tosin minulla taitaa jo olla useimmat hankittuna, kun aikoinaan hyödynsin ko. liikkeen muutoalen Jumbon kauppakeskuksen pikkuruisesta liiketilasta Tuomarinkylän kartanolle :) Mökille taas on tullut hankittua yhtä ja toista muista alennusmyynneistä. Olen nuoresta asti osannut hyödyntää kauppojen alet jo silloin kun ne eivät olleet lähes ympärivuotisia niin kuin nykyisin, mutta silloin ostokseni keskittyivät vain vaatteisiin.

Kuten kuvista huomaatte, niin tunnelma putiikissa vaihtelee vähän riippuen siitä, miten valo tulee sisään ruutuikkunoista. Ja minähän en siis käsittele kuvia mitenkään, enkä kuvatessani tee mitään ihmeellisiä säätöjä tarkennuksen (joka ei sekään aina onnistu) lisäksi, vaan kuvat ovat sellaisenaan kuin ne kamerasta löytyy. Myönnän, en ole vieläkään vaivautunut opettelemaan kameran käyttöä, mutta tämä meininki tuntuu juuri minulle sopivalta.

Noista isoista kirjaimista mainitsinkin jutussani Koiramäen Pajutallilta ja nyt minulle selvisi, että ne myydään kokonaisina setteinä eli DREAM tai HOME, joten ei tarvitse enää miettiä sitä teksitä, jos päätän näitä kirjaimia hankkia mökin seinälle.

Puoti siis jatkui pienempään takahuoneeseen. Tiedän, että Country Whitella on nykyisin oma valaisinmallistonsa, mutta muidenkin valmistajien malleja on kaupan.

Minä niin tykkään tuosta rouheasta tiiliseinästä, johon on jätetty naulojen ja ruuvien reiät näkyville.

Takahuoneen valikoimissa on mm. Comptoir de Famillen tuotteita, erilaisia seinäkelloja, peilejä ja hyllykköjä ja runsaasti pehmeitä tyynyjä jos jonkinlaisissa kuoseissa. Tyynyjä ja muita tekstiilejä on lisäksi myös Linumilta isomman "salin" puolella.

Kierros taisikin olla tässä. Siis tämän kartanoputiikin osalta. Orangerissa eli entisessä talvipuutarhassa olisi ollut taidenäyttely, mutta se jäi nyt seuraavaan kertaan. Ei makeaa mahan täydeltä.

Tästä villiintyneen puutarhan keskellä olevasta niiiiin kauniista talosta en löytänyt lisätietoja Oitbackan kartanon nettisivuilta. Taloa ei ainakaan ole asuttu, koska siihen käyttöön kaipaisi ilmeisesti perusteellista kunnostusta. 

Meidän kierroksemme jatkui toisaalle Kirkkonummelle, sen kauniissa asemarakennuksessa sijaitsevaan Huone ett Rum:iin, joka todellakin on vain pikkuinen huone, mutta siellä on sitäkin monipuolisempi valikoima uutta ja vanhaa, taidetta ja käsitöitä.

Tällä kertaa puotia oli hoitamassa Rautaharakka Eeva Tarkio, jonka olen tavannut pari kertaa aiemmin Käsityökortteleissa. Hänet muistan aina opetuksesta, miten sipulit tulee säilyttää oikeaoppisesti huoneenlämmössä eikä jääkaapissa :) Täälläkin on myynnissä hänen rautalangasta vääntämiään tarve- ja koriste-esineitä.

Tuikku-sipulit ikkunalla ovat Eevan käsialaa, mutten muista kenen nuo vanhoista kahvikupeista ja jälkiruokakipoista tehdyt valaisimet ovat. Minun pitäisi aina kirjoittaa kaikki minulle kerrottu ylös paperille, jotta pystyisin toistamaan sen. Varsinkin kun tulee paljon asiaa ja nimiä kerrallaan, niin aivot ei pysty käsittelemään kaikkea ja lähes kirjaimellisesti menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Näiden blogijuttujen kirjoittamisessa auttaa tämä runsas valokuvamäärä ja muutenkin pitkin päivää kuvailen kaikkea mahdollista, joka on sitten myöhemmin muistin tukena. Lapset jo ehdottivat, että käyttäisin kännykkää sanelukoneena, mutta tuntuisi hullulta puhella yksinään :) Kalenteria ja sen hälytystoimintoa käytän kyllä ahkerasti.

Keramiikkalaatan perhosella on tehnyt Ritva Salmi, jonka muitakin keramiikkatöitä on tarjolla. Tekstitaulut ja -magneetit ovat Maisa Martikaisen käsialaa ja niitä tehdään myös toiveiden mukaisilla teksteillä. Myynnissä on myös hänen maalauksiaan. Meidän jääkaapin ovessa on nykyään teksti:

RUNNING OUT

OF SUPPLIES

PLEASE TRY

AGAIN LATER

joka kuvaa täydellisesti siellä yleensä vallitsevaa tilaa :)

Tekstejä löytyy moniin muihinkin tilanteisiin ja tarkoituksiin.

Vaikka Huone et Rumin värimaailma on minua miellyttävä neutraalin maanläheinen, niin löytyy sieltä värejäkin mm. kynttilöiden muodossa.

Tämän ihastuttavan huoneen omistaja-kädentaitajat ovat usein monessa mukana ja heillä on ollut näyttely-yhteistyötä mm. Inkoolaisen Galleria Karaijan kanssa, jonka galleristin Maarit Lassilan keramiikkavateja on esillä ja myytävänä myös Huone rtt Rum:ssa.

Vaikka kauas on pitkä matka, niin juna pysähtyy ihan oven edessä.

Ennekuin minä lähdin autoilemaan kotiinpäin melkoisen pitkää matkaa, niin sain sain levätä ja rentoutua ystävän hellissä käsissä, kun hän teki minulle kasvohoidon ja antoi kevyemmän version intialaista päähierontaa. Aah, mikä nautinto!

Kiitos Maarit :)